Ei nyt tule mitään ikääntymisen hidastamista itsekkäämpää, turhempaa ja vahingollisempaa tieteenalaa mieleeni, ja ajatus siitä, että taloudellisesti menestyneellä tai erityislahjakkaalla olisi jonkinlainen moraalinen velvoite tehdä "hyvää", ei oikein sekään sovi maailmankuvaani.
Oli kyl vähän pettymys kun jätit suurimman osan kysymyksistä vastaamatta, mutta eipä siinä, saat toki omassa blogissasi vastata niihin kysymyksiin kuin haluat ja sulla on varmaan omat syysi miksi et kaikkea halua avata. Ei kannata tommosia ehkä liikaa atm kelaillakaan, jää vielä kauppiksesta tutkinnot saamatta :D Sulla ois vaan potentiaalia julmetusti vaikka mihin, esimerkiksi kehitellä jotain nuita ikääntymisen hidastamiseen liittyviä juttuja, avaruuteen liittyviä hommia tai tekoälyjä. Saattas antaa aika hyvää tyydytystäkin tuommoset rahamaailmaa epäitsekkäämmät (ura)valinnat jos sattuisi vielä keksimään jotain uusia innovaatioita. Toki esimerkiksi nuita edellä edellä mainittuja juttuja voi tukea taloudellisestikin (ja hyötyä jopa itse taloudellisesti :D ). GL vaikka luckia on kyllä ollutkin hyvin matkassa mukana tähän asti!
Mikä pakko kellään on tehdä epäitsekkäitä uravalintoja? Lähtökohtaisesti ihminen tekee sitä työkseen mikä häntä kiinnostaa jossain mielessä. Haluaisitko leikkauspöytäsi taakse lekurin, jota ei itse touhu kiinnosta yhtään, mutta toteuttaa ammattiaan for the greater good? Eikö jo taloustieteen perusperiaatteiden mukaisesti oman hyödyn maksimoimalla maksimoida myös yhteiskunnan (kokonais)hyötyä?
Mä uskon aika vahvasti siihen että Jens saa enemmän aikaan yhteiskunnankin näkökulmasta jatkamalla pokerin ja rahoitusmaailman parissa. Mitataanko sitä sitten Jensin henkilökohtaisella hyvinvoinnilla tai valtion keräämillä ja Jensin maksamilla (ehkä huomattavilllakin) veroilla on se ja sama.
Taloustiedettä olisi itsekin tarkoitus ottaa opintoihin mukaan kun so far on tullut keskityttyä lähinnä tietotekniikkaan rahoituksen lisäksi. Katselinpa tuossa huvikseni että SIG:llä on jälleen haku päällä - liekö pokeritausta kuinka edellytys kauppistaistaiselle henkilölle tuolla? Lähinnä mietityttää se koska kesäharkkarit tuolla ovat yleensä (muistaakseni kirjoittelit tästä) CS/Math taustaisia ja sullakin on vahva tausta todennäköisyyksien ymmärtämisestä.
Jäitä hattuun fanboyt (joihin itsekin lukeudun)! Ei kai edellä väitettykään, että olisi velvollisuutta mihinkään, kysyttiin vaan miksi painopiste on rahan tekemisessä.
Samaa mieltä olen siitä, että saattaisi olla mielekkäämpää olla luomassa jotain ihmiskunnalle merkittävää teknologiaa tai keksintöä. Ja varmaan me kaikki niin tehtäisiin, jos siihen pystyttäisiin. Ei varmaan ole edes Jenssille niin helppoa :)
Johan siihen Jens vastasi. "Rahan tekemiseen" käytetyn ajan EV:n maksimoidakseen olisi ollut tuottoisampaa olla kotona grindaamassa, kuin Hankenin luennoilla tai SIG:llä harjoittelussa. Tässä vaan oli valittu se, mikä koettu itselle mielekkäämmäksi eikä siis menty "rahan tekemisen" ehdoilla.
Varmaan vähän väärä ketju keskustelulle siitä, onko nettovarallisuuden kasvattaminen sijoittamalla harmaalla alueella ja kuuluisko yhteiskunnan älykkäimpien(...), yksilöiden keskittyä johonkin lääketieteelliseen tutkimustyöhön/ihmiskunnan pelastamiseen.
Just näin. Tulkitsin, että muut kysymykset olivat jatkokysymyksiä mielestäni virheellisestä oletuksesta, että käytän kaiken aikani rahan maksimoimiseen ja siksi kelasin, että vastaamalla siihen oletukseen, vastaan samalla kaikkiin kysymyksiin.
Luin nyt uudestaan tarkemmin kysymykset läpi ja onhan noita asioita hyvä pohtia. Pokeriaikanahan se meni aikalailla noin, mutta juuri sen takia, että halusin varmistaa taloudellisen riippumattomuuden loppuelämäksi ja näin, että siihen oli nyt ainutlaatuinen tilaisuus. Tuntipalkka oli verojen jälkeen vuosien samplella yli 1000 euroa ja tiesin, etten tulevaisuudessa hyvin suurella todennäköisyydellä yltäisi samanlaisiin lukuihin. Silloin oli siis perusteltua käyttää nyt ylimääräistä aikaa ja nauttia myöhemmin. Toki ei se nyt ihan niin mustavalkoista ole. Kyllähän mä oon ehtinyt elää, vaikka en yksityiselämästäni tänne juurikaan halua kirjoittaa. Ja oon huomannut et mussa on työnarkomaanin vikaa. Hyvältähän se tuntui pelata ylipitkiä sessioita ja voittaa älyttömiä summia. Hyvin harvoin on oikeasti ollut tilanteita, jolloin tuntuu vastenmieliseltä painaa duunia mutta painan silti.
Nyt oon tavallaan saavuttanut sen pisteen, että voisi tunkea rahat ETFiin ja elää chilliä elämää. Se on hyvä kysymys mistä tätä motivaatiota riittää, siihen mulla ei oo vastausta. Oon kuitenkin huomannut sen, että oon onnellisimmillani silloin kun on tavoitteita, joihin pyrkiä. Esimerkiksi joskus kun pokeri on maistunut todella puulta ja oon pitänyt pidemmän tauon ja tehnyt just mitä huvittaa, niin kuukauden parin päästä on tylsistynyt ja saamaton fiilis, eikä se olekaan niin siistiä kuin mitä kuvitteli. Jotenkin tällä hetkellä on myös sellanen fiilis, että kun kaikkessa onnistuu mihin ryhtyy, niin haluaa testata itseään miten pitkälle rahkeet oikeasti riittää.
