Olen sijoittanut erilaisiin sijoitusinstrumentteihin spekulatiivisesti 80-luvulta alkaen. Varsinaisesta osakesäästämisestä ei ollut kysymys, kun parhaimmillaan ostettiin velkaisen sijoitusyhtiön optiotodistuksia sataprosenttisella velkarahalla. Gradunkin kirjoitimme 1994 pääotsikolla ”Suomen optiomarkkinat spekulantin näkökulmasta”.
Spekulatiivinen sijoittaminen osakkeisiin sopii hyvin pokerinpelaajille. Jos kykenee ottamaan harkittuja riskejä pelipöydässä, irrottamaan huonoista käsistä ja maksimoimaan voitot hyvillä, omaa menestyksen edellytykset pokeripöydän lisäksi myös osakemarkkinoilla.
Tosin perusasiat on syytä opiskella ja oman pelin kehittäminen on hyvin tärkeää. Aivan liian usein olen kuullut pokerinpelaajien sijoituksista hyvin surullisia tarinoita. Ostettiin jotakin, koska kaverin puolituttu oli suositellut. Sitten kohteesta irrotettiin, koska pokerit olivat menneet huonosti. Mitä kohteelle oli tapahtunut matkalla ja mikä sen hinnoittelu oli osto- tai myyntihetkellä ei ole ollut niin kiinnostava asia, että siihen olisi turhaan perehdytty.
Yritän kolumnisarjassani, joka jatkuu viikoittaisena toistaiseksi, opastaa miten voi välttää spekulatiivisen sijoittamisen pahimmat sudenkuopat. Olen niistä useimpiin nimittäin itsekin hypännyt neljällä eri vuosikymmenellä.
Yritän myös valottaa, miten osakemarkkinoilla voisi pärjätä. Itselleni sijoitustoiminta on tällä hetkellä taloudellisesti merkittävämpää kuin pokeri. Tämä on luonnollista, koska pelaan pienempää pokeria kuin aikaisemmin, mutta sijoitusvarallisuuteni on lisääntynyt.
Tosin jos lisääntymistä ei olisi tapahtunut, olisin melko huonoissa. Nollasta kun velkarahalla aloitin.
Motiivini kirjoittamiseen kumpuaa pitkälti siitä, että kun en ihan mielelläni paskaa kirjoittaisi, tulee mietittyä omiakin sijoituksia vähän enemmän. Olen käyttänyt pokeriin paljon enemmän aikaa kuin sijoitusteni seuraamiseen, vaikka nyt käytännössä päivittäin olenkin pörssikursseja vähintään kurkannut ja ajoittain innostun tekemään vähän syvällisempiä analyysejä joko kiinnostavan tuntuisista kohteista tai sellaisista joihin olen jo sijoittanut.
Aloitetaan tärkeimmästä, eli millä sijoittaa.
Sijoita vain rahalla, jota et tarvitse muualla.
Pokerissa en ole koskaan pitänyt erillistä pelikassaa. Olen katsonut kassakseni koko nettovarallisuuteni, ja olen siihen suhteutettuna pelannut niin pientä, että se ei ole ollut tarpeen.
Sijoitustoiminnassa et voi ostohetkellä tietää, koska kohteesi nousee, jos koskaan. Minun sijoitusfilosofiassani ostetaan ”halpoja” osakkeita, joiden uskon jossain vaiheessa nousevan. Kun osake muuttuu ”kalliiksi”, myyn. Sijoitusperiodini voi olla hyvinkin lyhyt eli vaikkapa yhden päivän tai hyvin pitkä eli jopa vuosikymmeniä.
Esimerkiksi minulla on ollut noteeraamattomia puhelinosakkeita yli viidentoista vuoden ajan. Onnekseni ne eivät ole koskaan olleet ”oikeissa” hinnoissa koskaan, mutta yhtiöt ovat pärjänneet hyvin, joten sijoitukset ovat osoittautuneet hyviksi. Kun hankintahinnat ovat tulleet osinkoina takaisin jo joku vuosi sitten ja nykyinen hintataso on moninkertainen, en varsinaisesti valita.
Olen tehnyt hyvin vähän kauppoja puhelinosakkeilla, mutta hyvin paljon töitä. Työnteko tarkoittaa, että olen seurannut kohteita koko matkan. Matkailukin on avartanut, eli olen ollut yhtiökokouksissa ympäri Suomen. Jos en ole itse päässyt paikalle, olen kysellyt paikalla olleilta täysipäisiltä sijoittajilta, mitä siellä oikein tapahtui. Tiedotteet olen lukenut kaikki ja välillä soitellut toimitusjohtajillekin.
