Kiitos paljon lukuisista vastauksista, vaikka lähellekään kaikkea en keskustelusta ymmärtänyt, mutta hienoa että täällä ollaan ahkeria neuvomaan. Päädyin nyt lopettamaan Nordean rahaston ja lunastamaan siellä olleet pari tonnia ulos. Avasin asiakkuuden Seligson & Co:lle ja ostin juuri ensimmäisen kerran Suomi indeksirahastoa 50 €:lla. Tällaisella summalla siitä syystä, että halusin testata ensin että maksu menee oikein ja sitä rataa, olen hieman hidas näissä jutuissa kuten ehkä jo aloitustekstistä voinee päätellä. En tiedä menenkö tässä ihan metsään, mielipiteitä tuntuu olevan yhtä monta kuin kommentoijiakin, mutta ainakin nyt pääsin eteenpäin tuosta Nordeasta ja kokeilen tätä Seligson & Co -hommaa. Hienoa että sain alkusysäyksen täältä, ja toivon että jaksaisin alkaa vähän opettelemaan lisää näitä sijoittamisen saloja. Tuntui vaan, että jotain täytyy konkreettisesti tehdä nyt, että pääsen alkuun.
Ja tosiaan, kun keskustelussa sivuttiin elämäntilanteita ja tuloja ja kaikenlaista, niin olen Helsingissä yksin asuva sairaanhoitaja, joten tulot ei ole ihan älyttömät ja minkäänlaista palkkakehitystä on ihan turha odotella. Suurimmalla osalla kollegoista ei ole ollenkaan säästöjä vaan elellään aivan kädestä suuhun, ja niin tein itsekin aiemmin. Viime syksynä aloin laittaa kaikki tulot ja menot Exceliin, vaikka alkuun ajatus hirvitti aivan suunnattomasti, mutta kyllästyin jatkuvassa sekasorrossa elämiseen. Se helpotti talouden suunnittelua todella paljon. Tein jonkin aikaa kahta työtä päällekäin ja sain säästettyä sen verran, että ei tarvitse enää ahdistua yllättävistä menoista. Työmäärä oli toki aivan liian suuri ja ajoin itseni siinä suht loppuun, nyt teen siis vain yhtä työtä mutta tavoitteeni on laittaa edes jotain joka kuukausi säästöön. Ja perintöjä ei ole odotettavissa, että senkin vuoksi olen ajatellut että osa säästöistä on hyvä sijoittaa pitkällä tähtäimellä :D
Seligson on siitäkin hyvä valinta, että asiakkaille jaettava lehti kertaa joka numerossa melkein samat perusasiat vähän eri näkökulmasta. Se ilmestyy muistaakseni neljännesvuosittain.
Seuraavat askeleet piensijoittajan uralla voisivat sitten olla vaikka indeksirahastovalikoiman monipuolistaminen Suomen ulkopuolelle sekä osakesäästötilin avaaminen ja varovaiset osakeostot vaikkapa hyväksi katsomistaan terveydenhoitoalan ja terveysteknologian yrityksistä. Noilla pääsisi jo aika pitkälle ja samalla tulisi seurattua omaa alaansa myös suorien osakesijoitusten muodossa.
Joo, ja eivätkä ne suorat osakesijoitukset mitään autuaaksitekeviä operaatioita ole (vaikka itselläni onkin tällä hetkellä kaikki sijoitukset suorassa omistuksessa).
vaikka lähellekään kaikkea en keskustelusta ymmärtänyt, mutta hienoa että täällä ollaan ahkeria neuvomaan. Päädyin nyt lopettamaan Nordean rahaston ja lunastamaan siellä olleet pari tonnia ulos. Avasin asiakkuuden Seligson & Co:lle...
Kun nyt Seligsonille päädyit, sijoitusrobotti SiRo neuvoo lisää ellet katsonut jo tätä:
ostin juuri ensimmäisen kerran Suomi indeksirahastoa 50 €:lla. Tällaisella summalla siitä syystä, että halusin testata ensin että maksu menee oikein ja sitä rataa, olen hieman hidas näissä jutuissa kuten ehkä jo aloitustekstistä voinee päätellä.
Kuten jo sanottiin, tärkeintä on aloittaa. Rahan siirroissa ei koepallossa ole mitään noloa. Tein muistaakseni aikanaan itsekin saman, vaikka bitin taluttamisesta onkin jonkin verran kokemusta jo ihan viran puolesta.