Vuosi vuodelta on tietty myös nähnyt mitä kaikkea rahalla voi saada ja pikkuhiljaa se taso mitä tavoittelee aina nousee.
Uskon myös, että vaikka sitten kiinnostaisi tekoäly, avaruus tai mikä vaan niin polulla millä nyt kuljen tulen pystymään vaikuttamaan siihen resursseja allokoimalla enemmän, kuin että tyyliin menisin TKKlle ja jonnekkin SpaceXään töihin. Da Panilta hyvä pointti toi, että luultavasti yhteiskuntaa hyödyttää eniten se jos yksilöt keskittyvät siihen, jossa ovat parhaita, josta oon samaa mieltä (ehkä poislukien jotkut ammatit kuten pokeri). Mä uskon, että mun kohdalla se on varsinkin tällä taustalla erinäisten riski-tuotto-suhteiden arvioimista ja resurssien allokointia sen perusteella.
Ei sinänsä ole tulevaisuudenvisioita mihin rahaa saisi käytettyä, mutta aivan varmasti tulevaisuudessa tulee kaikennäkösiä siistejä keksintöjä mistä ei nyt osata edes unelmoida, joihin rahaa on sitten kiva käyttää. Tärkeintä mulle on olla sen verran, että mahdollistaa hyvän elintason passiivisen tulon muodossa, jos jossain vaiheessa ei kiinnostaisi enää painaa duunia. Joo ja ehdottomasti sitä mieltä ettei liikaa fyrkkaa perinnöksi lapsille. Eiköhän jossain vaiheessa vanhana niitä lahjoiteta sitten itselle tärkeisiin kohteisiin.
Kiitti paljon vastauksista! Nyt oli semmosta kelailuu mitä niinkö hainkin. Ylempänä tuli pari ikävähköö väärinymmärtämistä ja rivien välistä väärin lukemista mun kyssäreihin. Mun mielestä tosiaan jokainen saa tehdä aikalailla aivan mitä lystää ja arvostan Jensinkin tekemiä hommia (mutta silti monia muita juttuja paljon enemmän, tyyliin joku huippukirurgi tai menestynyt tutkija/keksijä), empä varmaan muuten jaksaisi tätä blogia seurata. Itse pohdiskellut tuon sorttisia kysymyksiä viime aikoina aika paljon, vaikkei yhtä montaa megaa olekaan kuin sulla eikä varmaan tulekaan, koska motivaatiota ei enää löydy (eikä välttämättä osaamistakaan). Pääpointtina oli siis just nuissa kysymyksissä että mitä esimerkiksi kymmenen miljoonan omaisuuden jälkeen tekee seuraavilla kymmenillä miljoonilla. Tokihan sitä voi ostella vaikka jotain kämppiä Monacosta tai aina vaan suurempia huvipursia, mutta en usko että noi on esim. sun juttu tai kovin moni muukaan nuilla aidosti onnelliseksi tulisi.
Oli toki fiksu moovi laittaa aiemmin paljon pokeriin tunteja sisään. Ja onhan sieltä nykyäänkin aivan kivasti osaaville pelaajille rahaa tehtävissä. Pokerin pelaaminenhan on yleensä varsin mukavaa hommaa. Voisin spekuloida että sun motivaatiossa on luultavasti kyse erittäin vahvasta kilpailuvietistä ja sitä on mukavin toteuttaa finanssialalla johon sulla on erityisiä lahjoja ja mielenkiintoa ja samalla jää kivasti sukanvarteen mukavan puuhastelun ohella.
Toi tavotteiden asettaminen oli tosi hyvä pointti, että se tekee elämästä mielekkäämpää. Tosta varmaan johtuu myös että pokeriblogeissa osalla pelaajista tuntuu olevan koko ajan joku erityinen projekti menossa, vaikka projektit saattaisi olla taloudellisesti selkeesti -ev. Vähän niin kuin luodaan itselle tehtäviä ja sitten saa jotain kiksejä niiden suorittamisesta. Tuo myös hyvä pointti että tulevaisuudessa saattaa löytyy rahalle yllättävää käyttöä! Voihan pörssitkin toki romahtaa jossain vaiheessa vaikka -50% ja sitten tulee pataan ja huolella lähes kaikille tälläkin foorumilla.
"Tärkeintä mulle on olla sen verran, että mahdollistaa hyvän elintason passiivisen tulon muodossa, jos jossain vaiheessa ei kiinnostaisi enää painaa duunia." Sä oot kyllä määritellyt hyvän elintason todella korkealle jos ei tätä tilannetta ole vielä saavutettu :D
"Eiköhän jossain vaiheessa vanhana niitä lahjoiteta sitten itselle tärkeisiin kohteisiin." Tää on imo erittäin fiksu ajatus jota useimpien varsinkin sua paljon varakkaampien ja vanhempien kannattaisi tehdä. Uskon myös että suorilla lahjoituksilla fiksuille tahoille voi luoda paljon enemmän hyvää kuin maksamalla veroja valtion pohjattomaan kassaan, josta niitä masseja jaellaan erittäin tehottomasti. Käsittääkseni rahan liike tuottaa yleensä hyvinvointia, mutta sen makuuttaminen jossain tileillä ei niinkään.
Täällä alkoi viestit mennä mukavan filosofisiksi, joten ajattelin tulla heittämään pari asiaan jollain tavalla liittyvää pointtia, joita olen itse viime aikoina tutkinut ja miettinyt.
80000 hours on yksi hyvä sivusto, jossa pohditaan juuri näitä juttuja. Eli minkälaiseen uraan kannattaa tähdätä, jos haluaa tehdä maailmassa mahdollisimman paljon hyvää.Tässä lainaus tuon sivuston uraoppaan loppuyhteenvedosta:
"You’re on your deathbed looking back. What are some things you might regret?
Perhaps you drifted into whatever seemed like the easiest option, or did what your parents did.
Maybe you even made a lot of money doing something you were interested in, and had a nice house and car. But you still wonder: what was it all for?
Now imagine instead that you worked really hard throughout your life, and ended up saving the lives of a hundred children. Can you really imagine regretting that?"
