Liikkeellelaskija ja markkinatakaaja
Sijottajille on tuttua katsoa johdannaismarkkinaa omasta näkökulmastaan mutta harvalle on tarjoutunut tilaisuus saada liikkeellelaskijan ja markkinatakaajan vinkkeliä. Liikkeellelaskija koetaan usein kylmänä vastapuolena, jonka tehtävä on rutistuu sijoittajien viimeisetkin pennit kukkarosta. Totuus kuitenkin on, kuten kaikessa kaupanteossa, liikkeellelaskijankin täytyy pitää asiakkaat tyytyväisinä, muuten bisnes loppuu lyhyeen.
Liikkeellelaskijan ja markkinatakaajan roolit erilaiset, mutta käytännössä aina molemmat roolit hoitaa sama rahoituslaitos. Useimmiten pankin sales-osasto hoitaa tuotteiden suunnittelun ja liikkeellelaskun ja kun tuote on listattu pörssin listoille, alkaa pankin trading-osasto hoitaa tuotteen markkinatakausta.
Liikkeellelaskuprosessi
Pankki laskee tuotteita liikkeelle kysynnän ja tarpeen mukaan. Vielä muutama vuosi sitten tuotteiden liikkeellelasku oli niin kallista, ettei niitä voinut listata pörssiin solkenaan vaan kaikki piti budjetoida tarkasti. Nykyään tuotteen saaminen pörssin listoille on huomattavasti halvempaa ja tuotevalikoima onkin laajentunut merkittävästi. Ennen koko prosessin hinta yhdelle tuotteelle (ISIN-koodille) oli reilusti yli 1000 euroa, nykyisin hinta on muutamia satoja euroja. Suurimmalla osalla liikkeellelaskettuja johdannaisia tehdään hyvin vähän kauppaa ja pankki haluaakin minimoida epäkiinnostavien tuotteiden määrän ja listata mahdollisimman houkuttelevia tuotteita. Aina tämä ei onnistu kuten elokuvissa kun markkinat liikkuvat voimakkaasti. Jos etsimääsi johdannaista ei löydy pörssin listoilta, kannattaa ottaa yhteyttä liikkeellelaskijaan ja pyytää heitä listaamaan haluamasi tuote.
Liikkeellelaskuprosessi kestää päivästä muutamaan päivään, riippuen liikkeellelaskijasta ja tuotteesta. Prosessissa ovat mukana pankin sales-osasto, joka hoitaa tuotteen suunnittelun ja valmistavien dokumenttien laatimisen, laki-osasto hoitaa ohjelmaesitteen ja tuotteen lopullisten ehtojen laatimisen ja lähettää ne eteenpäin pörssille, custodianille ja EuroClearille (ent Arvopaperikeskus), joka rekisteröi tuotteen. Samaan aikaan pankin back office hoitaa tuotteen asennuksen pankin omiin järjestelmiin ja tuotteen listausaamuna sales-osasto varmistaa että tuote on pörssin listoilla, asettaa tuotteen lopulliset ehdot kotisivuilleen ja trading-osasto pitää huolta että tuotteen ominaisuudet ovat kunnossa pankin järjestelmissä ja markkinatakaus voi alkaa.
Markkinatakaus
Kun tuote on saatu pörssin listoille, pankin omiin järjestelmiin, rekisteröity Eurocleariin ja näkyvillä välittäjän palvelussa voi kaupankäynti vihdoin alkaa. Suurimman osan markkinatakauksesta hoitaa pankin trading-järjestelmä automaattisesti ja tradereiden manuaalista säätöä tarvitaan hyvin harvoin. Kunkin tuotteen hinta päivittyy järjestelmissä useita kertoja sekunnissa ja joka muutos lähetetään pörssiin, jossa hinta päivittyy sijoittajan nähtäville.
Ajoittain, toivottavasti hyvin hyvin harvoin, markkinatakauksessa on ongelmia eikä pankki ei saa lähetettyä hintaa markkinoille syystä tai toisesta. Tällöin tuotteen kurssinoteeraus poistuu tarjouskirjasta ja tilanne ei ole suotuisa yhdellekään markkinaosapuolelle. Nämä ongelmat pyritään tietysti ratkaisemaan mahdollisimman nopeasti jotta kauppaa voitaisiin taas käydä. Usein markkinatakaajan poissaolo koetaan tahallisena tekona, mutta viiden vuoden kokemuksella näiden tuotteiden parissa voin vannoa ettei tahallista hintojen poistamista tapahtunut kertaakaan. Tietokoneet hoitavat takausta ja valitettavasti järjestelmät kaatuvat joskus.