Henna kirjoitti:
En tiedä menenkö tässä ihan metsään, mielipiteitä tuntuu olevan yhtä monta kuin kommentoijiakin, mutta ainakin nyt pääsin eteenpäin tuosta Nordeasta ja kokeilen tätä Seligson & Co -hommaa. Hienoa että sain alkusysäyksen täältä, ja toivon että jaksaisin alkaa vähän opettelemaan lisää näitä sijoittamisen saloja. Tuntui vaan, että jotain täytyy konkreettisesti tehdä nyt, että pääsen alkuun.
Ei kukaan oikeasti tiedä, mihin päin mennään seuraavaksi. Mutta ellei rahaa ole lähtiessä paljon, silloin pitää olla paljon aikaa ja lehmän hermot, koska korkoa korolle on niin mahtava voima, että se vääntää indeksirahaston nokan pinnalle silkalla prosenttilaskulla.
Suomiosakkeet ovat tällä vuosituhannella muistaakseni tuottaneetkin hieman keskimääräistä paremmin, mutta meidän pörssissämme on tietenkin periferian riski. Silloin kun pelko voittaa ahneuden suuressa mitassa, raha pakenee Helsingin tapaisista periferiapörsseistä vielä nopeammin kuin isoista pörsseistä. OMXH rahaston kyydin pitää siis odottaakin olevan turbulentimpaa, vaikka se vuosien yli olisikin tuottoisaa.
Jos haluat hajauttaa ulos pelkästä Helsingin pörssistä kuten suositeltiin, katso passiviset osakerahastot, joista EU + Aasia + US rahastoilla katat helposti lähes koko maailman, mutta muista, että US on muita tärkeämpi markkina. Lisäksi voi miettiä Global Top 25 Brands rahastoa, jonka näkemys on siinä, että se hakee eri toimialojen Top Gun yritykset. Ideana tässä on se, että varsin moni ala on lähes "winner takes it all" peliä, jossa useampi toimija pysyy hengissä markkinoilla, mutta alan suurimmat voitot kasautuvat harvojen alaa dominoivien gorillojen käsiin. Tällä perusteella Global Brands on tuottanut yli vuosien varsin hyvin.
Hajautuksesta on monia mielipiteitä ja ihan tutkimustietoakin saatavana, mutta sellaisen ehdotuksen tekisin, että koska ymmärsin sinun katsovan kauas tulevaisuuteen, valitse Suomea laajempi hajautus. Sen jälkeen hajauta jo lunastamasi huonosti tuottanut kivijalkapankin rahasto valitsemiisi passiivisiin osakerahastoihin. Ja siitä eteenpäin laita sinulle pieni kuukausierä automaattiseen maksupalveluun ohjelmoituna ja tarkista tilanne mahdollisten muutosten varalta vaikka kerran vuodessa jatkaessasi maksuohjelmaa seuraavalle vuodelle. Koska Seligsonin minimimerkintä on tyypillisesti 10 € per rahasto, saat jo muutamalla kympillä kuukaudessa erittäin laajan hajautuksen, jonka lisäsijoitukset pyörivät jatkuvasti automaatilla.
Suosittelen "sinulle pientä erää" siksi, että sijoittamisesta ei tule elämisen korvike, vaan sen lisä ja hyvä harrastus. Jos rahaa jää, on valmiiksi ohjelmoitu kk-erän maksumääräys helppo kopioida omassa pankissasi kertaluontoiseksi maksuksi eri summalle lisäsijoitusten tekemiseksi silloin kun rahaa sattuu jäämään. Tai ilmaantumaan vaikka veronpalautuksena kerralla enemmän. Tämä on todennäköisesti helpoin ja vähiten jatkuvaa virittämistä vaativa menetelmä? Jos talouden seuraaminen ja rahan laittaminen oman näkemyksen mukaisesti alkaakin myöhemmin kiinnostaa enemmän, myös sen voi tehdä vaikka automatisoituina jatkuvien indeksirahastojen kk-erien ulkopuolella oikein hyvin. Mutta ellei kiinnosta tai aika menee muuhun hauskempaan, se lisätyö ei ole välttämätöntä.
Pieniä tuloja ei tarvitse hävetä, koska olet yhden maailman demokraattisimman ilmiön äärellä. Jokaisen osallistujan tuotot samasta kohteesta ovat suoraan verrannollisia hänen sijoitukseensa. Yksi pystyy säästämään 10 € kuukaudessa, toinen 1000 € ja kolmas jotain muuta, mutta kaikkien odotusarvoinen tuottoprosentti samasta instrumentista on käytännössä sama. Hyvä tuottoprosentti on siis rispektin ansaitseva hyvä saavutus pienelläkin pääomalla.