Jos tässä maailmassa jotain hyvää haluaa tehdä, niin tavoitteena kannattanee olla tietoisten olentojen (eli ihmisten ja eläinten) hyvinvoinnin kasvattaminen/maksimointi. (Katso esim. Sam Harrisin kirja The Moral Landscape). Eli tavallaan kannattaa miettiä, mikä toiminta olisi eniten +EV koko maailmalle, ei pelkästään rahan vaan kaiken muunkin hyvinvoinnin kannalta. Kun tuota rupeaa sitten tarkemmin analysoimaan, monet intuitiot osoittautuvat vääriksi. Esim. täälläkin jossain edellisissä viesteissä mainittu lääkäriksi/kirurgiksi pyrkiminen ei ole millään tavoin paras mahdollinen vaihtoehto maailman kannalta, ja jopa jonain hedge fund managerina oleminen voi olla huomattavasti parempi vaihtoehto, sillä edellytyksellä että merkittävän osan ansaituista rahoista lahjoittaa hyväntekeväisyyteen tai muuten käyttää maailman parantamiseen. Tätä kutsutaan earn to give -malliksi. Logiikka on siinä, että lääkäri kyllä varmasti pelastaa useita ihmishenkiä uransa aikana, mutta ei mitään valtavia määriä, ja lisäksi lääkäreitä on aika paljon, jolloin yhden lääkärin panos on suhteellisen pieni, ja joku toinen lääkäri voi sen hyvin korvata. Sen sijaan Give Well organisaation analyysin mukaan keskimäärin 2-3 k€ pelastaa yhden lapsen hengen, jos se käytetään sängyn päälle ripustettavien hyttysverkkojen ostamiseen malaria-alueiden lapsille. Eli jos päätyy huippupalkkaiseksi hedge fund manageriksi ja pystyy lahjoittamaan vaikka parisataatuhatta euroa vuosittain tuollaiseen hyväntekeväisyyteen, pelastaa noin sadan lapsen hengen joka vuosi, mikä on varmasti paljon suurempi numero kuin keskimääräisellä lääkärillä.
Tässä tulee tietty olennaiseksi, miten diskonttaa tulevaisuudessa pelastettavissa olevien ihmishenkien arvoa verrattuna tällä hetkellä pelastettavissa olevien arvoon. Jos nyt lahjoittaa koko omaisuutensa vaikka noihin malariahyttysverkkoihin, pelastaa kyllä varmasti paljon lapsia, mutta etenkin Jensin tapauksessa tämä taas romahduttaisi jatkossa pelastettavien määrän, koska tulevaisuuden tulot romahtaisivat. Ts. jos omaisuus olisi nyt vaikka 10 M€, lahjoittamalla sen nyt kokonaan pelastaisi jo useamman tuhannen lapsen hengen. Ensi vuonna ja sitä seuraavina taas ei olisikaan enää juuri mitään lahjoitettavaa. Sen sijaan jos kasvattaa pääomaa seuraavat 50 vuotta vaikka 7% vuodessa, on omaisuus jo lähemmäs 300 M€, jolla voisi pelastaa yli sadantuhannen lapsen hengen. Siinä "riskinä" voi taas olla se, että 50 vuoden päästä kaikki halvat ihmishengen pelastuskeinot on jo käytetty, ja yhden hengen pelastaminen maksaakin vaikka jo 100000 euroa, jolloin koko elämän aikana pelastetut ihmishenget jäävätkin paljon vähemmiksi kuin jos olisi aloittanut kohtuullisen suurimittaisen lahjoittamisen jo nyt. Etenkin jos diskonttaa tulevaisuuden lapsien henkiä jollain arvolla, lahjoittaminen aikaisemmassa vaiheessa muuttuu enemmän +EV vaihtoehdoksi.
Vielä mielenkiintoisempiin, jopa absurdeilta kuulostaviin näkökantoihin päätyy, jos olettaa, että kaikki kaukaisenkin tulevaisuuden ihmisten henget ovat samanarvoisia kuin tälläkin hetkellä elävien ovat. Tällöin suuren +EV:n toiminnaksi tulee ihmislajin sukupuuton riskin pienentäminen. Tämä johtuu siitä, että jos ihmiset kuolevat sukupuuttoon, kuolleiden lisäksi menetettyjä henkiä ovat myös kaikki ne potentiaaliset ihmiset, jotka olisivat tulevaisuudessa voineet elää, mutta jotka sukupuuton takia jäävät syntymättä. Tällaisia eksistentaalisia riskejä voivat olla mm. planeetanlaajuinen ydinsota, käsistä lähtenyt bio- tai nanoteknologia, karkaava kasvihuoneilmiö, asteroiditörmäys tai superälykäs tekoäly, jonka tavoitteet eivät ole linjassa ihmiskunnan kanssa. Jos maapallo on elinkelpoinen vielä seuraavat miljardi vuotta, ja ihmispopulaation määrä pysyy suunnilleen 10 miljardissa ja yksi ihmiselämä on keskimäärin 100 vuotta, tarkoittaa se, että potentiaalisia tulevaisuuden maapallon ihmisiä on 10^17. Tällöin sukupuuttoriskin pienentäminen esim. 0,01 % verran vastaisi odotusarvollisesti 10^13 ihmishengen pelastamista, mikä on 1000 kertaa enemmän ihmisiä kuin mitä maapallolla nykyään edes elää.
Toinen suuri +EV toiminta on ihmiselämän levittäminen muualle avaruuteen, koska tällöin potentiaalinen ihmisten määrä kasvaa kasvaa räjähdysmäisesti, ja samalla sukupuuttoriski putoaa. Jos kotigalaksissamme Linnunradassa oletetaan olevan vaikka 100 miljardia tähteä, keskimäärin vaikka joka kymmenettä tähteä kohden on asuinkelpoinen planeetta, yhdelle planeetalle mahtuu 10 miljardia ihmistä, ja yksi planeetta on elinkelpoinen keskimäärin 10 miljardia vuotta, tarkoittaa tämä 10^30 ihmiselämää. Jos lähdetään leviämään ympäri maailmankaikkeutta muillekin galakseille, voidaan puhua jopa 10^40 potentiaalisesta ihmiselämästä. Tässä tapauksessa sukupuuttoriskin pienentäminen vaikka edes prosentin miljardisosalla vastaa 10^29 ihmiselämän pelastamista. Näin suuria numeroita ei oikein enää pysty käsittämään, mutta vertailun vuoksi koko maapallo painaa alle 10^27 grammaa. Vastaavasti ihmisten avaruuteen leviämisen nopeuttaminen yhdellä sekunnilla vastaa noin 10^22 ihmishengen pelastamista, mikä taas on suunnilleen samaa luokkaa kuin kaikkien maapallon hiekanjyvien määrä.
Ei vasta-argumentitkaan ihan täyttä timanttia vaikuttaisi olevan.
