Se olisi nyt aika vuoden viimeiselle salkkuraportille. Tässä raportissa siis kerron mitä salkussa, tai oikeastaan salkuissani tapahtui vuoden neljännen kvartaalin aikana. Teen vielä myöhemmin oman erillisen blogikirjoituksen missä vedän lävitse vuoden 2017 tapahtumat kokonaisuudessaan.
Omistusasunto
Aiemmin tämä ensimmäinen kappale kulki nimellä ASP-tili ja viime raportissa nimellä ASP-tili/oma asunto. Nyt olen typistänyt nimen vain omistusasunnoksi, jota käytän jatkossa.
Kulunut kvartaali oli aika hiljaista asuntoni suhteen. Mitä nyt toki lainanlyhennykset jatkoivat juoksemistaan. Hieman nolona joudun myöntämään, että edellisestä raportistani taisin unohtaa ensimmäisen lyhennyskuukauden jostain syystä kokonaan. Syyskuussa, eli Q3:lla lähti siis jo ensimmäinen lainanlyhennys korkoineen pankille. Unohdus johtui kai siitä, että lyhennys lähti tililtäni kuukauden viimeinen päivä, ja olin Excelini asuntolainan osalta viimeistellyt ennen sitä päivää. Sitä lyhennystä ei olla salkkuraportti Q3:n luvuissa huomioitu ollenkaan, enkä jaksa alkaa muokkaamaan lukuja, sillä taulukot ja teksti lukuineen menisivät suurilta osin uusiksi. Tein raa'an ratkaisun ja "adoptoin" syyskuun lainanlyhennyksen Q4:n puolelle. Älkää siis ihmetelkö miksi Q4:n aikana olen maksanut neljän kuukauden asuntolainat.
Sovin Osuuspankin kanssa, jotta lyhennän lainaani aina saman verran, 408,47 euroakuukaudessa. Korko sitten vaihtelee eri muuttujien suhteen.
Nyt näiden neljän kuukauden aikana lainani lyhentyi 1 633,88 euroa. Korkoja maksoin 230,73 euroa, sekä käsittelykuluja 9,2 euroa.
Opintolaina
Omistan jatkossa myös opintolainalle muutaman rivin näissä raporteissa, vaikka opintolainan suhteen salkussani tapahtuu ehkä kaksi kertaa vuodessa jotain. Nyt joulukuussa maksoin jälleen opintolainan korkoja 19,75 euroa. Kesäkuussa meni korkoja vähän enemmän, 19,94 euroa. Koko vuoden 2017 opintolainan kulut mahtuvat siis 40 euron sisään.
Vertailun vuoksi pakko suorittaa yksi laskutoimitus. Tammikuussa 2015 opintolainallani ostamat 350 kpl Nordean osaketta (yht 3 253,73 euroa, alle puolet koko opintolainamäärästäni) toivat pelkästään vuonna 2017 minulle osinkoja (Nordean osinko 0,65e/kpl) 227,5 euroa. Voin siis sanoa hyvällä omatunnolla että kaikkien verojen ja kulujen jälkeen opintolaina on todellakin kannattanut minulle.
Osingot
Vuoden viimeinen kvartaali toi minulle osinkoja 203,75e (Q4 2016: 126,76e). Tänä vuonna vuoden loppu oli selvästi parempi kuin vuotta aiemmin. Yksi merkittävä ero edelliseen vuoteen oli Hennes & Mauritzin syksyn osinko. Aiemmin yhtiö jakoi osinkonsa kerran keväällä, mutta nyt se muistaa omistajiaan myös marraskuussa osingolla. Sieltä tulikin vajaa 50 euroa "extraa".
Samoin koko vuoden osinkokertymä parani viime vuodesta. Koko sijoitusvuosi 2017 toi minulle osinkoina 2280,56e (2016: 2154,53e). Viime vuoden lukemat menivät puhki jo marraskuun puolivälissä H&M:n osingon myötä.
Analysoin vuoden 2017 osinkojani tarkemmin myöhemmin julkaistavassa sijoitusvuoden 2017 yhteenvedossa. Pysykää kuulolla!
S-ryhmän osuuskuntajäsenyydet
S-junasta ei tullut mitään myöskään neljännen kvartaalin aikana. Sen verran S-junaan liittyen salkussa oli kuitenkin tapahtumaa, että kävin hankkimassa Osuuskauppa Maakunnan jäsenyyden, mikä minulta aiemmin puuttui. Alun perin tarkoituksenani oli Maakuntaan liittymisen yhteydessä ottaa rahat ulos Varuboden-Oslasta, joka ei korkoja viimeiseen kahteen vuoteen ole maksanut. Jätin sen sittenkin vielä tekemättä. Perustelut voi lukea Sharevillen puolelta.
Suorat osakesijoitukset
Kulunut kvartaali oli poikkeuksellisen aktiivinen suorien osakesijoituksien suhteen. Vähän hassua ehkä, mutta kaikki kolme tekemääni kauppaa suoritin melko lyhyellä varoitusajalla. Aamulla herätessäni en uskonut tekeväni päivän aikana osakekauppoja.
Marraskuussa ostin Nordnetin kautta Nordean osakkeita 100 kpl. Kurssi ostohetkellä oli 9,98 euroa osakkeelta, eli potin arvo oli 998 euroa. Tähän päälle kun laskee 7 euron kaupankäyntikulun, saadaan keskikurssiksi 10,05 euroa. Tarkemmat perustelut Nordean ostolle voi lukea kyseisille kaupoille omistetusta blogikirjoituksesta.
Lisäksi joulukuussa tuli korkattua vihdoin Nordeassa jo pitkään avoinna ollut osakesalkkuni. Ostot tein Nordean Suomi-kampanjan yhteydessä, eli en maksanut senttiäkään kaupankäyntikuluja. Salkkuuni päätyi 10 kpl Sampoa hintaan 44,66e sekä Nokian Renkaita 10 kpl hintaan 36,75e. Sampoa omistin jo entuudestaan 35 kpl. Nokian Renkaita taas en ole omistanut koskaan, joten sen mukana tuli jälleen uusi yhtiö salkkuuni. Näiden kahden ostosta olen kirjoittanut täällä blogissa oman tekstin.
Rahastot
Superrahastojen tankkaamista jatkettu. Tarkoittaa sitä että joka toinen viikko laitettu toimeksianto sekä Superrahasto Ruotsista että Superrahasto Tanskasta. Molempiin 25 euroa per maa.
Sharevillessä 500 seuraajaa rikki!
Tällä hetkellä minulla on Sharevillessä jo 539 seuraajaa (viime raportin aikaan 448). Vaikka uusia seuraajia tulikin paljon, jäin hieman jälkeen viime kvartaalista, jossa salkkuani alkoi seuraamaan 130 uuta seuraajaa. Kiitokset siitä huolimatta kaikille seuraajilleni! Shareville-profiilini löydät tästä linkistä tai alapuolen Shareville-badgesta.
Muita ajankohtaisia asioita
Kvartaalin aikana makselin hieman mätkyjä valtiolle. Summa ei ollut suuri, sillä valtiolle lähti joulukuun alussa alle 200 euroa. Toinen satsi samaan osoitteeseen lähtee vielä helmikuussa. Ajatuksiani mätkyistä voit lukea tästä kirjoituksesta.
Sammon ja Nokian Renkaiden oston myötä käytän jatkossa kahta eri osakesalkkua. Minulla on siis arvo-osuustilit sekä Nordnetissä että Nordeassa. Kahden välittäjän välillä taituroinnista voit lukea täältä.
Yhteenveto
Viime kerralla olin poikkeuksellisen itsevarma tulevaisuudestani. Tiesin hyvin pitkälle tulevat menoni sekä tuloni. Kvartaalin aikana suurin rahareikä taisi olla autoni jakopäähuolto sekä katsastus, jotka veivät yhteensä noin 400 euroa rahojani. Jopa joulustakin selvittiin aika kuivin jaloin.
Ensi vuosi tulee olemaan melkoinen mysteeri kaikin puolin. Sain tässä joulun alla tietää että keväällä minulla on aika etsiä uusi työpaikka, sillä määräaikaista työsuhdettani ei jatketa enää tämän sopimuksen jälkeen. Tämä luo kieltämättä eräänlaisia tummia pilviä suunnitelmieni ylle.
Taulukot
Seuraavaksi laitan jälleen tuttuja taulukoita. Käydään läpi taas varallisuuteni määrä niin bruttona kuin nettona sekä varallisuuteni jakautuminen niin omaisuuslajeina, valuuttoina kuin pörssikohtaisesti.
Kokonaisuus:
Taulukosta näkyy koko varallisuuteni velkoja myöten. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa salkkuni arvo pääsi hieman laskemaan. Tällä kertaa ei voi oikeastaan puhua edes lievästä, sillä kurssilasku söi kyllä tyylikkäästi kaikki uudet säästöni.
Viimeinen kvartaali oli haasteellinen omistamilleni yhtiöille. Omistamastani yhtiöistä 13 laski ja vastaavasti vain 6 nousi. Suurimmat nousijat salkussani olivat UPM (+209e), JNJ (+192e) ja Technopolis (+187e). Laskijoiden puolella liikkeet olivat suurempia. Laskettelijoiden top kolmonen oli Elisa (-555e), H&M (-472e) ja Nordea (-294e).
Toisen kvartaalin aikana nettovarallisuuteni laski 119 euroa (Q3 2017: +4206,7e). Kuitenkin taas bruttovarallisuuteni nousi 1514,88 euroa (Q3 2017: 101 82,97e).
Sinänsä kurssilasku ei harmita minua yhtään. On hyvä muistaa että sijoittaminen on kuitenkin eräänlainen maraton, enkä ole vielä edes puolivälissä matkaa. Tässä vaiheessa kannattaa siis eurojen sijaan tutkailla mitä uusia osakkeita salkkuuni eksyi (Nordea, Sampo, Nokian Renkaat) ja miten ne "helpottavat" matkaani ensi vuonna. Toki pakko myöntää että olisihan se ollut hienoa lopettaa vuosi siten, että 70 kilon nettovarallisuus olisi puhkeutunut. Noh, ensi kerralla sitten.
Salkku yhteensä:
Seuraavaksi salkkuni sisältö kokonaisuudessaan. Nämä seuraavat piirakkadiagrammit ovat aika tylsää luettavaa, sillä hieman hauskasti ne eivät muuttuneet yhtään viime kvartaalista. Kurssilasku siis neutralisoi tilanteen täälläkin.
Valuutat:
Valuuttahajautuksetkin näyttävät samalle. En olisi uskonut tätä, sillä tällä kvartaalilla ostin suoria osakesijoituksia vain euroissa noteerattuina. Noiden osakkeiden laskeminen, sekä dollarin hieno vahvistuminen pitivät puntit täysin samoissa kuin kvartaali sitten.
Maakohtainen:
Jakautuminen eri maiden välillä ei paljoa eroa edellisestä taulukosta. Lähinnä Saksa tulee sinne kummittelemaan.
Velat:
Tämäkin piirakka näyttää samalta kuin viimeksi. Tosin pakko sanoa kuvan ulkopuolelta, että kehitystä on kuitenkin tapahtunut. Viime kvartaalin päätteeksi minulla oli omaa rahaa 39,55 % koko salkusta (pyöristetään 40 %). Nyt kolme kuukautta myöhemmin sama luku on 40,45 % (pyöristetään silti 40 %). Eli vaikka taulukko muuta näyttää, niin todellisuudessa tässä on otettu lähes prosentin kokoinen askel eteenpäin.
Kiitokset kaikille lukijoille vuodesta 2017! Palataan asiaan taas ensi vuoden puolella.
Enää ei ole montaa viikkoa kevään osinkokiiman mahdolliseen alkamiseen. Osinkokiimalla tarkoitan sitä aikaa, kun Helsingin pörssin yhtiöt alkavat tammikuun lopussa-helmikuun alussa tiputella edellisvuoden tilinpäätöstietojaan. Näissä tilinpäätöksissä tulee ilmi millaista osinkoa yhtiö aikoo ehdottaa jaettavaksi. Tämä osinko lähes poikkeuksetta sitten siunataan noin kuukautta myöhemmin pidettävässä yhtiökokouksessa. Koska tilinpäätöksen yhteydessä osakkeenomistajille "luvataan" sellaista asiaa kuin "ilmainen raha", sehän aiheuttaa usein innostusta markkinoille. Etenkin kovaa osinkotuottoa tarjoavia yhtiöitä tankataan mielellään.
Sinänsähän tuo osinkokiimahan on aika hullunkurista. Osinko ei ole kuitenkaan mitään "ilmaista rahaa" kuten yllä vitsillä kirjoitin. Tosin sitä usein luullaan sellaiseksi. Todellisuudessahan osingon maksaminen on kuin omistaja siirtäisi rahaa taskusta toiseen. Omistamasi yhtiön kassassa on rahaa ja se siirtyy vain sinun pankkitilillesi. Samalla kun siirrät rahojasi taskusta toiseen, Verohallinto haukkaa hyenan lailla osan sinun rahoistasi. Mitä muhkeampi osinkotuotto yhtiöstä irtoaa, sitä enemmän lahjoitat rahaa valtion kassaan. Meillä köyhälistössä maksetaan osinkoveroa 25,5 % ja massimiehillä sama luku on 28,9 %. Toki kasvurahastoja omistavat voivat naureskella maksaessaan osinkoveroja pyöreät 0 %, heillä kun osingot sijoitetaan takaisin rahastoon Verottajan nuollessa näppejään vieressä. Miettikääpä osakepoimijat sitä kun seuraavan kerran katselette osinkojanne
Suomalainen osinkokulttuuri muuttumassa
Syyskuussa 2017 Neste ilmoitti rukkaavansa hieman osinkopolitiikkaansa. Osingonjakosuhdetta muutettiin siten, että nykyään Neste pyrkii maksamaan puolet tuloksestaan osinkoina omistajilleen, kun aiemmin tuloksesta vain 40 % on valunut osinkoina ulos.
Itse osinkosijoittajana kiinnitin kuitenkin enemmän huomiota toiseen osinkoon liittyvään seikkaan. Neste aikoo siirtyä myös ajalle tyypillisesti puolivuotisosinkoihin. Tämä vaatii vielä yhtiökokouksessa osakkeenomistajien siunauksen, mutten usko hetkeäkään tämän asian kaatuvan.
Vielä viitisen vuotta sitten Helsingin pörssistä ei löytynyt muistaakseni yhtäkään säännöllisesti useampaa osinkoa jakavaa yhtiötä. Kaikki yhtiöt jakoivat osinkonsa kerran vuodessa, ja senkin pääasiassa keväällä. Alexanderstubbmaisesti heitän päästäni että tuolloin varmaan 90 % Helsingin pörssin osingoista maksettiin aikavälillä maaliskuu-toukokuu.
Puolivuotisosingot, eli puolen vuoden välein maksettavat osingot alkavat kuitenkin nyt hiljalleen valua jopa meille Härmään asti. Isojen yhtiöiden kohdalla pelin avasi keväällä Wärtsilä, joka maksaa jatkossa osinkonsa kahdesti vuodessa, keväällä ja syksyllä. Muistaakseni marraskuussa Wärtsilästä irtosikin ensimmäinen osinko tällä uudella mallilla. Samoin Ruotsin puolelta osaan nimetä omaan salkkuuni vaikuttavan H&M:n vastaavan päätöksen. Myös Henkka-Maukka maksaa osinkonsa kahdesti vuodessa. Muita ruotsalaisia useamman kerran osinkoa maksavaa suuryhtiötä ei tältä istumalta tule mieleeni.
Osinkokulttuurit vaihtelevat eri puolilla maailmaa
Perinteisesti Suomessa ja muissa Pohjoismaissa osinko maksetaan kerran vuodessa, yleisimmin keväällä. Me olemmekin ehtineet tottua ajatukseen, että kerran vuodessa omistajille ropisee hieman "omia takaisin" osinkojen muodossa. Tämä ei kuitenkaan ole kovin yleinen käytäntö muualla maailmassa. Suuressa ja mahtavassa Amerikan Yhdysvalloissa on jo iät ja ajat ollut tapana maksaa osinko joka kvartaalin aikana. Tämä tarkoittaa siis peräti neljä kertaa osinkoa vuodessa.
Tosin tämäkin voi joidenkin mielestä olla puuduttavan tylsä tahti, sillä etenkin REIT-yhtiöistä löytyy jopa joka kuukausi omistajiaan osingolla muistavia yhtiöitä. Näitä ovat mm. minunkin salkustani löytyvä Realty Income, sekä seurantalistallani oleva Stag Industrial.
Lisäksi esimerkiksi Briteissä yleinen tapa osinkojen suhteen tuntuu olevan puolivuotisosingot. Tosin, täkäläisessä kulttuurissa ne maksetaan usein suhteessa 33-66. En tiedä mistä tämä on peruja. Yleisimmin osingot ovat aina jaettu suhteessa tasan, joko kahteen, neljään tai 12 osaan. Britit vetävät siis täysin omanlaista linjaansa.
Rapakon takana parhaat apajat
Minä rakastan näitä tiheämmin tihkuvia osinkoja. Siinä on sijoittajan kannalta mielestäni paljon enemmän voitettavaa kuin hävittävää.
Muistan miten hämmennyin lähtiessäni penkomaan Jenkkien osakemarkkinoita ja niiden osinkohistorioita. Näytti härmäläisen silmin hassulle, kun vuodessa voi tulla neljästikin osinkoa. Hetken ehdin jo miettimäänkin, että onpa tämä hassu käytäntö, eikö olisi helpompaa maksaa kaikki heti.
Nyt olen kuitenkin jo täysin päinvastaista mieltä. Useammin irtoava osinko on kaikin puolin loistava juttu. Ensinnäkin se tasoittaa sijoittajalle tulevaa kassavirtaa. Parhaimmillaan ostamalla kolmea eri Jenkki-osaketta, jotka maksavat osinkonsa eri kuukautena, saat tehtyä salkun joka tuottaa sinulle päin tuloja joka kuukausi.
Muitakin etuja kuin vain useampi tilipäivä
Minullakin on joskus haaveissa elellä pelkkien sijoitustuottojen varassa, joten siinä mielessä olisi mukavaa mikäli ne tuotot tulisivat ympäri vuoden. Mikäli olisin all-in Helsingin pörssissä, ja kaikki maksaisivat osinkonsa maaliskuun lopusta toukokuun alkuun, joutuisin varmaan alkuvuodesta hieman katselemaan pankkitilin saldoa mitenkä paljon edellisen kevään osinkoja on vielä jäljellä. Tiheämpi osingonmaksutahti takaa tasaiset osinkotulot ympäri vuoden, eivätkä ne kaikki kasaannu enää keväälle.
Lisäksi näen toisenkin hyvän asian useammin maksetussa osingossa. Sen kautta meiltä loppuu iän ikuiset sijoittajien kahvipöytäkeskustelut siitä, kannattaako osaketta ostaa ennen vai jälkeen osingon irtoamisen. Tästä aiheestahan voidaan vääntää vaikka maailman tappiin asti. Osa suosittelee ostamaan heti osingon irtoamisen yhteydessä, koska irronnut osinko painaa kursseja. Toinen osa taas suosittelee ostamaan ennen irtoamista, koska osinkotuotto on kevyemmin verotettua kuin myyntivoitto. Mikäli osinkoa maksetaan useammin, irtoavan osingon määrä pienenee ja näin sen vaikutukset osakekurssiin hälvenevät. Esimerkiksi mikäli yhtiön osakkeesta irtoaa 4 % osinkotuotto, näkyy tuon kokoinen irtoaminen jo osakekurssissa. Jos taas yhtiö jaksaa osinkonsa neljästi, irtoaa enää yksi prosentti, joka se hukkuukin jo pian normaalin kaupankäynnin sekaan. Puhumattakaan jos yhtiö jakaa osinkonsa 12 kertaa vuodessa.
Hyvä asia on kuitenkin muistaa, ettei useampi tilipäivä tee yhtiöstä yhtään sen parempaa sijoituskohdetta. Mikä tahansa rupufirma kykenee kyllä tarvittaessa jakamaan osinkoa neljästi vuodessa. Jos yhtiön osinkopolitiikasta tai ylipäätään yhtiön tunnusluvuista ei katso mitään muita asioita kuin osingon irtoaminen joka kvartaalissa, kasvaa riskit upottaa kätensä shaipaan. Esimerkiksi Orava oli muistaakseni ensimmäinen kvartaaliosinkoa Suomessa jakanut yhtiö. Menkääpä kysymään Oravaan 15 euron huipulta sijoittaneilta että eikö olekin yhtiön osinkopolitiikka mahtavaa. Saatte varmaan takaisin ainakin pahoja katseita. Oravan ympärillä kun on viime vuodet leijunut kaikenlaista ikävää ja kurssihuipuistakin on sulanut pois se 2/3-osaa.
En viitsinyt salkkuraportissa alkaa sen suuremmin pohtimaan mennyttä vuotta kokonaisuudessaan, sillä salkkuraporteissa käyn läpi lähinnä edellisen kvartaalin tapahtumat. Jos olisin lähtenyt vetämään ylös koko vuoden tapahtumia, olisi kirjoitus paisunut varmaan tuplasti pidemmäksi. Siispä keskitytään tässä blogikirjoituksessa miettimään ihan vain vuoden 2017 tapahtumia ja millainen sijoitusvuosi se minulle oli.
Palataan heti aluksi vuoden 2016 viimeisiin hetkiin. Silloinkin oli takana hyvä sijoitusvuosi ja fiilis oli sen mukainen. Vuoden takaisesta uuden vuoden juhlimisista muistan lähinnä Suomi 100-hehkutukset. Ihmettelin että nytkö tuota maamme juhlavuotta aletaan viettämään. Minun logiikallani juhlavuosi olisi pitänyt olla sen jälkeen kun 100 vuotta tuli täyteen. Kai meikäläisen pitäisi nytkin viettää jotain omaa Metsätalousinsinööri25-juhlavuotta, kun ensi vuonna tuo neljännesvuosisata tulee minullakin täyteen.