Jos olisin rahapulassa joutunut jossain vaiheessa joutunut myymään näitä, tulos olisi ollut varmasti huonompi. Välillä näkymät ovat olleet sellaiset, että olen harkinnut myyntiä, mutta lähinnä olen sopivan tilaisuuden tullen vaihtanut yhtiöstä toiseen.
Joten sijoitusraha kannattaa olla eri rahaa kuin pokeri- tai biletyskassa.
Miksi sitten sijoittaa spekulatiivisesti osakkeisiin?
Tehokkaat markkinat my ass
Rahoituskirjallisuus lähtee siitä, että osakemarkkinat toimisivat tehokkaasti. Enpä ole niitä paljoa opiskeluaikojen jälkeen sitten lukenutkaan. En todellakaan uskonut edes lukiessani, että korkeampi riski tuo automaattisesti korkeammat tuotot.
Kun Suomen markka kellui 1990-luvun alussa, sai pitkän aikaa ostaa vientiosakkeita naurettavan halpoihin hintoihin. Kovin vaikeaa ei olisi pitänyt olla ymmärtää, että vientiyhtiöillä oli tulossa viimeiselle riville 20 prosenttia kertaa liikevaihto lisää . Valuuttaluotoista tulleet kurat olivat kertaeriä, mutta myyntituotot tulevat joka vuosi. Minä ostin vain kaikilla rahoilla mitä mistään oli jäljellä mahdollisimman vivutettua instrumenttia. Tällä metodilla sitten pääsin nettovelallisesta jo melko hyvään happeen.
Kun teknokuplan aikaan vuosituhannen alussa yhtiöitä arvostettiin sillä perusteella, että paljon niillä oli henkilökuntaa, kun muut mittarit osoittivat yhtiöiden olevan poskettoman kalliita, en osallistunut ralliin.
En tienannut teknokuplan pullistuessa juuri mitään, mutta enpä ottanut siipeenkään, kun kupla puhkesi. Jonkun verran ahdisti katsella teknoyhtiöiden kymmenen prosentin päivänousuja, kun itsellä ei ollut yhtään, mutta kun ilmapallosta lähtivät ilmat ja vauhdilla, ei ahdistanut yhtään.
Munaa ei minulla riittänyt teknojen shorttaamiseen, koska riskinottohalukkuuteni oli paremman rahatilanteen myötä vähentynyt. Tätä en kadu, monta unetonta yötä olisi ollut, kun olisi lisää vakuuksia välittäjille yrittänyt raijata, jotta olisi kuralla olleet shortit saanut pitää.
Piikissä shorttaaminen ja pohjilla osto ovat tapahtumia, jotka onnistuvat lähinnä elokuvissa. Kallen baaritiskillä toki löytää monia tarinoita tässä onnistuneissa. Jos olisin teknoja shortannut, olisin tehnyt sen varmasti liian aikaisin.
Finanssikriisi 2007-9 ajoi osakemarkkinat paniikkiin. Loppuvaiheissa sai pitkään ostaa terveitäkin yhtiöitä alehinnalla. Kirjoitinkin tuolloin, että nyt pitää ostaa sellaisia yhtiöitä, mitkä pysyvät myllerryksen pystyssä.
En enää ollut halukas vaarantamaan koko taloudellista hyvinvointiani, mutta velkavipua otin käyttöön jonkun verran. Tulosorientoituneesti voisi sanoa, että olisi pitänyt ottaa enemmän. Toisaalta vastaavasti voi sanoa, että hyvä, että oli edes vähän.
Tänä päivänä olen vielä sijoittanut vahvasti osakkeisiin, mutta velkavipua ei ole juurikaan tällä hetkellä käytössä. Mutta varmasti tulee vielä aika, kun taas on.
Missään näissä hinnoittelussa ei ollut mitään, mikä viittaa tehokkuuteen. Osakemarkkinoita ajavat lyhyellä tähtäyksellä lähinnä pelko tai ahneus, pitkällä aikavälillä ne sen sijaan käyttäytyvät varsin järkevästi. Kuplat puhkeavat ja aliarvostukset poistuvat. Mutta mikä kulloinkin on pitkä aikaväli, on etukäteen mahdotonta tietää.
Tässä tullaan taas siihen, että sijoittaa kannattaa vain rauhallisella rahalla.
Jatkossa yritän avata, mitä tarkoittaa ”kallis” ja ”halpa” ja miksi ”oikeaa” hintaa ei oikeasti ole olemassakaan. Lisäksi kerron näkemyksiäni kalliista ja halvoista osakkeista tällä hetkellä.
Sijoittaminen tapahtuu kuitenkin omalla vastuulla ja omilla päätöksillä, nyt olette vanhan osakespekulantin kyydissä.
- Aki Pyysing
Anna kommenttisi tai keskustele kolumnista foorumilla klikkaamalla tästä.