Vaikea antaa vasta-argumenttia, kun edellisessä viestissä ei ollut yhtäkään perustetta sille, miksi ihmiskunnan sukupuutto olisikin hyvinvoinnin maksimoinnin kannalta paras tai edes positiivinen tulos. Jos oletetaan, että esim. tuo 10^40 ihmiselämää, tai jokin vastaava hyvin suuri numero, on mahdollista, ja nuo ihmiselämät ovat keskimäärin elämisen arvoisia ja hyvinvoinnin kannalta laskettuna positiivisia, niin miten siitä yhtäkkiä päädyttäisiin sellaiseen tulokseen, että vielä parempi tulos olisi kaikkien ihmisten kuoleminen ja kaiken tuon hyvinvoinnin toteutumatta jääminen? Ihminen, joka ei ole olemassa, ei koe hyvinvointia tai mitään muutakaan, joten sen odotusarvo on nolla. 10^40 kertaa mikä vain positiivinen luku taas on suurempi kuin 0, joten sukupuuton välttäminen on parempi vaihtoehto kuin sukupuutto.
Se on ihan kuinka itsekkäästi ja raamatuksellisesti asiaa haluaa katsoa. Minä en näe ihmiskunnan tuottavan hyvää maapallolle tai muille sillä eläville olennoille, itselleen kyllä, sitäkin erittäin epätasaisesti. Ja vaikea uskoa että tilanne siitä muuttuisi, jos tästä singotaan muillekin palloille.
Taloustiedettä olisi itsekin tarkoitus ottaa opintoihin mukaan kun so far on tullut keskityttyä lähinnä tietotekniikkaan rahoituksen lisäksi. Katselinpa tuossa huvikseni että SIG:llä on jälleen haku päällä - liekö pokeritausta kuinka edellytys kauppistaistaiselle henkilölle tuolla? Lähinnä mietityttää se koska kesäharkkarit tuolla ovat yleensä (muistaakseni kirjoittelit tästä) CS/Math taustaisia ja sullakin on vahva tausta todennäköisyyksien ymmärtämisestä.
Muistin just, että tähän jäi vastaamatta. Jonkinlaisesta strategiapelitaustasta on hyötyä, oli se sitten pokeri, shakki tai vaikka esports mutta ehdottomasti ei ole pakollinen. Mä veikkaisin, että varmaan puolella harjoittelijoista ei ollut minkäänlaista pelitaustaa ja monet olivat varmasti liioitelleet kiinnostustaan pokeriin, vaikka todellisuudessa osasivat juuri ja juuri säännöt. Tietotekniikkatausta saattaa jopa olla kauppistaustaa parempi ja todennäköisyyslaskuja on helppo harjoitella. SIG toivoo kuitenkin, että eurooppalaiset hakijat hakisivat Dublinin toimistolle ja tietenkin myös, että olisi valmis muuttamaan sinne jos täysipäiväinen työtarjous irtoaa. Jos näin on ja oot pärjännyt hyvin koulussa ja uskot, että sulla voisi riittää sinne niin pistä ihmeessä viestiä vaikka facebookissa niin voin laittaa jotain hakuvinkkejä. Oon kuullut kaikennäkösistä finanssialan työpaikoista frendeiltä enkä aidosti usko, että parempaa finanssialan työpaikkaa löytyy jos ottaa huomioon kaiken, kuten työilmapiirin ja työpäivän pituuden.
Se on ihan kuinka itsekkäästi ja raamatuksellisesti asiaa haluaa katsoa. Minä en näe ihmiskunnan tuottavan hyvää maapallolle tai muille sillä eläville olennoille, itselleen kyllä, sitäkin erittäin epätasaisesti. Ja vaikea uskoa että tilanne siitä muuttuisi, jos tästä singotaan muillekin palloille.
Lähdetään nyt liikkeelle vaikka siitä, mistä ollaan samaa mieltä. Olen täysin samaa mieltä, että ihmiset tuottavat paljon tarpeetonta kärsimystä eläimille, ja tämän ongelman ratkaiseminen onkin yksi aiemmin linkkaamani Effective Altruism -liikkeen ja monien muiden ihmisten ja järjestöjen tavoitteista. Pääsyy turhaan eläinten kärsimykseen on lihantuotanto, etenkin teollinen. Lihantuotanto on myös vastuussa paljolti muustakin ympäristölle ja villieläimille aiheutuvasta haitasta, sillä esimerkiksi sademetsiä kaadetaan paljon soijaviljelmien tieltä, jotta tuo soija voidaan syöttää lihakarjalle. Kasvisproteiinin muuttaminen eläinproteiiniksi taas on hyvin tehotonta, ja keskimäärin 90% karjalle syötetyn kasvisravinnon energiasta ja proteiinista menee prosessissa hukkaan. Yksinkertainen ratkaisu ongelmaan olisi tietysti, että ihmiset söisivät vähemmän lihaa, tai alkaisivat kokonaan kasvissyöjiksi. Tällöin miljardit tuotantoeläimet eivät joutuisi elämään kärsimyksen täyttämää elämää, ja myös ympäristö ja villieläimet säästyisivät, sillä paljon pienempi viljelypinta-ala riittäisi ihmisten ravinnon tuottamiseen. Tämän ratkaisun esteenä ovat ainoastaan ihmisten asenteet. Jopa moni eläinten kohtelua kritisoiva ihminen menee sitten myöhemmin ravintolaan ja tilaa siellä pihvin tai muun liharuoan, ja näin suoraan tukee toimintaa jota juuri aiemmin kritisoi. Lihansyönnin vähentämisen tai lopettamisen lisäksi on myös mahdollisia teknologisia ratkaisuja, esimerkiksi Bill Gates ja Richard Branson ovat sijoittaneet Memphis Meats -firmaan, jonka tavoitteena on tuottaa lihaa suoraan eläinsoluista laboratoriossa, mikä on paljon energiatehokkaampaa ja kaikki eläinten kärsimys jää tällöin yhtälöstä pois.
