Tämä nousi hyvin mielenkiintoiseksi jutuksi. Etelä-Afrikan uusi presidentti Cyril Ramaphosa ajanee nyt läpi reformia, missä pakkolunastetaan maita valkoisilta ilman korvausta. Zimbabwessahan tuo toimi hienosti. Eikun niin... Maan valuutta on käytännössä nyt jo roskasta seuraavana. Jos yli puolet maailman platinasta kaivetaan tällä hetkellä Etelä-Afrikassa, niin tämä ei voi uudistus ei voi millään loogisella järjellä olla hyvä asia. Toki platinan hinta noussee. Miten näkisit asian?
Ramaphosalta voi varmasti odottaa monenlaisia älyttömyyksiä, mutta mielestäni olennainen kysymys on se, että onko politiikka menossa parempaan vai huonompaan suuntaan edellisen presidentin, Jacob Zuman, aikaan verrattuna. Zuma oli myös heikko presidentti ja oman käsitykseni mukaan Ramaphosa olisi "vähemmän huono" presidentti ainakin business-ympäristön kannalta. Esimerkiksi maan valuutta, Rand, lähti nousuralliin Ramaphosan valinnan jälkeen ja luottoluokittajat ovat antaneet varovaisen toiveikkaita lausuntoja Ramaphosan talouspolitiikasta (Zuman politiikkaan verrattuna). Myös kaivosfirma Anglo Americanin toimari on antanut varsin myönteisiä lausuntoja Ramaphosasta. Aika tulee näyttämään, mitä uusi presidentti tulee lopulta saamaan aikaiseksi.
Mitä platinan hintaan tulee, niin vahvistuva rand luo lisää kustannuspaineita E-Afrikan platinan tuottajille, mikä saattaa edesauttaa tuotannonleikkauksia, mikä taas voisi olla positiivinen asia platinan hinnalle.
Mikähän olisi hyvä uraanin hinnan kuvaaja? Siitähän ei taida olla mitään vastaavaa pörssissä noteerattua hintaa kuin esim. kullasta. Mietin lähinnä sitä, että monella uraanikaivosyhtiöllä edellinen huippunoteeraus on vuodelta 2007 - millä tasolla uraanin hinta on ollut silloin?
Suurin osa uraanikaupasta tapahtuu julkisten kaupankäyntipaikkojen ulkopuolella. Kaksi konsulttifirmaa Ux Consulting ja Trade Tech, julkaisevat päivittäiset hintanoteeraukset viiveellä myös suurelle yleisölle.
Pitkäaikaista hintakehitystä voi tarkastella esim. täältä:
Sähköfirmat hankkivat suurimman osan polttoaineesta pitkäaikaisilla sopimuksilla (ylempi hintakäyrä linkin graafissa), mutta tällä markkinalla tehdään harvoin uusia sopimuksia, joten hinnat eivät reagoi nopeasti uutisiin. Spot markkina reagoi nopeammin. Pitkäaikaisten sopimusten hinnat ovat usein sidottu indeksiin, jossa spot-hinta on yhtenä komponenttina. Siksi hinnat korreloivat.
2000-luvun alussa hinnat olivat nimellisesti vielä alempana kuin nyt, mutta myös tuotantokustannukset ovat sen jälkeen nousseet paljon.
Kiitos Timo, tuo oli hyvä linkki uraanin hinnan kehityksen seuraamiseen.
Mitkä ovat ajatuksesi kullan hinnasta ja hinnan kehityksestä tällä hetkellä? Aiemmin olit mustaakseni bull-kannalla. Onko fundamentit jotenkin muuttuneet vai edellyttääkö kullan hinnan nouseminen isompaa kuprua nykyisessä rahajärjestelmässä?
Mitkä ovat ajatuksesi kullan hinnasta ja hinnan kehityksestä tällä hetkellä? Aiemmin olit mustaakseni bull-kannalla. Onko fundamentit jotenkin muuttuneet vai edellyttääkö kullan hinnan nouseminen isompaa kuprua nykyisessä rahajärjestelmässä?