Koska vuosi 2016 oli ollut hyvä, ellei jopa loistava, hieman minua mietitytti mitä vuosi 2017 tuo tullessaan. Muistan miten uuden vuoden juhlallisuuksia ja Remu Aaltosen huonoa playback-esitystä katsellessani mietin, että ei kai seuraava vuosi voi olla yhtä hyvä kuin edellinen. Noh, näin jälkikäteen nähtynä tästäkin vuodesta tuli mahtava sijoittamisen kannalta.
Oma asunto yksi kohokohdista
Enpä kyllä tiennyt tuolloin paljoa muutakaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. En varmaan olisi uskonut raketteja katsellessani että reilun puolen vuoden päästä asun tässä nykyisessä asunnossani. Saati että omistan sen. En vaikka autoni oli vuodenvaihteen juhlien aikaan samassa parkkiruudussa kuin nytkin. Kuten jo Kohti omistusasuntoa-tekstin ensimmäisessä osassa sanoin, yksi syy ostaa tämä asunto oli nimenomaan oma parkkipaikka mahtavalla sijainnilla. Jyväskylässä kun pysäköinti maksaa maltaita ja kiekkopaikkojen kanssa leikki on melkoinen stressipesäke.
Jälkikäteen ajateltuna tuo parkkipaikka toi minulle kaupan päällisiksi mahtavan asunnon. Kenties vuoden 2017 parhaista sijoituspäätöksistä oli ostaa asunto Jyväskylän keskustasta. Minä kun mietin hyvinkin vahvasti aiemmin Jyväskylän syrjäseuduille tai jopa kaupungin ulkopuolelle muuttamista. Nyt keskustassa asumiseen tottuneena en vaihtaisi mistään hinnasta asumaan mihinkään syrjäkylille tai maakuntiin. Hyvät kolme asunnon arvoon vaikuttavaa asiaa ovat erään vitsin mukaan "sijainti, sijainti ja sijainti". Onhan tuossa perääkin. Sijainti kun on sellainen asia mitä ei voi jälkikäteen edes isolla rahalla asuntoon vaihtaa.
Asunnon osto oli mielenkiintoinen ja osittain jopa hauska kokemus kaikkine tinkimisineen ja muine kikkailuineen. Näistä kaikista kokemuksistani raapustin neliosaisen blogikirjoituksen "Kohti omistusasuntoa", joka on saanut todella paljon kiitosta. Yksi vuoden kohokohdistani oli taannoinen Taloussanomien haastattelu aiheeseen liittyen.
Suorat osakesijoitukset vuonna 2017
Tulihan sitä hankittua muutakin sijoitusvarallisuutta kuin pelkkä asunto. Suoria osakesijoituksia tuli tehtyä vuoden aikana kuusi kappaletta, joka on mielestäni aika vähän.
Nordnetin kautta tehdyt kaupat:
Vuosi alkoi kun tammikuussa ostin ruotsalaista perintäyhtiö Intrum Justitian (IJ) osakkeita 45 kpl kurssiin 294,91 SEK (yht. 1397,44 EUR). Kaupankäyntikuluja minulta meni 10,06 EUR / 0,72 % kauppasummasta.
Syyskuussa ostin kotimaista finanssiyhtiö Sampoa 35 kpl hintaan 44,1 EUR (yht. 1543,5 EUR). Kaupankäyntikulut olivat tällä kertaa 7 EUR / 0,45 %.
Marraskuussa ostin Nordeaa 100 kpl hintaan 10,05 EUR (yht. 1005 EUR). Kaupankäyntikulut 7 EUR / 0,7 % koko kaupasta.
Nordnetin puolella tein vuonna 2017 kauppaa yhteensä 5 741.21 eurolla. Kaupankäyntikulut olivat tasan 39 euroa. Keskimäärin makoin kaupoistani siis Nordnetissä 0,679 % kaupankäyntikuluja.
Nordean kautta tehdyt kaupat:
Joulukuussa ostin Nordean kampanjasta (kotimaiset yhtiöt ilman välityspalkkiota) kahta kotimaista yhtiötä. Sampoa ostin 10 kpl lisää kurssiin 44,66 EUR (yht. 446 EUR) sekä Nokian Renkaita 36,75 EUR (yht. 367,5 EUR). Näistä kaupankäyntikulut siis pyöreät 0,00 %!
Kaikki suorat osakesijoitukseni (Nordnet + Nordea) maksoivat minulle vuonna 2017 yhteensä 6 554,71 euroa. Nuo Nordnetin kaupankäyntikulut 39 euroa tekevät minulle keskimäärin 0,595 %:n kaupankäyntikulut.
Rahastot vuonna 2017?
Vuosi 2017 oli ensimmäinen vuosi kun säästelin säännöllisesti mihinkään rahastoon. Superrahastoihin Ruotsi ja Tanska aloitin säästämisen syksyllä 2016. "Alkuperäisessä suunnitelmassa" säästin 50e + 50e joka kuukauden alussa molempiin rahastoihin. Syksyllä 2017 hieman viritin tuota taktiikkaani ja päätin alkaa säästämään 25e + 25e joka toinen viikko.
Vuoden 2017 aikana ostin rahastoja seuraavalla tavalla:
Superrahasto Ruotsi 650e
Superrahasto Tanska 650e
YHT:1 300e
Ostot jakautuivat 17 eri kertaan eli ajallinen hajautus oli tässä salkkuni ehdotonta parhautta.
Minkälaisia tuloja sain vuonna 2017?
Sain useita erilaisia tuloja vuonna 2017. Osingot olivat salkkuni perusta, mutta sain myös osuusmaksun korkoja (eli ns. S-juna), ASP-tilin lisäkorkoja sekä hieman myös tuloja bloggaamisesta.
Osinkotuloa sain 2280,56 euroa. Osinkotuloni olivat jälleen vuonna 2017 kasvu-uralla, kuten jokaisena vuotena aiemminkin. Toki kasvu on tippunut nyt aika pieneksi. Jos vertaa vuoden 2016 osinkoihin (2154,53e), niin kasvua oli ainoastaan 5,8 %. Kasvun rajoittuminen selittyy monilla eri syillä. Kasvun hakeminen vaikeutuu aina mitä pulleammaksi salkku kasvaa. Myös omistusasuntoni ostaminen kaikkine ASP-säästämisine oli "pois" osakesijoituksista. Lisäksi euro vahvistui suhteessa dollariin ja sen vuoksi se näkyi myös Jenkeistä saamissani osingoissa.
Tuloja S-junasta sain tänä vuonna 116,56 euroa. Tuo mystinen 56 senttiä tulee pääomanpalautuksesta, eli sain siis osuusmaksun koron lisäksi hieman takaisin tekemistäni ostoksista Osuuskauppa Suur-Savon alueella. S-juna jatkoi tänäkin vuonna hieman laskemistaan verrattuna edelliseen vuoteen (121e). Ensi vuoden korkojen loppusumma pysyy toivottavasti lähes samana, sillä ostin loppuvuodesta Osuuskauppa Maakunnan jäsenyyden, josta tienaan luultavasti muutaman euron taas lisää.
ASP-tili toi minulle huomattavan määrän euroja, johtuen juuri tuosta hankkimastani asunnosta. Tienasin ASP:n avulla kahdella eri tavalla. Normaalia ASP:n korkoa maksettiin vuoden alussa, sekä "ASP-varojen nostovaiheessa" asuntokauppojen yhteydessä. Vuoden alussa "normikorkoja" sain 47,71 euroa ja kauppojen yhteydessä 86,72 euroa. Asuntokauppojen yhteydessä sain myös suurempaa ASP-lisäkorkoa 537,98 euroa. Yhteensä ASP:n avulla nettosin viime vuonna 672,41 euroa.
Nämä kaikki neljä eri tulomuotoa toivat minulle vuonna 2017 yhteensä 3069,53 euroatuloa sijoituksistani. Summat ovat bruttona ennen veroja.
Tulojen jakautuminen vuodelle 2017:
Tein pylväsdiagrammin sijoitustuloistani sekä miten ne jakautuivat eri kuukausille viime vuonna. Samassa pylväässä on eri värein merkitty osinkojen, S-junan, ASP-koron sekä ASP-lisäkoron osuudet.
Keskiarvo oli 255,79 euroa kuukaudessa. Kykenin ylittämään keskiarvo neljänä kuukautena kahdestatoista (maaliskuu, huhtikuu, toukokuu ja syyskuu).
Diagrammista huomaa selvästi miten tuloni ovat yhä melko kevätpainotteisia. Omistan paljon kotimaisia osakkeita ja Suomessa yleinen tapa on maksaa osinko kerran vuodessa kevään yhtiökokouksen tienoilla. Lisäksi S-junan tuotot tulevat nekin huhti-kesäkuussa. Taulukko tulee tuskin olemaan yhtään sen tasaisempi ensi vuonna, sillä viime vuoden lopussa tuli tankattua niin Sampoa, Nordeaa kuin Nokian Renkaita. Kaikki siis kevään osingonmaksajia. Taas puolivuotis/kvartaali/kuukausittaisia osinkoja maksavia yhtiöitä ei ole tullut ostettua aikoihin, eikä ostohetkiä varmaan ole lähiaikoina tiedossa.
Taulukko on otettu salkkuraporteistani viime vuoden aikana. Luvut kertovat väliaikatiedot vuoden sisältä miten varallisuuteni on kehittynyt.
Erityisesti bruttovarallisuuteni nousi todella tyylikkäästi lähes kolminkertaiseksi asunnon oston myötä. Myös nettovarallisuuteni nousi 15 000 euroa, eli reilut tonnin kuukaudessa.
Toteutumattomat tulokset
Aivan kaikkea en tässä näissä jaksa lähteä availemaan. Voisin kenties kirjoittaa myös "toteutumattomista tuloksista", eli realisoimattomista arvonnousuista josta olen saanut nauttia vuoden 2017 aikana. Tänä vuonna minulla oli poikkeuksellisesti kaksi eri omaisuuslajia joiden arvo olisi saattanut nousta, nimittäin osakkeet sekä asunto. Etenkin asunnon arvo on melko varmasti noussut ostohetkestä, sillä tein kaupat lähisukulaiseni kanssa. Emme sotkeneet kauppoihin välittäjää ja osittain sen vuoksi hinta jäi hieman halvemmaksi kuin "normaaleilta markkinoilta"ostettuna olisin joutunut maksamaan.
Oikeastaanhan minun varmaan kannattaisi salkkuraporttini asunnon "todellisella arvolla", eikä niinkään asunnon ostohinnalla kuten nyt. En kuitenkaan ainakaan lähiaikoina ole muuttamassa asuntoni arvoa muuksi kuin ostohinnaksi. Pidän siis lukemani varovasti hieman alakantissa.
Vuosi 2017 verrattuna aiempiin vuosiin
Olen harrastanut sijoittamista vuodesta 2012 alkaen. Ensimmäiset tuloni sain vuonna 2013 osinkojen muodossa. Matkan varrella tulolähteitä on löytynyt muualtakin kuin osingoista, esimerkiksi S-juna sekä ASP-tili.
Tänä vuonna sijoitustuloni jatkoivat kasvuaan. Salkkuraportissa hieman valittelin miten osinkokertymän kasvu hiipui huomattavasti aiempiin vuosiin nähden. Tänä vuonna kuitenkin ASP-tili asuntokauppoineen "pelasti" paljon, ja noin 20 % tuloistani olikin ASP-tilin ansiota. Huomatkaa myös että puhe on bruttosummista. Mikäli puhuisimme verojen jälkeisistä nettosummista, verovapaat ASP-tulot olisivat vielä suuremmassa osassa salkkuani.
Shareville-salkkuni seuraajat ja blogin lukijamäärät
Vuoden alussa minulla oli Sharevillessä 210 seuraajaa. Vuoden 2017 lopussa salkkuani katseli jo 540 seuraajaa. Suurin piikki seuraajamääriini on tullut tämän blogin syntymisen jälkeen. Huhtikuussa blogiurani alussa seuraajia oli 236, eli bloggaamisen ansiosta seuraajamääräni ovat yli tuplaantuneet 9 kuukauden aikana. Shareville-salkkuni löydät joko tästä linkistä tai alapuolen käppyrästä.
Blogiani oli vuodenvaihteeseen mennessä luettu 122 643 kertaa, eli ensimmäinen vuosi (siis todellisuudessa 9 kk) onnistui todella hyvin.
Tavoitteet ja näkymät ensi vuodelle
Lähdetään liikkeelle näkymistä. Kuten ohimennen jo Q4:n salkkuraportissa kerroin, meikäläisellä on työttömyysuhka päällä keväällä. Nykyisen työnantajani kanssa tiemme erkanevat ensimmäisen kvartaalin päätteeksi, eikä minulla ole jatkosta harmaintakaan aavistusta. Töitä olen hakenut useista kymmenistä työpaikoista sekä ravannut useissa eri haastatteluissa, mutta kaikki vielä tällä hetkellä tuloksetta. Mikäli metsäala ei meikäläistä lopputalven aikana ehdi työllistää, käyn luultavasti pyyhkimässä pölyt koulurepun päältä ja tähyilen takaisin kouluun.
Valitettavasti mahdollinen työttömyys tai opiskelijaelämään palaaminen näkyy varmasti salkkuni kehityksessä hidastuvana kasvuna. Olen alkanut jo nyt henkisesti ja fyysisesti valmistautumaan mahdolliseen työttömyyteen myös osakesalkkuni puolella. Olen avannut tilin Bank Norwegianiin, jonne tarkoituksenani on siirtää vihdoinkin kunnon käteispuskuri. Tuosta Bank Norwegianista lupaan tehdä oman blogikirjoituksen tässä Q1:n aikoina, jossa kasaan ajatuksiani aiheesta enemmän.
Se työttömyyteen liittyvistä näkymistä. Jos unohdetaan se aihe ja mietitään salkkuni tulevaisuutta muuten, niin kyllähän tämä vuosi 2017 oli sen verran kova, että salkkuni kokonaissijoitustulot on vaikeaa ensi vuonna lyödä. ASP-tilin kautta sain lähes 700 euroa eli reilu 20 % koko vuoden tuotoista, ja noita tuloja en enää ensi vuonna saa. Noiden 700 euron kiriminen on jo itsessäänkin melko haastavaa, saati kun samalla tulee säästettyä käteispuskuria Bank Norwegianille.
Sitten ne numeroiset tavoitteet vuodelle 2018:
Osinkokertymä 2 500e (brutto)
Nettovarallisuus 80 000e
Bank Norwegianiin vuoden asuntolainan lyhennyksien verran käteispuskuria, eli noin 5 000 euroa
Ainakin Telia maksoi osinkonsa 2017 kahdessa erässä. Luulisi tuon olevan firmojen kannaltakin pidemmällä tähtäimellä järkevämpää vähän porrastaa osinkojen maksuja kuin pistää kerran vuodessa iso potti maksuun.
Pakkanen palasi taas hetkellisesti Keski-Suomeen. Eilen iltavuoron jälkeen raaputtaessani auton ikkunoita 15 asteen pakkasessa mielessä kävi investoiminen auton sisätilanpistokkeeseen. Auton ikkunoiden raapiminen on yksi tympeimmistä hommista mitä tiedän. Pelkästään sen raapimisen ääni saa ihoni kananlihalle.
Tammikuun pakkasissa monia motivoi liikkeelle tuleva kevät. Niin myös minua. Jo teini-iässä jostain syystä kevät nousi suosikkivuodenajakseni. Päivä pitenee sekä lämpenee, lumet sulaa ja koivuihin tulevat lehdet. Näin osakesäästäjänä keväälle on löytynyt myös muuta mieluista seurattavaa kuin puiden lehdet, nimittäin Helsingin pörssin osinkokevät.
Vaikka en järin pitkän linjan piensijoittaja olekaan, olen keväisin yhden ilmiön huomannut. Kuten jo tekstissäni "Miten minusta tuli osakesäästäjä, osa II - ensimmäiset juoksuaskeleet" olen kertonut, viisi vuotta sitten en vielä ollut näin innostunut sijoittamisesta vaikka ensimmäiset osakkeet olivatkin jo ostettuna. Hurahdus harrastukseen tapahtui vasta vuoden 2013 lopussa. Voidaan siis sanoa että tämä kevät 2018 on viides osinkokevät jota seuraan ihan oikeasti tarkoilla silmillä.
Yhden asian olen näiden keväiden aikana huomannut. Tämä toistuu about joka vuosi samalla kaavalla. Enkä puhu nyt jälleen osinkokiimasta, mistä juuri hiljattain täällä blogissa puhuin. Tämä liittyy vahvasti kahteen osapuoleen, suomalaiseen "lottokansaan" sekä alapuolella esiintyvään lystikkääseen suomenruotsalaiseen.
Nyt kerron sen ennustukseni
Otsikossa lupasin yhden ennustuksen tulevalle keväälle ja nyt te sen saatte. Uskallan väittää että tänäkin vuonna suomalainen media nostaa tapetille Björn Wahlroosin saamat osingot. Tämä tulee luultavasti tapahtumaan joko Nordean tai Sammon tilinpäätöksen julkistamisen yhteydessä. Hätäisimmät mediat luultavasti alkavat kirjoittamaan tästä jo Nordean tilinpäätöksen yhteydessä, koska se on näistä kahdesta aiemmin. Isommat mediat taas kirjoittavat luultavasti Sammon tilinpäätöksen yhteydessä, koska Sampo yhdistetään aika suurin yhtäsuuruusmerkein Nallen kanssa.
Olihan tuossa jo jokunen ennuste, muttei suinkaan kaikki. Veikkaan että suurin huumori revitään kuitenkin näiden uutisten kommenttiosioista. Ilta/Taloussanomiin porukka vuodattaa tunteitaan tyylikkäästi nimimerkin takaa kun taas Iltalehteen uskaltaudutaan kommentoimaan ihan Facebook-käyttäjien takaa. Uskallan väittää että myös vuonna 2018 Nallen osinkopotista uutisoinnin yhteydessä voimme lukea seuraavia kommentteja:
"Entinen taistolainen ja kommunisti."
"Ei ole itse tehnyt mitään noiden rahojen eteen."
"Nostaa maataloustukia vielä noiden lisäksi."
"Nuokin rahat on otettu köyhien selkänahasta."
"Pitäähän meiltä köyhältä kansalta leikata että Nalle saa rahaa."
"Karkasi Ruotsiin veroja pakoon."
"Kokoomuksen sätkynukke."
"Rikastui valtion piikkiin."
"Väkeä potkitaan YT-neuvottelujen kautta ulos jotta saadaan lisää osinkoja."
Näiden mahdollisesti tulevien kommenttien perusteella päätin heittää homman hieman leikiksi. Tein nimittäin Nallen osingoista uutisoinnille ja sen kommenteille oman bingon, olkaa hyvät!
Bingon säännöt ovat seuraavat. Jos ja kun kotimaiset talousmediat alkavat uutisoimaan Nallen keväisistä osingoista, on aika etsiä tämä bingo käsiin. Seuraavaksi rullataan uutisen lopussa olevaan kommenttiosioon, josta pyritään poimimaan bingon ruuduissa esiintyviä kommentteja. Kommentin ei tarvitse olla sanasta sanaan oikein, kunhan pointti kuitenkin löytyy. Kun kolmeen vierekkäiseen ruutuun tulee osuma, muodostuu bingo. Ja niitä bingojahan voi sitten tulla useitakin!
Ajattelin tehdä helmikuun puolivälissä oman katsaukseni miten ennustukseni bingoineen osui maaliin. Kannustan myös teitä lukijoitani seuraamaan nyt kommenttiosioita sillä silmällä.
Nallen osingot tuovat leivän monen toimittajan pöytään
Tässä joitakin esimerkkejä viime vuosien Nallen osinkouutisista:
Näitä linkkejä kaivaessa Googlesta tuli huomattua klikkijournalismin nousu. Vuodelta 2014 ja sitä aiemmilta keväiltä ei näin räikeitä otsikoita herra Wahlroosin osingoista löydy. Tuolloin vielä keskityttiin lähinnä olennaiseen, eli Sammon tilinpäätökseen, tulokseen ja osinkoihin. Vuodesta 2015 alkaen Sammon tilinpäätöksen yhteydessä onkin sitten lähes poikkeuksetta vilissyt sanat "Nalle", "kuitata" ja "jättiosingot". Kai sekin on eräänlainen toimittajien meemi nykyään.
Erityisen hauska mielestäni on tuo Kauppalehden kevään 2017 uutinen. Otsikkoon oli poikkeuksellisesti mahdutettu mukaan myös valtio. Sinänsä ihan ymmärrettävää, koskeehan valtion saamat osingot käytännössä jokaista suomalaista henkilöä, sekä onhan valtion omistama Solidium Nallea itseään isompi omistaja Sammossa. Silti jo otsikossa Nallen osingot mainitaan ennen valtion osinkoja. Lisäksi tuossa uutisessa peräti kolme kappaletta kertoo Wahlroosin osingoista ja niiden verotuksesta. Solidium mainitaan ainoastaan yhdessä lauseessa.
En ymmärrä kitinää
Nallen osingoista lukiessa saan kokea monesti erilaisia "mitäihmettä"-tunteita. Jatkuvasti törmään mitä typerimpiin kommentteihin tai ajatuksiin. Yleensä näitä kirjoittavat tavalliset ihmiset erilaisiin kommenttibokseihin, mutta kyllä sitä osataan myös toimittajapiireissäkin.
Yksi naurettavimmista uutisista löytyi aivan yllättäen Vasemmistoliiton pää-äänenkannattajasta, eli Kansan Uutisista. Siellä on vuonna 2013 julkaistu uutinen Nallen Sammosta kuittaamista osingoista. Jutun otsikko kuuluu tiukkaan tyyliin "Björn Wahlroos tienasi autovakuutuksellasi miljoonia". Uutisessa on kappale nimeltä "Kaksi pakollista vakuutusta", joka pitää sisällään seuraavanlaisen pohdinnan:
"Jokaisen auton omistajan on otettava lakisääteinen moottoriajoneuvon vastuuvakuutus. Jokainen työssäkävijä on vakuutettu tapaturman varalta. Nämä kaksi vakuutusta muodostavat 30–40 prosenttia vahinkovakuutusyhtiöiden saamista vakuutusmaksuista.