Olen myös samaa mieltä, että ihmiskunnalla on vielä paljon parannettavaa siinä, kuinka kohdella toisia ihmisiä ja tuottaa hyvinvointia kaikille. Tässä tulee kuitenkin jatkuvaa edistystä, ja lähes kaikilla mittareilla mitattuna ihmisten olot ovat nykyään paremmat kuin koskaan aiemmin. Kehitys on mennyt ja menee jatkuvasti parempaan suuntaan. Esim tänne on Peter Diamandis koonnut muutaman aiheeseen liittyvän olennaisen graafin. Asiasta kiinnostuneempi voi lukaista läpi vaikka Steven Pinkerin kirjan The Better Angels of Our Nature. Toki jos perustettaisiin vaikka joku galaksinlaajuinen ISISin kalifaatti, niin silloin hyvinvoinnin määrän kasvu olisi aika kyseenalaista ja varmasti tuossa tapauksessa olisi parempi jättää avaruuteen meneminen tekemättä. Mutta kun kaikkien ihmisten olot ja tasa-arvo jatkuvasti kehityksen myötä paranevat, ja vielä kiihtyvästi, on hyvinkin utopiamainen tulevaisuus mahdollinen. Tähän voi vielä lisätä, että vaikka puhun tulevaisuudessa elävistä ihmisistä, on mahdollista tai jopa todennäköistä, että nuo ihmiset eivät juuri muistuta nykyihmisiä, vaan ovat teknologian kehittymisen myötä enemmänkin jotain kyborgeja, koneita, tai kokonaan tietokoneissa eläviä simuloituja tietoisuuksia, joiden hyvinvoinnin kokemisen skaala voi olla jotain ihan eri luokkaa kuin meidän. Nämä skenaariot vielä ennestään lisäävät onnistuneeseen tulevaisuuteen pyrkimisen ja sukupuuton välttämisen +EV arvoa.
Mennään sitten pointteihin, joista olen kanssasi eri mieltä. Aiemmissa viesteissä keskityin ihmisten hyvinvoinnin maksimointiin, koska se dominoi laskelmia, mutta on syytä uudestaan korostaa, kuten heti ensimmäisessä viestissäni kirjoitin, että hyvinvoinnin maksimoinnin tulisi kohdistua kaikkiin tietoisiin olentoihin, eli ihmisten lisäksi myös kaikkiin hyvinvointiin ja kärsimykseen kykeneviin eläimiin. En näe, kuinka altruistinen kaikkien tietoisten olentojen hyvinvoinnin maksimointi voisi olla itsekästä. Kenen kannalta se edes voisi olla itsekästä, kun kaikki intressejä omaavat olennot ovat mukana laskelmissa. En näe myöskään, miten se liittyy raamattuun. Päinvastoin, raamatussahan sitä maailmanloppua innolla juuri odotetaan, ja lisäksi hehkutetaan sitä, kuinka suuri osa ihmiskunnasta joutuu ikuisesti kidutettaviksi.
Yksi ongelmallinen oletus argumenttisi taustalla näyttää olevan, että luonto olisi jotenkin hyvä ja idyllinen paikka, jossa eläimillä on hyvä olla ja ne elävät onnellisia elämiä, kunnes ihminen tulee ja pilaa kaiken. Tämä koskee ehkä jotain harvoja ravintoketjun huipulla olevia lajeja, kuten leijonia tai muita suuria petoeläimiä, joiden lisääntyminen on K-valintaista (hankitaan muutamia jälkeläisiä, joista huolehditaan hyvin). Suurin osa eläimistä on kuitenkin saaliseläimia, ja iso osa näistä on r-valintaisia (hankitaan paljon jälkeläisiä, joihin ei juuri panosteta ja joista suurin osa kuolee, mutta osa selviää). Suuren osan elämästään etenkin r-valintaiset eläimet elävät jatkuvat stressin alaisina, nälkäisinä, janoisina, saalistajia vältellen, ja lopulta kuolevat tuskallisesti johonkin sairauteen, onnettomuuteen tai kun joku petoeläin syö ne elävältä. Luonto ei ole mikään ilontäyteinen paratiisi, eikä evoluutio välitä mitään eläinten kärsimyksestä tai hyvinvoinnista. Ainoastaan sillä on väliä, mitkä geenit selviävät ja mitkä eivät. Ihminen on ensimmäinen eläinlaji, jolla on mitään mahdollisuuksia vapautua, ja mahdollisesti vapauttaa muitakin eläinlajeja tästä evoluution kärsimyksentäyteisestä syklistä teknologian ja tieteen keinoin, ja mielestäsi ihmislaji on sitten kuitenkin juuri se, joka ansaitsee kuolla sukupuuttoon? Yksi ongelma on vielä se, että jos ihmiskunta kuolee sukupuuttoon, se tapahtuu todennäköisesti sellaisessa skenaariossa, että siinä kuolee samalla kaikki muukin planeettamme elämä.
Toinen implisiittisesti esiin tuleva virheajatus argumentissasi on, että ihminen tuottaa vahinkoa maapallolle planeettana. Et ehkä tarkoita tätä kirjaimellisesti, mutta tätäkin argumenttia olen kuullut. Eli että ihmiset eivät saisi levitä Marsiin tai muualle avaruuteen, koska silloin tuotettaisiin harmia muille planeetoille. Maapalloa, Marsia tai mitään muutakaan planeettaa ei kiinnosta mitä niiden pinnalla tapahtuu. Planeetat eivät ole mitään tietoisia olentoja, joilla olisi minkäänlaisia intressejä. Ne eivät voi kokea kärsimystä tai hyvinvointia. Ne ovat suuria elottomia kivipalloja. Ainoat olennot, joilla on mitään intressejä, ovat ihmiset ja muut eläimet. Jos ihmiset leviävät Marsiin ja muualle avaruuteen, se ei ole keltään pois. Niin kauan kuin noiden avaruuteen leviävien ihmisten elämät ovat hyviä ja elämisen arvoisia, on se vain plussaa maailmankaikkeudessa olevan hyvinvoinnin kannalta mitattuna, eli se kannattaa toteuttaa.
Pakko heittää detalji keinolihaan liittyen. Vaikka sen odotetaankin lopettavan eläinten kärsimystä, niin tutkimustoiminta, kuten muukin soluviljely, lisää tätä. Kasvatusmediumeissa joudutaan näet käyttämään paljon "fetal calf serumia" eli syntymättömän nautavasikan verestä eristettyä seerumia, jossa on riittävästi kasvutekijöitä, jotta solut pysyy hengissä. Bakteerit ja syöpäsolut yms. bulkkikama kasvaa kyllä ilman sitäkin, mutta mitä erikoistuneempi solu, sen merkityksellisempi on noitten kasvutekijöiden rooli. Sen keräämiseksi pitää teurastaa sekä emä, että vielä kohdussa oleva vasikka.
En tosin tiedä tarkkaan, koska en ole lihassoluja viljellyt, että mikä on seerumin rooli siinä ja joko tälle vaihtoehtoisia viljelytekniikoita on olemassa. Lääketeollisuudelle seerumia kuitenkin joudutaan tuottamaan paljon ja se on hinta koe-eläinten käytön vähentämisestä. Saattaa, olla että keinoliha olikin yksi raskaimmista -EV kokeiluista nautojen hyvinvoinnin kannalta, mutta jää nähtäväksi, miten viljelytekniikka kehittyy.
