Kun pörssissä on laskutrendi, sanotaan kyseessä olevan ”karhumarkkinat” (bear markets). Viime viikolla Helsingissä kävi Venäjän karhu. Havaittavissa oli, että sijoittajien kahdesta tunnetilasta vallitsee tällä hetkellä pelko.
Huolimatta poliitikkojemme vakuutteluista, iskevät ruplan heikentyminen ja Venäjän tuontikiellot jo nykyisellään ikävästi ja korvaamattomasti Suomen talouteen. Valtiovarainministeri Antti Rinteen kasvuennusteisiin uskoo tuskin hän itsekään. Mahdollinen täysimääräinen kauppasota EU:n ja Venäjän välillä iskisi suonta täällä jo ankarasti.
Kuulin, että jopa Lappeenrannassa, jossa venäläisistä turisteista kuulee puhuttavan lähinnä pahaa, ollaan jo vähän ikävissään vähentyneiden pitkäkilpisten perään. Tosin suomalaiset yleensä ja karjalaiset erityisesti ovat valittajakansaa. Koskaan ei ole hyvä.
Osakkeita pitää ostaa silloin kun veri virtaa kaduilla.
Nyt se virtaa monessa paikassa ympäri maailmaa. Ostinkin viime viikolla lisää Technopolista –lähes joka päivä. Ainakin alkuviikon ostot olivat liian aikaisin otettuja. Eikä veri virtaa vielä Suomessa.
Technopoliksella on tiloja sekä Oulussa (18%) että Venäjällä (7%). Osake on pitkälti hinnoiteltu siten, että nämä ovat nyt arvottomia. Olen melko varma, että joku ulkomainen sijoittaja on katsonut karttaa, että meillä on kiinteistösijoitusyhtiön osakkeita maassa, jolla on yhteinen pitkä raja Venäjän kanssa eikä maa ole edes NATO:n jäsen.
Myyntitoimeksianto on muotoa ”myy kaikki” rajoituksena esim. puolet päivävaihdosta. Nämä ovat ordereita, joilla pukumiehet pääsevät tienaamaan 10K+ palkkojaan. Metodi voi olla esimerkiksi, että aamusta myydään omien salkkujen osakkeita ja iltapäivästä painetaan ulkomaalaisten. Tällaisia toimeksiantoja on oikeasti olemassa.
Toivottavasti toimeksianto on pian täynnä, rajattomasti varapatruunoita ei minulla ole. Tällaisiin kontraaminen (=vastaanostaminen) on vaarallista puuhaa, mutta joskus olen onnistunutkin.
Näen Suomen kansantalouden lyhyen aikavälin näkymät hyvin synkkinä.
Ilman Ukrainan kriisiä itse asiassa tunnelin päässä olisi jo valoa. Amerikassa ja Isossa Britanniassa talous jo nytkähtelee eteenpäin, ja sieltä perinteisesti on nousuimu siirtynyt Manner-Eurooppaankin. Mutta jos suora isku Suomen talouteen jo päätetyistä pakotteista on vaikka 0,5% bruttokansantuotteeseen, voivat heijastevaikutteet olla helposti tuplat. Kun Valion maitotyttö saa kenkää, ei hän enää voi ostaa entiseen malliin. Tällöin kauppa joutuu irtisanomaan ja sitten nämäkään eivät voi enää ostaa vanhaan malliin ja niin edespäin.
Huomattavaa kuitenkin on, että pörssikurssien ja kansantalouden kehitys eivät ole sama asia. Yrityksillä on paljon erilaisia keinoja pitää kannattavuudestaan huolta myös taantumassa. Suomessa vielä toistaiseksi yritykset saavat tehdä itsenäisiä taloudellisia päätöksiä - toisin kuin itänaapurissa.
Suomen taloudesta huolenpitäminen on muuten paljon vaativampaa. Poliitikkojen ongelmana on, että he vastaavat äänestäjille, joista valtaosalla ei ole talouden realiteeteista juuri mitään käsitystä. Yksityisten yritysten johtajat taas vastaavat osakkeenomistajille, joille selittelyt maan jäätymisestä tai kärsän kipeydestä eivät riitä.