Vaikka vakuutukset ovat lakisääteistä sosiaaliturvaa, saavat vakuutusyhtiöt jakaa niistä kertyvät voitot samalla tavalla kuin vapaaehtoisista vakuutuksista koituvat voitot."
Tuon kappaleen alla pitäisi mielestäni olla jo Nordnetin mainos "Avaa arvo-osuustilisi meillä ja ryhdy Sammon omistajaksi jo tänään!" Tuosta "uutisesta" kun saa sellaisen kuvan, että Sampo takoo tulosta helppoakin helpommalla kaavalla, eli myymällä pakollisia vakuutuksia. Noista vakuutuksista saadut rahat Sampo jakaa sitten omistajilleen ja omistajat saavat näin naurettavan varmaa rahaa. Tai siis ei rahaa, vaan osinkoa. Osingolla kun on sanana pahempi kaiku kuin rahalla.
Ymmärtäisin kenties tuon kitinän, mikäli Sampo tai muut vakuutusyhtiöt olisivat perheyrityksiä joihin tavallinen tallaaja ei pääse kiinni. Todellisuudessahan Sampoon/Ifiin voi kuka tahansa henkilö ryhtyä omistajaksi ja näin ollen pääsee itsekin nauttimaan helpoista ja varmoista osingoista. Jos Sampo on oikeasti sellainen vuodesta toiseen maksimaalisia tuottoja tuottava rahasampo, niin miksi ihmeessä nämä kitisijät eivät sitten mene ja panttaa lainaa vastaan koko omaisuuttaan omistusasuntoineen ja vaikka omine mummoineen? Sen jälkeen kaikki lainarahat all in kiinni Sampoon ja ei muuta kuin nauttimaan pakollisten vakuutusten tuomista tuloksista. On se rikastuminen helppoa jos vasemmalta laidalta kysytään. Ihmetyttää vain miksi samainen porukka käyttää aikansa rikastumisen sijaan internetissä kitisemiseen.
Muutkin asiat ihmetyttävät
Eikä tuossa kaikki minulle ihmetystä aiheuttavat asiat olleet. Näitähän riittää Nallesta ja osingoista.
Hyvin harvasta muusta henkilöstä kirjoitetaan yhtä paljon osinkouutisia kuin Nallesta. Oikeastaan kenestäkään muusta ei kirjoiteta vuosittain samoja tekstejä kuin herra Wahlroosista. Suomessa on tuhansia muitakin mielenkiintoisia ihmisiä jotka saavat osinkoja eri yhtiöistä. Miksi heistä ei sitten kirjoiteta mitään?
Luulisi että jos haluaisi kiusata lukijoita, kannattaisi puhua jonkun sellaisen henkilön osingoista joihin tavallinen piensijoittaja ei pääse kiinni. Esimerkkinä vaikka Fazer, joka ei ole listautunut yhtään mihinkään. Erään lähteen mukaan Fazerilla on vain noin 80 eri omistajaa. Luulisi että tiukka uutisointi Fazerin suurista voitoista provosoisi kansaa enemmän, sillä Fazerin omistajuudesta ei piensijoittajan kannata edes unelmoida.
Senkin asian olen ehtinyt huomata, että samanlaista osinkorevittelyä ei tapahdu jostain syystä koskaan UPM:n kohdalla. Wahlrooshan on sekä Sammon, Nordean että myös UPM:n hallituksen puheenjohtaja. Sammon ja Nordean kautta Nallen saamista osingoista kyllä nostellaan otsikoita, mutta UPM:n osuus jää selvästi pienemmäksi. Miksi? En tiedä, voin vain arvailla. Onko kyseessä sitten se, että finanssialan yrityksiä on helpompi vihata? Sampo ja Nordea nostattavat enemmän tunteita ja ne provosoivat ihmisiä klikkaamaan otsikoita sekä jakamaan niitä eteenpäin. Tai toisaalta onko metsäteollisuus kuitenkin niin perinteistä suomalaista teollisuutta, ettei siitä haluta heittää lokaa kuten finanssialasta? En tiedä, kunhan pohdin.
Sitten taas mitä tulee noihin iltapäivälehtien kommenttiosioihin. Uskovatko kirjoittajat todella omiin näppäilyihinsä? Esimerkiksi väitteet että Nalle ei olisi tehnyt mitään noiden osinkojen eteen. Björn Wahlroos on käytännössä jokaisen Sammon (If, Mandatum, Top Danmark), Nordean ja UPM:n työntekijän ylin esimies. Se että näille työntekijöille löytyy töitä vielä huomennakin, on pitkälle yhtiön ylimmän johdon ansiota. Mikäli nuo valtamerialukset kulkisivat täysin ilman minkäänlaista ohjausta, rysähtäisi alus varmasti ennen pitkää karille. Tai vähintään kilpailijat seilaisivat ohitse.
Nallen taistolaisvuosista muistuttaminen sekin on aika kulunut "helpon kortin pelaaminen". Vähän samaa sarjaa kuin Jari "Japa" Levosen viheltämissä lätkämatseissa rattijuopon huutelu väärin vihelletyn tuomion jälkeen. Tätä kuulee lätkäpeleissä yhä satunnaisesti, sillä Japa kärähti ratista vuonna 2005. Sama meno tuntuu olevan päällä kun Nallelle huudellaan tämän taistolaisvuosista. Nalle oli poliittisesti vasemmalla kypsässä 15-21 vuoden iässä. Tuskin olen kovin väärässä väittäessäni tuonkin vaiheen olleen vain lähinnä uhmaa isäänsä Bror "Buntta" Wahlroosia kohtaan. Eiköhän Nalle tykännyt ärsyttää muita jo pienenä poikana. Nalle hylkäsi taistolaisuuden vuonna 1973, eli 45 vuotta sitten.
Nallen nostamat maataloustuet ovat olleet "kestokitinää" jo vuosia. Björn Wahlroos osti vuonna 2001 perinteikkään Joensuun kartanon Halikosta, nykyisestä salosta. Tilaan kuuluu 2200 hehtaaria maata, joista 370 hehtaaria on peltoa. Kyseessä ei siis ole mikään pieni maatila. Nalle on itse sanonut omistavansa ja ylläpitävänsä tilaa lähinnä huvin ja kulttuurin vuoksi. Tilan omistaminen ei siis ole Nallelle mikään kultakaivos, vaan tuolle rahalle Wahlroos löytäisi halutessaan tuottavampia kohteita. Siinä missä normaali maanviljelijäkin, myös Wahlroos nosti maataloustukia. Miksei, onhan hänellä siihen oikeus. Wahlroos itse on monesti vastustanut maataloustukia, esimerkiksi syksyllä 2015 Nalle sanoi tukien olevan "typerää ja moraalitonta". Nallehan ei muuten enää saa penniäkään maataloustukia, eli siinä mielessä kaikki piikittelyt tuista ovat jo muuttuneet invalideiksi. Tila on nimittäin jo ehtinyt siirtyä "nuorelle isännälle", eli Wahlroosin Thomas-pojalle.
Viime vuosina suorastaan vakituiseksi kommentiksi Nallea vastaan on muodostunut myös tämän ulkomaille muuttaminen. Kansalaiset joko tietämättömyyttään tai aivan tietoisesti väittävät että Wahlroos ei maksa enää mitään veroja Suomeen. Helsingin Sanomat selvitti syksyllä 2017 miten Wahlroos maksaa yhä henkilökohtaisesti Ruotsista käsin Suomeen veroja vajaan kahdeksan miljoonan euron edestä. Tähän päälle voisi lisäksi laskea Sammon, Nordean ja UPM:n maksamat yhteisöverot. Tai paljonko nuo kolme suurta yhtiötä työllistävät suomalaisia, maksavathan nämä työntekijätkin palkastaan veroja.
Shokkipaljastus: Nalle viis veisaa osingoista
Loppuun vielä karuakin karumpi paljastus. Björn Wahlroos pitää osinkoja yliarvostettuina. Näin kirjoitti Arvopaperi nelisen vuotta sitten. Uutisessa kirjoitetaan seuraavaa:
"Wahlroos sanoi eilen yhtiön pääomamarkkinapäivässä Lontoossa, ettei oikein ymmärrä, miksi sijoittajat ovat niin kovasti osinkojen perään.
"Uskon patologisesti tehokkuuteen ja dynaamisiin rahoitusmarkkinoihin. Miksi piitata osingoista? Jos tarvitsee rahaa, voi myydä osan osakkeista, Wahlroos totesi.
Hän tosin myönsi, että osingoissa on veroetu, mutta ei silti ymmärrä sijoittajien fiksaatiota osinkoihin. Hänen mukaansa on ihan sama, ovatko rahat sisällä yhtiössä vai pöydällä makaamassa.
"Minulle sillä ei ole juuri merkitystä. Se on tietysti valetta, sillä lapseni alkavat tulla yhä kalliimmiksi ja minun täytyy oman kalliin elämäntyylini lisäksi kustantaa myös lasteni kalliit elämäntyylit", Nalle vitsaili ja lisäsi saavansa kyllä enemmän kuin tarpeeksi osinkoja."
Ja ihan asiaahan Nalle tuossa taas puhuu. Jälleen kerran.
Riskit ovat olennainen osa sijoittamista. Tunnetusti riski ja tuotto-odotus kulkevat käsi kädessä. Mitä enemmän otetaan riskiä, sitä enemmän on lupa odottaa tuottoa. Mitä vähemmän taas riskiä on ja mitä paremmin sijoittaja yönsä nukkuu, sitä pienemmäksi jää myös sijoituksen tuotto. Joku onkin joskus sanonut että korkea tuotto onkin eräänlainen palkinto huonosti nukutuista öistä.
Keskiverto suomalainen pelkää riskiä mielestäni turhan paljon. Monesti törmään eri puolilla netin keskustelupalstoja kysymykseen mihin minun pitäisi sijoittaa. Ehtona on se, ettei saisi olla riskiä yhtään. Tuo on kyllä sellainen rajaus että se pyyhkii suunnilleen kaikki sijoitusvaihtoehdot pois. Riskiä on mukana aivan kaikkialla. Jopa siinä Bank Norwegianin 1,75 %:n talletuksessa. Siinäkin kun talletussuoja on "vain" 200 000 euroa. Eurojackpot-miljonäärinä jopa pankkitalletukset ovat riskisiä, sillä pankin mahdollisesti kaatuessa ei rahojaan välttämättä saa kokonaisuudessaan ulos.
Tässä riskin pelkäämisessä on varmaan juuret sille, miksi suomalaiset lepuuttavat lähes 100 miljardia euroa nollakorkoisilla pankkitileillä. Vuonna 2015 Ilta-Sanomat uutisoi miten 32 % suomalaisista pelkää arvopapereihin sijoittamista.
"Eiks tos oo hirveet riskit?"
Itsekin monesti arkielämässä sijoittamiseni tullessa puheeksi saan kuulla ensimmäisten kysymysten joukossa että eiks toi sijoittaminen ole aika riskistä puuhaa. Totta kai se on, siksi siitä pitääkin saada jonkinlaista tuottoa. Se riskin olemassaolo ei kuitenkaan tarkoita sitä että pitäisi olla sijoittamatta ollenkaan.
Monet kiinnostuvat sijoittamisesta kun puhun keskimääräisistä vuosituotoista mitä sijoittajan kannattaisi odottaa. Yleensä yhtä monet myös kyllästyvät siinä vaiheessa kun kerron touhussa olevan myös riskejä. Toisaalta ehkä ihan ymmärrettävää.
Mutta yhtä asiaa en ymmärrä. Miksi riskin pelko tipahtaa usein pois kokonaan kun tuotto-odotukset ruuvataan tarpeeksi ylös? Nyt sama ilmiö on havaittavissa virtuaalivaluuttojen sekä lääkekannabiksen kanssa. Jopa noviisit ovat kiinnostuneet niihin sijoittamisesta, siis samat ihmiset jotka aiemmin jättivät normaalin osakesijoittamisen aloittamatta riskin pelossa. Lääkekannabiksessa ja virtuaalivaluutoissa on ihan poskettomat riskit, toisaalta ne voivat tuottaa lyhyessä ajassa kymmenistä jopa satoihin prosentteihin, mikä on aika pirusti. Se on jännä ilmiö miten normaali pitkäjänteinen sijoittaminen mielletään turhan riskiseksi, mutta samaan aikaan aloittelijan salkku tuupataan täyteen Bitcoinia ja kannabista hyvillä mielin.
Riskiä nähdään kaikkialla, paitsi omissa omistuksissa
Minusta tuntuu siltä että keskiverto suomalainen ylireagoi riskeihin aina suuntaan tai toiseen. Joko suht siedettävät riskit nähdään aivan liian pelottavina, ja taas toisaalta välillä taas silmät suljetaan riskeiltä täysin.
Tästä jälkimmäisestä esimerkkinä annettakoon vaikkapa omistusasunto tai metsä. Jostain käsittämättömästä syystä nämä kaksi asiaa ovat kansalaisten mielestä täysin riskittömiä sijoituskohteita. Tiedän tapauksia joissa henkilö omistaa metsää satojen tuhansien, jopa miljoonan euron edestä. Lähes koko omaisuus on kiinni metsissä, jotka sijaitsevat yhdellä ainoalla paikkakunnalla. Sitten jos näille metsille miettisi muutaman tonnin osakesijoituksia kaveriksi hajauttamismielessä, niin pupu menee pöksyyn nimenomaan juuri osakkeiden riskin takia. Vaikka minun logiikallani hajauttaminen "all in metsästä" osittain myös osakkeiden pariin saattaisi jopa laskea koko paletin riskiä.
Myös omistusasumisen riskittömyydelle ei voi kuin nauraa. Tästä aiheesta minulla on pöydällä parikin tekstiä, joten jätän suuremman aiheen perkaamisen toiseen kertaan. Kuitenkin, törmään todella usein väitteisiin miten omistusasunto on täysin riskitön sijoituskohde. Samoin asuntosijoittaminen on näiden mukaan sekin riskitöntä kaikin puolin. Olen vahvasti eri mieltä.
Vähän hymyillen olen lukenut tarinoita nuorista sälleistä, jotka ostavat ketjussa useita sijoitusasuntoja. Usein näissä tarinoissa asunnon oma osuus on tingitty aivan minimiin, eli parhaimmillaan (vai pahimmillaan) asunto saatetaan ostaa 100 %:n velalla. Omaa rahaa ei asuntoon laiteta euroakaan. Periaatteessa näin ei voisi tehdä, sillä heinäkuusta 2016 alkaen FiVa on vaatinut pankkeja hieman rajoittamaan asuntolainojen myöntämisiä. Asuntoa ei saisi myydä sata prosenttisella lainalla. Tosin pankit kiertävät näitä ihan laillisesti erilaisten maksullisten takauksien kautta.
Noissa nuorissa sälleissä minua on huvittanut leuto suhtautuminen riskeihin. Asuntoja on siis haalittu portfolioon niin paljon kuin irtoaa. Samaan hengenvetoon todetaan tämän olevan käytännössä riskitöntä sijoittamista. Ymmärrän vielä sen että joku haluaa high risk, high reward-tyyliin maksimoida velkavipunsa, mutta en ymmärrä enää sitä että tätä touhua markkinoidaan vielä vähäriskisenä. Se on minusta kaikkea muuta kuin sitä. Kenties tuossakin tapauksessa tieto lisää tuskaa, eli kun ei jakseta perehtyä kovin syvällisesti mahdollisiin riskeihin, voidaan sanoa ettei niitä ole. Eli ei ymmärretä mitä voitaisiin pelätä.
Ei ole kauaa kun jollain asuntosijoittamiseen liittyvällä foorumilla joku kyseli mitä tehdä, kun pankki ei anna enää lisää lainaa. Näitä 100 %:n velalla ostettuja kämppiä oli alla jo jokunen, ja lisää piti saada. Pankki halusi kuitenkin lisää vakuuksia, ja foorumin kirjoittaja pohti mistä löytäisi mahdollisimman helposti puuttuvat vakuudet. Tässäkin viestissä puhuttiin miten tämän asuntosijoittamisessa "riski on lähes mitätön". Perusteluina oli että parin vuoden aikana ei tyhjiä kuukausia asunnoissa ole ollut. Noh, itse voisin näin ulkopuolisena todeta että pankkivirkailija on täysi idiootti, mikäli ei myönnä lainaa "mitättömän riskin kohteelle" ja napsi näin pankille ilmaista ja helppoa rahaa. Tai sitten todennäköisemmin se pankkivirkailija tietää asioista paljon enemmän kuin tämä nuori asuntosijoittaja.
Jos joku lukija nyt tunnistaa tästä itsensä, niin nälvimisestä huolimatta arvostan näitä nuoria isoilla panoksilla vetäviä asuntosijoittajia. Mutta suosittelen silti hieman pohtimaan omien sijoitusten riskejä. Nimittäin pahoin pelkään että hyvä alku sokaisee samalla kun nälkä kasvaa syödessä. Vaikka alussa ongelmia ei ole ollut, vuokralaiset ovat olleet hyviä eikä tyhjiä kuukausia ole, riskit harha-askelille kasvavat kun asuntoja ja vuokralaisia on useampia. Sitten taas kun asuntoja ostetaan todella paljon penniä venyttäen, koko korttitalo saattaa kaatua kun ensimmäinen ääliö jättää vuokrat maksamatta, tai joku dena sammuu suihkuun aiheuttaen vesivahingon.
Pörssissä pelottaa, mutta liikenteessä ei
Kävin joulun tienoilla Pohjois-Suomessa. Menomatkan tein joulupäivänä lähtien jo aamuyöstä ajamaan kohti Lappia. Jos joskus haluaa ajella rauhalliseen aikaan, suosittelen tuota ajankohtaa. Yleensä niin vilkas nelostie oli lähes autio. Raskasta kalustoa ei ollut liikkeellä ollenkaan.
Paluumatka muutama päivä myöhemmin olikin sitten jo toisesta ääripäästä. Moni muukin oli lähtenyt liikenteeseen minun kanssani samaan aikaan. Paljon ajeltiin pienten ruuhkien takia alinopeutta letkassa ja nollan yläpuolella ollut lämpötila sai autoilijat käyttämään pyyhkijöitä. Ajokeli ei siis ollut parhaimmasta päästä. Tämä yhdistettynä ruuhkaan sai aikaan aika puuduttavat 700 kilometriä
Luonnollisesti tässäkin ruuhkassa tuli nähtyä kaikenlaisia maanteiden sankaritekoja. Ohiteltiin tupla-keltaisilla, kiilattiin ahtaisiin väleihin tai ohiteltiin koko letkaa roimalla ylinopeudella. Eihän siinä muuten mitään jos joku haluaa ottaa itsensä hengiltä liikenteessä. Se hänelle suotakoon. Mutta eniten tässä touhussa meikäläistä huoletti miten monen Santanderin rahoittaman Audi A4 Avantin takapenkillä näkyi olevan lasten turvaistuin.
Kuten jo tekstin alussa puhuin riskin punnitsemisesta, onko otettu riski aina kannattava suhteessa mahdolliseen palkintoon, samaa kannattaa punnita liikenteessä. Monet ajokortilliset muistavat varmaan autokoulun teoriatunneilta miten ohittamalla säästää useimmiten joitakin kymmeniä sekunteja matkassa. Sijoittamisen mahdollisuuksista ei puhuta juuri missään, ei edes yhteiskuntaopin tunneilla. Valitettavasti.
Entäs sitten ne riskit? Sijoittamisessa on mahdollista pahimmassa tapauksessa hävitä koko potti. Liikenteessä on mahdollista pahimmassa tapauksessa hävitä oma henki. Sen vuoksi onkin mielestäni vähän hassua pelätä liikaa yli kaiken sijoittamisen riskejä. Pahimmillaan menetät vain rahasi.
Jos sijoittaminen ja muutamien prosenttien tuotot vuodessa keskimäärin eivät kaiken häviämisen pelossa kiinnosta, niin miten liikenne sitten? Et säästä ohittaessa edes prosenttia matka-ajastasi, mutta riskinä on pahimmillaan menettää ihmishenkiä. Näin muotoiltuna asiat saa kuulostamaan melko erilaisille kuin normaalisti on totuttu.
Kukaan tuskin on menettänyt henkeään suoraan sijoittamisen vuoksi. Tietenkin omat lukunsa ovat pörssiromahduksien jatkojen päätteeksi pilvenpiirtäjistä alas hypänneiden ihmisten kohtalo. Tosin ei tuota mielestäni voi mitenkään suoraksi kuolemaksi verrata. Sen sijaan liikenteessä koheltamisen vuoksi ihmishenkiä menetetään säännöllisin väliajoin. Silti keskiverto suomalainen ohittaa paljon useammin kuin sijoittaa. Kumma juttu.
Shareville osoitti edellisen tekstini julkaisun myötä taas parhaimpia puoliaan. Siellä pääsee keskustelemaan samanhenkisten henkilöiden kanssa itselle mieluisasta asiasta, ja siksi keskustelut ovat usein erittäin rakentavia sekä mielenkiintoisia.
Niin kävi tälläkin kertaa. Sain Sharevillessä linkittämäni blogikirjoituksen kommentteihin hieman palautetta, jossa mm. pohdittiin tekstini väitteitä 100 %:n asuntolainalla "riskittömästi" sijoittavien ihmisten olemassaoloa. Kiitos Sharevillen yksityisviestien, laitoin hieman lähteitäni menemään yksityisviestin muodossa kaverille. Lisäsin siis parit linkit foorumikeskusteluun, jossa nämä 100 % velalla asuntosijoittavat puhuvat omista riskeistään, tai siis siitä ettei niitä ole. Nämä linkit saivat aikaan hyvää keskustelua, ja mieleni teki puhua nämä samat asiat myös blogin puolella läpi.