Joo ei ole suorat osakesijoitukset mitenkään autuaaksi tekeviä ja moni polttaa näppinsä. Monesti myös ne indeksisijoitukset tuottavat enemmän ja siksi niitä ehkä kannattaa suosia. Silti palkkatöissä käyvän köyhänkin on ainakin Suomessa ihan mahdollista silloin tällöin ostaa varovasti pieniä määriä hyväksi katsomiensa firmojen osakkeita. Jos niillä kuvittelee äkkirikastuvansa niin on väärässä. Omat taloustaidot saattavat kuitenkin vähitellen siinä osakkeita omistamalla karttua ja tulee seurattua esimerkiksi oman alansa kehitystä tai muuten tuntemiaan yrityksiä ihan eri tavalla. Kärsivällisesti vuosikymmenten kuluessa voi sitten tehdä jopa jotain tiliä.
Tunsin aikanaan erään pienipalkkaisen tädin joka oli asunut vuosikymmeniä yksin sen jälkeen kun mies oli sodan jälkeen ryypännyt itsensä hengiltä. Taisi olla terveydenhoitaja joka ei ollut perintöjä saanut mistään. Sitten jossain vaiheessa havaittiin että sen pieni asunto oli täynnä arvotaidetta, se pukeutui aina merkkivaatteisiin ja lomaili Nizzassa. Jotain hämärää ja moraalitonta toimintaa epäiltiin. No, paljastui että sen naapurissa oli isommassa kämpässä asunut apteekkari joka oli styylannut pankinjohtajan kanssa. Tytöt olivat sitten muutaman kerran vuodessa ostaneet yhdessä osakkeita - apteekkari isomman potin ja terkkari pienemmän…Kolmessa vuosikymmenessä oli sitten pottikin kasvanut.
Oikein hyvä kysymys AP ja mainioita vastauksia ketjun täydeltä.
Itse suosittelisin kahta asiaa. Olet saattanut nämä jo tehdäkin.
1) Laadi henkilökohtainen tuloslaskelma. Taulukkolaskentaohjelmalla. Tähän kaikki tulot ja menot vaakariveille. Pystysarakkeet ovat kuukausia. Jokaisen kuukauden alin rivi kopioituna seuraavan kuukauden alkuun. Syötä tähän taulukkoon ihan kaikki tulosi ja menosi.
Tällä työkalulla olet koko ajan tilanteen tasalla siitä, minkä verran voit säästää kuukaudessa ja vuositasolla. Ensimäinen ja tärkein asia sijoittamisessa on pyrkiä pitämään hankitut rahat, ei kuluttamaan niitä. Ilman tätä, kaikki edellä olevat neuvot ovat turhaa kikkailua.
2) Hanki omistusasunto mahdollisimman pian. Tämä ei selvinnut alkuperäisestä avauksesta. Tätä kohtaa ei voi tarpeeksi painottaa. Kartuta omaa varallisuuttasi, älä vuokranantajan. Asuntovarallisuus on hyvää vakuusomaisuutta myöhemmissä elämän vaiheissa, ja auttaa myöhemmissä vaurastumisoperaatioissa.
Varsinaiseen sijoittamiseen en ota kantaa. Näillä neuvoilla pystyt pitämään suurimman osan tuloistasi.
Olen tosiaan laatinut noin vuosi sitten sen henkilökohtaisen tuloslaskelman, ja sen vuoksi saanutkin vihdoin säästämisen käyntiin. Omistusasunto löytyy myös toiselta puolelta maata, mutta se ostos meni mönkään, liian pitkä stoori mutta taloyhtiön kämmäilyjen vuoksi en ole päässyt siitä eroon ja maksan ihan älyttömiä kustannuksia, asunnosta saamani vuokra ei riitä lähellekään maksamaan siitä aiheutuvia kuluja. Että asuntosijoittaminen ei mennyt ihan nappiin, toivon että ensi vuonna asiat saadaan siihen pisteeseen että pystyn vihdoin alkaa myymään asuntoa. Sitten olen omistanut asunnon 10 vuotta ja vaikka lainaa olenkin maksanut hyvin pois, niin taloyhtiön valtavan velan vuoksi tulen saamaan about sen verran rahaa, että saan loput velat kuitattua. Että asuntosijoittamisesta en sinällään oikein jaksa puhua, tämä keissi on vienyt useamman ihmisen mielenterveyden mutta ajattelin pitää vielä omani.
