Viisasten kiveä etsimässä
Maailmassa on ihmisiä, jotka tekevät parempaa osakekauppaa, kuin tikalla heittämällä pystyy. Minä luulen tuntevani muutaman. Aika monet muutkin luulevat tuntevansa.
Näiden treidereiden osaamista on pyritty mallintamaan vuosisatojen ajan. Alkemistit etsivät komponentteja kultaan jo keskiajalla. Minun tiukoilla kriteereilläni täysipäinen kaveri meni etsimään Midaksen kosketusta vuodeksi pariksi. Eli tarkoituksena etsiä matemaattinen malli osakemarkkinoiden biittaamiseksi. Sanoin ystävälleni, että menetkö Viisasten kiveä etsimään. Hetken änkyttämisen jälkeen hän myönsi, tosin ei kertonut sopimuksensa ehtoja. Tiesin työnantajansa Viisasten Kiven etsijäksi, mutta en kovin liberaaliksi palkanmaksajaksi.
Viisasten kiveä ei löytynyt. Etsijään verrattuna minulla on heikohko matemaattinen pohja, mutta olin varma, että mallia ei löydy. Kovin monet olivat sitä etsineet, ja ihan näppäriltä pojilta ja tytöiltä tämä ei ollut onnistunut. Jos se olisi olemassa, se olisi löydetty, kun kerran kuussakin on käyty.
Tämä etsijä on nykyisin päämatemaatikkona peliyhtiössä. Parempaa miestä tähän postiin en itse tietäisi. Hän ymmärtää, että isomman palautusprosentin peleissä pelaajat pelaavat enemmän. Ja lisäksi on ehkä myöntänyt, että Viisasten Kiveä ei ole olemassa. Tämän ymmärtäminen ei ole yleisvaatimuksena noille posteille pääsyssä.
Mallintaminen on haastavaa, koska ison rahan päällä Suomessa istuvat eivät välttämättä maksimoi sijoitustensa tuottoa, vaan omaa hyvinvointiaan. Olen tavannut eläkeyhtiöiden sijoitusjohtajia, jotka eivät välttämättä ole tienneet, mikä tulevaisuuteen projisoitu P/E-luku (=paljonko hinta per osakekohtainen tulos on tulevaisuudessa) on.
Vuonna 1988 olin 21-vuotias itseäni täynnä oleva nuori mies.
Olin päätynyt Helsingin Suomalaisen Säästöpankin sijoitusneuvojaksi hyvin vähäisillä tiedoilla. Hämmästykseni oli suuri, kun havaitsin, että pitempään pankissa olleet olivat perehtyneet aiheeseen vielä vähemmän.
1988 pankkimme teki kauppaa SKOP:in välityksellä. Silloisen sijoitusmaailman guru oli Juhani Riikonen, joka oli hommannut hyvännäköisiä naismeklareita toteuttamaan visioitaan. Heitä kutsuttiin Riikosen enkeleiksi. Kuulin nuorena sijoitusneuvojana vanhempaa rahaa edustavilta meklareilta, kuinka enkelit olivat ostaneet heiltä hivenen kalliimmalla, kuin oikeasti olisivat myyneet. Tosin näitä tarinoita kuulee varmaan Kallen takabaarissa yhä edelleen. Oma naamavippini vanhentui joskus 80-90- luvun vaiheessa, joten nykytilanteesta en ole aivan varma.
Minä pyrin 1988 hankkimaan sitten lisää tietoa. Soitin kaikki Suomen pörssiyhtiöt läpi, ja pyysin saada pankkimme postituslistalle. Hauskahkoa oli, kun Kajaani Oy:ssä meni nauhavastaajaan, joka kertoi puhelinvaihteen hoitajan olevan ruokatunnilla. Tämä nyt oli kuitenkin vuosi 1988 eikä 1918 ja keskikokoinen pörssiyhtiö Suomen päälistalla.