Suojaaminen
Sijoittajan ostaessa (tai myydessä) johdannaista markkinatakaajan tehtävänä on suojata (tai purkaa suojaus) positionsa. Takaajan ei tule ottaa spekulatiivisia positioita käydessään kauppaa piensijoittajien johdannaisilla. Kun sijoittaja ottaa position takaajan tuotteessa, ostaa/myy takaajan vastaavan position johdannaisen kohde-etuudessa ja kun sijoittaja myy tuotteensa, purkaa takaaja suojauksensa. Tällä tavoin takaaja lukitsee itselleen tuoton johdannaisen spreadista. Tästä voidaan myös päätellä, että sijoittajan tehdessä voittoa ei se koidu takaajan tappioksi, tai päinvastoin. Takaaja tekee siis tuottonsa johdannaisen spreadista ja yrittää nopealla suojaamisella lukita mahdollisimman suuren osan spreadista tuotoksi.
Kaikkien likdivideimmissä kohde-etuuksissa, kuten DAX-indeksissä, suojaus on täysin automaattista. Pankin jäjestelmä laskee tarvittavan futuurien lukumäärän ja toteuttaa automaattisesti kaupan. Suosituimmilla liikkeellelaskijoilla DAX-tuotteilla käydään kauppaa jatkuvasti, joten manuaalinen suojaaminen olisi varsin mutkikasta. Vähemmän likvideissä kohde-etuuksissa, kuten suomalaisissa osakkeissa, suojaaminen on useimmiten manuaalista. Traderin tulee olla valppaana kun sijoittaja toteuttaa kaupan jotta suojaus toteutuu mahdollisimman tehokkaasti.
Vaikka markkinatakaaja ei ota spekulatiivisia positiota, on takauksessa silti riskinsä. Jos markkina liikkuu voimakkaasti ja sijoittajat tekevät paljon kauppaa, voi varsinkin manuaalisessa suojaamisessa käydä köpelösti jos suojaus myöhästyy pahasti.
Markkinatakaajan riskit
Liikkeellelaskijan ja markkinatakaajan suurin riski on tietysti se etteivät sijoittajat tee kauppaa heidän tuotteillaan; tästä seuraa että takaaja pyrkii hinnoittelemaan tuotteensa kilpailukykyisesti ja läpinäkyvästi. On selvää että jos kauppa ei käy, ei liikkeellelaskija pärjää kauaa markkinoilla. Kaikkein luotettavimmat pysyvät markkinoilla pisimpään.
Takaajalla tulee myös olla systeeminsä kunnossa jotta tuotteelle asetetusta spreadista saadaan lukittua mahdollisimman suuri osa nopealla ja tehokkaalla suojaamisella. Jos DAX-turbon spreadi on 0,01 EUR, ei takaajan osuus ole 0,01 EUR vaan selkeästi pienempi osuus riippuen suojauksen tehokkuudesta. Tehokkaalla suojauksella takaaja pystynee nappaamaan 60-80% spreadista, heikot/hitaat takaajat paljon vähemmän. Monissa kaupoissa takaaja tekee jopa tappiota koska suojaus ei tapahdu riittävän nopeasti.
Turboissa ja Mineissä on erityinen riski niiden Knock-out/Stop-loss toimintojen ansiosta. Otetaan esimerkiksi DAX-ostoturbo, jonka Toteutushinta/Knock-Out taso ovat 9000 indeksipistettä ja kaupankäynnin viime minuuteilla alku-illasta DAX on tasolla 9020 ja sijoittavat ostavat tuotetta pää märkänä, sillä vipu on valtava ja uskovat että markkinat pomppaavat seuraavana aamuna. Takaaja ostaa indeksiä samaan tahtiin kuin sijoittajat suojatakseen positionsa. Käykin niin, että yön aikana USA:sta tulee huonoja uutisia, markkinat romahtavat aamulla ja avaavat DAX-tasolta 8910 indeksipistettä. Tuote "knockaa" ja sijoittajat häviävät sijoittamansa rahat, mutta sijoittajien tappio on rajattu Knock-out-tasoon 9000 jolloin tuote erääntyy ennenaikaisesti, kun taas takaaja pääsee purkamaan suojauksensa vasta aamulla markkinoiden auetessa tasolta 8910, eli 90 indeksipisteen tappiolla. Jos tuote myydään loppuun (esim 500 000 turboa), voi takaajan tappio olla kymmeniä tai satoja tuhansia euroja. Tämä riski on suurimmillaan erittäin volatiileina aikoina, ja finanssikriisin aikaan takaajat kokivatkin näissä tilanteissa suuria tappioita. "Normaaleilla" markkinoilla tämä nk. "gap-riski" on varsin pieni eikä toteudu useinkaan varsinkaan suuressa mittakaavassa.
Seuraavassa osassa käsittelemme johdannaiskaupan sudenkuoppia, eli mitä kaikkea kannattaa ottaa huomioon ja varoa kun käy kauppaa "warremarkkinoilla".