Otin taas kerran käyttöön leikittelevän otsikon, jolla viittaan yhteen omista suosikkiohjelmistani televisiossa kautta aikain. Yleisradio esitti vuosina 2001-2009 Jarmo Mäkisen tähdittämää ohjelmaa Rikostarinoita Suomesta, jossa käsiteltiin erilaisia Suomessa tehtyjä mielenkiintoisia rikoksia. Ohjelman tunnetuin piirre oli luultavasti ohjelman alku, joka oli samanlainen jokaisessa jaksossa. Jarmo Mäkinen nimittäin aloitti jokaisen jakson samoilla alkusanoilla:
"Tervetuloa suomalaisten rikostarinoiden pariin. Me kerromme teille rikoksista jotka saattavat olla harvinaisia, yllätyksellisiä, traagisia tai jopa tragikoomisia. Yhteistä näille kaikille tarinoille on kuitenkin se, että ne ovat tosia."
Olen katsonut varmaan jokaisen jakson tuota sarjaa läpi useammankin kerran. Sarjassa on myös useampi jakso erilaisia pankkiryöstöjä. Tuo pikkuhiljaa sukupuuttoon kuollut perinteinen ja jalo rikosmuoto liittyy tähän blogitekstiin yllättävällä tavalla. Minä nimittäin näen paljon yhteistä pankkiryöstäjissä sekä suurella velalla operoivilla asuntosijoittajilla. Kerron myöhemmin lisää miksi.
Mistä oikein on kyse?
Lähdetään liikkeelle palaamalla edelliseen blogikirjoitukseeni, jossa käsittelin erilaisia sijoittamisen riskejä. Otetaanpa suora sitaatti siitä, mitä kirjoitin viime kerralla.
"Vähän hymyillen olen lukenut tarinoita nuorista sälleistä, jotka ostavat ketjussa useita sijoitusasuntoja. Usein näissä tarinoissa asunnon oma osuus on tingitty aivan minimiin, eli parhaimmillaan (vai pahimmillaan) asunto saatetaan ostaa 100 %:n velalla. Omaa rahaa ei asuntoon laiteta euroakaan. Periaatteessa näin ei voisi tehdä, sillä heinäkuusta 2016 alkaen FiVa on vaatinut pankkeja hieman rajoittamaan asuntolainojen myöntämisiä. Asuntoa ei saisi myydä sata prosenttisella lainalla. Tosin pankit kiertävät näitä ihan laillisesti erilaisten maksullisten takauksien kautta.
Noissa nuorissa sälleissä minua on huvittanut leuto suhtautuminen riskeihin. Asuntoja on siis haalittu portfolioon niin paljon kuin irtoaa. Samaan hengenvetoon todetaan tämän olevan käytännössä riskitöntä sijoittamista. Ymmärrän vielä sen että joku haluaa high risk, high reward-tyyliin maksimoida velkavipunsa, mutta en ymmärrä enää sitä että tätä touhua markkinoidaan vielä vähäriskisenä. Se on minusta kaikkea muuta kuin sitä. Kenties tuossakin tapauksessa tieto lisää tuskaa, eli kun ei jakseta perehtyä kovin syvällisesti mahdollisiin riskeihin, voidaan sanoa ettei niitä ole. Eli ei ymmärretä mitä voitaisiin pelätä.
Ei ole kauaa kun jollain asuntosijoittamiseen liittyvällä foorumilla joku kyseli mitä tehdä, kun pankki ei anna enää lisää lainaa. Näitä 100 %:n velalla ostettuja kämppiä oli alla jo jokunen, ja lisää piti saada. Pankki halusi kuitenkin lisää vakuuksia, ja foorumin kirjoittaja pohti mistä löytäisi mahdollisimman helposti puuttuvat vakuudet. Tässäkin viestissä puhuttiin miten tämän asuntosijoittamisessa "riski on lähes mitätön". Perusteluina oli että parin vuoden aikana ei tyhjiä kuukausia asunnoissa ole ollut. Noh, itse voisin näin ulkopuolisena todeta että pankkivirkailija on täysi idiootti, mikäli ei myönnä lainaa "mitättömän riskin kohteelle" ja napsi näin pankille ilmaista ja helppoa rahaa. Tai sitten todennäköisemmin se pankkivirkailija tietää asioista paljon enemmän kuin tämä nuori asuntosijoittaja.
Jos joku lukija nyt tunnistaa tästä itsensä, niin nälvimisestä huolimatta arvostan näitä nuoria isoilla panoksilla vetäviä asuntosijoittajia. Mutta suosittelen silti hieman pohtimaan omien sijoitusten riskejä. Nimittäin pahoin pelkään että hyvä alku sokaisee samalla kun nälkä kasvaa syödessä. Vaikka alussa ongelmia ei ole ollut, vuokralaiset ovat olleet hyviä eikä tyhjiä kuukausia ole, riskit harha-askelille kasvavat kun asuntoja ja vuokralaisia on useampia. Sitten taas kun asuntoja ostetaan todella paljon penniä venyttäen, koko korttitalo saattaa kaatua kun ensimmäinen ääliö jättää vuokrat maksamatta, tai joku dena sammuu suihkuun aiheuttaen vesivahingon."
Näin tuli kirjoitettua viimeksi ja seison yhä sanojeni takana. Kenties jopa vielä vahvemmin kuin viimeksi.
Mikä tahansa sijoituskohde muuttuu riskisemmäksi, mikäli sen tekee lainarahalla. Ihan vaikka lähdetään liikkeelle ihan ruohonjuuritasolta, eli pankkitileistä. Riskit ovat suuremmat mikäli sijoitat opintolainasi pankkitilille, kun taas että sijoitat "omaa rahaasi" vaikkapa kesätöistä sille samalle pankkitilille. Jos sattuisi käymään joku erittäin epätodennäköinen poikkeustilanne, pahimmassa tapauksessa et saa rahojasi ollenkaan sijoituskohteesta ulos. Sen sijaan velat sinulle jäävät kuitenkin maksettavaksi.
Sama homma myös asuntojen kanssa. Mitä enemmän käytät velkaa asunnon ostamiseen, sitä enemmän riskiä tulee mukaan kuvioon. Itsehän en pidä edes 0 % lainalla ostettua kämppää riskittömänä sijoituskohteena. Mielestäni omistusasunto on Suomessa aika pirusti yliarvostettu kohde rahalle. En vielä tässäkään tekstissä pureudu tarkemmin tähän aiheeseen, vaan omistan sille myöhemmin täysin oman blogikirjoituksen. Jos en näe edes puhtaasti omilla säästöillä maksettua asuntoa riskittömänä, ei luonnollisesti velalla ostettukaan asunto voi olla riskitön. Jos otan asuntoon 10 % lainaa, riskit kasvavat hieman. Jos taas otan asuntoon 50 % lainaa, riskit ovat jo selvästi kasvaneet verrattuna siihen, että olisin ostanut asunnon kokonaan ilman velkaa. Kaiken huipulla on sitten se täysin, eli 100 % velkarahalla rahoitettu asunto. Siinä sijoittaja ei laita yhtään omaa rahaa, vaan pankki hoitaa kaiken.
En oikein ymmärrä miksi jotkut asuntosijoittajat toitottavat ääneen tuota vähäistä riskiä. Ovatko nämä oikeasti vain niin naiveja riskien suhteen, etteivät näe niitä ollenkaan? Vai puhuvatko he ääneen riskien olemattomuudesta saadakseen itselleen paremmat yöunet? Ikään kuin uskotellakseen itselleen että ei tässä mitään riskiä ole, voin nukkua ihan rauhassa.
Riskejä on monia: ensimmäisenä lainan ehdot
Näitä riskejähän on vaikka minkälaisia mitä 100 %:n velalla asuntosijoittavaksi aikovalla on vastassaan. Ehkä ensimmäisenä näistä haluaisin nostaa esiin lainan ehdot.
Tunnetustihan pankista saa sitä halvemmalla lainaa, mitä luotettavampi asiakas on. Luotettavuuteen vaikuttaakin sitten todella monet asiat. Lainanhakijan ikä, työsuhteen muoto, ala jolla työskentelee, kuukausittaiset tulot ja menot, perhesuhteet jne. Kun vuosi sitten hain itse asuntolainaa, minulta kysyttiin jopa millaisen auton omistan. Pankkivirkailija halusi ilmeisesti laskea päässään tuleeko minulla lähiaikoina eteen auton vaihtaminen, joka kenties voisi vaikeuttaa lainan takaisinmaksua. Yksi tärkeimmistä keinoista osoittaa oma luotettavuutesi on juuri käsiraha, eli asuntoa varten antamasi säästöt. Ne ovat ensinnäkin osoitus siitä, että kykenet säästämään nykyisessä elämäntyylissäsi rahaa. Jos taas et saa tuloistasi yhtään mitään sivuun, se herättää epäilyksiä lainan kanssa selviämisen suhteen. Toinen hyvä asia käsirahassa on, että se vähentää riskejä muutenkin. Jos jotain yllättävää käykin nopeasti käsien puristamisen jälkeen, on asuntovelallisella kuitenkin jo jonkinlainen siivu asunnosta maksettuna.
Toisin sanoen siis omaa rahaa tiskiin lyövä asunnon ostaja saa varmasti pelattua mm. lainamarginaalejaan alaspäin. Eli siis lainan kulut pienenevät. Itse ainakin uskon saaneeni viime kesänä hilattua marginaaliani helposti alaspäin johtuen juuri sen vuoksi, että harrastan osakesijoittamista sekä minulla on yleistä kiinnostusta oman talouden hoitamiseen. Niin ja olihan minulla heittää ostettavan asunnon hinnasta sellainen 15 % omaa rahaa. Sen sijaan 100 %:n velalla olisin varmasti joutunut maksamaan isompaa marginaalia.
Korkojen nousu sekä asuntojen hintakupla
Tässä siis mahdollisista riskeistä se yksi. Muita riskejä keksin vielä useammankin. Korkojen nousemisesta ei tarvitse varmaan edes kirjoittaa sen syvällisemmin. Jokainen ymmärtää että mitä enemmän velkaa, sitä enemmän korkojen nousu kurittaa velallista. Jonkinlaisia esimerkkejä netistä löytyykin, tässä esimerkiksi Taloussanomien tyylinäyte.
Myös asuntojen hintakuplasta, eli pitkästä asuntojen hintojen nousemisesta on varoiteltu pitkään. Tosin aika usein tätä asiaa pohtiessa joku tulee muistuttamaan miten kalliiksi tämän työkaverin serkulle on käynyt, kun vuonna 2000 päätti olla ostamatta asuntoa kuplan puhkeamisen toiveessa. Kuitenkin se että kupla ei ole vielä sen suuremmin puhjennut ei ole tae siitä etteikö se voisi tulevaisuudessa puhjeta. Minä olin 1990-luvun laman aikaan sen verran nuori, että en muista niistä ajoista yhtään mitään. Sen verran mitä vanhemman polven muisteluista olen kuullut, niin kyllä siellä ihan hyvin talouttaan ylläpitäneet olivat suurissa vaikeuksissa asuntolainojensa kanssa.
Mikäli asuntojen hinnat lähtisivät yhtäkkiä laskuun, pankit luultavasti laskisivat asuntojen lainoitusarvoja. Tämä tarkoittaisi sitä, että asuntosijoittaja joutuu kaivamaan taskuistaan hieman lisää rahaa, jotta uudet lainoitusarvot täyttyvät. Ja jos taas rahaa ei jostain syystä kykene kaivamaankaan sieltä taskusta, voidaan asuntoja laittaa pakkohuutokauppaan. Näitä huutokauppoja nähtiin ysärin alussa ihan huolella.
Asuntojen hinnoista lentää kanssa aika paljon hassua legendaa. Monesti olen kuullut miten hintakupla on lähinnä helsinkiläisten ongelma. Siellä kun kämpät maksavat paljon niin riski kuplan aiheuttamille tuhoille on suuri, kun taas böndellä hintataso on alempi, joten täällä kupla ei vaikuta. Näin ihan oikeasti jotkut tuntuvat ajattelevan! Eli kun kerrostaloasunto Kajaanin syrjäkylillä maksaa vajaa parikymmentä tuhatta euroa, ei sen hinta voi kuplan puhkeamisen myötä enää tippua alaspäin. Vähän samaa sarjaa kun joskus tämän vuosikymmenen alussa Suomessa pohdittiin sitä, voiko Nokian osake muka joskus maksaa alle 5 euroa. Kyllä se voi vain kummasti tippua, vaikka vastahan se oli 65 euroa.
Sijainti, katastrofaalinen vuokralainen sekä sijoittajan oma aika
Kajaanin syrjäkylistä on hyvä hypätä puhumaan asunnon sijainnin merkityksestä. Minä itse näen suurimman potentiaalin asuntosijoittamisessa juuri opiskelijoissa. Opiskelijakaupungeissa on paljon nuoria ihmisiä, jotka haluavat asua vuokralla. Vuokralla asutaan koska lainaa omistusasuntoon ei kenties saataisi, tukien saaminen omistusasuntoon vaikeutuisi, eivätkä kaikki opiskelijat aio jäädä opiskelukaupunkiinsa valmistumisen jälkeen. Opiskelijat ovat taas yleensä vuokralaisillekin hyvä kohde, koska tukien saaminen edellyttää edistystä opinnoissa. Eli opiskelija ei voi kaikkia päiviä käyttää juhlimiseen ja kotona kattoon syljeskelyyn, vaikka se kieltämättä ihan kivalta kuulostaakin. Opiskelijakaupungit ovatkin hyviä kohteita asuntosijoittajille. Vuokralaisen saa asuntoon oikeastaan koska tahansa ja sen vuoksi myös asuntojen jälleenmyynti hoituu nopeasti ja hyvään hintaan.
Itse näkisin kuitenkin jonkinlaista riskiä tulevaisuuden opiskelijoihin kohdistuvissa leikkauksissa. Etenkin pienten kaupunkien kohdalla sen ainoan ammattikorkeakoulun lakkauttaminen voi aiheuttaa katastrofaaliset jäljet asuntomarkkinoille. Jos koulu loppuu ja opiskelijat siirtyvät muihin kaupunkeihin, voi hyvien vuokralaisten saaminen vaikeutua. Ja mikäli se vaikeutuu, se näkyy varmasti myös asuntojen hinnoissa.
Sitten se riski, joka porukalle tulee yleensä ensimmäisenä mieleen; katastrofaalinen vuokralainen. Välillä sanomalehdet tekevät juttuja kun vuokralainen on laittanut lähtiessään koko asunnon täyteen remonttiin. Usein tuota remonttia edeltävät vielä maksamattomat vuokrat, eli asuntosijoittaja kärsii taloudellisia menetyksiä kahdesta eri syystä. Näitä kahta ansionmenetystä seuraa vielä kolmas ansiomenetys, kun asuntoon joudutaan tekemään kuukausien mittainen iso remontti. Tänä aikana luonnollisesti uutta vuokralaistakaan ei voi ottaa. Yleensä nämä tapaukset ovat sosiaaliturvan piikkiin eläviä tapauksia, joten korvauksia vuokraisännän voi olla turha odotella.
Hyvä asia olisi myös miettiä asuntosijoittajan oman ajan riittämistä. Paria sijoitusasuntoa pyörittää vielä aika helposti ansiotyönsä ohella, mutta entäs kun asuntoja alkaa olla kasassa lähempänä kymmentä? Riittääkö sijoittajalla aika pysyä kärryillä asuntojensa taloyhtiöiden sekä vuokralaisten tilanteista? Taloyhtiön kokouksiin pitäisi vähintään ehtiä osallistumaan, mutta varmasti muitakin hoidettavia asioita kertyy kymmenen asunnon omistajalle lähes päivittäin. Toisin kuin esimerkiksi pörssiosakkeissa, asuntosijoittaja on itse oman laivansa kapteeni ja toimitusjohtaja. Tämä tarkoittaa sitä, että olet itse vastuussa kaikesta. Minä voin esimerkiksi Sammon omistajana nukkua yöni aika levollisesti ajatellen että kyllä Nalle ammattilaisena hoitaa homman kotiin, mutta asuntosijoittaja ei voi yhtä näppärästi sysätä vastuuta muualle.
Sitten se vertaus pankkiryöstäjiin
Kenties tässä kohti olisi hyvä avata tuo vertaus pankkiryöstäjiin. Tämä seuraava riski voi ensin kuulostaa hieman hassulta, mutta yksi potentiaalinen lisäriski on hyvin alkanut ura asuntosijoittajana. Ensimmäisen sijoitusasunnon kohdalla asiat onnistuvat hyvin, vuokralainen maksaa velkansa ajallaan eikä tuhoa paikkoja. Lainan lyhentämiset onnistuvat pankin kanssa kuten pitää. Varallisuus kasvaa pikkuhiljaa silmissä. Ostetaan uusi sijoitusasunto taas 100 %:n velalla, ja yhä asiat hoituvat hyvin. Tekee mieli ostaa kolmas ja neljäs vielä lyhyen ajan sisään. Varallisuus kasvaa ison velkavivun ansiosta nopeasti ja olo on kuin kuolemattomalla.
Tässä näen yhtäläisyyden pankkiryöstäjiin. Usein sarjapankkiryöstäjätkin jäävät lopulta kiinni hyvän alun vuoksi. Ensimmäistä keikkaa suunnitellaan pitkään ja hartaasti, suunnitelmia hiotaan kenties vuosia. Ensimmäinen pankkiryöstö onnistuu loistavasti ja palkkio on sen mukainen. Tulee fiilis kokeilla samaa uudestaan, sillä siitä saisi lisää helppoa rahaa. Toinenkin keikka onnistuu, ja kenties vielä kolmas. Rahaa on nyt kuin roskaa ja poliisit eivät pääse koplan jäljille millään. Pikkuhiljaa ryöstöjä tehdään vain entistä tiheämpään tahtiin, sekä samalla keikkojen suunnitteluun käytetään yhä vähemmän aikaa. Jossain vaiheessa tulee se pieni ajatusvirhe, esimerkiksi vahingossa jätetään sormenjälki rikospaikalle. Tästä sitten poliisi pääsee rosmojen jäljille ja vyyhti alkaa purkautumaan.
Sama meno voi koitua lopulta myös asuntosijoittajan kohtaloksi. Nälkä kasvaa syödessä ja ahneella on paskainen loppu. Nämä kaksi puhki kulunutta sanontaa asuntosijoittajan on hyvä pitää mielessä. Kuten pankkiryöstäjillä, myös asuntosijoittajalle voi iskeä ahneus. Uusiin sijoitusasuntoihin etsitään rahoitusta yhä tiheämpään tahtiin. Koska oma varallisuus lähtee kasvamaan vasta uuden vuokralaisen kantaessa kamojaan kämppään, ei sijoittaja malta etsiä liian kauaa sijoitusasuntojaan. Vitkuttelun aikana kun ei varallisuus kasva niin lujaa. Koska on kiire, sijoittaja ei ehdi perehtymään ostokohteisiinsa niin tarkoin kuin ehkä pitäisi. Tai jos markkinoilla ei yksinkertaisesti ole hyviä sijoitusasuntoja, sijoittaja alkaa miettimään "kohtalaisen sijoitusasunnon" ostoa sen sijaan, että väijyisi hyvän asunnon ilmaantumista Etuoveen.
Sinänsä tällä hetkellä on hyvä sauma sokaistua asuntosijoittamisessa. Etenkin jos olet aloittanut harrastuksen tällä vuosikymmenellä. Korkotaso on ennätysmatala. Meikäläisen on vaikea uskoa miten reilu 25 vuotta sitten asuntolainoista on saattanut maksaa 15 % korkoa. Toisekseen erilaiset kuluttajien luottamusbarometrit ovat viime aikoina näyttäneet vihreää valoa, ja monet puhuvatkin jo nousukaudesta. Tällä 2010-luvulla asuntosijoittamisen aloittaneilla ei ole vielä kokemusta kovin huonoista ajoista. Nälän on annettu kasvaa hyvinä aikoina, usein unohtaen kokonaan mahdollisten talouskriisien ajat. Toki hyvä on pitää mielessä myös se, että vahvasti velalla liikenteessä olevat sijoittajat voivat joutua vakaviin ongelmiin myös ilman mitään markkinahäiriöitäkin.
Kuin ylösalaisin oleva pyramidi
Suurella velalla pyöriteltävä sijoitusasuntoportfolio on kuin ylösalaisin keikkuva pyramidi. Eli siis kärjellään keikkuva pyramidi. Uudet velalla ostetut asunnot menevät aina pyramidin päälle, joten "pohjilla olevilla asunnoilla" kasvaa jatkuvasti paino harteillaan. Pyramidi pysyy kuitenkin helposti pystyssä, kunhan vain ei tule ongelmia.
Mutta sitten kun ongelmia tulee, alkaa pyramidi keikkumaan. Jossain kämpässä uutta vuokralaista ei millään löydy tai pahimmillaan asuva vuokralainen jättää vuokransa maksamatta. Jossain asunnossa tulee eteen yllättävä remontti, jota sijoittaja ei osannut ennakoida. Korkotaso alkaa nousta. Tai pankki laskee ettei asuntojen lainoitusarvot ole riittäviä.
Koska asuntoja on ostettu velalla "ketjussa", parhaimmillaan koko pyramidin romahtamiseen riittää että ketjun yksikin lenkki hajoaa. Mitä enemmän se lenkki on ketjun alkupäässä, sitä tuhoisammat seuraukset sillä voi olla. Jopa sen yhden ainoan lenkin hajoaminen saattaa romahduttaa koko pyramidin alas. Siinä vaiheessa asuntosijoittajalla jää käteen vain velat, ja niiden velkojen myötä saatetaan pahimmillaan ajautua henkilökohtaiseen velkavankeuteen. Onhan näitäkin tapauksia olemassa, missä iso konkurssi kymmeniä vuosia sitten näkyy vieläkin henkilöiden arjessa. Henkilöiden tuloista ulosmitataan yhä jatkuvasti rahaa, vaikka itse konkurssi tuntuukin ajallisesti tapahtuneen edellisessä elämässä.