Nyt oon tavallaan saavuttanut sen pisteen, että voisi tunkea rahat ETFiin ja elää chilliä elämää. Se on hyvä kysymys mistä tätä motivaatiota riittää, siihen mulla ei oo vastausta. Oon kuitenkin huomannut sen, että oon onnellisimmillani silloin kun on tavoitteita, joihin pyrkiä. Esimerkiksi joskus kun pokeri on maistunut todella puulta ja oon pitänyt pidemmän tauon ja tehnyt just mitä huvittaa, niin kuukauden parin päästä on tylsistynyt ja saamaton fiilis, eikä se olekaan niin siistiä kuin mitä kuvitteli. Jotenkin tällä hetkellä on myös sellanen fiilis, että kun kaikkessa onnistuu mihin ryhtyy, niin haluaa testata itseään miten pitkälle rahkeet oikeasti riittää.
Miksi niin monet jatkavat sitä missä ovat hyviä sen jälkeen kun se ei taloudellisesti olisi enää välttämätöntä?
Itse uskoisin, että menestyminen huipulla, millä tahansa alalla, vaatii valtavan lahjakkuuden lisäksi todella paljon työtä, mitä harva on valmis tekemään ilman rakkautta lajiin. Jos lähtökohtana olisi suorittaminen niin kauan, että saa tarpeeksi rahaa loppuelämäkseen, niin ehkä motivaatio kovaan työntekoon ja kaikkensa antamiseen ei vaan olisi riittävä.
Muutenkin uskon, että yleinen ajatus siitä, että ison massikasan päällä chillailu tekemättä mitään olisi unelma onnesta, on lähtökohtaisesti virheellinen. Muistan lukeneeni tutkimuksesta, jossa asiaa oli testattu tietokonepelin avulla. Ulkomuistista tutkimus meni pääpiirteittäin näin. Luotiin kaksi pelimaailmaa, jossa pystyi rakentamaan ja kehittämään omaa "valtakuntaa". Maailmat olivat identtiset muuten, mutta toisessa oli rajallinen ja niukka määrä resursseja, joilla pystyi edistämään omaa asemaa pelissä. Lisäresurssien eteen piti tehdä töitä eli pelata. Toisessa maailmassa oli rajaton määrä resursseja ja pelaaja pääsi heti rakentamaan ja kehittämään niin paljon kuin halusi. Tutkijat muistaakseni mittaisivat pelaamiseen käytettyjä aikoja ja haastattelivat pelaajia. Niukkojen resurssien pelin pelaamiseen käytettiin huomattavasti enemmän aikaa ja se koettiin mielenkiintoiseksi ja mielekkääksi. Rajattomien resurssien peli koettiin tylsäksi ja pelaajat lopettivat sen pelaamisen nopeasti. Ihmisen tarve työskennellä aktiivisesti oman selvitymisen/aseman eteen lienee aika syvälle koodattu ihmisen perimään ja on varmaan tärkeässä asemassa ihmiskunnan jatkuvan kehityksen kannalta.
Miksi niin monet jatkavat sitä missä ovat hyviä sen jälkeen kun se ei taloudellisesti olisi enää välttämätöntä?
Elämässä pitää olla riittävästi mielekästä tekemistä. Ehkäpä jatketaan ennemminkin sitä mikä kiinnostaa, kuin sitä missä on erityisen hyvä. Toisinaan nuo vaan ovatkin yksi ja sama asia. Jos pitää siitä mitä tekee elantonsa eteen tai joka kerryttää säästöjä voi täydellinen "eläköityminen" sen parista olla jopa kohtalokasta ellei korvaavaa aktiviteettia ja sisältöä elämään löydykään.
Miksi niin monet jatkavat sitä missä ovat hyviä sen jälkeen kun se ei taloudellisesti olisi enää välttämätöntä?
Elämässä pitää olla riittävästi mielekästä tekemistä. Ehkäpä jatketaan ennemminkin sitä mikä kiinnostaa, kuin sitä missä on erityisen hyvä. Toisinaan nuo vaan ovatkin yksi ja sama asia. Jos pitää siitä mitä tekee elantonsa eteen tai joka kerryttää säästöjä voi täydellinen "eläköityminen" sen parista olla jopa kohtalokasta ellei korvaavaa aktiviteettia ja sisältöä elämään löydykään.
Oma pointtini oli juurikin se, että monesti ihmiset ovat erityisen hyviä siinä mitä rakastavat tehdä, tai pikemminkin niin päin, että harvoin kukaan on hyvä sellaisessa mitä ei tykkää tehdä.
Siinä vaiheessa, kun argumentoit etteivät planeetat ole eläviä olentoja, ymmärsin hävinneeni tämän väittelyn.
Hävisit sen kyllä aiemmin. Mun mielestä hyvää settiä Cerekseltä, erityisesti noi kaksi vikaa pointtia kuulee usein. Oletetaan jotenkin, että ilman ihmisiä eläimet eläisivät luonnossa unelmaansa, vaikka todellisuudessa lähes kaikkien lajien elämä on jatkuvaa eloonjäämiskamppailua. Samoin toi vahinkoa planeetalle -argumentti, jonka kuulee usein.
jules kirjoitti:
Muutenkin uskon, että yleinen ajatus siitä, että ison massikasan päällä chillailu tekemättä mitään olisi unelma onnesta, on lähtökohtaisesti virheellinen.
Jack Reacher kirjoitti:
Elämässä pitää olla riittävästi mielekästä tekemistä. Ehkäpä jatketaan ennemminkin sitä mikä kiinnostaa, kuin sitä missä on erityisen hyvä. Toisinaan nuo vaan ovatkin yksi ja sama asia. Jos pitää siitä mitä tekee elantonsa eteen tai joka kerryttää säästöjä voi täydellinen "eläköityminen" sen parista olla jopa kohtalokasta ellei korvaavaa aktiviteettia ja sisältöä elämään löydykään.
Näin se kyllä taitaa olla, vaikka sitä on vaikea ymmärtää ennen kuin sitä on kokeillut. Jos mietin niitä rikkaita ketä tiedän, niin ainakin omasta mielestäni ne vaikuttavat onnellisemmilta, joilla on se oma homma omine tavoitteineen, minkä parissa painaa duunia.