Nyt tulee kyllä pahasti myöhässä vastaus. Pahoittelut siitä. Tämä blogi on viime aikoina ollut hieman säästöliekillä, koska uusin perheenlisäys on viimeisen puolen vuoden aikana vienyt lähestulkoon kaiken ajan kirjoittamiselta. Tarkoitus minulla on kuitenkin taas jossain välissä aktivoitua kunhan aikaa löytyy. Kiireessä ei viitsi oikein kirjoitella. Siitä ei hyvää jälkeä yleensä seuraa.
Mitä kultaan tulee... Olen tosiaan ollut bulli kultakaivosten suhteen 2014 lähtien. 2016 ekalla puoliskolla nähtiin kunnon ralli ja näin jälkiviisaana olisi silloin pitänyt kotiuttaa mukavat voitot, mutta silloin ajattelin bull markkinan olevan vasta alussa. Teknisesti olemme edelleen tuossa samassa 2015 lopulla alkaneessa bull-markkinassa, mutta nousulta alkaa loppumaan paukut. Nyt luulen, että tarvitsemme vielä vähän isomman kapitulaation ennen kuin seuraava nousu voi taas alkaa.
Käännyin aika pessimistiseksi viime kesänä kun kullalla oli loistavat saumat rikkoa $1 400 oz raja (inflaatio nousi, dollari laski, geopoliittiset riskit pinnalla jne.), mutta kaikesta huolimatta kullan hinta kääntyi laskuun. Ajattelin, että bearit ottavat pian kontrollin bulleilta. En ole edelleenkään luopunut kaikista postioistani, mutta olen siirtänyt kultakaivossalkun painoa laatuyhtiöihin riskisemmistä junioreista. Omistan nyt muutamia streaming yhtiöitä ja paria "prospect generator" osaketta. Nämä ovat sellaisia business-malleja, jotka tavallaan hytöyvät pitkässä juoksussa alhaisesta kullan hinnasta, koska ne pystyvät solmimaan silloin hyviä diilejä. Olen myös suojaillut positioitani put optioilla ja kerännyt käteistä tulevia ostoja varten. Olen siis puolustuskannalla niin kauan kunnes uskon nykyisen aneemisen markkinan taas kääntyvän. Kokonaan en halua kuitenkaan olla pois markkinoilta, koska käänne voi toisaalta tapahtua nopeasti ja yllättävästi.
Pohjimmainen syy omistaa näitä osakkeita on mielestäni edelleen olemassa. Riski siitä, että seuraava finanssikriisi on pahempi kuin edellinen ei ole mielestäni hävinnyt. Keskuspankeilla on seuraavassa taantumassa vain vähän paukkuja lisäelvytykseen, uusia TARPin kaltaisia tukipaketteja on poliittisesti vaikeampi solmia ja johdannaismarkkina on monimutkaisuudessaan arvaamaton. Kaikesta tästä huolimatta olin alunperin liian naiivi monissa oletuksissa enkä ollut tarpeeksi nöyrä myymään osakkeitani vuonna 2016 vaikka monet merkit viittasivat silloin kultakaivosten bull markkinan hyytymiseen. Tästä olen yrittänyt ottaa opiksi.
Kultakaivokset tekevät taas jonain päivänä hurjan nousurallin, kuten niin monta kertaa historiassa, mutta on vaikea sanoa kuinka kauan sitä joutuu odottamaan.
Kirjoitin jo uuden ketjun aloituksen mutta löytyikin tämä vanha kettinki.
Globaali ilmastohyperventilointi generoi innovaatioita, joilla näyttäisi olevan kiihdyttävä vaikutus platinametallien (PGM) kysyntään. Ihan selkäydinmutuna veikkaisin että platina, palladium, rhodium ynnä ehkä myös iridium saattaisivat tarjota nyt ja tulevaisuudessa tukevia voittoja/tappioita. Paino sanalla "saattaisivat". MIFID- ja PRIIPS-sakramentit varjelevat luojan kiitos tällaista tuulipukua kiitettävästi kavalilta eeteeäfträkkereiltä, joiden käyttö olisi helpoimmin käsitettävää tähän tarkoitukseen. Niitäkään ei ole turhan monta, lähinnä tikkereillä PPLT, PALL (Aberdeen) ja SPPP (Sprott). Rhodiumille on vissiin joku Eteläafrikassa noteerattava (ETFRHO,?), en oo ihan kartalla.