Näitä vuosikertomuksia ja osavuosikatsauksia selailemalla näinkin sitten valon. Henry Fordilla oli silloin tytäryhtiö Suomessa pörssissä. Firman vuosikertomuksessa kerrottiin, että yhtiön osingonjakopolitiikka on, että kaikki jaetaan jenkkeihin. Osavuosikatsauksesta ilmeni, että yhtiö tekee osakekohtaista tulosta kymmeneksen kurssistaan ja aikoo sitten varmaan jakaa kaiken osinkoina. Tämä olisi ennen kuulumaton kymmenen prosentin osinkotuotto Helsingissä.
Mie suosittelin kaikille kolmelle asiakkaalleni ja taivuttelin sijoitusyhtiöni kaksi muuta osakasta ostamaan yhden 17.000 markan arvoisen osakkeen. Tuohon maailman aikaan oli vielä pörssierät, joka Fordilla oli viisi. Mutta kasailin toimeksiannon, jossa haluttiin ostaa täysi pörssierä yli myyntikurssin.
Sain hivenen hengenahdistusta, kun enkelit eivät seuraavana päivänä toteuttaneet kauppaa. Soitin arkkienkelille ja kerroin normaaliin ystävälliseen tyyliini, että voisiko vaikka pikkupankinkin (= tuolloin Suomen toiseksi suurin säästöpankki) orderit toteuttaa. Enkeli kertoi, että ei se voi ostaa, koska sieltä tulee vitosen osakekirja vastaan, jota ei pysty jakamaan. Minusta kuulosti siltä, että puhuja kertoi minulle joulupukista uskomatta itsekään tarinaan. Mie kaivoin Gunhard Kockin ”Pörssitieto”-kirjan, jossa kerrottiin, että kaikki Fordin osakekirjat ovat yhden kappaleissa, kuten olin arvellutkin.
Soitin enkelille, enkä välttämättä ollut hirveän ystävällinen. Seuraavana päivänä kauppa toteutui, mutta keskuspankkimme päämeklarin kanssa emme juuri jutelleet mukavia seuraavina vauhdikkaina vuosina. Enkelit eivät 80-90-luvun taitteessa miusta tykänneet.
Juhani Riikonen oikeasti ymmärsi osakemarkkinoista ja osakkeista paljon enemmän kuin monet nykyiset rahan päällä istujat.
Siksi hän manipuloikin kursseja aina kuukauden viimeisenä päivänä, ettei SP-Sijoituksen ilmoitettu substanssiarvo romahtaisi. Tämä oli ennen manipulaation kieltäviä lakeja. ”Päivän ylintä kurssia” käytettiin. Mie opin pian ostamaan toiseksi viimeisenä päivänä ja myymään viimeisenä. Tosin silloisilla transaktiokustannuksilla tästä ei juuri jäänyt mitään käteen, mutta hauskaa tavallaan oli.
Myöhemmin päädyin samassa pankissa tekemään meklarinkin töitä. Kerran minulle soitti tuolloin ison sijoitusrahaston tj ja halusi ostaa Yhtyneitten Paperitehtaitten vapaata kantaosaketta. Tein kaupan, ja sitten tämä kysyi minulta (=hänelle tuntemattomalta pojanklopilta) oliko tämä minun mielestäni hyvä sijoitus. Sanoin, että tätä kautta saa halvimmalla tulevan Repola Oy:n osaketta, ja loppu riippuu siitä miten yhtiölle käy. Toimitusjohtaja kysyi, että tuleeko sieltä kombinaatiofuusio. Minulla oli vaikeuksia asetella sanojani, koska asiasta oli tiedotettu merkittävimpänä Suomen talousuutisena kuukausi aikaisemmin.
Maailma ei ole hirveästi havaintojeni mukaan muuttunut 80-luvun hulluista vuosista. Edelleen merkittäviä sijoituspäätöksiä tekevät kaverit, joilla oman palkkatulon maksimoiminen on tärkeämpää kuin sijoituskohteeseen perehtyminen ja meklareina on väkeä, joka painaa käskettäessä juuri oikeaa nappia eikä kovin paljon jaksa piensijoittajien kanssa askarrella.
Minä en pysty antamaan parametrejä tietokoneohjelmalle, miten tämän tyyppistä tietoa hyödynnetään. Täytyy hankkia tietoa ja sitten käyttää maalaisjärkeä on minun metodini.
Viisasten kiveä ei ole olemassa, mutta antaa nuorten miesten etsiä sitä.