Turmsin ajatus, että maailma/maailmankaikkeus ilman ihmisiä olisi parempi paikka, on osa syväekologista maailmankatsomusta. Syväekologiaa voisi luennehtia uskonnoksi, jossa koskematon luonto on pyhä itseisarvo ja ihminen paha syntinen saastuttaja. Ihan johdonmukainen jatkumo aattelle on, että muut planeetat on syytä jättää rauhaan kun olemme saaneet jo maassa niin paljon "pahaa" aikaan.
Toinen johdonmukainen, tosin radikaali, jatkumo aattelle on ihmisten kannustaminen itsemurhaan tai joukkotuhonta, joihin mm. yksi aatten oppi-isistä Pentti Linkola on tiettävästi kannustanut ilman sen suurempaa kohua. Näistä lähtökohdista yllättävän suosittu ja vähemmän kritisoitu aate , mutta syyllistäminen ilmeisesti toimii, kuten monissa muissakin uskonnoissa.
Itse toivon, että ulkoavaruutta aletaan asuttaa elinaikanani.
Siinä vaiheessa, kun argumentoit etteivät planeetat ole eläviä olentoja, ymmärsin hävinneeni tämän väittelyn.
Hävisit sen kyllä aiemmin. Mun mielestä hyvää settiä Cerekseltä, erityisesti noi kaksi vikaa pointtia kuulee usein. Oletetaan jotenkin, että ilman ihmisiä eläimet eläisivät luonnossa unelmaansa, vaikka todellisuudessa lähes kaikkien lajien elämä on jatkuvaa eloonjäämiskamppailua. Samoin toi vahinkoa planeetalle -argumentti, jonka kuulee usein.
Neutralitila luonnossa ei todellakaan ole mikään idyllinen auvoisuus. On hyvä myös muistaa, että vielä vajaa 100 vuotta sitten kehittyneimmätkin yhteiskunnat taisteli luontoa vastaan ihan vain pysyäkseen elossa -ja monissa maailmankolkissa taistelee nykyäänkin.
Nämä "ihminen on maapallon syöpä/virus tms." - tyypit jakautuvat kolmeen ryhmään: 1) itsetuhoiset yksilöt, 2) tulevat välittömät/välilliset massamurhaajat (joko tappavat itse tai aiheuttavat ajamallaan politiikalla tuhansien/miljoonien/miljardien ihmisten kuoleman, tai 3) tekopyhät paskanpuhujat, jotka eivät usko itsekään mitä puhuvat. Kaikki helvetin vaarallisia. Kannattaa ihan oikeasti miettiä hetki mitä sanoo ja mitä uskomustensa mukaan eläminen käytännössä tarkoittaisi.
Ei vasta-argumentitkaan ihan täyttä timanttia vaikuttaisi olevan.
Eiköhän se argumentointitaakka ole ensisijaisesti niillä, jotka kannattavat/toivovat ihmislajin katoamista ja käytännössä useamman miljardin ihmisen kuolemaa.
// Note: Ei ollut tarkoitus ruokkia off-topicia liikaa, mutta nämä tyypit ovat yksinkertaisesti sen verran vaarallisia yksilöitä (vaikkeivat itse uskoisikaan omiin puheisiinsa), ettei näihin voi jättää vastaamatta.
Hyvää settiä, Ceres! Varsinkin toi viimeinen analyysi oli mieltäavartavaa luettavaa.
Aihetta sivuten: Mitä mieltä jengi täällä on näistä "uusista" dokkareista, joissa on tutkittu kasvipohjaista ruokavaliota versus eläinperäinen ruokavalio? Ite oon ollut viime aikoina hyvinkin kiinnostunut asiasta, jopa niin kiinnostunut että olen melkein kokonaan jättänyt eläinperäiset tuotteet lautaseltani pois. En tiiä onko tässä mitään järkeä.
Mutta olisi kiva kuulla jotain mielipiteitä puolesta tai vastaan.
Tässä muutama video jotka on aika mielenkiintosia:
Kolme ekaa voi kattoo ihan Netflixistä suoraan, ja ton Earthlingsin voi kattoo vaik Youtubesta. Ensimmäinen pätkä oli eniten tieteellistä näyttöä sisältävä. What the Healthin katoin ekana ja se tuntu aikamoiselle paasaukselle ja en oikein tienny mitä mieltä olla, kunnes myöhemmin katoin noi muut. Sitten toi vika pätkä on eläindokumentti joka on tosi rankka, monilla jääny se kesken katselu, tai sit herkempiä itkettäny vähän liikaa. Mutta todella mielenkiintonen ja hyvin tehty dokumentti jos vaan mitenkään kestää sen kattoa loppuun asti. Ehdottomasti suosittelen jos ei oo nähny. En oo mikään viherpiipertäjä koskaan ollu. Oon koko elämäni syöny lihaa enempiä miettimättä, niin kuin meistä jokainen joka on opetettu siihen pienestä pitäen. Mutta näitten neljän dokkarin jälkeen on jäänyt lihat ostamatta kaupasta. En tiiä ylireagoinko vähän liikaa, ehkä oon vähän tyhmä vaan
Niin ja jos joku haluaa kattoa videoo ja ei oo Netflixii, niin nää varmaan löytyy streamina alluc.ee :stä
Sori tästä postauksesta, mutta pyöriny vaan päässä viime aikoina nää jutut, nii pakko oli avautua
Kasvatusmediumeissa joudutaan näet käyttämään paljon "fetal calf serumia" eli syntymättömän nautavasikan verestä eristettyä seerumia, jossa on riittävästi kasvutekijöitä, jotta solut pysyy hengissä.
Kiitos tästä pointista, tosiaan fetal calf serumin käyttö on näköjään tähän asti ollut keinolihan tuotannossa merkittävä ongelma. Pienellä googlettamisella löysin kuitenkin tällaisen tuoreen kommentin:
“We have validated our first process and created Memphis Meat without fetal bovine serum,” Steve Myrick, VP of Business Development at Memphis Meats told Gizmodo a few months ago. “We’re in the process now of applying that to all of our product. That’s one of our proudest accomplishments.”
Eli hyvään suuntaan näytettäisiin olevan menossa tuonkin ongelman osalta.