Olen tosiaan miettinyt tuota hajauttamista ja nuo passiiviset osakerahastot on kyllä se, mihin nyt alkuun haluan niitä rahojani laittaa. Laitan ensin nyt ne pari tonnia sisään ja sen jälkeen laitan kuukausierän menemään tililtä. Sitä summaa tosiaan olen ajatellutkin muokata sitten sen mukaan, mitä jää viivan alapuolelle missäkin kuussa. S-Tuottotilillä pidän säästössä rahaa niin, ettei tarvitse hermoilla jos tulee jotain isompia hankintoja. Pari kaveria käski laittaa ETF:iin rahat, mutta päätin nyt kuitenkin aloittaa tällä ja ehkä sitten jatkossa miettiä noita ETF:iä, niihinkin pitäisi ensin vähän kuitenkin perehtyä ja miettiä, mikä on fiksuin systeemi laittaa sinne rahaa (vähän kuukausittain vai isompia summia aina välillä kun pystyy jne.).
S-Tuottotilillä pidän säästössä rahaa niin, ettei tarvitse hermoilla jos tulee jotain isompia hankintoja. Pari kaveria käski laittaa ETF:iin rahat, mutta päätin nyt kuitenkin aloittaa tällä...
Askelmerkkisi kuulostavat hyviltä. Kaverien neuvoja kannattaa kuunnella, etenkin asiantuntevien kaverien, mutta lopulliset päätökset ovat sinun. Ellei palkkasi ei tarjoa isoa puskuria äkilliseen rahantarpeeseen vaikkapa hajonneen kodinkoneen uusimiseksi, silloin kohtuullinen varakassa on hyvä idea. S-Tuottotilisi tehtävä on suojata sinua tarpeelta myydä Seligsonin rahastojasi huonossa markkinatilanteessa. Jos sekä osakeindeksit että kallis kodinkone kyykkäävät yhtä aikaa, silloin tarvitset jonkin tavan ostaa uusi kone lyömättä Säästöpossuasi rikki huonossa suhdannetilanteessa, joka ei ole sinun valittavissasi.
En missään tapauksessa puhu ETF:iä vastaan sijoitusinstrumenttina, koska niitäkin voi käyttää osakeindeksirahaston tavoin, mutta ETF:n pätee sama periaate kuin Seligsonin passiivisiin rahastoihinkin, että niihin laitetaan vain kärsivällistä rahaa, jolla on aikaa odottaa.
Kaikki missä on kuukausimaksu kannattaa laskea vuosikuluksi ja minimoida se. Yllättävän isoja summia. Sähköt on helppo kilpailuttaa vuoden parin välein. Pankkia voi vaihtaa. Käyttämättömät palvelut lopetetaan.
Turhat vakuutukset jätetään ottamatta ja omavastuu nostetaan hiukan korkeammalle. Näin säästyy vakuutusmaksuja. Säästöstä voi maksaa pikkuvahingot, mutta on kuitenkin suojautunut isoilta vahingoilta. Matalat omavastuut ovat kalliita suhteessa pieneen etuun, jonka vahingon sattuessa saisi.
Asioiden omistaminen on yleensä edullisempaa kuin pitkäaikainen vuokraaminen. Vuokralle antaja tavoittelee voittoa, vuokralle ottaja maksaa sen.
Kun kalliin esineen hinta mietityttää, se kannattaa jakaa oletetuilla käyttövuosilla vuosikuluksi. Vuosikuluna harvinaiset isot ostokset (kuten sohva) on helpompi suhteuttaa toistuviin kuluihin (kuten puhelinlaskut).
Kirjat ovat ilmaisia kirjastossa eivätkä ne vie tilaa omissa nurkissa.
Kun laite hajoaa eikä tiedä mitä tekisi, ei kannata ensiksi kysyä uusien laitteiden myyjältä, vaan etsiä netistä tai kysyä tutulta tai huollosta.
Ei kannata kysyä kampaajalta tarvitseeko hiustenleikkuuta, eikä tuotteen myyjältä kannattaako tuote ostaa.
Sijoituskohteiden keskinäinen paremmuus ei selviä kysymällä niiden myyjiltä.
Veroilta ei voi välttyä mutta ylimääräisiltä veroilta voi. Kannattaa ottaa selvää, miten verotus toimii.
Jos joutuu maksamaan jotain ennakkoon (verkko-ostokset, matkat jne.), se kannattaa tehdä luottokortilla (credit). Rahat saa takaisin, jos tavara ei tule tai yritys menee konkurssiin.
Luottokortin saa ilmaiseksi esimerkiksi Stockmannin tai K-plussan kautta.