Tämä teksti olisi hyvä luetuttaa kaikille näille, jotka puhuvat asuntosijoittamisesta "mitättömän riskin sijoituskohteina". Meikäläinen keksi tässä kuitenkin aika monta erilaista riskiä. Kuten myös sanoin, en itse pitäisi edes velatonta asuntosijoittamista riskittömänä. Velkavivun kanssa myös riskit saavat lisää vipua tuottojen kanssa.
Ps, jos jotain kiinnostaa tarina noista kotimaisista pankkiryöstäjistä, alla linkki kyseiseen jaksoon sarjasta Rikostarinoita Suomesta. Hyvää sunnuntaita kaikille!
Tuloskausi aukesi jälleen oman salkkuni osalta Nordean merkeissä. Seuraavaksi siis lyhyesti parit sanat Nordean tuloksesta, onhan Nordea selvästi isoin omistukseni.
En ole tyytyväinen yhtään. Vuoden viimeinen neljännes oli selvästi alle odotusten. EPSiä kertyi Q4:ltä 0,15e (vuotta aiemmin 0,25e). Koko vuoden tulos 0,75e on sekin selvästi alle viime vuoden (0,88e), ja eipä tuo viime vuosi 2016 ollut edes kovin hyvä tulos.
Osinko Nordealla nousi mielestäni yllättävän paljon. Viime vuonna omistajille tilitettiin 0,65e osakkeelta ja kuvittelin itse osingon nousevan sentillä. Nyt osinkoa ruuvattiin kuitenkin ylös peräti kolmella sentillä. Osinko kasvoi 4,6 % edelliskeväästä mikä on hyvä, mutta enemmän tässä huolettaa nyt payout ratio, eli osingonjakosuhde. Sehän kertoo siis kuinka suuren osan tuloksestaan yhtiö jakaa omistajille. Kun tulosta tehtiin 0,75 euron edestä, ja osinkoa annetaan pois 0,68 euroa, on osingonjakosuhde 90,67 %. Tuo on aika helkkaristi. Vain alle 10 % tuloksesta jää itse yhtiölle.
Nalle on luvannut monesti meille osakkeenomistajille kasvavia osinkoja, mutta hieman tässä alkaa jo iho nousemaan kananlihalle. Osinkoa ei voida kasvattaa enää montaa kevättä ilman selvää tulosparannusta. Noh, onneksi konsernijohtaja Casper von Koskull hieman lupaili parempia aikoja:
"Emme ole tyytyväisiä tuloskehitykseen loppuvuonna 2017. Uskomme, että konsernin tulos paranee vuonna 2018. Odotamme tuottojen kasvavan hieman, kulujen pienenevän ja luottojen laadun pysyvän vakaana. Nordea on nyt aiempaa vahvempi ja vakaampi. Siksi luotan siihen, että olemme valmiita hallitsemaan riskit ja haasteet sekä hyödyntämään tulevat mahdollisuudet kotimarkkinoillamme." -Casper von Koskull, 24.1.2018
Jos nyt jotain positiivista voitaisiin Nordeasta hakea, niin nettosinhan tänään 680 euroa osinkotuloja (1000 kpl x 0,68e/kpl). Toki yhtiökokous vielä siunaa myöhemmin osinkoehdotuksen, mutta enemmän varmasti tänään tienasin osingoilla kuin mitä saan ansiotyöstäni.
Kriisistä kriisiin
Viime aikoina Nordea on päässyt jälleen taas ikäviin otsikoihin, sillä Yleisradion juontaja Yagmur Özberkan kertoi yhtiön pankkivirkailijan suhtautuneen tähän rasistisesti asuntolainaneuvotteluissa. En tiedä onko kyseinen heitto ollut sitten vahinko, eli "sammakko suusta" vaiko kenties epäonnistunut tunnelmankeventäjä. Fakta on kuitenkin se, että ammattitaitoinen lainaneuvottelija ei tuollaisia suustaan päästä. Rasistiset vitsit ovat kuitenkin aika tulenherkkä aihe, joten jättäisin itse niistä vitsit suosiolla vääntämättä.
Se mikä meikäläistä on kuitenkin tässä Nordean "rasistikohussa" minua huvittanut, on katajaisen kansan suhtautuminen siihen. Yleensä kun Nordeaa lyödään lujaa aina kun siihen tarjoutuu tilaisuus, tällä kertaa monet "lottokuponkikansasta" ovat asettuneet Nordean puolelle. "Mitä väärää Nordea muka teki, ei mitään" tuntui olevan yleinen reaktio jossain Facebookin kommenteissa. Jotkut taas vähättelivät Özberkanin tarinaa, parhaimmat syyttivät kokonaan valheeksi. Ilmeisesti juttu on täyttä totta, sillä jopa Nordean liiketoiminnanjohtajakin asian myönsi. Ei pitäisi olla enää jossiteltavaa onko näin tapahtunut.
Aika erilaisia kommentteja sai Özberkanin juttu, versus mitä minusta itsestäni tehty juttu. Marraskuussa kerroin Taloussanomille hieman asuntolainani kilpailuttamisesta. Kun haastattelussa tuli ilmi ongelmani Nordean kanssa, veti TalSa siitä heti isot otsikot. Vaikka jutun pointti oli minun asuntolainani, silti jutusta jäi pois esimerkiksi se miten sain parhaimman tarjouksen Osuuspankista. Toimittaja kun tykkäsi nostaa jalustalle vain Nordean ongelmat.
Minun juttuni keräsikin TalSan kommentteihin lähinnä selälle taputtelua. Monet kertoivat omista huonoista kokemuksistaan asuntolainaneuvotteluissa Nordean kanssa. Yksikään ei tuntunut kyseenalaistavan minun väitteitäni, vaikka kovin paljoa se ei eronnut Özberkanin tavasta kertoa ongelmista.
Ihan aiheellista pohdittavaa onkin nyt se, että miksi aina Nordea? Miksi esimerkiksi toinen iso pankkikonserni Osuuspankki ei ole ongelmissa yhtä usein? Silloinkin kun OP on jonkinlaisissa ongelmissa, ne ovat yleensä teknisiä ongelmia, kuten pari viikkoa sitten kahteen kertaan veloitetut maksut. En muista lukeneeni juttuja siitä, miten Osuuspankin lainaneuvottelija olisi laukonut jotain tyhmää tai ollut muuten väärässä. Minun mielestäni jotain on pahasti vialla, kun näitä erilaisia kämmejä löytyy aina samasta paikasta.
Nordean tulevaisuus ja menneisyys
Nordean tulevaisuus on mielestäni aika hämärän peitossa tällä hetkellä. Pääkonttorin muuttaminen Helsinkiin tuo mukanaan etuja, samoin investoinnit IT-puolelle lähestyvät loppuaan. Siinä hyviä uutisia. Apple Payt sun muut taas ovat vielä täysiä kysymysmerkkejä. Näitä asioita pohdin marraskuussa ostaessani pienen nökkösen Nordeaa lisää. Eipähän tainnut tuokaan osto ajoittua kovin täydellisesti.
Sitten palataankin menneisyyteen. Tein Excelissä parit pylväsdiagrammit, jotka ajattelin myös esittää teille. Niissä on dataa Nordean vuosilta 2012-2017. Meille sijoittajille nämä edustavat siis vuosina 2013-2018 julkaistuja lukuja, tänäänkin kun julkaistiin viime vuoden tulos.
Lähdetään ensiksi liikkeelle Nordean tuloksesta sekä osingosta. Osinkohan on ollut kasvu-uralla keväästä 2012 alkaen. Nordean tulos oli nousujohteinen vuoteen 2016 asti, jolloin otettiin pieni askel taaksepäin. Tänä vuonna peruuttelu jatkuu yhä. Nyt ollaan siis lasketeltu 18 % alaspäin vuoden 2015 huippulukemista.
Osinkoja kannattaa lähteä perkaamaan vasta seuraavan kuvaajan jälkeen.
Kuvassa ehkä vähän yleisten sääntöjen vastaisesti pylväsdiagrammi, josta löytyy sekä osingonjakosuhde että osingon kasvu. Kuten näistä pylväistä näemme, Nordean osingonjakosuhde (payout ratio) on ollut kasvanut osingon myötä. Tämä tarkoittaa sitä, että osingon kasvattaminen on rahoitettu pääasiassa vain osinkopolitiikan avulla, eikä tuloskasvun avulla. Osingonjakosuhdetta voidaan tarvittaessa repiä vaikka sataan prosenttiin, tai jopa sen ylikin, mutta pidemmällä aikavälillä katsottuna osinko ei voi olla kasvusuunnalla mitä lähempänä ollaan jatkuvasti sataa prosenttia.
Osingon kasvattaminen sekin on viime vuosina hidastunut paljon. Vuosi 2014 oli aivan ehdoton, kun osinko nousi kerralla 42 sentistä 62 senttiin. Sen jälkeen kasvu onkin ollut selvästi hitaampaa. Laskin että tuon tarkastelujakson aikana osinko on noussut keskimäärin 18,47 %.
Lopuksi vielä Nordean osakekurssi aikaväliltä 1.1.2012 - 25.1.2018 klo 11. Vierellä vertailun vuoksi sinisellä Helsingin 25 suurimman yhtiön indeksi. Kovin paljon aaltoilevaa tuntuu Nordean veneessä istuminen olevan. Indeksin kyydissä suunta on ollut kuitenkin pääasiassa ylöspäin. Indeksisijoittajat ovatkin pyyhkineet minun sijoituksilla lattiaa viime aikoina, mutta en silti aio heittää kirvestäni kaivoon.
Markkinat viisaampia kuin minä ja Jukka
Tätä kirjoittaessa puoliltapäivin 25.1.2018 on reilun parin prosentin laskussa. Itse veikkasin Sharevillessä -3 %, ja muiden huutaessa jopa -10 %:n lukemia, olisi mieleni tehnyt vetää omaa arvaustani lisää alaspäin. Sen verran kamalalta tulos mielestäni vaikutti. Kuitenkin, myös tällä kertaa markkina oli kanssani hieman eri mieltä. Taas osoitus siitä miten osakekurssien käytöstä on todella vaikea ennustaa etukäteen. Parhaimpana esimerkkinä hetki sitten julkistettu Koneen positiivinen tulosvaroitus, mikä sai hissivalmistajan osakekurssin putoamaan yhtä paljon kuin tänään Nordealla. Ota nyt näistä selvää.
Kone muuten julkistaa tänään oman tilinpäätöksensä lounasajan jälkeen. Innolla odotan tulisiko sieltä parempi tulos kuin Nordealta.
Loppuun voisin vielä nostella esiin Jukka Oksaharjun laskutoimituksia Nordeasta kolmen vuoden takaa:
Jukka Oksaharju maalaili reilu kolme vuotta sitten miten Nordea voisi jakaa vuoden 2015 tuloksestaan (eli siis maksanut keväällä 2016) osinkoa 0,71 euroa osaketta kohden. Tämä perustui Oksaharjun ennusteeseen yhtiön vuoden 2015 tulokseen kerrottuna 75 % osingonjakosuhteella.
Noh, jälkiviisaana on helppo huudella miten 75 %:n osingonjakosuhde kyllä saavutettiin, mutta osinko on jäänyt paljon alle Jukan arvioiden. Se selittyy ennusteluja huonommilla tuloksilla. Jukka arvioi miten keväällä 2016 Nordean osaketta voitaisiin mahdollisesti kaupata reilun 14 euron hintaan. Huti siinäkin.
Tarkoitukseni ei ole missään nimessä naureskella jälkiviisaana tapahtumille. Miksi naureskelisinkaan, onhan minun salkkuni myös kärsinyt Nordean odotettua kehnommasta kehityksestä? Halusin vain tuoda esille nämä vanhat laskelmat, lähinnä osoittaakseni miten Nordea on jäänyt selvästi monen piensijoittajan odotuksista.
Ps, pieni ikävä tuli noita tekstejä lukiessa Jukka Oksaharjun "vanhaa tuotantoa". Noita blogikirjoituksia lukemalla minäkin tästä touhusta aikoinaan innostuin. Selviä esimerkkejä ja helposti ymmärrettävät spekulaatiot. Termitkin kerrotaan niin selvästi että aloittelijakin ymmärtää. Harmi kun Jukkaa vedellään nykyään ahkerasti vähän sinne ja tänne. Bloggaaminen on selvästi jäänyt viime vuosina vähemmälle.
Tulipahan taas kirjoittajalle kiire viimeistellä teksti. Olin jo taannoin alkanut kirjoittamaan presidenttiehdokkaidemme sijoituksista niiden noustua framille muutama viikko sitten, mutta tekstin viimeistely näemmä jäi vaalipäivään. Tässä vaiheessa uskallan kuitenkin vielä väittää kirjoittamisen jääneen ainoaan vaalipäivään, sen verran suuri etumatka Saulilla vielä on muihin nähden.
Jos joku meikäläisen on näissä vaaleissa yllättänyt, niin Niinistön kannatuksen "sulaminen" ennakkoon teetetyissä gallupeissa. Ennen vaalien todellista alkamista Niinistön kannatus näytti todella vankalta, mutta vaaliväittelyiden edetessä Saulin kannatus on lähestynyt jatkuvasti 50 %:n lukemia.
Niinistön tilanteesta voisi vääntää kannustavan tarinan piensijoittajille. Mikäli kaverillasi on nyt selvästi suurempi varallisuus, ei siitä pidä lannistua. Tässä vaiheessa tärkeämpää on miettiä omaa sijoitussuunnitelmaa sekä varallisuuden kasvattamista, kuin sitä miten helppoa kaverilla tukevine etumatkoina onkaan. Kaveria fiksummilla peliliikkeillä sekä pitkällä ajalla puntit saattavat kuitenkin pikku hiljaa tasoittua. Näinhän myös tässä "Niinistö vs muu maailma"-taistossa on tainnut käydä.
Noh, se siitä tarinoinnista. Tuo ei ollut sitten mikään minun oma poliittinen kannanottoni Niinistön kampanjan onnistuneisuudesta. Lähinnä vain pohdin sitä, miten kaverin etumatkan ei pidä antaa lannistaa. Monissa tapauksissa sijoittaminen kun tuntuu jäävän aloittamatta juuri sen takia, ettei ikinä kuitenkaan saa samanlaisia jättituloja kuin vaikkapa Nalle Wahlroos.
Avoimuus omistuksista vaihtelee
Alla siis lueteltuna kaikkien kahdeksan ehdokkaan tulot, omistukset, sijoitukset ja varallisuus. Luvut ovat ehdokkaiden tai heidän vaalipäällikköidensä antamia. Lähteinä olen käyttänyt omistuksiin Ilta-Sanomien juttua sekä tuloihin Uuden Suomen julkaisemaa uutista. IS:n omistukset perustuvat ehdokkaiden itsensä antamiin tietoihin, sekä 8.1.2018 pörssikursseihin. US:n tulotiedot perustuvat taas vuoden 2016 verotietoihin.
Aivan ensiksi minulla pistää silmiin kovin erilaiset tavat kertoa omia omistuksiaan. Sauli Niinistöltä ja Matti Vanhaselta IS sai kattavat todella vastaukset herrojen laajista omistuksista huolimatta. Kaikkien yhtiöiden osakemäärät on kerrottu, samoin kiinteistöjen neliömäärät.
Sen sijaan muiden ehdokkaiden kohdalla jäi ilmaan paljon kysymysmerkkejä. Esimerkiksi Laura Huhtasaari ei paljoa omistuksiaan availlut. Hän kertoi omistavansa Nordeaa, mutta osakkeiden lukumäärää hän ei halunnut paljastaa. Samoin Porin ja Helsingin asuntojen neliömäärät jäivät mysteeriksi, kuten myös asuntolainan määrä. Tai Nils Torvalds joka suostui kertomaan vain omistustensa koon, muttei yhtiöiden nimiä. Vielä Huhtasaarta ja Torvaldsiakin surkeamman esityksen tarjosi Paavo Väyrynen, joka ei suostunut avaamaan mitään Ilta-Sanomille.
Oma veikkaukseni on, että Lauralla tuskin kovin montaa Nordean osaketta on, tai asunnotkaan tuskin ovat sieltä kalleimmasta päästä. Sen sijaan Paavo Väyrysen uskoisin olevan samaa kastia Niinistön ja Vanhasen kanssa. Mitalit jaetaan aivan varmasti näiden kolmen kesken, mutta Väyrysen sijoitusta voi vain arvailla. Mikään tyhjätasku Väyrynen ei varmasti ole, joten mahdottomana en pidä myöskään Paavon massikuninkuutta näissä vaaleissa.
Sinänsä ihmettelen suuresti avoimuuden puutetta ehdokkaiden kohdalla. Luulisi että täysi avoimuus olisi ehdokkaan kannalta paras valttikortti. Miksi esimerkiksi Huhtasaari, Torvalds tai Väyrynen piilottelevat omistuksiaan? Mielestäni piilottelemalla ehdokkaat saavat vain lisää harmia kampanjoihinsa. Esimerkiksi mikäli olisin punainen toimittaja ja haluaisin härkkiä Huhtasaarta, olisin tämän viikon Nordean tilinpäätöksen yhteydessä nostanut kiusallani Lauran otsikoihin. Aiemmin olen täällä blogissani ihmetellyt miksi Nallen osingot päätyvät aina julkisuuteen. Tälläkin viikolla Nordean jakaessa ennätyssuuret osingot olisi Huhtasaarta voinut kiusata seuraavanlaisella otsikolla; "Nordea takoo omistajilleen jättiökyt osingot - näin monta miljoonaa euroa Nalle ja Laura repivät työläisten selkänahasta!"
Minun itseni on helppo ihmetellä avoimuuden puutetta. Minun omat omistuksenihan näkyvät kokonaisuudessaan täällä blogissa. Vaikka en ole ehdolla presidentiksi, saati muihin vastaaviin virkoihin, minulla on "munaa" kertoa omat omistukseni julkisesti. Tästä syystä mm. en itse oikein osaa kuvitella äänestäväni henkilöä, jolla on puutteita omien omistuksiensa kertomisessa.
Ehdokkaiden omistukset vaatimattomia
Toinen asia mitä ihmettelen, ovat ehdokkaiden vaatimattomat omistukset suhteessa heidän ikäänsä ja tulotasoonsa. Ehdokkaiden nuorin ja pienituloisin on 38-vuotias Huhtasaari 74 000 euron tuloillaan. Näin 24-vuotiaana ja reilu 40 000 euroa vuonna 2017 tienanneena (39 000e ansiotulot, pääomatulot noin 3 000e) ehdokkaat tuntuvat kovin vanhoilta ja hyvätuloisilta.
En pidä siis ehdokkaita järin varakkaina. Kuten jo otsikossa vaahtosin, pörssiosakkeet mittarina minä saisin porukan hopeamitalit. Vain Matti Vanhanen 112 000 euron osakeomistuksillaan kiilasi minun 54 000 euron edelle. Meikäläinen jätti taakseni kuitenkin jopa istuvan presidentin Sauli Niinistön, mitä pidän paperilla aika kovana temppuna. Minulla, 24-vuotiaalla määräaikaisilla työsopimuksilla operoivalla hiljattain valmistuneella ja nykyisin työttömyysuhan alla olevalla AMK-insinöörillä on isompi osakesalkku kuin seitenkymppisellä eläköityneellä Euroopan investointipankin varapääjohtajalla ja istuvalla presidentillä. Hah, tuolla voisi varmaan jo huudella Jyväskylän baaritiskeillä! Paavo Väyrysen lyömistä voi vain arvailla, Pave kun ei meille halunnut omistuksiaan jakaa.
Noh, jos laskettaisiin mukaan koko ehdokkaiden varallisuus maksettuine asuntoineen, jäisin varmasti porukan hännille. Toki vertailu olisi pelkästään näillä IS:n tiedoilla mahdotonta, sillä mistäpä minä tiedän kuuden hehtaarin arvoa Halikossa, tai 300 neliön asunnon arvoa Nurmijärvellä. Sen vuoksi näitä on vaikea verrata omaan varallisuuteen.
Miksi ehdokkailla on niin vaatimattomat omistukset?
Monet ihmiset ympäri villiä internettiä ovat ihmetelleet ehdokkaiden vaatimattomia omistuksia, vaan harvempi pohtii miksi näin on. Syitä on varmasti useita. Sinänsä on mielestäni kuitenkin ihan asiallista ihmetellä vaatimatonta varallisuutta. Jos ehdokkaat eivät osaa omaa talouttaan pyörittää maksimaalisella teholla, niin miten onnistuu valtion verovaroilla kerättyjen rahojen käyttö? Noh, sinänsä presidentinvaalit ovat vähän huono hetki pohtia näitä asioita, sillä presidentin tehtäviin ei verorahojen käyttäminen kuulu. Tosin varmasti valtiovarainministeriltä löytyy aina aikaa presidentin kanssa neuvottelulle.
Itse veikkaan poliitikkojen nihkeiden sijoittamisien takana olevan pääasiassa luottamuspulan pelko. Isoja rahallisia panostuksia vaaleihin laittavat ehdokkaat eivät halua menettää yhtäkään helppoa ääntä. Sijoittajapiireissä pääasiassa liikkuvat kenties ehkä unohtavat miten vihamielisesti kansan syvät rivit sijoittamiseen suhtautuvat. Jos ette usko, niin käykää lukemassa vaikka tältä viikolta Taloussanomien uutiset sijoitusbloggariveljistä Harri Riihimäki (Nuuka) ja Mikko Vikman (P.Ohatta). Vaikka kommenttikentän löylytys ei tällä kertaa aivan joidenkin aiempien kertojen tasolle yltänyt, niin ei siellä osassa kommenteissa järin myönteisesti kaksikkoon suhtauduttu. Eli mikäli satunnainen kommenttien kirjoittajien elämään täysin liittymätön sijoitusbloggari saa kuulla noin vihamielistä tekstiä, miksi "koko kansan presidentin" sijoitukset saisivat yhtään sen nätimpää vastaanottoa?