Onko tilanne tällä hetkellä todella näin huono? Jos unohdetaan fyysiseen sijoittaminen ja raaka-ainefutuurit (en ole perehtynyt), jääkö jäljelle vain kaivoslaput? Suurin osa malmioista tuottaa useampia metalleja vaihtelevina sortimentteina plus pgm-malmia nousee sitten kylkiäisenä sen minkä nousee. PGM-ryhmän sisälläkin hinnat kuitenkin vaeltavat eri suuntiin ja lisäksi kaivoskonglomeraattien analysointiin ei oma matikka riitä. Ainoa lähinnä one trick pony on ehkä kanukkien North American Palladium (PALDF), joka onkin hyvin mielenkiintoinen. Muu pgm tulee lähinnä eteläafrikasta ja venäjältä joten voi vain kuvitella miten monta palloa politiikka pelkästään lisää kuvioon. Nytkin eteläafrikassa on ollut isot lakkouhkat kaivoksilla.
Hottia kesästä asti on ollut palladium ja rhodium. Palladiumia ajaa pitkälti vw-päästöskandaalista alkaneet jutut. Suurin osa tuotannosta menee bensakatalysaattoreihin, joita tarvitaan nyt kun dieseliä lyödään kaksin käsin. Palladiumia tarvitaan tietenkin myös hybrideissä ja, hassua sinänsä, niissä enemmän kuin puhtaissa bensakulkimissa. Hybridin katalysaattori toimii suhteessa suuremman osan aikaa alle optimilämpötilan jolloin puhdistustehovajeen kompensoimiseksi tarvitaan enemmän palladiumia. Näin olen käsittänyt. Muitakin hinta-ajureita lötyy.
Platina mataa pohjamudissa. Tätä on jo jatkunut ja voisi kuvitella sillekin jonkun hintakiihottimen ilmestyvän järjellisessä tulevaisuudessa. Mikäli vetypolttokennotekniikka nykymuodossaan todella lähtee lentoon, olisi siinä yksi. Kennoissa käytetään platinaa ja ne ovat kulutustavaraa. Lisäksi ne ovat varmaan melko isoja mööpeleitä koska niiden pääasiallinen käyttö olisi kai raskaassa liikenteessä, joka nimenomaan hyötyy vetytekniikan suomasta pitkästä rangesta. En tiedä mutta kuvittelisin että vedyn varastoinnin vaikeus lie suurimpia jarruja kehityksessä. Vety kai paljon huonommin kestää missään tankissa kuin sähkölatinki akuissa.
Terve! Ketju ja blogi tosiaan hiljentyneet kun päivätyöt ja lastenhoito tuppaavat viemään kaiken ajan harrastuksilta. Oma sivusto alhaalla koska wordpressin vuosimaksu on maksamatta.
Markkinoita tulee silti edelleen seurailtua. Oliko joku tietty aihe mielessä mistä halusit jutella?
Edelleen olen long kulta. Toki olen monessa muussakin mukana, eikä kullan paino koko sijoituspääomastani ole järisyttävän suuri (oliskohan n. 10% luokkaa). Perustelen omistustani myös sillä, että kullalla on matala korrelaatio muihin sijoituksiini sekä ansiotuloihini (olen finanssisektorilla töissä) nähden.
Markkinoiden odotukset tulevista reaalikoroista ovat uskoakseni tärkein ajuri kullan hinnalle. Jos uskoo reaalikorkojen laskuun, niin kulta on järkeenkäypä sijoitus. Pidän reaalikorkojen nousutrendiä lähivuosina epätodennäköisisenä, joskaan en mahdottomana. Fed on vasta elvytyssyklin alkuvaiheessa, enkä usko heidän vaihtavan suuntaa. Demograafiset tekijät sekä heikko lainojen kysyntä pitävät inflaation uskoakseni alhaisena, joten inflaation noususta en odota olevan apua kullan hinnalle ihan lähiaikoina -Ehkä jonain päivänä voi olla, jos paljon uumoiltu MMT-kokeilu lähtee lapasesta. Siihen on kuitenkin vielä matkaa.
