Toivotan kaikki tervetulleiksi ja kiitän mielenkiinnosta blogiani kohtaan.
Käytin vajaan tunnin miettiessäni erinomaista aloitusviestiä, joka yhdistäisi henkilökohtaisen tilanteeni yhteiseen elinympäristöömme tavalla, joka koskettaa meitä kaikkia ja saa teidät palaamaan tämän blogin pariin toistuvasti: jokainen ajatus on väsynyt latteus, blogini tuotteistaminen epäonnistui saman tien. Alkuvaikeuksista huolimatta aion nostaa käyttäjäkokemuksenne uudelle tasolle. Jos Eino Leino eläisi tänä päivänä, voisi hän kuolla pois tarpeettomana, koska suomen kieli keksittiin tätä blogia varten.
Henkilökohtaisena tavoitteenani on tavoitteettomuus, tai ainakin niin luulen. On niin vähän asioita mitkä ovat tavoittelemisen arvoisia. Elän jonkinlaisessa impivaaralaisessa limbossa: en ole yrittäjä, työtön tai työllinen. En työharjoittelussa, työvoimakoulutuksessa ja opiskelemassa. Maksan pieniä laskujani pienillä pääomatuloillani. Mikään status tai titteli ei kuvaa minua. En ole kenestäkään riippuvainen eikä kukaan minusta. Olen köyhä ja varakas, vapaa ja vanki. Aion kirjoittaa tätä kunnes pääsen limbosta, tai hyväksyn etten tule koskaan pääsemään sieltä.
Kymmenen vuotta sitten aloitin sijoitusstrategiani flegmaattisen luomisen. Sen pyhä kolminaisuus ovat ennakkoluulot, laiskuus ja menneiden tuottojen tuijottaminen. Todellisuudessa en ole luonut minkäänlaista sijoitusstrategiaa noudatettavakseni, huomasin kuitenkin tehneeni jo toisen alitajuisen viittauksen kristinuskoon. En tee enää kolmatta. Alitajunta kertoo minulle myös, että kauppalehden foorumille ei mahdu enempää avohoitopotilaita ja siksi hakeudun tänne. Viimeksi kuluneina vuosina on kuitenkin ollut vaikutusta salkkuuni ja persoonaani. Olen kokenut valaistumisen tai sairastunut masennukseen. Vanhat viisaat varoittivat että maailma on kovaa työtä ja kärsimystä, minulle se on ollut salkun arvon turpoamista ja nenän kaivamista. Tunnen kuitenkin syyllisyyttä koska kaikki ei ole epäonnistunut.
Runosuoleni ei syki enää korkealentoisia, ajattomia, kuolemattomia ajatuksia joten voin alkaa puhua alhaisesta, lyhytkestoisesta, maallisesta: rahasta.
Käytän kahta salkkua, ensimmäisessä on kaikkea peruspaskaa jotka täyttävät tai ovat ainakin joskus täyttäneet tervehenkisen, pitkäjänteisen sijoittamisen kriteerit. Parikymmentä erilaista lappua Suomesta ja jenkeistä jotka pääasiassa maksavat osinkoja. Olen rakastunut näihin sokeasti ja joudun analysoimaan ne tänä vuonna. Ehkä tiedän sitten paremmin mitä olen tekemässä.
Toinen salkku on tietysti kaikkeen säätämiseen. Tämä räpellyssalkku on ensisijainen syy tähän blogiin. Kauan aikaa olen ajatellut osaavani jotain, mutta viime kuukausina olen laukonut tolppaan ja ohi maalista useasti. Näkemys on kadonnut ja hommasta on tullut bulleromaista perässähiihtämistä. Tarkoitus on tehdä asioita eri tavalla ja paremmin kuin aiemmin, toivottavasti tämän viestin näkeminen ei vituta vuoden päästä.