Laskujen maksu eräpäivänä on halvempaa kuin myöhässä korkojen ja lisämaksujen kera.
Kun tilillä on aina rahaa, ei talous mene helposti sekaisin.
Ja luottokorttivelka kannattaa maksaa pois ennen kuin se menee korolle.
Luottokortteja saa monestakin paikasta ilmaiseksi. Vaikkapa sieltä S-Pankista (niillä on tosin sellainen jekku, että jos lähettävät laskun niin se maksaa, joten velka kannattaa maksaa pois juuri ennen laskutuskatkoa).
Jos kirjoja ostaa, e-kirjoja saa useimmiten halvemmalla kuin painettuja, ja nekään eivät vie tilaa.
e: useissa paikoissa säästää vähän kun ei ota paperilaskua vaan e- tai sähköpostilaskun
e2: sähkön hintaa kannattaa seurata ja jos on toistaiseksi voimassa oleva soppari kilpailuttaa tarvittaessa useamminkin kuin parin vuoden välein. Kilpailuttaminen on tosin tarkkuutta vaativaa, koska seassa on huijauksen rajamailla toimivia firmoja ja voi olla vaikea tietää onko kannattavinta valita pörssi-, toistaiseksi voimassa oleva kiinteähintainen vai määräiaikainen (ja kuinka pitkä) soppari. Useimmiten pörssisähkö tulee halvimmaksi, varsinkin jos voi ohjata kulutustaan halvemmille tunneille. Kuitenkin tässä taannoin oli pidemmän aikaa tilanne, jossa pörssisähkö olikin kallis ellei kallein vaihtoehto (nyt tilanne on taas normalisoitunut)
Olen kyllä karsinut kaikki mahdolliset turhat menot, sitä helpottaa kummasti tuo vuoden suunnittelu Exceliin, jonne laitan kaikki tiedossa olevat menoerät. Mukaanlukien kaiken vuokrista BookBeatiin, kirjasto on minulle liian kallis paikka koska en muista koskaan palauttaa kirjoja. Luottokortteja on pari mutta velkaa niillä ei ole, kaikki osamaksut ja joustoluotot olen maksanut pois kuluneen vuoden sisällä. Kaikki laskut menee e-laskuina. Asun pienessä yksiössä joten sähkölaskut ei ole kovin kummoisia, olen kuitenkin kilpailuttanut. Ainoa josta voisin muutaman kympin vuodessa vielä säästää, on vakuutus. Käyn toki esimerkiksi hieronnassa ja kuntosalilla, nämä kulut on myös Excelissä mutta niistä en aio karsia, ajatuksenani ei kuitenkaan ole karsia kaikkea mahdollista elämästä ja kyhnöttää kotona seuraavaa 30 vuotta odottelemassa eläkepäiviä. Noihin rahastoihin aion laittaa vain "ylimääräistä rahaa", sen vuoksi haluan myös pitää kuitenkin kohtuullisen ison summan S-Tuottotilillä, koska en halua joutua nostelemaan noita sijoittamiani rahoja pariin kolmeen vuosikymmeneen sieltä pois.
Henkilökohtaisesti uskon, että jos ihmiset sijoittaisivat edes vähän enemmän Suomi olisi vauraampi maa eikä ihmisten tarvitsisi elää aina kädestä suuhun. Kansalaiset olisivat myös ehkä vähän riippumattomampia, seuraisivat tarkemmin yhteiskunnallisia asioita ja olisivat vaikeampia hallita.
Tämä. Ja vielä perintövero pois, niin oltaisiin kuin ruotsalaiset, paitsi heteroita. Mutta yhtä varakkaita.
Pitää muistaa että tällä foorumilla tuntuvat olevan enemmistössä Espoossa omistusasunnossa asuvat valkoiset heteroseksuaaliset miespuoliset insinöörit ja ekonomit. Se ei tarkoita etteikö sijoittaminen olisi muillekin kannattavaa. Se vaan voi toisinaan masentaa kun näkee kaikenlaisia rakenteellisia kannustinloukkuja. Toiset kun elävät tässä maassa aina kädestä suuhun, niillä on korkeakorkoista velkaa ja silti ne saa tuet asumisoikeusasuntoonsa (omaa ei kande ostaa eikä omaisuutta kerryttää kun sit menee asumistuki). Joten niillä jää toisinaan enemmän käteen ja ne elää leveämmin mitä tulee kulutukseen jääviin rahoihin verrattuna niihin jotka koittavat säästää ja sijoittaa. Koita siinä sitten pankkien kusettamille Hennoille perustella sijoittamisen järkevyyttä pitkällä tähtäimellä...