Arvometalliosakkeiden puolella olen longina streaming bisneksessä. Franco Nevada, Sandstorm Gold ja Wheaton Precious Metals suurimpia sijoituksiani tällä sektorilla. Juniori kaivoksista olen luopunut, sillä aika ei riitä niiden seuraamiseen.
Ajattelin kirjoittaa vähän ajatuksenvirtaa öljystä. Ei mitään analyyttista vaan lähinnä kirjoittelen terapiamielessä, sillä tunteiden vuoristorataa on ollut melkoista.
Omistan "eläkesalkussani" suorina osakesijoituksina Shelliä, BP:tä ja Gazpromia. Matkan varrella olen myös omistanut pienempiä energiafirmoja, mutta juuri tällä hetkellä en uskalla koskea yhteenkään pienempään firmaan. Minulla on myös kohtatalaisen iso maapaino Venäläisissä osakkeissa, mikä on käytännössä epäsuorasti sijoitus energiaan.
Vaikka sijoitushorisonttini on pitkä, valehtelisin jos sanoisin, että väliaikaiset laskut eivät tunnu pahalta. Olen miettinyt pitäisikö oksentaa energiaosakkeet ulos, kärsiä kipu ja keskittyä muihin sektoreihin. Olen päättänyt kuitenkin pitää osakkeeni ja pidän käteistä lisäostojen varalta jos paniikki yltyy entisestään. En ole varma onko tämä oikea ratkaisu.
Perusteluni strategialle on se, että uskon isojen öljyfirmojen ja Venäjän ovat lopulta voittajia, kun markkina rauhoittuu. Sitä ennen toki kaikki kärsivät. Vaikka sitä onkin juuri nyt vaikea mieltää, saatamme olla juuri olla luomassa edellytyksiä 100 taalan öljylle. Jo ennen koronavirusta Opecin ulkopuolinen tuotantokapasiteetti kävi kovilla käyttöasteilla ja investoinnit jo pitkään jäissä, sillä tuottajat keskittyivät kassavirran parantamiseen. Öljyn kysyntä 'normaaliolosuhteissa' (ilman koronaviruksen vaikutusta) jatkaa silti kasvuaan joka vuosi. Vaihtoehtoiset energiamouodot tekevät tuloaan, mutta mielestäni moni sijoittaja yliarvioi murroksen nopeuden. Esimerkiksi globaalin sähköautomyynnin ennustetaan kasvavan lätkämaila-graafin mukaisesti, mutta maailman suurimmalla sähköautomarkkinalla Kiinalla on vaikeuksia pitää edes lineaarista kasvua yllä ilman suuria tukia sähköautojen ostajille. Kiinan ulkopuolinen kasvu on vielä hidasta. Akkuraaka-aineiden, kuten koboltin saanti muodastaa myös pullonkaulan eksponentiaaliselle sähköautojen tuotannon kasvulle. Toki nämä kaikki onglemat ajan myötä ratkeavat, mutta uskoakseni öljyn hinta ehtii nousta ennen sitä.
USA:n liuskeöljytuotanto alkaa laskemaan 20-30% vuosivauhtia, jos investoinnit loppuvat. En usko, että ihan näin pitkälle mennään todellisuudessa, mutta silti tuotantoa on vaikea pitää yllä nykyhinnoilla. Jo ennen koronavirusta USA:n öljyntuotanto oli lähinnä Permianin varassa, muualla on ollut jo pitkään vaikeaa. En usko, että kukaan enää haluaa rahoittaa pieniä ja keskisuuria liuske-energiafirmoja. Pankit ja Private equity sijoittajat ovat jo hävinneet valtavasti rahaa. Kun lainat erääntyvät, jäljelle jää joko toiminnan lopettaminen tai toivo, että Exxonin tai Chevronin kaltainen firma tulisi uudeksi omistajaksi. Mielestäni USA säilyy jatkossakin merkittävänä öljyn ja kaasun tuottajana, mutta uskon tuotantomäärien rationalisointiin ja alan konsolidoitumiseen. Jo se, että USA:n öljyntuotanto pysyy flättinä lähivuosina tarkoittaa todennäköisesti niukkuutta globaaleilla öljymarkkinoilla siinä vaiheessa kun kysyntä palautuu normaalille kasvu-uralle.