Muistan lukeneeni tutkimuksesta, jossa asiaa oli testattu tietokonepelin avulla. Ulkomuistista tutkimus meni pääpiirteittäin näin. Luotiin kaksi pelimaailmaa, jossa pystyi rakentamaan ja kehittämään omaa "valtakuntaa". Maailmat olivat identtiset muuten, mutta toisessa oli rajallinen ja niukka määrä resursseja, joilla pystyi edistämään omaa asemaa pelissä. Lisäresurssien eteen piti tehdä töitä eli pelata. Toisessa maailmassa oli rajaton määrä resursseja ja pelaaja pääsi heti rakentamaan ja kehittämään niin paljon kuin halusi. Tutkijat muistaakseni mittaisivat pelaamiseen käytettyjä aikoja ja haastattelivat pelaajia. Niukkojen resurssien pelin pelaamiseen käytettiin huomattavasti enemmän aikaa ja se koettiin mielenkiintoiseksi ja mielekkääksi. Rajattomien resurssien peli koettiin tylsäksi ja pelaajat lopettivat sen pelaamisen nopeasti. Ihmisen tarve työskennellä aktiivisesti oman selvitymisen/aseman eteen lienee aika syvälle koodattu ihmisen perimään ja on varmaan tärkeässä asemassa ihmiskunnan jatkuvan kehityksen kannalta.
En epäile sitä viisautta että tuloksesta nautitaan enempi jos sen eteen on ponnisteltu. Mut karsee tutkimus asetelma tollanen et rinnastetaan tietokonepelin resurssi managerointi ihmiselämään. Tuollaisen tietokonepelin koko idea on resurssien manageeraus ja eteneminen joten kun se otetaan pois ei pelissä ole järkeä. Ihmiselämässä siinä kohtaa kun kaikki on saavutettu, siis rahamäärä x tai amerikan presidenttiys, voi vaihtaa peliä. Peleissä voi myös säätää vaikeusastetta jotta haaste on sopiva, joten samalla analogialla ei muuta kun katkomaan raajojaan tai kastamaan naama happoon jos elämä on liian helppoa ja böönat kauniita -se tuo taas haastetta ja kaiketi sit tutkimuksen mukaan onnellisuutta.
Pelin vaihtamista saman managerointi-genren sisällä on kokeillut ainakin Bill Gates säätiönsä kautta, vie taitonsa ja rahansa uudelle areenalle. Siihen on paljon muut porhot sijoittaneet hyväntekeväisyys rahojaan koska arvelevat että siinä on hyvä bang for buck. Uusia genrejä voi olla vaikka tieteily, taiteilu, luomistyö/monumentin rakentaminen, lentäminen, kaiken lukeminen, opetus, kaiken kokeminen, uskonnollinen valaistuminen, äärihedonismi, kuolemattomuus teknologian avulla, fitness, täydellisen tasapainoinen elämä, dudeismi.. Voi kokeilla useampaakin!
Mielekasta tekemista tosiaan on hyva olla, vaikka sita ei elannon hankkimisen takia mitaan tarvitsisikaan tehda. Tavallisessa tyossakin on se sosiaalisten verkostojen puoli, ja toimistotyokin voi alkaa maistua, jos vaihtoehtona on viettaa ikuista lomaa yksinaisyydessa. Monen varakkaankin ystavapiiri kuitenkin tekee jonkinlaista tyota, ja muiden hyvaksyntaa ja yhteisia puheenaiheita lienee enemman, jos itsekin tekee jotain elamallaan. Opiskeluajoilta tuli mieleen eraasta Kaakkois-Aasian maasta tullut herra, jonka perheella varallisuutta oli aivan riittamiin - koulun paatyttya taisi viettaa puoli vuotta lomaa ja sen jalkeen meni toihin kyllastyttyaan siihen.
Jos sen varallisuutensa on saanut omalla tyonteolla ja olemalla erittain hyva jossain, siita aktiviteetista ei liene ihan helppo taysin luopua ja alkaa tehda aivan jotain muuta ajankuluksi. Monet huippu-urheilijat ja pokerinpelaajat taitavat aktiiviuransa jalkeen puuhastella samalla alalla, ja joillekin tulee uran jalkeen ongelmia, kun arjessa ei enaa ole samanlaisia onnistumisen kokemuksia.
Varallisuutensa pois lahjoittaminen on toki hyva vaihtoehto - on tekemista, saa kiitosta ja hyvan mielen eika aloituskynnys ei ole kovin korkea, silla rahantarvitsijoita on aina. Mukavampaa kuin esim. verojen maksaminen, varsinkin Yhdysvalloissa nama voivat olla toisensa poissulkevia asioita lahjoitusten verovahennyskelpoisuuden, monimutkaisen verolainsaadannon ja varallisuuden mahdollistaman vero-optimoinnin vuoksi. Lisaksi paasee valitsemaan mihin ne rahat menevat, veroissa valtio ikavasti paattaa puolestasi. (Olen kylla kuullut, etta tama on varmaan parempi vaihtoehto kuin hautoa niita varoja parille perilliselle ja etta rikkaat maksavat muutenkin isosti veroa jne.)
Susquehanna International Group has always embraced game theory, taking employees to baseball games and using poker as a tool for teaching its traders. Now the U.S. firm is betting that gambling on sports could be its next winning investment strategy.
Susquehanna has set up a unit at its Dublin office to wager on sports including basketball, American football, soccer and tennis. The business, called Nellie Analytics, has advertised to hire quantitative analysts and computer technicians. The team already includes an ex-Goldman Sachs Group Inc. convertible-bond trader as well as a former wine trader who’s also played professional poker.
Itse urheiluvedonlyönnistä kiinnostuneena ja ahkerana vedonlyöjäna mulla olisi muutama pointti mitä haluaisin ottaa esille. Mielestäni vedonlyönnin etuja verrattuna perinteiseen sijoittamiseen on se että vedonlyönnissä raha sitoutuu vain hetkellisesti eli näin ollen saman rahan kiertonopeus on suuri ja voi tuottaa vuositasolla merkittävästikin olettaen että on voittava vedonlyöjä. Lisäksi yksittäiset betting tapahtumat ovat täysin erillisä tapahtuma toisistaan eikä sisällä markkinariskiä. Onko tässä minun logiikassani mielestänne järkeä?
Uutinen siitä että Susquehannan vedonlyöntiprojektista vahvistaa käsitystäni siitä, että monet tahot suhtautuvat ammattimaisesti vedonlyöntiin. Olen kerännyt dataa omista peleistä 6kk ajalta ja ilokseni saanut huomata, että palautusprosenttini ovat luokkaa 10-20%. Dataa on tosin hyvin lyhyeltä ajanjaksolta, mutta aion jatkaa datan keräämistä selvittääkseni millaisia tuottoja minun on mahdollista saavutta vedonlyönnillä pitkällä juoksulla.
Ei liity varsinaisesti täällä käytävään keskusteluun, mutta olisi mielenkiintoista kuulla muiden näkemyksiä aiheesta.