Perusteluhan on kovin helppoa! Jos kerran Nordean mielestä asiakkaan kannattaa laittaa rahat Nordealle hyvin tuottavaan kohteeseen lepäämään ikuisiksi ajoiksi, niin ehkä siinä on vinha perä että kannattaa parkkeerata ne rahat itselle hyvin tuottavaan kohteeseen lepäämään ikuisiksi ajoiksi.
Jos perustelu on mennyt kerran läpi, niin sehän on vallan hyvä. Moni on kuitenkin lopettanut kun on tullut vastaan jokin muutos/vastaankäyminen johon ei osannut varautua. Moni tuttu on vetänyt rahat sijoituksista patjan alle kun yleisindeksit roikahtavat 10-20%. Höh, silloinhan sijoitusten tuotto-odotus vain paranee - osakemarkkinat on ainoa kauppa jossa asiakkaat karttavat alennusmyyntejä.
Onnittelut Henna hyvästä päätöksestä Seligsonin kanssa. Jos olisin itse fiksu ja käyttäisin osakemarkkinoiden seuraamiseen menevän ajan vaikkapa töissä kehittymiseen, olisin mitä todennäköisemmin Seligsonin asiakas.
Omistusasunto löytyy myös toiselta puolelta maata, mutta se ostos meni mönkään, liian pitkä stoori mutta taloyhtiön kämmäilyjen vuoksi en ole päässyt siitä eroon ja maksan ihan älyttömiä kustannuksia, asunnosta saamani vuokra ei riitä lähellekään maksamaan siitä aiheutuvia kuluja. Että asuntosijoittaminen ei mennyt ihan nappiin, toivon että ensi vuonna asiat saadaan siihen pisteeseen että pystyn vihdoin alkaa myymään asuntoa. Sitten olen omistanut asunnon 10 vuotta ja vaikka lainaa olenkin maksanut hyvin pois, niin taloyhtiön valtavan velan vuoksi tulen saamaan about sen verran rahaa, että saan loput velat kuitattua.
Millä tavalla taloyhtiö kämmäili? Remonttikulut yllättivät, turhia oikeudenkäyntejä, riitoja...?
Onko kämmäily ja suurten kulujen syntyminen taloyhtiölle jo loppunut?
En halua enkä jaksa koko tarinaa avata, mutta yksittäinen ihminen omisti kokonaisen rivitalon, alkoi myydä asuntoja pois, oli ottanut remonttilainaa loppuihin remontoitaviin asuntoihin mutta jätti rempat kesken, lainat maksamatta, kirjanpidot tekemättä, hävisi. Siinä sitten nuorina ensiasunnon ostajina naapurin kanssa kummasteltiin kun ulosoton väkeä tuli oven taakse kyselemään että miltä asunto näyttää. Noh, sitä hommaa selvitellessä meni muutama vuosi ja tätä henkilöä ei koskaan saatu mistään vastuuseen, ei ole näkynyt eikä kuulunut. Mutta nyt tosiaan vihdoin ja viimein kaikilla asunnoilla on vastuuntuntoiset omistajat ja hommat on saatu aika hyvälle mallille, vaikka epätoivo aika monta kerkesi vaivatakin. Että kaikenlaista sitä näköjään voi sattua. Tiedän kyllä että asunnon ostaminen kannattaa noin niinkun yleensä, mutta sattuneesta syystä oma innostus ostaa asuntoa ei ole kovin korkealla.
Pitää muistaa että tällä foorumilla tuntuvat olevan enemmistössä Espoossa omistusasunnossa asuvat valkoiset heteroseksuaaliset miespuoliset insinöörit
Taasko mulla jäi vahingossa kamera päälle
Eikun kieli pois poskesta ja keskelle suuta: Juuri tätä perustelin Hennalle tuossa aiemminkin eri tulotasoilla sijoittamisen prosentuaalisten tuotto-odotuksien demokratiasta. Jatkuvasti vaikkapa tonnin kuussa joutilaita rahojaan sijoittavan elämä ei muuttuisi millään tavoin 10 € / kk sijoittavan saavuttamalla euromääräisellä tuotolla. Mutta jos 10 € / kk on kaikki ylimääräinen mitä onnistuu raapimaan kasaan joka kuukausi, sen säästön merkitys jo vuoden jälkeen on koko vuoden kaikki irtoraha. Jos tuo 10 € / kk sijoitettuna keskimäärin suunnilleen tuplaa sijoituksen vuosikymmenessä, silloin 20 vuoden sijoitusuran jälkeen kymppiä kuukaudessa sijoittaneella on noin 30 vuoden kaikki vapaa irtoraha oman valinnan mukaan käytettävissä tai säästämässä lisää. Keskimääräisellä osakeindeksituotolla tuo 20 vuoden salkku maksaa pääomaa syömättä joka vuosi pääomatuloa enemmänkin kuin pienituloisen vapaasti allokoitavan kympin kuukaudessa. Hän on siis puhtaasti indeksisijoittamalla tuplannut kuukausittaisen irtorahansa määrän.