OPEC ja Venäjä eivät saaneet sopua aikaan tuotannonleikkauksista. Pidän mahdollisena, että kumppanit palaavat neuvottelupöytään ja tuotantoa leikataan. Mikäli näin ei käy, saattaa edessä olla levottomuudet S-Arabiassa. Maa tarvitsee paljon nykyistä korkeamman hinnan öljylle, jotta budjetti pysyisi tasapainossa. Viikonloppuiset uutiset vaikutsvaltaiden Saudien vangitsemisesta kielivät sisäisistä erimielisyyksistä. S-Arabia on käsittääkseni harvoja maita, joilla on ylimääräistä kapasiteettia nostaa tuotantoa kysynnän kasvaessa.
Venäjä on mielestäni tämän murroksen voittaja. Ei maa toki immuuni kriiseille ole, mutta se pystyy sietämään paljon alhaisempaa öljyn hintaa kuin Saudit ja USA:n liuske-energian tuottajat. Putin tekee paljon pahoja asioita ja on vaarallinen naapurimailleen, mutta ei hän tyhmä ole. Hän on taitava vallankäyttäjä, joka on noussut tavallisesta KGB agentista maailman vaikutusvaltaisimpien ihmisten joukkoon. Muodollisesti Aleksander Novak on Venäjän neuvottelijana, mutta todennäköisesti kaikki käskyt tulevat Putinilta. Putin on paljon kokeneempi neuvottelija kuin Saudien Mohammed bin Salman (MBS). Putin myös tietää olevansa paremmassa asemassa kuin MBS, sillä Venäjälle riittää n. 40 taalan öljy. Lisäksi rupla on vapaasti kelluva toisin kuin Saudien riyal. Ruplan lasku auttaa Venäläisiä firmoja säilyttämään voittomarginaalit öljyn taalahintojen laskiessa.
Mikäli katse käännetään muutaman vuoden päähän, voimme olla tilanteessa, jossa öljy flirttailee 100 taalan rajan kanssa, Lähi-Idässä on pahat levottomuudet, USA:n energiatuotanto ei kasva ja Putinin Venäjä vie kaikilta markkinaosuuksia. Tämä ei ole mikään hyvä skenaario. Toivottavasti näin ei käy, mutta ilman OPEC+ tuotannonleikkauksia ja/tai koronaviruspaniikin nopeaa helpotusta saatamme olla siihen matkalla.
100 taalan öljyssä on ymmärtääkseni sellainen ongelma että moni firma alkaa piiputtaa ja talous sakkaa. Voi se hinta sinne nousta, varmaan nouseekin jollain aikavälillä, mutta se ei välttämättä johda siihen että öljy-yhtiöiden tulokset paisuvat taivaisiin.
Vieläkö salkussa on jalometallia ja onko tuoreita näkemyksiä niiden suhteen?
Sillä aikaa kun etelän eurooppalaiset riisuvat solmioitaan pysyäkseen cooleina ja välttääkseen sähkön käyttöä rakennusten ja tilojen jäähdytykseen, meitä pohjoisen asukkaita valmistellaan kylmiin suihkuihin. Venäjä sulkee itäisten putkien kaasuhanat. Uusiutuvien energialähteiden hyödyntämisessä Eurooppa on jäljessä eikä kiriminenkään auta tulevien talvien pula-aikaan, vaikka miljardeja käytetään nyt LNG-terminaaleihin ja valtiohenkilöt lentelevät Qatariin, Azerbaidzaniin tai Algeriaan tekemään kaasukauppoja. Tehtaiden sulkemisia on edessä ja työ kerta kaikkiaan loppuu. Ja kaasun futuurien hinnat nousevat.
Kaasun käyttö Euroopassa on pysynyt melkein muuttumattomana tämän vuoden ensimmäisen vuosipuoliskon. Venäjän tuonnin hiipumista on korvannut LNG:n tuonti muualta - puolet tästä on tullut USA:sta, josta tuli nyt tämän polttoaineen suurin viejä maailmassa.