Minä olen ollut hyvin huolestunut Venäjän tilanteesta jo toista vuosikymmentä. Siinä vaiheessa kun tiedotusvälineitä aletaan vaientaa ja esitellä tapettuja tiikereitä, on myöhemmin odotettavissa äkkinäisiä ulko- ja talouspoliittisia ratkaisuita.
Jos länsimaat ja Venäjä pääsisivät jonkunlaiseen sopuun, olisi seurauksena rivakka osakeralli. Tämä ei ole kuitenkaan lähitulevaisuudessa kovin todennäköistä, mutta mahdollista. Venäläiset nimittäin arvostavat rahaa kovasti. Siinä maassa kun köyhyys tulee ovesta sisään, lentää rakkaus välittömästi ikkunasta ulos.
Venäjällä ymmärretään hyvin, että kauppasota satuttaa eniten juuri Venäjää itseään.
Venäjän ylin johto on perinteisesti priorisoinut oman valta-asemansa säilyttämistä ja vähät välittänyt muusta. Putin on nyt tässä asemassa. Mutta jospa oligarkit ryhdistäytyisivät? Heiltä on palanut miljardeja. Tästä ei ole tosin mitään signaaleja, Lontooseen pakenemisesta sen sijaan kyllä.
Kriisi tuskin on vielä kriisiytynyt huippuunsa, joten ostoni lienevät olleet hätiköityjä. Jos olisi aivan pakko ennustaa lähiajan pörssikursseja, veikkaisin laskun puolesta. Mutta nollakorko on naulattu täältä ennustettavissa olevaan lähitulevaisuuteen ja jotkut yritykset pystyvät tekemään tulosta vaikeissakin olosuhteissa. Kaikki eivät vie Violaa Venäjälle.
Valikoidut osakkeet ovat edelleen minun sijoituskohdevalintani. Mutta aion olla tarkkana rajalla. Osakesijoittajalla on siinä kiva asema, että osakkeet voi aina myydä, jos alkaa ahdistaa. Tehtaanomistajalla on hiukan hankalampaa. Jos ryske alkaa, tehdasta ei välttämättä osta kukaan.
Toivottavasti muukin Suomi seuraa rajan takaisia tapahtumia ja ymmärtää hakeutua NATO:on. Jos Suomen BKT laskee 10% ja osakekurssit puolittuvat, otan edelleen lämpimiä suihkuja ja syön ja juon hyvin. Mutta jos pienet vihreät miehet hiipivät Suomeen, tilanne on ihan toisin. Diktaattorit kunnioittavat vain rautaa, ja sitä meillä ei ole tarpeeksi.
Stalin oli viisaampi kuin monet Suomessa. Hän ymmärsi rakentaa rivakasti oman ydinaseen, kun USA:llakin oli sellainen. USA ei olekaan osoittanut sotilaallisia aggressioita Venäjän suuntaan, vaikka siellä olisi varmasti monella useasti mieli tehnyt. Minä uskon Putinin ja lähipiirinsä olevan sen verran tolkuissaan, että eivät ryhdy avosotaan NATO-maan kanssa. Siinä nimittäin saattaisi valta mennä.
Jos kurssit roikahtavat rajusti, kannattaa tarkkailla ostotilaisuuksia. Mutta kaikkia patruunoita ei välttämättä kannata ampua kerralla. Sieltä voit tulla vielä se yhdestoistakin neuvostosotilas. Taputin perjantaina itseäni selkään, että olen ennenkin ollut ostamassa osakkeita karhumarkkinoilla. Olisin nuorena sijoittajana ampunut kaikki patruunat tyyliin tiistaina ja positiossa olisi ollut perjantaina tehtävissä enää toivominen. Nyt on vielä operoitavaa ensi viikollekin.
Anna kommenttisi tai keskustele kolumnista foorumilla klikkaamalla tästä.