Oletan itsekin, että taloudellisen valveutuneisuutemme osalta olemme valikoitunut joukko. Mutta pääasiallinen syy tähän yhden parametrin perusteella valikoitumiseemme ei ole meidän tulo- ja varallisuustasoissamme vaan uteliaisuudessa niihin kysymyksiin, joita Henna on tässä kysellyt. Haen vain korrelaatiota, en syyllisiä. On varmasti ihmisiä niin heikossa taloudellisessa asemassa, etteivät he käytännössä pysty säästämään, eikä se ole edes välttämättä heidän oma vikansa. Mutta hyvätuloisten ja viimeistä lanttia laskevien välissä on suurin osa kansasta, joilla oikeasti on valinnan mahdollisuus. Se, miten tuo valinta käytetään riippuu omista arvoista, koulutuksesta ja kotoa saadusta esimerkistä.
Aika monilla olisi varaa tupakoida, jos haluaisivat. Klassinen esimerkki päivittäisen tupakka-askin hinnasta läpi työuran osakeindeksiin sijoitettuna johtaa paikkakunnasta riippuen talon tai muutaman talon kokoiseen eläkesalkkuun.
Minuakin harmittaa se, että Suomen kouluissa ei lasketa läpi korkoa korolle todellisilla toteutuneilla arvoilla vaikkapa tuolla päivittäisen tupakka-askin hinnalla, joka konkretisoi rahamäärän "tavallisen ihmisen" tavoitettavissa olevaksi. Se sopisi matematiikan lisäksi muutaman muunkin aineen opetussuunnitelmaan. Nyt sijoittaminen on salatiedettä, johon jokaisen pitää löytää tiensä itse, joten minä olen laskenut nämä harjoitukset yhdessä lasteni kanssa kotona. Vuosia myöhemmin valmistuttuaan toinen aloitti ETF seulonnan ja toinen otti helpot Seligsonin kk-erät käyttöön suunnilleen ensimmäisestä palkastaan. Kumpikin on täysin uppoutunut aivan muihin harrastuksiinsa, joten heitä ei ulkopuolinen sijoittajaksi arvaa mistään, vaikka kk-erät pyörivät jatkuvasti.
Oletan itsekin, että taloudellisen valveutuneisuutemme osalta olemme valikoitunut joukko. Mutta pääasiallinen syy tähän yhden parametrin perusteella valikoitumiseemme ei ole meidän tulo- ja varallisuustasoissamme vaan uteliaisuudessa niihin kysymyksiin, joita Henna on tässä kysellyt.
Mitä vähän googlailin niin rahastojen omistajia Suomessa voisi olla joka kolmannes (luku vuodelta 2015) ja Pörssisäätiön tilastojen mukaan suoria osakeomistuksia on n 880000 kotitalousomistajalla, joka tekee n. 16% väestöstä.
Se, että Henna on 1) sijoittamisesta kiinnostunut, 2) aloittanut ja 3) aktiivisesti hankkinut lisää tietoa, vie hänet väestötasolla jo varmasti parhaaseen viidennekseen asian suhteen. Vertailukohtana, jos asiat tuntuvat vaikealta. Lisäksi kun selkeästi omassa taloudessa tunnistaa tulot, menot ja henkilökohtaiset investoinnit, ja pitää niistä kirjaa niin sanoisin että taloudellisessa ajattelussa kolkutellaan jo parasta kymmenystä väestötasolla. Ei ollenkaan huono saavutus!