USA:n LNG-vienti kasvoi 12% edellisen vuoden toiseen vuosipuoliskoon verraten. Vienti kasvoi kolmesta syystä - LNG:n vientikapasiteetti lisääntyi, maakaasun ja LNG:n kansainväliset hinnat nousivat sekä globaali kysyntä kasvoi, erityisesti Euroopasta.
Kysyntään ainoa nopea ratkaisu oli USA, vaikka Euroopalla on omiakin kaasun lähteitä. Niiden käyttöönotto vain on hidasta. LNG:n tuontia puoltaa myös se, ettei Euroopan kaasuverkosto ole yhtenäinen. Lounaisen Euroopan kaasuputkisto on laaja ja verkostoitunut, kun eteläisen osan putkistot palvelevat lähinnä paikallisia käyttäjiä.
Tällä hetkellä 14 maalla Euroopassa on rakenteet LNG:n tuontiin, vaikkakin rakenteet vaihtelevat alueittain. Tuontiterminaalien ja nesteestä kaasuun muuntolaitteistojen kapasiteetista oli keväällä käytössä 58% eteläisessä Euroopassa eli Espanjassa, Portugalissa ja Italiassa. Samaan aikaan Ranskassa, Belgiassa ja Hollannissa kaasutuslaitokset toimivat 115% kapasiteetilla, ylittäen nimellistehonsa huhtikuussa 2022.
Venäjä tietää vallan hyvin Euroopan yrittävän säilöä maakaasua nesteyttämällä omiin varastoihin - eikä helpota tätä yhtään. Ensi talven myrskyt voivat viivästyttää LNG-alusten kulkua tai hankaloittaa kaasun tuontia Norjasta johtaen energian tuotantokatkoihin.
Kaasun futuurihinnat ovatkin nousseet kaksinkertaisiksi: Reflecting these worries, European gas futures prices have doubled in the last two months to about 200 euros a megawatt-hour on the Dutch TTF exchange, around 10 times the levels of a year ago.
Kaasun tähtitieteellinen hinta saa yritykset sulkemaan ovensa tai rajoittamaan tuotantoa. Kansainvälinen energiajärjestö IEA arvioi alueen kaasun kysynnän laskevan 9% tänä vuonna. Saksalainen metalliteollisuus siirtää tuotantoa Kanadaan, jossa energian hinta on halvempi, ehkä seitsemäsosa Euroopan hinnoista. “Natural gas costs so much that we cannot afford” to operate in the usual way, said Uwe Braun, chief executive of ArcelorMittal Hamburg.
Euroopan kasvava kaasunälkä haittaa myös muita maita, jotka luottavat nesteytettyyn maakaasuun. Eurooppa taistelee samoista kaasueristä, jotka ovat pois muilta markkinoilta; erityisesti Aasian mailta, joista Kiina, Japani ja Etelä-Korea ovat olleet pääasiakkaat.
Europe is “taking L.N.G. away from markets that are not prepared to pay the prices that Europe may be prepared to pay,” Ben van Beurden, chief executive of Shell, a provider of L.N.G., told reporters on Thursday. “That is a very uncomfortable position to be in.”
Asia on johtamassa hiilen käytön lisääntymiseen aina vuoden 2013 huippukulutukseen asti. Euroopalla on kaasureserveissään jokeri, nukkuva jättiläinen eli valtava Groningenin kaasukenttä Hollannista pohjoiseen. Kenttä voisi tuottaa 40% Saksan koko vuotuisesta kulutuksesta. Tätä on vähitellen poistettu käytöstä paikallisten valitettua maanjäristyksistä, jotka johtuivat kaasun poistumisesta maa-aineksesta. Hollannin hallinto on nyt päättänyt pidättäytyä sulkutoimista ja pysyvästä käytöstä poistamisesta geopoliittisen epävarmuuden vuoksi. Se pitää Groningenia kuitenkin pahimman vaihtoehdon valintana, jos ihmisten turvallisuus uhkaa vaarantua.