Viimeksi toissapäivänä Yle News uutisoi, että Suomesta arvioidaan pelattavan ulkomaille 130 miljoonalla eurolla. Yritin itse asiassa kovasti etsiä tutkimusta asiasta käsiini, mutta tämän monopoliyhtiöiden julkaiseman luvun takana olevat tutkimukset eivät ole julkisia.
Vuosittain Veikkauksen ja RAY:n arviot ulkomaille pelaamisesta ovat vaihdelleet 100 ja 150 miljoonan euron välillä.
Mihinkään varmaan tilastoon ne eivät voi perustua, koska sellaista ei ole olemassa.
Mukana luvussa ovat hauskasti kuulemma muuten PAF:in 20-30 miljoonaa euroa. Ahvenanmaalle pelaaminen on siis ulkomaille pelaamista RAY:n ja Veikkauksen näkökulmasta. Ymmärrän sinänsä yhtiöiden kannan asiaan.
Ulkomaisia peliyhtiöitä pitkään seuranneena veikkaisin summaa pienemmäksi, mutta se lienee oikeansuuntainen. Verrattuna monopoliyhtiöiden kotimaisilta pelureilta keräämään 1,7 miljardiin summa on pienehkö, vaikkakin absoluuttisesti paljon rahaa.
Viime viikkoina tämän niin sanotun 130 miljoonan euron perässä ovat olleet ainakin ammattiliitto Pro ja luonnollisesti sisäministeriön hallitusneuvos Jouni Laiho. Suurin uutinen minulle näissä ulostuloissa oli, että Jouni Laiho nähdäkseni ensimmäistä kertaa ainakin julkisesti myönsi, että ip-blokit eivät estäisi ulkomaille pelaamista.
Tämä ilahdutti minua, koska ajatus jonkun VPN:n asentamisesta (kuten muidenkin it-säätöjen tekeminen mistä tahansa syystä) nettipokerin pelaamisen jatkamiseksi tuntui vastenmieliseltä, vaikka nörttien mukaan se ei ole homma eikä mikään.
Näyttää siis entistä vahvemmin siltä, että Kiinan mallin mukaiset ip-blokit ulkomaisille pelisaiteille eivät ole Suomeen tulossa. Ammattiliitto Pro toki huomautti, että useissa Euroopan maissa ongelma on ”ratkaistu” estämällä pelaaminen ulkomaisten yhtiöiden nettisivuilla.
Esimerkiksi norjalaiset pelaavat ahkerasti ulkomaille, vaikka siellä pelaaminen on lähtökohtaisesti laitonta. Merkittävin menestys tämän estämisessä saavutettiin, kun rahansiirtoja yritettiin Norjassa blokata vuonna 2010. Ulkomailla olleiden norjalaisten monet luottokortit nimittäin lakkasivat toimimasta.
Lisäksi Pro unohti joko vahingossa tai tahallaan (tai ei edes tiennyt), että maissa, joissa blokkeja käytetään, on käytössä lisenssijärjestelmä. Suomessa taas on rahapelimonopoli. Lisenssijärjestelmään siirtyneet maat yrittävät blokata parhaansa mukaan lisenssittä toimivia peliyhtiöitä. Blokit tosin vuotavat joka maassa.
Lisäksi vaikka Kiinan turvallisuusviranomaisia konsultoimalla saataisiin Suomi täydellisesti eristettyä, ei se tarkoittaisi, että ulkomaille pelattavat rahat automaattisesti siirtyisivät monopolin tuotoiksi. Minä tai parempina esimerkkeinä Jens Kyllönen tai Ilari Sahamies eivät siirtyisi pelaamaan kotimaista nettipokeria, vaikka jollain taikasauvalla pelaaminen onnistuttaisiin estämään.
Sama pätee urheiluvedonlyöjiin. He etsivät omasta mielestään voitollisia kertoimia, ja elleivät he sellaisia löydä, eivät he lyö mitään vetoa. Jos monopoli ei tarjoa betsareiden mielestä riittäviä kertoimia, eivät he lyö mitään vetoa. (Ovatko ”riittävät” kertoimet voitollisia, ei sinänsä liity aiheeseen.)
Monopoliyhtiömme tietävät tämän, eivätkä ne mitään ulkomaille pelaamisen rajoituksia nykyisin ajakaan. Näin kertoi meille esimerkiksi RAY:n toimitusjohtaja Velipekka Nummikoski Hesarissa.
Miksi sitten tämä ulkomaille pelaaminen on taas kerran nostettu tapetille? Minun teoriani on, että ammattiliitto Pro on aiheellisesti huolissaan, että jos monopoliyhtiöt yhdistettäisiin, saavutettaisiin merkittäviä säästöjä. Tämä tarkoittaisi mm. toiminnan tehostumista päällekkäisen henkilöstön karsimisella. Tämä on selkeästi ammattiliiton jäsenien edun vastaista.
Normaalilla ay-jargonilla tämä ilmaistiin, että ”realistisena uhkana on, että yhdistämisen taloudelliset rasitteet ja toiminnalliset muutokset vähentävät edunsaajille tulevaa rahamäärää”. Tottahan toki henkilökunnan karsiminen on taloudellinen rasite. Tosin tämä rasite kohdistuu irtisanottavaan henkilöstöön eikä edunsaajiin.
Toinen hatusta vedetty arvio on monopoliyhtiöiden yhdistämisestä syntyvä 50 miljoonan euron säästö. R-kioskilla vierailemalla voi havaita, että siellä on sekä Veikkauksen että Hippoksen päätteet ja lisäksi RAY:n automaatteja. Suorittamatta sen kummempia laskelmia arvioin vuosittaiset säästöt paljon suuremmiksi kuin tuon 50 miljoonaa euroa. Niitä kioskeja on nimittäin aika paljon.
Tämä ulkomaille pelaamisen rajoittamiskeskustelu on 130 miljoonan euron bluffi. Monopoli tuottaa nykyisellään kivasti, ja ulkomaille pelaamisen rajoittaminen johtaisi EU:n kanssa ongelmiin monopolin säilyttämisen kannalta. Mitään 130 miljoonaa euroa lähelläkään olevaa ei ole mitenkään otettavissa.
Monopolin tuottojen maksimoimisen kannalta muuten olisi parasta, että monopoliyhtiöt lyötäisiin yhteen ja niille annettaisiin täydet mahdollisuudet kilpailla ulkomaisten peliyhtiöiden tarjonnan kanssa. Tähän EU:llakaan tuskin olisi mitään huomauttamista. Kunhan vain muistetaan vastata monopolin tekevän kaikkensa peliongelmaisten suojelemiseksi, jos sieltä jotain taas kysyvät.
Viimeksi vastattiin kaksi sivua, jonka EU hyväksyi ilman muita tutkimuksia.
Toki ay-liike perinteisesti maksimoi oman jäsenistönsä etua, eikä välitä kansantalouden eduista tuon taivaallista. Ilmeisesti tätä ei sitten voi tehdä muuten kuin argumentoimalla ”yhdistämisen taloudellisista rasitteista” ja kääntämällä keskustelu ulkomailta saatavissa olevaan fiktiiviseen 130 miljoonaan euroon.