Vaihtoehtojen suhteen on ketjussa annettu paljon tilanteeseen hyvin sopivia neuvoja, mutta pari yleistä asiaa tulee vielä mieleen. Kun Excel jo kerran aukeaa, niin kannattaa niitä korkoa korolle -laskuja vähän pyöritellä siellä, niin aukeaa se miksi niillä rahastojen pieniltäkin vaikuttavilla kuluilla on siinä kuuluisassa pitkässä juoksussa iso merkitys. Ja vaikka suorat osakeostot eivät tässä kohtaa olekaan ajankohtaisia, kannattaa kuitenkin alkaa perehtymään yritysten toimintaan, siihen mitä tuloslaskelma ja tase tarkoittavat, ja ensimmäisiin tunnuslukuihin. Vähän karkeasti sanoen, esim. yleisesti käytettyjä P/E ja P/B tunnuslukuja varten tuloslaskelmasta tarvitsee ymmärtää yksi rivi, samoin kuin taseesta. Rohkeasti vain eteenpäin. Viime kädessä osakkeet ja sitä kautta osakerahastotkin ovat kuitenkin omistusoikeuksia yrityksistä. Se voi rahaston omistajalla erityisesti helposti hämärtyä, mistä se rahaston tuotto viime kädessä muodostuu.
Mutta nyt tosiaan vihdoin ja viimein kaikilla asunnoilla on vastuuntuntoiset omistajat ja hommat on saatu aika hyvälle mallille, vaikka epätoivo aika monta kerkesi vaivatakin. Että kaikenlaista sitä näköjään voi sattua. Tiedän kyllä että asunnon ostaminen kannattaa noin niinkun yleensä, mutta sattuneesta syystä oma innostus ostaa asuntoa ei ole kovin korkealla.
Hienoa, että asiat ovat parempaan päin! Kirjoituksesi perusteella entinen huono taloyhtiö on muuttunut hyväksi taloyhtiöksi.
Kun harkitset asunnon myymistä, kannattaa unohtaa vanhat ikävyydet ja kaikki ne rahat, jotka jo maksoit. Ne ovat menneet eikä niitä takaisin saa. Päätös kannattaa tehdä sen perusteella, paljonko rahaa saisit a) myymällä, b) pitämällä tai c) pitämällä jonkin aikaa ja sitten myymällä. Tärkeä pointti on unohtaa rahat, jotka ovat jo menneet. Ne eivät saa vaikuttaa päätökseen. Tämä kohta on vaikea kokeneillekin sijoittajille. Päätös kannattaa tehdä ikään kuin olisitkin nyt ostamassa sitä omaa asuntoasi seuraaviksi vuoksi: ostaisitko vai jättäisitkö ostamatta. Tällä yksinkertaisella keinolla välttää yhden yleisistä sijoittajan harhoista: oma ostohinta (tai maksetut kulut) vaikuttaa myyntipäätökseen.
Se, että Henna on 1) sijoittamisesta kiinnostunut, 2) aloittanut ja 3) aktiivisesti hankkinut lisää tietoa, vie hänet väestötasolla jo varmasti parhaaseen viidennekseen asian suhteen. Vertailukohtana, jos asiat tuntuvat vaikealta. Lisäksi kun selkeästi omassa taloudessa tunnistaa tulot, menot ja henkilökohtaiset investoinnit, ja pitää niistä kirjaa niin sanoisin että taloudellisessa ajattelussa kolkutellaan jo parasta kymmenystä väestötasolla.
Hyvin sanottu. On todennäköistä, että Henna onnistuu säästämisessään ja sijoituksissaan, koska perusasiat ovat näin hienossa kunnossa. Samaa ei voi sanoa kaikista suomalaisista.
Koulussa opetetaan terveystietoa ja kansaa valistetaan mm. terveellisestä ruuasta, terveydelle vahingollisista tavoista ja onnettomuuksien vaaroista. Samalla tavalla koulussa pitäisi opettaa talous- ja sijoitustietoa. Ihmisiä pitäisi valistaa järkevästä piensijoittamisesta, taloudelle vahingollisista tavoista ja esim. ylivelkaantumisen vaaroista. Loppujen lopuksi henkilökohtaiset talousasiat eivät ole kovin vaikeita, jos vertaa esimerkiksi molekyylibiologiaan tai ruotsin kielioppiin.
Sijoittamisen hienouksia ei tarvitse ymmärtää syvällisesti pystyäkseen saamaan hiukan voittoa piensijoittajana. Sijoittamisesta tehdään joskus turhan monimutkaista, kun kiistellään houkuttelevimmista osakkeista, oikeasta osto/myyntihetkestä, parhaista mittareista, tehokkaimmasta indeksistä, alfasta, beetasta jne. Ne ovat vaikeita asioita ja niistä on monia mielipiteitä. Helpompi on olla aloittamatta kuin sotkeutua moiseen sekasotkuun. Piensijoittajan resepti on kuitenkin yksinkertainen: kulut pidetään pienempinä kuin tulot, ylimääräinen raha sijoitetaan ja sitten odotetaan.