Jos Sauli Niinistöllä olisi tällä hetkellä miljoonien osakesalkku, se saisi varmasti kansassa aikaan raivokkaita tunteita. Monet varmasti vetäisivät yhtäläisyysviivat osakesalkun ja presidentin palkkion välille miten "se Sauli vaan minun vero v..un rahoillani maksetulla pressan palkalla sijoittelee rahojaan". Näitä kommentteja kuuluisi varmasti, vaikka Sauli todistaisi miten on kaikki osakkeensa ostanut ennen presidenttiyttään.
Tällä hetkellä valitettavasti Suomessa on paikoittain erittäin negatiivinen suhtautuminen sijoittamiseen. Sijoittaminen nähdään vain elitistien harrastuksena, jossa tavallinen Talvivaaraan sijoittava pulliainen menettää kaikki rahansa. Toivottavasti aika tekee tehtävänsä ja tulevat sukupolvet omaksuvat kansankapitalismin vanhempaa polvea myönteisemmin.
Monet poliitikot ovat keventäneet omistuksiaan hypätessään mukaan politiikkaan. Kesällä kirjoitin tässä blogissa teille Juha Sipilästä, joka myi politiikkaan lähdettyään koko siivunsa silloisesta Elektrobitistä. Sipilä painoikin myynti-nappulaa kaikkien 6,4 miljoonan osakkeensa kohdalla. Sipilällä oli tässä teossa takana sellainen hyvä ajatus, että myymällä kaikki suorat osakkeensa, häntä ei voida syyttää missään nimessä "omaan pussiin pelaajaksi". Laskin kesällä tuossa blogikirjoituksessani miten Sipilä on tämän myyntipäätöksen myötä hävinnyt rahaa 47 miljoonaa euroa. Siitä kiitoksena Sipilä saa aivan poskettomasti kuraa niskaansa kaikkialla. Jos minun itse pitäisi valita otanko 47 miljoonaa euroa, vai saanko samanlaista ilkeilyä osakseni kuin Sipilä, valitsen vähemmän yllättäen rahat.
Tämän kuvan kera pohdin Juha Sipilän kohtaloa blogissani viime kesänä.
Enkä kyllä toisaalta tiedä onko poliitikon suuret ja onnistuneet sijoitukset aina merkki henkilön älykkyydestä. Jokainen voi kurkata tämän hetken Yhdysvaltoihin, missä presidenttinä toimii aiemmin sijoitusmaailmassa kovana nimenä tunnettu Donald Trump. Vaikka Trump on bisneksensä hoitanut paremmin kuin keskiverto härmäläinen presidenttiehdokas, en ääntäni Trumpille antaisi jos häntä tänään olisi mahdollisuus äänestää.
Lopuksi esittelyssä ja lyhyessä analyysissä ehdokkaiden salkut
Lopuksi vielä esittelen teille Ilta-Sanomien tarjoamat listat presidenttiehdokkaiden omistuksista. Tästä näette siis vielä kertaalleen mihin kukakin ehdokas on sijoittanut. Näette myös sen, keiden ehdokkaiden kerrotut omistukset sisälsivät puutteita. Jokaisen ehdokkaan kohdalla tarjoan vielä omat näkemykseni lyhyesti.
1. Sauli Niinistö, 69v (valitsijayhdistys): tulot vuonna 2016 noin 142 000 euroa
Osakeomistukset:
Kone, 200 osaketta: 9200 e
Konecranes, 50: 2070 e
Nokia, 2000: 8140 e
Nordea, 500: 5120 e
Yhteensä: 24530 e
Pörssin ulkopuoliset yhtiöt:
Festivo Finland 1400 osaketta (yli 5 prosenttia yhtiön osakkeista)
Ginolis 5000 osaketta (alle prosentti yhtiön osakkeista)
Tosibox 10000 osaketta (alle prosentti yhtiön osakkeista)
Koska yhtiöitä ei ole noteerattu pörssissä, niiden osakkeiden arvoa, on vaikeaa arvioida tarkkaan. Niinistön kampanjapäällikön Pete Pokkisen toimittaman arvion mukaan omistusten arvo on mahdollisesti noin 150000 euroa.
Muu merkittävä varallisuus:
Puolet 176 neliön omakotitalosta Espoon Laaksolahdessa
2 pientä osakehuoneistoa Salossa (36 ja 45 neliötä)
6 hehtaarin osuus pientilasta Halikossa
Muut merkittävät tulolähteet:
Euroopan investointipankin eläke noin 3000 e/kk
Vuokratuloja noin 800 e/kk
Velat: ei velkoja
Istuvalla presidentillä Niinistöllä on ihan tyylikäs kokonaisuus, vaikka kokoomustaustaiseksi osakeomistukset ovat mielestäni vähän alakanttiin. Listattujen osakkeiden kaveriksi löytyy kuitenkin nätti nippu listaamattomia osakkeita. Näitä esimerkiksi minä en omista yhtään. Hajautus on muutenkin aika hyvällä tolalla, kun kokonaisuudesta löytyy erilaisten osakkeiden lisäksi useampi sijoitusasunto, sekä ilmeisesti vähän peltomaata. Niinistön omistuksista minun on pakko nostaa esiin Nordea. Meikäläinen on voi tällä hetkellä paukutella henkseleitä miten omistan tuplasti enemmän Nordeaa, kuin herra presidentti itse. Keuliakseni lisää voisin vielä todeta omistaneeni jo 21-vuotiaana opiskelijana 650 kpl Nordeaa, mikä on enemmän kuin 69-vuotiaalla presidentillä.
2. Tuula Haatainen, 57v (sd): tulot vuonna 2016 yhteensä 89 6505 euroa
Osakeomistukset:
ei ole
Muu merkittävä varallisuus:
Rivitaloperheasunto Helsingissä puolison kanssa (IS ei saanut pyytämäänsä tietoa asunnon koosta)
Nordean yhdistelmärahasto: 35000 e
Muut merkittävät tulolähteet:
ei ole
Velat:
ei ole
Tyypilliseen demarityyliin sairaanhoitaja-Haataisella ei liiemmin sijoituksia ole. Rivari Helsingissä muodostaa suurimman osan varallisuudesta. Siinä kyljessä pieni siivu, kenties asuntolainaneuvottelujen yhteydessä markkinoitua Nordean yhdistelmärahastoa. Siivu on mielestäni pieni, sillä se on alle puolet Haataisen vuosittaisista bruttotuloista. Näillä tiedoilla uskallan väittää että parempiakin rahastoja Haataiselle, ainakin hänen itsensä kannalta. Itse näin Nordean osakkeenomistajana en kuitenkaan olisi huolissani, jos ja kun Haatainen pysyttäytyy Nordean yhdistelmärahastoissa. Itse kuitenkin huomioisin vielä Haataisen iän. Työura (ainakin siviilipuolella) on aikalailla loppusuoralla ja sen vuoksi on jopa hieman surullista, ettei varallisuutta ole tuon enempää ehtinyt karttua.
3. Merja Kyllönen, 41v (vas): tulot vuonna 2016 yhteensä 101 668 euroa
Osakeomistukset:
Ei ole
Muu merkittävä varallisuus:
Puolet 116 neliön omakotitalosta Suomussalmella
Puolet 35 neliön kesäasunnosta Suomussalmella
Muut merkittävät tulolähteet:
Ei ole
Velat:
Puolet 50000 euron velasta kesäasunnosta
Kyllönen jatkaa siitä mihin toinen vasemmistopuolueen ehdokas jäi. Sillä erolla tosin, ettei Kyllönen ole erehtynyt laittamaan senttiäkään kiinteistöjen ulkopuolelle. Toisin kuin Haataisella, Kyllösellä ei kuitenkaan koko omaisuus ole kiinni yksissä seinissä, vaan varallisuuteen kuuluu myös kesämökki. Kuitenkin koko omaisuus on tällä hetkellä kiinni suomussalmelaisissa seinissä. Vasemmistoliitto ja Demarit ovat kaksi puoluetta, missä osakesijoituksia katsotaan kenties kaikista vihamielisimmin, joten siitä syystä heikot sijoitukset omien seinien ulkopuolelle tulevat tuskin kenellekään yllätyksenä.
4. Nils Torvalds,72v (r): tulot vuonna 2016 yhteensä 143 456 euroa
Osakeomistukset ja muut omistukset yrityksissä:
12000 euron arvosta suomalaisyhtiöissä (IS ei saanut pyytämiään tietoja siitä, mitkä yhtiöt ovat kyseessä)
Muu merkittävä varallisuus:
50 % rivitalohuoneistosta, 78+20 neliötä, Helsinki
Nils Torvaldsin varallisuudessa minua ihmetyttää eniten, miksei osakkeiden sisältöä avattu ollenkaan. Mielestäni on suuri ero sisältääkö potti all in Talvivaaraa, vai useita OMXH25-indeksin yhtiöitä. Kuitenkin, 12 000 euron osakepotti pitkästi päälle sata kiloa tienanneelle henkilölle on mielestäni surkea esitys. Etenkin kun ehdokkaista vanhin (72-vuotias) Torvalds olisi ehtinyt pitkän elämänsä aikana keräämään varallisuutta enemmänkin.
5. Matti Vanhanen, 62v (kesk): tulot vuonna 2016 yhteensä 105 331 euroa
Osakeomistukset:
Ahtium, 12333 osaketta: 370 e
Cargotec, 67: 3380 e
Caverion, 66: 420 e
Elisa, 412: 13620 e
Fiskars, 137: 3390 e
Fortum, 253: 4310 e
Ilkka-Yhtymä II, 394: 1330 e
Kemira, 60: 720 e
Keskisuomalainen, 233: 2270 e
Kesko B, 50: 2280 e
Kone, 72: 3310 e
Metso, 137: 4070 e
Metsä Board B, 902: 6540 e
Neste, 242: 13240 e
Nokia, 290: 1180 e
Nordea, 390: 3990 e
Oriola B, 112: 340 e
Orion B, 93: 3000 e
Outokumpu, 914: 7270 e
Ponsse, 100: 2840 e
Sampo, 150: 7000 e
SSAB A, 42: 200 e
SSAB B, 109: 420 e
Stora Enso R, 285: 3880 e
Tieto, 174: 4890 e
UPM-Kymmene, 432: 11380 e
Vaisala, 50: 2240 e
Valmet, 37: 630 e
Wärtsilä, 66: 3690 e
YIT, 66: 430 e
Yhteensä: 112630 e
Pörssin ulkopuoliset yhtiöt:
Kustantamo Maahenki Oy:n 500 osaketta (1 prosentti yhtiön osakkeista)
Muu merkittävä varallisuus:
Omassa käytössä oleva omakotitalo Nurmijärven Lepsämässä, pinta-ala ulkorakennuksineen noin 300 neliotä
Muut merkittävät tulolähteet:
-
Velat:
Asunto- ja autolainaa yhteensä noin 30000 euroa
Matti Vanhanen on oma positiivinen yllätykseni näistä kaikista. Matilla on erittäin tyylikäs osakesalkku joka sisältää paljon hajautusta. Omistukset on kerrottu kattavasti, eikä sieltä jää mitään kyseenalaiseksi. Salkusta löytyy useita yhtiöitä mitä kelpuuttaisin myös omaan salkkuuni. Matti on ilmeisesti myös hieman lisännyt omistuksiaan viime vuosina. Näin veikkaan katsoessani Metson ja Valmetin osakemääriä (Metson jakaututuminen Valmetiksi vuonna 2014). Jos äänestäisin puhtaasti ehdokkaan varallisuuden perusteella, antaisin ääneni Matille. Koska presidenttiys pitää sisällään myös muutakin, annoin silti ääneni jonnekin muualle kuin Nurmijärvelle.
6. Laura Huhtasaari, 38v (ps): tulot vuonna 2016 yhteensä 73 748 euroa
Osakeomistukset:
Omistaa Nordean osakkeita. (IS ei saanut vastausta kysymykseen omistusten määrästä)
Muu merkittävä varallisuus:
Asunto-osakkeet Porissa ja Helsingissä (IS ei saanut vastausta kysymykseen asuntojen suuruudesta)
Muut merkittävät tulolähteet:
Ei ole
Velat:
Asuntolaina (IS ei saanut vastausta kysymykseen lainan suuruudesta)
Laura Huhtasaarella oli kaikin puolin aika epämääräiset vastaukset. Oli asuntoja Helsingissä ja Porissa, oli asuntolainaa ja myöskin Nordean osakkeita. Mistään näistä ei sitten kerrottukaan sen tarkemmin. Ihmettelen suuresti etenkin Nordean mainitsemista nimeltä. Kansan syvissä riveissä (mistä kumpuaa suuri osa Lauran kannattajista) Nordeaa ei katsota kovin hyvällä. Mielestäni kaikista hölmöin malli on Huhtasaarelta kertoa vain Nordean nimi ilman muita summia. Osakkeita negatiivisesti katsovat ihmiset näkevät Huhtasaaren nimen Nordean omistajissa. Toisaalta taas me osakkeita positiivisesti arvostavat veikkaamme Lauran omistamien osakemäärien olevan aika pieniä. Jos olisin Huhtasaaren kampanjapäällikkö, olisin antanut myös osakkeiden lukumäärän julkisuuteen. Tai vaihtoehtoisesti tehnyt "torvaldsit" ja maininnut pelkät summat ilman yhtiöiden nimiä.
7. Pekka Haavisto, 59v (vihr): tulot vuonna 2016 yhteensä 96 302 euroa
Osakeomistukset:
1 osake tuulivoimayhtiö Lumituuli Oy:ssä
Muu merkittävä varallisuus:
Asuinkiinteistö (lue lisää: Pekka Haavisto teki yli miljoonan euron talokaupan USA:n valtion kanssa), kesäpaikka (osuus perintötilasta), 1/3 osuus kummankin edesmenneen vanhemman perikunnissa (IS ei saanut tietoa kysymykseen kiinteistön suuruudesta)
Muut merkittävät tulolähteet:
Haavisto kehotti katsomaan tiedot eduskunnan vuotta 2016 koskevasta sidonnaisuusilmoituksesta. Sen mukaan Haavisto on saanut 13070 euroa työkorvausta Finnfundilta.
Eduskuntaan annetun sidonnaisuusilmoituksen mukaan Haavistolla oli lukuisista lähteistä tuloja, joiden summat jäivät alle eduskunnan ilmoituksen rajan eli 5000 euroa vuodessa.
Velat:
Asuntoluotto, jonka vakuutena asuinkiinteistö (IS ei saanut vastausta kysymykseen lainan suuruudesta)
Pekka Haavistolla taitanee ylivoimaisesti suurin osa varallisuudesta olla kiinni yhdessä ainoassa asunnossa, sillä Ilta-Sanomien lähteiden mukaan asunnon kauppahinta oli yli miljoona euroa. Tuon asunnon lisäksi Haavistolla on osuus kesäpaikasta (ilmeisesti vähän hulppeampi paikka, kerta ei käytetty termiä kesämökki) sekä vanhempiensa perikunnasta. Perikunnasta vaikenemisen toisaalta ehkä ymmärrän, sillä mukana on ilmeisesti Haaviston kaksi ei-julkisuudesta tuttua sisarusta. Kuitenkin, osakeomistukset ovat Pekalla yhden ainoan tuulivoimayhtiön osakkeen varassa.
8. Paavo Väyrynen, 71v (valitsijayhdistys): tulot vuonna 2016 yhteensä 196 725 euroa
Ilta-Sanomien mukaan Paavo Väyrysen osalta vastaukset jäivät uupumaan täysin, vaikka niitä pyydettiin sähköpostiviesteillä ja puhelinkeskustelussa Väyrysen kampanjapäällikön kanssa.
Paavo Väyrynen ei tahtonut antaa itsestään mitään kansalle. Noh, eiköhän Paavo tee kuitenkin vielä viidennen tulemisen ja jospa saisimme Väyryskän varallisuudet julki vuoden 2024 presidentinvaaleissa, heh.
Sijoittaminen osaa yllättää meikäläisen yhä uudestaan. Näin helmikuun alussa pörssit eri puolilla maailmaa voisivat lainata kotimaisen jääkiekon SM-Liigan taannoista slogania, "draamaa ja rytinää". Nuo kaksi sanaa tiivistävät aika hyvin tämän viikon ajatuksiani.
Meikäläinen painoi siviilielämän puolella melkoisen työputken tämän viikon alkuun. Maanantaina iltavuoron perään yövuoro samaan soittoon, aamulla kotiin nukkumaan pariksi tunniksi ja illaksi taas painamaan uudet 16 tuntia putkeen. Ei siis mitenkään järin mahtava paikka seurata maailman menoa reaaliajassa.
Maanantain ilta- ja yövuoron taitteessa Yhdysvalloissa alkoi tapahtumaan. Indeksit kävivät pahimmillaan jopa 6 prosenttia pakkasella, ja päivä päättyikin noin 4,5 prosentin laskuun pörssien sulkeutuessa Wall Streetillä. Suomen aikaan aamuyöstä luisu jatkuikin sitten Aasian pörsseissä, josta samat pakkaset rantautuivat myös meille Helsinkiin.
Musta tiistai olikin harmaa
Tiistai olikin erilaisista pörssiromahduksista sun muita uhkakuvia maalailevien uutisten päivä. Sellaista sijoituksia aktiivisesti seuraavaa julkaisua ei varmaan ollutkaan, joka ei päivän aikana jotain uutista aiheeseen liittyen julkaissut. Joissakin pohdittiin ovatko nämä nyt pörssiromahduksen ensimmäisiä askelia, jotkut taas antoivat ohjeita miten käyttäytyä laskumarkkinan aikana. Rohkeimmat puhuivat ihan puhtaasti jo pörssiromahduksestakin.
Ilmeisesti romahduksista kirjoittavat otsikot keräsivät paljon lukijoita, sillä sen verran paljon kyseisiä otsikoita ilmestyi. Toisaalta ymmärrän tämän, sillä varmasti aina näin "suurten liikeiden aikoihin" porukka tykkää klikkailla uutisia ja seurata missä mennään. Ja varmasti osa näistä "romahdusuutisista" klikkailevista ovat oikeasti vain mielessään kun käyrät osoittavat alaspäin. "Mitäs minä olen sanonut, romahdus tulee ja siellä osakkeissa vain häviää kaikki rahansa."
Tiistain typerin otsikko meni minun mielestäni Taloussanomille, joka uutisoi veti nippuun pörssipäivän Helsingissä kuuden jälkeen. TalSa uutisoi miten "Helsingin pörssi romahti tiistaina yli 2 prosenttia". Kyllä, samassa lauseessa sanat "romahdus" sekä "kaksi prosenttia". Mielestäni vähän samaa genreä otsikkona kuin esimerkiksi "Leijonat voittivat hopeaa olympiafinaalissa PyeongChangissä".
Minun mielestäni kahden prosentin liikkeet suuntaan jos toiseenkin mahtuvat vielä aika kivutta normaalin pörssiheilunnan piiriin. Vaikka sijoitusharrastukseni onkin vasta vajaa kuusi vuotta vanha, muistan minäkin useampia yli 5 prosentin päiväliikkeitä. Heitän vähän mutu-tuntumalta, mutta olisiko näitä päiviä tullut keskimäärin noin kerran vuodessa. Viimeksi kesäkuussa 2016 indeksit pomppasivat ensin 10 % alas, ja lähes heti uudestaan 10 % ylöspäin. Jos kahden prosentin lasku lasketaan jo romahdukseksi, mitä onkaan kymmenen prosentin lasku?
Pörssi jäi siis ainakin vielä romahtamatta. Yksikään melkari ei ole vielä hypännyt pilvenpiirtäjästä alas. Kenties maanantaina osa melkareista alkoi jo etsimään lähintä ikkunaa tai miettimään ikkunoiden avausmekanismin toimivuutta, mutta ajatusta pidemmälle kukaan ei vielä päässyt. Eikä kukaan edes sytyttänyt auton renkaita palamaan pörssin ovien edessä. Joten calm down ystävät hyvät.
Paniikkeja havaittavissa
Vaikka pörssi ei romahtanutkaan, ainakaan vielä, niin silti olin erilaisissa sijoittajayhteisöissä jo huomaavinani pientä polvien tutinaa. Maanantai-iltana luin jo kommentteja missä kyseltiin kannattaisiko nyt myydä.
Sijoittajan psykologia on aika jännä juttu. Kun kurssit nousevat, sijoittajat ovat "tyhmänrohkeita" ja kun suunta vaihtuu laskuksi, tulee monista arkoja. Kärjistäen siis sijoittajat ovat valmiita nousussa panttaamaan vaikka oman mummonsa osakkeita vastaan, jotta pääsevät ostamaan mahdollisimman suurella rahalla osakkeita. Vastaavasti taas parin päivän laskuputki saa monet laittamaan sormen suuhun ja miettimään jopa exitiä.
Kirjoittelin heinäkuussa blogiini hieman samasta asiasta tekstissäni "Onko joku nähnyt kesädippiä 2017?" Suora lainaus kyseisestä tekstistä:
"Mutta kyllä minä henkilökohtaisesti ihmettelen niitä jotka nyt jo panikoivat. Kieltämättä hyvin usein törmää kommentteihin, missä toisena tai kolmantena peräkkäisenä mietona laskupäivänä aletaan miettimään paniikkimyyntejä. En ymmärrä. Ensin voidaan vetää aivan huoletta, mikäli pörssi tarjoaa joka päivä vihreällä kirjattuja ja plusmerkillä alkavia lukemia jopa pari viikkoa putkeen. Sitten kun tulee pari laskupäivää putkeen niin hikikarpalot ilmestyvät piensijoittajan otsalle. Sekään fakta ei hikikarpaloita hillitse, että viimeisen kuukauden aikajaksolla ollaan vielä jopa plussalla."
Jälleen kerran siis ihmettelen tätä ilmiötä missä kukaan ei edes mieti exitiä, vaikka pörssit nousevat reippaasti päiviäkin putkeen. Mutta sitten kun tulee se yksi hieman isompi taka-askel, niin menee pupu pöksyyn. Tai vaihtoehtoisesti tulee pari-kolme nipin napin miinuksen puolelle valahtavaa päivää. Nämä ovat näitä psykologisia juttuja, keskimäärin kun on kivempaa voittaa rahaa kuin hävitä sitä.
Romahdus, korjausliike vai ei kumpikaan?
Kuitenkin, sitten joskus kun kunnon romahdus tapahtuu, se syö yleensä koko lähivuosien kurssikehityksen. Romahdus voi helposti olla kymmeniä prosentteja. Sen vuoksi joidenkin prosenttien aiheuttamat laskut ovat ihan oikeasti aika pientä. Saati jos lasku kestää päivän tai pari. Kunnon "pulkkamäki" kuten Ilkka Parviainen tapaa hyvin sanoa saattaa kestää jopa kuukausia. Jos ja luultavasti kun suunta on pitkään alaspäin, siinä tullaan ihan oikeasti testaamaan sijoittajan paineensietokyky. Se joka kykenee pitkäjänteisesti tekemään ostoja laskeviin kursseihin palkitaan ylämäen alkaessa, kun taas exitin tehneet ja ostonsa jäädyttäneet nuolevat näppejään.
Arvopaperin päätoimittaja Petri Koskinen kirjoitti mielestäni hyvän lyhyen kolumnin Kauppalehteen eilen. Siinä Koskinen arpoi onko (tai mahdollisesti "oliko") tämä nyt romahdus, korjausliike vai edes sitäkään. Koskinen epäilee että tilanne saattaa olla jo ohi ja siitä ei muodostunut välttämättä edes korjausliikettä, romahduksesta puhumattakaan. Nimittäin tuo notkahdus söi vain alle viikon kurssinousun mennessään. Kunnon romahdus olisi tehnyt saman vuosien kurssinousulle.
Siinä Koskinen on kuitenkin erittäin oikeassa, että monilta tuoreilta piensijoittajilta (kuten minä) on vielä kokematta pahemmat rytinät. Se kenties selittää hieman miksi monella polvet tutisevat, sillä tämä on mahdollisesti ensimmäisiä vähän suurempia pudotuksia heidän sijoitusurillaan. Sen vuoksi piensijoittajien olisi hyvä totutella näihin, sillä joskus vielä joudumme kokemaan huomattavasti isompiakin liikkeitä.
Mitä liikkeitä olen tai olisin itse tehnyt nyt?
Valitettavasti en mitään. Koska oma työllisyyteni on nyt vähän hataralla pohjalla, joudun valitettavasti keskittymään lähinnä käteisen kasvattamiseen.
Jos tilanteeni olisi paremmalla pohjalla, tankkaisin ehdottomasti jotain amerikkalaista osinkoaristokraattia. Kuten jo tässä tekstissä on tullut ilmi, Helsinkiin tilanne ei ole tarttunut lähellekään yhtä paljon kuin rapakon taakse. Maanantaina monen "osinkokuninkaan" kurssit tipahtivat hetkessä jopa kuusi prosenttia. Johnson & Johnson, 3M, Procter & Gamble. Aivan mahtavia laatuyhtiöitä ikiholdaajan salkkuun. Kuuden prosentin "alennus" voidaan mieltää vaikkapa 2-3 vuoden osinkotuoton kokoiseksi tarjoukseksi.
Mainitsemani termi osinkokuningas (dividend king) pitää sisällään yhtiöitä jotka ovat vähintään 50 vuoden ajan maksaneet kasvavaa osinkoa. Nuo kaikki kolme mainitsemaani yhtiötä ovat näitä osinkokuninkaita. Voitte vain miettiä että montako erilaista kriisiä maailma on kokenut vuoden 1968 jälkeen. Öljykriisiä, kasinotaloutta, mustaa maanantaita, ysärin lamaa, syyskyyn 11 vuonna 2001, IT-kupla, finanssikriisi, 2010-luvun "öljykriisi", Brexit jne jne jne. Kaikkien näiden läpi yhtiöt ovat porskuttaneet maksaen kasvavia osinkoja.
Samaahan ei voi todellakaan sanoa Helsingin pörssin yhtiöistä, missä osinkoaristokraatin tittelin saa piensijoittajien suussa parhaimmillaan jo alle 10 vuoden osingon nostamisen jälkeen. Vertailun vuoksi Jenkeissä aristokraatiksi pääsee 25 vuoden jälkeen. Kulttuurierot selittyvät lähinnä sillä, että kotimaisista yhtiöistä kukaan ei ole koskaan lähimainkaan kyennyt maksamaan kasvavaa osinkoa noin pitkää väliä. Muistaakseni Raisio on tällä hetkellä pisimpään osinkoaan kasvattanut yhtiö, ja silläkin taitaa olla vain noin 11 vuotta korotusta takana. Jos Raisio olisi Yhdysvalloissa, se ei olisi edes puolivälissä matkassa kohti osinkoaristokraatin titteliä.
Valitettavasti minulla jää nyt osinkokuninkaiden ostaminen haaveeksi. Nordnetin dollari-tilillä minulla on vasta noin 500 USD kertyneitä osinkoja, mikä on noin 33 % tarvittavasta summasta fiksuihin kaupankäyntikuluihin Nordnetissä. Toisin sanoen joutuisin kaivamaan lompakostani puuttuvat 67 %, ja siihen en nyt aivan kykene. Keskityn ennemmin nyt käteiseen ja Bank Norwegianiin.
Tosin valehtelisin jos väittäisin etten olisi tehnyt mitään muuta kuin kerännyt käteistä. Rullaahan meikäläisellä jatkuvasti ostot Nordnetin Superrahastoihin. Viime viikolla otin vieläpä Superrahasto Suomen mukaan rinkiini. Joka toinen viikko (seuraavan kerran ensi viikolla) minulta lähtee taas 25 euroa sekä Suomen, Tanskan että Ruotsin Superrahastoihin, eli yhteensä 75 euroa. Tätä mallia on tärkeä jatkaa säännöllisesti, sillä saan hyvän ajallisen hajautuksen salkkuuni, vaikken nyt suoria osakeostoksia kykenekään tekemään.
Palataan tekstin avauskappaleeseen ja termiin "draamaa ja rytinää". Kenties rytinästä voidaan olla tässä tapauksessa vielä montaa mieltä, mutta draamaa on kyllä varmasti riittänyt jokaiselle. Haluan vielä päättää tämän tekstin samoihin sanoihin kuin Petri Koskinen päätti omansa, eli olemme joka päivä lähempänä seuraavaa todellista kurssiromahdusta.
Olin torstaina 8.2.2018 jälleen jalkautunut liikkeelle sijoitusasioissa. Paria viikkoa aiemmin näin Keskisuomalaisessa mainoksen Optia Säästöpankin sijoitusillasta. Tapahtuma järjestettiin hienoissa Jyväskylän Yliopiston Agoran tiloissa.
Olen käynyt erilaisissa sijoitustapahtumissa aiemminkin. Tässä blogissa olen esitellyt aiemmin kahdenkeskeiset kahvihetket LähiTapiolan sijoituspalvelumyyjän kanssa, sekä OSKL:n järkkäämän Privanet-illan. Tämä oli siis blogihistoriani kolmas sijoitustapahtuma, ja yhteensä ehkä noin 5-10 kerta kun vierailen vastaanvanlaisessa tapahtumassa.
Ensihuomioita
Koska hieman aiempaakin kokemusta löytyi, osasin jo hieman asettaa tavoitteita reissulle. Nämä tavoitteet kannattaa mielestäni asettaa ihan realistisesti. Mikäli noihin tapahtumiin lähtee ajatuksella miten täytyy löytää rikastumisen salaisuus, pettyy varmasti. Samoin pettyy mikäli yllättyy että järjestävä taho sattuu sanomaan muutamat sanat omista tuotteistaan. En itse jaksa polttaa pelihousujani mikäli järjestäjä mainostaa tilaisuuden lopuksi omia kalliita sijoitustuotteitaan. Jollainhan ne tarjottavat ja tilavuokrat pitää maksaa.
Tilaisuudelle oli varattu aikaa klo 18-21, mutta todellisuudessa olin jo kotona kahdeksan aikaan. Kenties odotin hieman pidempääkin reissua. Toisaalta en valita, sillä olisihan tuo yhdeksään asti vetäminen ollut aika myöhään.
Ensimmäisenä kiinnitin huomiota siihen miten talo ei tarjonnut esitteitä tai muistiinpanotarpeita. Aiemmilla kerroilla olen ehtinyt jo tottua näiden saamiseen, ja tällä kertaa ne tietenkin puuttuvat kun en omia muistiinpanovälineitäni mukaan ottanut. Noh, onneksi avecillani oli koulutarvikkeet mukana josta sain välineet muistiinpanoja varten. Tosin vähän ihmettelen ettei edes mitään mainosesitteitä tarjottu, yleensä niihin on voinut hätätapauksessa tehdä lyhet yhteenvedot.
Itse esitys
Tilaisuudessa oli neljä henkilöä Optia Säästöpankilta. Oli Helsingistä asti Säästöpankin pääekonomisti Timo Vesala, sekä kolme paikallista Jyväskylän Säästöpankin henkilöä. Muistaakseni nämä olivat pankinjohtaja itse, sijoitusjohtaja sekä sijoitusmyyjä.
Tilaisuus alkoi pankinjohtajan lyhyellä esittelyllä Optia Säästöpankista. Esittely oli oikeasti lyhyt, tervetulosanat ja esitelmät hujahtivat maksimissaan viidessä minuutissa. Ei voi ainakaan tappavan tylsäksi Optia Säästöpankkia syyttää.
Näistä neljästä henkilöstä selvästi eniten äänessä oli pääekonomisti Timo Vesala, ja hyvä että olikin. Mielestäni hän esitti todella hyvän talouskatsauksen tilaisuuden alkuun. Tunnin esitys tuntui menevän äkkiä kun aiheet olivat mielenkiintoisia ja diat selviä ymmärtää. Esitys oli muutenkin mielestäni sopiva, ei sisältänyt liian vaikeita asioita maallikolle, mutta toisaalta esitystä ei oltu ihan peruskoululaisillekaan tehty. Timo olikin ehdottomasti reissun tähti jota kannatti tulla katsomaan.
Tunnin mittaisessa esityksessä käytiin läpi oikeastaan kaikki yleisluontoinen asia. Käytiin läpi niin kotimaan taloutta, kuin myös maailman talouskasvua. Pörssikursseja tutkailtiin niin 2000-luvun aikajänteellä, kuin lopuksi myös 1925-2018 välistä aikaa. Suomesta käytiin läpi mm. kotitalouksien velkaantumista, yritysten investointeja ja sellaista. Ulkomailta taas käytiin läpi EKP:n ja FEDin ohjauskorkojen historiaa.
Lopuksi oli vielä vuorossa yleisökysymyksiä Timolta, mutta palaan niihin lopussa uudestaan.
Lopuksi pakolliset mainokset
Seuraava esiintyjä, tämä sijoituspäällikkö puhui ehkä noin kaksikymmentä minuuttia. Selvästi lyhemmin kuin edeltäjänsä. Hän käsitteli myös hieman yleistä jargonia ennen kuin siirryttiin mainostamaan Optia Säästöpankin tuotteita.
Oikeastaan esityksen jälkimmäinen puoli menikin pelkästään "mainostamiseen". Käytiin läpi millaisia rahastoja Optia Säästöpankilla on ja miten ne ovat menestyneet kilpailijoihin nähden. Luonnollisesti näissä oltiin aina selvästi kilpailijoita paremmin menestytty. Omien havaintojeni mukaan näin sanoo jokainen sijoituspalveluita myyvä yhtiö. Kenties sieltä osataan poimia sitten oikeat (huonot) verrokit rinnalle ja aikajänteeksi otetaan se itselle mieluisin. Aika hullulta nimittäin tuntuu että jokainen firma esittelee taulukoita missä keikkuvat keulilla kilpailijoidensa edellä.
Mitään kättä pidempää ei yleisö saanut mukaan. Ei luentodioja, eikä muitakaan esitelappusia. Eipä tämä kuitenkaan yllättänyt, sillä en aiemminkaan ole vierailuillani mitään saanut mukaan, ainakaan erikseen kysymättä.
Eniten kuitenkin kummaksuin sitä, ettei kuluista ollut pienintäkään puhetta esityksen aikana. Kilpailijat ovat kuitenkin aina puhuneet aivan oma-aloitteisesti kuluista. Puhe Optia Säästöpankilla oli vain että mikäli sijoittaminen kiinnostaa, niin tervetuloa käymään konttorilla, jossa katsotaan asiakkaalle sopivat tuotteet. En siis tiedä luennon perusteella yhtään mitään paljonko nuo rahastot olisivat maksaneet.
Mielestäni tapahtuma oli nimestään huolimatta enemmänkin talousilta kuin sijoitusilta. Sen verran vähän itse sijoittamista käsiteltiin tapahtumassa verrattuna Vesalan talouskatsaukseen.
Kerrankin yleisöstä hyviä kysymyksiä...
Tämän esityksen jälkeen eräs yleisön edustaja laittoi mehevän kirpeän kysymyksen sijoituspäällikölle koskien indeksirahastoja. Vanhempi herrasmies oli varmaan joskus lukenut tai kuullut Nordnetin indeksirahastoista ja ihmetteli miksei niihin ole mahdollista sijoittaa Optia Säästöpankin kautta. Perustelutkin olivat ihan oikeasti hyvät, eli keskimäärin indeksit menestyvät aktiivista sijoittamista paremmin, sekä halvemmalla.
Sijoituspäällikön vastaukset taas eivät oikein vakuuttaneet meikäläistä. Kuulemma Optia Säästöpankilla ei ole indeksirahastoja, koska he haluavat pyrkiä aktiiviseen salkunhoitoon. Kun yleisön edustaja kyseli että eikö paremman tuloksen saisi indekseillä, vastasi sijoituspäällikkö uskovansa heidän salkunhoitajiin enemmän, sekä kaivoi juuri esittelemänsä tuottohistoriat auki uudelleen.
Siihen hyvään kysymykseen ei saatu ollenkaan vastausta, missä samainen herrasmies kysyi miksei aktiivisten rahastojen rinnalle voi tulla indeksirahastoja. Erittäin hyviä kysymyksiä tältä mieheltä, pisteet sinulle mikäli satut tätä kirjoitusta lukemaan.
Tämän jälkeen siirryttiin ehkä vähän yllättäen monen odottamalle iltapalalle. Esiintyjärivistössä kun oli vielä tuo sijoituspalveluneuvoja, jonka ei ilmeisesti lopulta ollutkaan tarkoitus puhua mitään. Kuvittelin mm. rahastojen kulupuolen aukenevan tämän henkilön esityksessä.
...ja sitten niitä typeriä kysymyksiä sekä käytöksiä
Mainitsin jo aiemmin Timo Vesalan saamat yleisökysymykset. Normaalisti en lähtisi routimaan amatöörien kysymyksiä, sillä tunnetusti ei ole olemassa typeriä kysymyksiä. Tällä kertaa tilaisuuteen osui kuitenkin jälleen kliseinen koppava ja kaikkitietävä eläkeläisrouva. Näiden tapauksien takia olen kuullut monen nuoren karttavan erilaisia sijoitustilaisuuksia, mutta olen itse onnistunut aiemmin välttämään kyseiset tapaukset, vaan en tänään.
Nämä kaksi rouvan esittämää kysymystä eivät varsinaisesti olleet edes kysymyksiä, vaan lähinnä omaa sekavaa puhetta hassuine mielipiteineen. "Kysymysten" esittäminen kesti useita minuutteja, koska sen esittämisen aikana käytiin oma sekä sukulaisten historiat läpi kera suuren itsekehun. Siinä kysymyksen lomassa tuli kerrottua missä on ollut töissä ja miten hyvällä menestyksellä. Ensimmäiseen kysymykseen saatiin sentäs jonkinlainen kysymys aikaan. Tiivistetysti voisin muotoilla kysymyksen olleen sellainen, että "miksi ministerit eivät kiellä ulkomailta tilattavaa halpatavaraa, suomalaiset joutuisivat tilaamaan kotimaisia tuotteita mitkä nostaisivat taloutta". Mahtavana esimerkkinä rouva latasi Ikean kalusteet, joiden ostamista rouva ei ymmärrä ollenkaan. "Miksi ostaa Ikeasta pöytä, kun meillä Suomessa olisi paljon hyviä puuseppiä jotka tekee paljon parempia pöytiä?"
Tähän kysymykseen Vesala kehitteli vielä jonkinlaisen vastauksen. Kun seuraava yleisöstä olisi halunnut esittää oman kysymyksensä, keskeytti sama rouva tuon kysymyksen tylysti omalla puheellaan. Tällä kertaa pitkä monologi ei pitänyt sisällään edes mitään kysymystä, vaan pelkkää sekavaa horinaa. Haukuttiin niin laiskat nuoret "työnvieroksujat", kun samalla taas kerskuttiin miten hänen sukupolvensa joutui maksamaan kaikki koulut omasta pussista ilman opintotukia ja miten helppoa nykynuorisolla onkaan. Sitten taas lennosta juttu siirtyi johonkin sukulaistyttöön(?) joka taas ei saa maisterina töitä, koska liikaa työnhakijoita ja liian vähän työpaikkoja.
Kaiken oikeastaan kruunasi vielä samaisen rouvan käytös pitopöydän jonossa, missä hän röyhkeästi puski koko jonon ohi hakemaan ruokaansa. Ja luonnollisesti sieltä kahvipöydästä rohmuttiin tuulihattuja kourallinen lautaselle. Minulle tuli tässä vaiheessa olo, että tämän rouvan on pakko olla Kummelin Timo Kahilainen valepuvussa.
Loppuyhteenveto
Jos unohdetaan rouvashenkilön minussa aiheuttama vahva ärsytys, niin tapahtuma oli ihan mukava. Tilat olivat siistit, puheesta sai selvää mikkien ansiosta ja diat näkyivät hyvin. Erityisesti Timo Vesalan esitys oli illan kohokohta. Iltapalasta voidaan puhua armeijatermein ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Pienen etsimisen jälkeen jopa kaltaistani vilja-allergista oli muistettu tarjoilussa.
Illan anti lepäsi aika vahvasti Vesalan puheissa ja ruokapöydän antimissa. Muun osaston panos jäi mielestäni aika vähäiseksi. Erityisesti Optia Säästöpankin sijoitustuotteiden esittely jäi mielestäni aika latteaksi. Tämän indeksirahastoista kyselleen katsojan ansiosta esitys ehkä kääntyi hieman itseään vastaan, sillä kahvien aikaan huomasin eräässä pöydässä olleen läppärin auki, ja eräs nuoriso-osasto pläräsi tutkimassa Nordnetin tarjoamia indeksirahastoja.
Tilaisuuden ikäjakauma oli sitä vanhaa tuttua, eli vahvasti eläkeikäisiin painottunutta. Porukkaa oli salissa ehkä noin 80, ja alle kolmekymppisiä laskin itseni mukaan lukien olleen 7. Jos otetaan porukkaan myös alle nelikymppiset, päästään ehkä reiluun kymmeneen. Jäljelle jääneet vajaat 70 olivatkin suuren ikäluokan edustajia.
Mielestäni nuorison pitäisi aktivoitua enemmän näissä tapahtumissa. Mikäli yleisö on pääasiassa eläkeläisiä, on iltojen sisältökin varmasti suunnattu lähinnä eläkeläisille. Veikkaan että myös järjestäjät arvostaisivat mikäli näissä tapahtumissa sukupolvi alkaisi pikkuhiljaa muuttumaan. Tuskin olen nimittäin kovin paljoa väärässä, että tästä vanhasta polvesta suurin osa on mukana vain ilmaisten kahvien vuoksi. Osa taas haluaa vielä lisäksi nostaa itsensä jalustalle sekä kertoa omia väkeviä mielipiteitään.
Nämä muutokset eivät tietenkään tapahdu yhdessä yössä, vaan ajan kanssa pikkuhiljaa.
Eräs aikakausi tulee päätökseen tänä keväänä, sillä Raisio ilmoitti eilen pitävänsä yhtiön osingon viime vuoden tasolla. Toisin sanoen Raisio ei korota osinkoaan viime vuodesta, mikä taas tarkoittaa sitä että Raisio menettää ns. osinkoaristokraatin tittelinsä.
Osinkoaristokraatit ovat niitä yhtiöitä jotka ovat kyenneet kasvattamaan hiljalleen osinkoaan vuosi toisensa jälkeen. Raisio oli Helsingin pörssimme osinkoaatelia, sillä se oli ainoana yhtiönä kasvattanut osinkoaan yli finanssikriisin. Osinko oli ollut kasvava jo vuodesta 2007 alkaen.
Osinkoaristokraatin titteli kuitenkin tipahtaa välittömästi pois, mikäli osinko ei kasva. Se on kylmästi raaka peli Ranualla, eli armoa ei anneta eikä selityksiä kuunnella. Osingon maksamatta jättäminen, tiputtaminen tai jopa edellisvuoden tasolla pitäminen (kuten nyt Raisiolla) tiputtaa tittelin välittömästi pois. Sen jälkeen liikkeelle lähdetään taas nollista metsästämään uutta titteliä. Tästä syystä yhtiöt taistelevat usein kynsin ja hampain tittelinsä puolesta. Jotkut yhtiöt saattavat jonain laihana vuonna jakaa yli 100 % tuloksestaan osinkoina, ettei titteliä tarvitse lähteä tavoittelemaan taas tyhjästä.
Ensi kesän torimyyjien hittituote - Kiitos-paita suomalaisille piensijoittajille.
Tämä uutinen sai monessa sijoittajassa aikaan vahvaa ärtymystä. Makeisliiketoimintonsa myyneellä Raisiolla olisi kyllä ollut helposti varaa maksaa kasvavaa osinkoa tänäkin vuonna, sillä kassassa on kyllä käteistä. Jotkut laskivatkin että "vain" 1,32 miljoonan euron nuukailun takia Raisio menetti nyt osinkoaristokraatin tittelinsä. Tuo luku on muuten yläkanttiin, sillä se on laskettu sentin osingon korottamisella. Mikäänhän ei estä yhtiötä nostamasta osinkoaan vaikka sentin kymmenyksellä. Osinkoaristokraatin titteli olisi voitu pitää vaikka nostamalla osinkoa sentin sijasta 0,1 senttiä. Näillä sentin kymmenyksillä pelataan ainakin rapakon takana, joten mitään uutta ja mullistavaa ei tässä varsinaisesti olisi edes keksitty.
Monet ihmettelivät Raision johdon älykkyyttä. Miksi lähes 11 vuotta rakennettu työ osinkoaristokraatin maineeseen heitettiin nyt roskiin? En tiedä minäkään. Raisiohan kyllä tykkäsi nostaa mediassa tätä titteliä esiin jokaisessa Raisiosta kertovassa jutussa. Sen vuoksi uskonkin että johto tietää mitä tekee. Luultavasti tulevaisuudessa on tulossa jonkinlaisia epämiellyttäviä yllätyksiä.
Osinkoaristokraattius ei ole ilmainen lounas
Olen lukenut monet jutut Raisiosta, mutten ole koskaan hypännyt yhtiön kelkkaan. Se hyppy ei ole varsinaisesti ollut edes kovin lähelläkään. En tiedä kyllä miksi. Jotenkin en ole yhtiötä kokenut tarpeeksi hyväksi salkkuuni. Sen olen kuitenkin aina tiennyt, ettei omistajaksi kannata ryhtyä pelkän osinkoaristokraattiuden takia.
Pelkkä osinkopolitiikka ei saa ikinä olla ainut syy hypätä yhtiön kyytiin. Yhtiön osinko kun voi lyhyellä aikavälillä (muutamasta jopa useisiin vuosiin) olla ihan mitä tahansa. Tällä tarkoitan oikeastaan kaikkea osinkoihin liittyvää. Juuri tätä osingon kasvattamista, osingon määrää tai vaikkapa kuinka monesti osinko jaetaan vuodessa. Jos yhtiövalinnan tekee ihan vain näiden "lillukan varsien" perusteella, voi joutua kokemaan joskus ikäviä yllätyksiä.
Niitä ikäviä yllätyksiä on nyt luvassa niille, jotka ovat maksaneet Raision osinkoaristokraattiudesta. Se on nimittäin nyt mennyttä useiksi vuosiksi, eikä hetkeen palaa takaisin. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miksi edes osinkoaristokraatin tittelistä ei kannata lähteä ainakaan kovin paljoa extraa maksamaan. Nimittäin kun se menee, se ei tule hetkeen takaisin.
Tosin järin suurta arvoa markkinat eivät tuolle tittelillä antaneet, sillä yhtiön osakekurssi laski uutisen myötä vain 2,8 %. Olisin kenties odottanut jopa isompaakin alastuloa.
Euroopassa ollaan niin hätäisiä
Jos haluaisi hakea tälle jonkun oikein ikävän vertauksen, voisi osinkoaristokraatin tittelin menetystä verrata maksuhäiriömerkintään. Sitä merkintäähän ei saa rekisteristä pois heti vaikka maksaisikin velkansa pois. Häiriömerkintä kummittelee silti useita vuosia henkilön tiedoissa. Samoin osinkoaristokraatin mainetta et voi rahalla ostaa, vaan se täytyy tehdä ajan kanssa.
Jatketaan hassuja vertauksia. Mielestäni eurooppalainen osinkoaristokraattikeskustelu on aika hupaisaa, etenkin kun sitä vertaa Yhdysvaltoihin. Euroopassa aletaan puhumaan osinkoaristokraatista lähestulkoon ennen kuin yhtiö saa kymmentä vuotta kasvavaa osinkoa täyteen. Raision "osinkoaristokraattiudesta" on puhuttu jo vuosia, vaikka se tuli tiensä päähän jo 12 vuoden jälkeen. Esimerkiksi Jukka Oksaharju kirjoitti blogissaan jo keväällä 2013 Raision tulevasta osinkoaristokraatin tittelistä. Tuolloin Raisiolla oli allaan seitsemän vuotta korotettua osinkoa. Hetkinen, siis jo seitsemän vuoden jälkeen aletaan puhumaan osinkoaristokraattiudesta. Kyllä näille puheille amerikkalaiset varmaan nauraisivat, sillä Jenkeissä tuossa vaiheessa olisi vasta reilu neljäsosa matkasta kuljettuna.
Samoin Sammosta keskusteltaessa on jo vuosia noussut säännöllisesti esiin termi osinkoaristokraatti, vaikka Sampo on nostanut osinkoaan vasta vuodesta 2009 alkaen. Kymmenes kerta tulee siis täyteen vasta tulevana keväänä. Sampoa pidetään kotimaisena osinkojumalana, vaikka todellisuudessa viimeiset 20 vuotta pitää sisällään peräti kolme osingon leikkausta. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, käynee Nalle lainaamassa Juha Sipilältä leikkuria myös seuraavan ison rytinän aikana.
Jenkit taas kerrankin pitkäjänteisiä
Mainitsin äsken yhdysvaltalaiset yhtiöt. Miten ne amerikkalaiset tähän liittyivät? Noh, Jenkeissä osinkoaristokraattius on aivan toisella levelillä. Siellä tittelin saa kun korottaa osinkoaan 25 vuotta putkeen. Jotta 25 vuodelle saa hieman perspektiiviä, se on enemmän kuin tämän tekstin kirjoittajalle ikää. Jos minun syntymäni aikoihin joku yritys olisi lähtenyt hakemaan osinkoaristokraatin titteliä, se olisi samalla matkalla vieläkin. Tosin aika lähellä maalia, sillä kesällä juhlisimme molemmat eräänlaisia rajapyykkejä.
Mielestäni eurooppalainen osinkoaristokraattikeskustelu on vähän kuin suomalainen jalkapallokulttuuri. Kyllähän meillä on jotain omaakin räpiköintiä olisi, mutta aika kehnoa se on. Suomalaista futisfania ja osinkoaristokraatin metsästäjää yhdistää se, että molempien kannattaa suosiolla suunnata katseensa ulkomaille. Ja sen jälkeen kun on päässyt ulkomaisen kulttuurin makuun, ei paikallinen touhu jaksa liiemmin enää kiinnostaa.
Joku varmaan ihmettelee että onko kovempi vaatimustaso (Euroopan 10v vs Jenkkien 25v) sitten ainoa syy mollata eurooppalaista osinkokulttuuria. Haluan mainita kuitenkin vielä yhtiöiden määrät. Nopealla laskulla Yhdysvalloista löytyy noin 50 osinkoaristokraattia. Euroopasta noin pitkään osinkojaan kasvattaneita joutuu etsimään suurennuslasin kanssa.
Eikä tässä vielä kaikki. Euroopassa ei edes tunneta termiä osinkokuningas, enkä tarkoita tällä mahtavaa bloggari-kollegaa. Dividend king on osinkoaristokraatin "isoveli", jonne pääsee 50 vuoden osingon korottamisen jälkeen. Siis puoli vuosisataa kasvavaa osinkoa! Näin härmäläisenä perusjunttina tuo tuntuu aivan mahdottomalta toteuttaa. Yhdysvalloista näitä löytyy kuitenkin noin 25 kpl. Miettikääpä sitä montako pörssiromahdusta tai kriisiä 50 vuoteen sisältyy.
Suomessa pelkkiä hyvän päivän kavereita
Minun mielestäni suomalaiset pörssiyhtiöt osinkoineen ovat kuin hyvän päivän kaverit. Kun kaikilla menee hyvin, ollaan hyviä kavereita ja maksetaan hyviä osinkoja. Mutta kun menee huonosti, hiljenee homma selvästi. Esimerkiksi finanssikriisin aikana about kaikki kotimaiset yhtiöt laskivat osinkojaan ja vieläpä vallan selvästi.
Jos suomalaiset ovat hyvän päivän kavereita, niin Yhdysvalloista löydät sentäs vuosikymmenten mittaisia ystävyyssyhteita. Nykyiset osinkoaristokraatit eivät olleet moksiskaan finanssikriisistä tai IT-kuplista, kun taas kotimaiset yhtiöt tippuivat heti polvilleen. Osinkoja ei jouduttu leikkaamaan, eikä niiden kasvuvauhti pysähtynyt. Ainakin itselleni se antaa pientä "turvasatamaa" kun voin aidosti uskoa osingon pysyvän kasvu-uralla myös markkinoiden sakatessa.
Palataan vielä lopuksi uudestaan jalkapalloon. En tiedä olenko sitten liian kyyninen, mutta veikkaan että suomalaisten yhtiöiden pääseminen osinkokuninkaiden listalle on yhtä todennäköistä kuin Suomen pelaaminen jalkapallon MM-kisoissa. Jopa Jenkkien mittakaavalla osinkoaristokraatiksi pääseminen on sekin varmaan EM-kisapaikan arvoinen suoritus. Olen aidosti iloinen mikäli joku näistä skenaarioista toteutuu. Ei niin väliä onko se Huuhkajien turnausmatka, vaiko kotimaiset yhtiöt vähintään neljännesvuosisadan mittaisessa osingon kasvuputkessa. Molemmat käy.
Julkaisin kuukausi sitten kirjoituksen missä ensinnäkin pyrin ennustamaan tulevaisuutta, sekä lisäksi tarjosin lukijoilleni eräänlaisen bingon. Ennustin nimittäin miten media nostaa luultavasti tänäkin keväänä Sammon tilinpäätöksen yhteydessä framille Björn "Nalle" Wahlroosin osinkopotin. Nämä Nallen osinkouutiset keräävät myös iltapäivälehtien kommentteihin välillä erittäin aggressiivisia kommentteja Nallea vastaan. Näistä kliseisistä kommenteista tein oman bingon.
Tässä tekstissä tutkin miten hyvin ennustukseni menivät toteen ja montako rastia saimme bingoomme rustattua. Jos tuo alkuperäinen teksti on vielä lukematta, suosittelen lukemaan kyseisen tekstin, jotta pääsee paremmin kartalle mitä tuleman pitää. Tekstin löydät alla olevasta linkistä:
Aivan ensimmäinen ennustukseni oli miten kotimaiset lehdet revittelevät nimenomaan Nallen osingoilla. Näiden lehtien otsikoissa vilisevät yleensä sanat "Nalle", "kuittasi" ja "jättiosingot" jonka jälkeen mainitaan vielä Nallen osinkojen kokonaissumma.
Tuo ennustus osui tänä vuonna napakymppiin Iltalehden kohdalla. Iltalehti uutisoi Nallen osingoista seuraavanlaisesti:
Muiden lehtien osalta Nalle-revittely jäi yllättävän vaisuksi. Taloussanomat ei esimerkiksi vaivautunut laskemaan Nallen osinkopottia ollenkaan, minkä takia myös odottamani "kommenttikitinä" jäi uupumaan lähes täysin.
Mutta löytyihän sitä Nalle-uutisointia myös. Vasemmistoliiton pää-äänenkannattajalta Kansan Uutisilta sentäs saatiin jonkinlaista Nalle-lokaa aikaan. Periaatteessa yllättäen, mutta toisaalta ei sittenkään. Kansan Uutiset nimittäin siteeraa Kelan tutkivan johtajan Pertti Honkasen Facebook-päivitystä, jossa tämä vertasi miten Sampo jakaa omistajilleen enemmän rahaa kuin Kela lapsilisiä. Sitä en tiedä miten lapsilisät ja Sammon osinko liittyvät toisiinsa. Jos haluaisin provosoida kuten Honkanen, voisin sanoa että eikö noilla lapsilisillä kannattaisi sitten ostaa all in Sampoa? Mutta koska en halua provosoida, en myöskään noin sano, hah.
Eli vähän laimeaksi jäi Nallen osinkovuosi 2018 ainakin median osalta. En tiedä mistä moinen "laiskuus" tänä vuonna johtui. Yhtenä syynä saattoi olla se, että Nalle on lahjoittanut viimeisen vuoden aikana Sammon osakkeita lapsilleen, ja tästä syystä Nallen osinkopotti laski hieman viime vuodesta.
Toinen mahdollinen syy mitä mietin, oli Nallen esiintyminen julkisuudessa paria päivää ennen Sammon tulosjulkistusta. Sunnuntaina 4.2. Björn Wahroos nimittäin kertoi Hesarissa neuvoja miten rikastua. Seuraavana päivänä TalSa teki vielä oman uutisen koskien edellisen päivän kommentteja Wahlroosista. Luultavasti monet saivat jo tässä yhteydessä Nalle-kiintiönsä täyteen, eikä enää paria päivää myöhemmin tarvinnut Nalle-ostikoilla kalastella lukijoita.
Kuva aukeaa isommaksi klikkaamalla.
Sitten bingon pariin
Seuraavaksi lähdetäänkin metsästämään rasteja yläpuolen Nalle-bingoon. Kommentit on kaivettu yllä mainittujen linkkien kommenttibokseista.
Taloussanomissa/Ilta-Sanomissa kommentoidaan nimimerkin takaa, mutta Iltalehdessä sekä Kauppalehdessä kommentoidaan omalla nimellä nimimerkin sijaan. Vaikka KL:n ja IL:n kommentit ovat julkisia, päätin silti sensuroida kommentoijien sukunimet ja kuvat.
Lainausmerkkien sisällä oleva boldattu ja kursivoitu teksti on otettu suoraan bingosta. Sen alapuolella on taas kuvakaappaus kommentista, jossa on jossain muodossa esitettynä ennustamani kliseinen kommentti.
"Entinen taistolainen ja kommunisti."
"Ei ole itse tehnyt mitään noiden rahojen eteen."
"Nostaa maataloustukia vielä noiden lisäksi."
"Nuokin rahat on otettu köyhien selkänahasta."
"Pitäähän meiltä köyhältä kansalta leikata että Nalle saa rahaa."
"Karkasi Ruotsiin veroja pakoon."
"Rikastui valtion piikkiin."
"Väkeä potkitaan YT-neuvottelujen kautta ulos jotta saadaan lisää osinkoja."
"Kokoomuksen sätkynukke."
Oikeastaan kaikkiin kohtiin tuli bingo, paitsi Kokoomuksen sätkynukkeen. Ylipäätään Kokoomuksesta mainintoja en löytänyt yhdestäkään viestistä, eli tässä kohti täytyy myöntää ohitse ammuttu laukaus.
Loppusanat
Sen sijaan unohdin bingostani kyllä yhden perinteisen argumentin, eli "hiekkaa pankin lattialle". Kenties mikäli vuoden päästä jaksan vielä bingoilla, voisin vaihtaa sen tuohon Kokoomuksen sätkynuken tilalle.
Yllättävä ja uusi argumentti tuntui tänä vuonna olevan Nallen isän, Buntan, vetäminen mukaan kuvioihin. Monet näköjään pitävät Nallen nykyistä omaisuutta pääasiassa perittynä asiana. Jotkut vielä muistuttelivat siitä miten Buntta maksoi silloisen taistolaisen poikansa parin tonnin velkoja, kun poika eli yli varojensa. Tätä kommenttia en muista liiemmin kuulleeni aiempina vuosina, enkä tiedä mistä tämä on saanut alkunsa. Mennyt vuosi ei ole kuitenkaan pitänyt sisällä sen suurempia isä- ja poika-Wahlroosista kertovia uutisia. Ymmärtäisin kenties kommentit mikäli olisi kevät 2014. Viittaan tällä syksyllä 2013 ilmestyneeseen Wahlroosin epäviralliseen elämäkertaan, missä Buntan ja Nallen suhdetta käytiin läpi. Lukekaa muuten tuo kirja. Se on mahtava, vaikkei Nalle itse olekaan kirjaa ollut tekemässä.
Kaiken kaikkiaan ennustukseni eivät onnistuneet tällä kertaa aivan kympin suorituksen arvoisesti, mutta kyllä näillä arvauksilla olisi tentistä päässyt läpi ihan kelpo arvosanoin.
Kuitenkin, Nallen osingoista uutisointi oli tänä keväänä mielestäni selvästi aiempia vuosia laimeampaa. Liekö toimittajat sitten päättäneet keksiä hiljalleen uusia otsikoita vanhojen kesto-otsikoiden tilalle? Tiedä häntä. Minä kuitenkin yllätyin että tänä vuonna Nallesta tai ylipäätään osingoista reviteltiin hirveän vähän.
Olisikohan se parin välivuoden jälkeen sopiva aika nostella tätä ketjua? Paljon on tapahtunut viimeisen kolmen vuoden aikana, joten koitetaan tiivistää kaikki tarvittava muutamaan bullet-pointiin:
Vaihdoin alaa, pitkälti kertyneiden sijoitusten voimalla. Metsäala vaihtui IT-alaan, jossa suuntauduin kaikkien tilanteiden jälkeen digitaaliseen markkinointiin. Ketjun otsikko on sen myötä vähän ajasta jäänyt jälkeen.
Perustin toiminimen 2018 ja sukelsin yrittäjyyteen. Aluksi homma oli puhtaasti sivutoimista, mutta jatkuvasti kasvavaa. Tällä hetkellä olen melko fifty-fifty yrittäjä-työntekijä, mutta eiköhän yrittäminen ota lähitulevaisuudessa tästä niskalenkin.
Sijoitusten suhteen ei hirveästi muutoksia, edellä mainittu yrittäminen on opettanut meikäläiselle miten arvokas resurssi aika on loppujen lopuksi. Sen vuoksi ei enää viitsi ihan samalla innolla uppoutua sijoittamiseen kuin ennen, vaan yhä enemmän homma liukuu kohti passiivista indeksisijoittamista.
Sijoitusten ulkopuolella on tapahtunut myös kaikenlaista. Loppukesästä asti olen kärsinyt mystisistä selkäkivuista, mikä on myös osaltaan muovannut omaa suhtautumistani sijoittamiseen ja taloudelliseen riippumattomuuteen. En olisi ikinä uskonut, että 27-vuotiaana voisi kroppa alkaa muistuttamaan olemassaolostaan, mutta näin pääsi käymään. Vielä ei ole löytynyt kivuille sen suurempaa selitystä, mutta liikunnan lisääminen säännölliseksi osaksi arkea on tuonut ainakin helpotusta ongelmiin.
Osakesijoitusten rinnalle on näillä näkymin piakkoin tulossa asuntosijoittamista, koska asuinpaikka vaihtui muutama päivä sitten Jyväskylästä Kuopioon ja Nykäskylään jäi omistus-kaksio vailla asujaa. Tammikuu on aina ollut kehno ajankohta hankkia vuokralaisia, mutta koronakriisin aikana tämä näyttäisi hiljentävän vuokramarkkinaa entisestään. Toisaalta ihan ymmärrettävää, sekä JYU:n että JAMK:n opiskelijat opiskelevat tällä hetkellä pitkälti etänä, eli enää ei tarvitse asua koulujen läheisyydessä. Tähän yhtälöön kun lisää miten kaikki muut kaupunkien keskustojen menopaikat ovat hiljentyneet, niin kukapa sitä haluaa asua ns pelipaikoilla, kun halvempiakin vaihtoehtoja löytyy. Olen vähän miettinyt asuntoni keittiöremontointia tässä kohti, jotta se olisi valmiina viimeistään kun ensi syksyn opiskelijavalinnat laittavat vuokramarkkinat kuumaksi.
Täytyy koittaa keksiä joku hyvä tapa kirjata tänne Sijoitustiedon foorumille jatkossa taas säännöllisesti omia ajatuksia. Tuo vanhan mallin artikkelien suora kopiointi tänne on vähän raskas tapa, joten koitetaan omistaa tämä ketju vähän vapaampien ajatuksien rustailupaikaksi.
Kuten jo viestin alussa sanoin, niin Metsätalousinsinöörin sijoituspäiväkirja kulkee nykyään nimellä Inssin osingot -sijoitusblogi. Domain ehti myös vaihtua matkan varrella, ei jaksa lähteä editoimaan tämän ketjun viestejä, joten siinä tulee pari ylimääräistä klikkausta, jotta uudelleenohjautuu oikeaan paikkaan :D
Nostellaas tätä ketjua vähän uusien juttujen myötä. Meikäläinen kirjoittelee jatkossa satunnaisesti Sijoitustiedon kolumneihin. Avataan peli näin vuoden loppuun sopivalla julkaisulla, missä kävin läpi vuoden 2021 tapahtumia sijoittajan vinkkelistä. Artikkelissa muistellaan USA:n pressapelin jälkimaininkeja ja isännän vaihtumista, meemiosakerallia, FOMO-termiä, koronapandemian käänteitä, listautumiskiimaa ja 1970-luvun paluuta talouteen. Tietysti mukaan mahtuu myös hieman pohdintaa tulevalle vuodelle.
Jos viimeksi käsiteltiin mennyttä vuotta, nyt katse on tässä hetkessä sekä lähitulevaisuudessa. Jos vielä jokunen aika sitten monissa sijoituspiireissä puhuttiin pukki- tai tammirallin puolesta, niin tällä hetkellä tammikuuilmiö näyttää tarjoilevan sijoittajille sitä nurjempaa puoltaan. Vielä on peliaikaa noin viikon verran jäljellä, mutta tällä hetkelllä pörssi näyttää ottavan pahimmat tammikuiset takapakit sitten finanssikriisin. Kävin kolumnissani läpi syitä tämän hetken alakuloisuudelle. Tiivistettynä markkinalla on meneillään useita epävarmuustekijöitä, jotka saavat sijoittajat varpailleen ja lopputulemana on laskevia osakekursseja.
Tanskalainen halpakauppaketju Normal on löytänyt nopeasti tiensä ensiksi erilaisiin suurempien kaupunkien ostoskeskuksiin, ja nyt ilmeisesti seuraavaksi tarkoituksena on valloittaa vielä pienempiä paikkakuntia Suomessa. Normalin nousu innostutti minut vertaamaan yhtiötä Tokmanniin, ja yhtiöistä löytyi niin yhtäläisyyksiä, kuin myös selviä eroavaisuuksia. Pelkällä hinnalla kilpailuhan on siinä mielessä kelju homma, että usein halvin pärjää hyvin, mutta jo toiseksi ja kolmanneksi halvimmalla on jo tiedossa vaikeammat paikat. Sen takia uusien toimijoiden tuleminen markkinalle antaa helposti painetta muille halpakauppaketjuille.