Keväisin on pitkäaikaissijoittajan ”palkkapäivät”. Useimmat suomalaiset yhtiöt maksavat osinkonsa kerran vuodessa keväisin. Monet sijoittajat tankkaavat osakkeita alkukeväästä osingot silmissä vilkkuen. Minä taas tankkaan useimmin joulukuussa, kun muut verotus- ja muista syistä realisoivat osakkeitaan.
Toki on hyvä tietää, milloin oma yhtiö jakaa osinkonsa. Tosin jos ruokakauppaan pääsee vasta osingonmaksupäivänä, on sijoittanut liian suuren osan varallisuudestaan.
Arvopaperikauppiaalle paljon tärkeämpää kuin maksupäivän tietäminen on olla selvillä milloin osinko irtoaa. Osingonirtoamispäivää edeltävänä päivänä osakkeella käydään kauppaa osinko mukana hinnassa ja seuraavana päivänä ilman. Irtoamispäivä on yleensä Suomessa yhtiökokousta seuraava päivä. Tämä ei ole mitenkään lakisääteistä, joten aina kannattaa varmistaa yhtiöitten tiedotteista oikea päivä.
Ei ole mitenkään harvinaista, että ensimmäiset kaupat irtoamispäivänä tehdään ”vanhaan” hintaan. Osakemarkkinoilla hereillä oleminenkaan ei ole lakisääteistä. Joku on sitten kyllä yleensä hereillä ja hinta korjaantuu mieluummin sekunneissa kuin minuuteissa. Valitettavasti minä en ole yleensä vielä hereillä markkinoiden auetessa kymmeneltä, joten en ole päässyt vuosikausiin rankomaan aamunukkujia. Nämä mustikat metsästä saavat poimia eri päivärytmissä elävät.
Useimmat yhtiöt ilmoittavat osingonmaksustaan suurelle yleisölle epäselvästi. Ilmeisesti tarkoitus on pitää suuri yleisö poissa osakemarkkinoilta hämärillä käsitteillä. Maksupäivä mainitaan aina, koska aivan oikein kuvitellaan suuren yleisön olevan eniten kiinnostuneita juuri siitä.
Maksupäivän lisäksi yleensä kerrotaan osingon täsmäytyspäivä. Kumpikaan näistä ei ole osakespekulantin kannalta se tärkein eli irtoamispäivä. Täsmäytyspäivästä (T+2) voi laskea irtoamispäivän, joka on yhden pankkipäivän (=arkipäivä) aikaisemmin (T+1). Yhtiökokous on siis tavallisesti tässä siis T+0. Tämä T+2 on osakekauppojen nykyinen selvitysaika.
Tehokkailla markkinoilla osakkeen hinnasta irtoaisi tasan osingon verran.
Jos Suomen osakemarkkinat ovat tehokkaat tämänkään asian suhteen, olen minä hoikka kiharatukka. Ahkera spekulantti saa osinkojen irtoamisen aikaan ekstratuottoja, jos jaksaa vain olla tarkkana rajalla eli aamulla sekä fyysisesti että henkisesti hereillä ja tietoinen osinkojen irtoamisesta.
Kun olin pankissa töissä talvisodan ratkaisutaisteluiden aikaan ja pörssikauppojen selvitysaika oli teoreettisesti T+5 ja käytännössä kuukausi+, kävin ahkerasti erilaisissa pörssiyhtiöiden tulosjulkistus-, osakeanti- yms. tilaisuuksissa. Siellä oli paikalla lähes poikkeuksetta myös Kim Lindström. Jännäsin aina missä vaiheessa hän kysyy ”Mikä tulee olemaan yhtiön osinkopolitiikka?”. Tämä nimittäin tapahtui varmemmin kuin auringonnousu huomenna. Ihan hyvin aurinko voi jättää nousematta, mutta Lindström ei jätä tätä koskaan kysymättä.
1986 minäkin etsiskelin ostokohteita Kauppalehdestä katsomalla osinkotuottoprosentteja.
Melko pian ymmärsin, että on melko yhdentekevää, mikä on yhtiön osingonjakopolitiikka. Jo siitä yksinkertaisesta syystä, että oli se olevinaan mikä hyvänsä, yhtiökokous voi siitä huolimatta päättää mitä haluaa.
Osakkeen hinnanmuodostuksen kannalta on hyvin merkityksellistä, mitkä ovat sen näkymät tehdä tulosta tulevaisuudessa. Paljonko tästä tuloksesta jaetaan osinkoina, ei pitäisi teoreettisesti vaikuttaa hintaan lainkaan. Käytännössä osinkoihin tuijottavia lindströmejä riittää niin paljon, että osingon suuruudellakin on oikeassa maailmassa merkitystä.
Tosin merkitys on paljon pienempi kuin kansa kuvittelee. Berkshire Hathaway ei maksa osinkoja lainkaan, mutta kurssi on kehittynyt viime vuosikymmenet varsin suotuisasti.
Pelkän osinkotuottoprosentin selvittäminen osakkeestaan on sijoituksellista itsemurhaa. Tietysti nollakoron olosuhteissa viiden prosentin osinkotuotto kuulostaa tosi kivalta vaihtoehdolta. Tämä vuosi voi olla kuitenkin viimeinen vuosi, kun yhtiösi koskaan maksaa osinkoa.
Yhtiön tulevaisuuden näkymät ovat sijoittajalle paljon tärkeämpi tieto kuin tämän tai viime kevään yksi osinko.
Mietin kovasti, että miten tämän saisi rautalangasta väännettyä. Ilmeisesti ei mitenkään, kun ammattisijoittaja Lindström vuosikymmenestä toiseen kyselee pelkästään osingonjakopolitiikan perään.
Minä ja Warren Buffet muuten uskomme, että yhtiöiden pitäisi ostaa omia osakkeitaan aina, jos kurssi on alle yhtiön todellisten omien pääomien ja kassa kestää. Tämä ei ole muuten uskonasia, vaan itsestäänselvyys. Tämä itsestäänselvyys ei ole tosin tiedossa kovinkaan monen pörssiyhtiön hallituksessa.
Jos yrityksellä taas on vapaita varoja, eikä mielekästä investointikohdetta, eikä kurssikaan laahaa, kaikki mahdolliset rahat pitäisi jakaa osinkoina osakkaille. Tämän itsestäänselvyyden taas kiistää yleensä ensimmäisenä yhtiöiden toimiva johto. Aika monessa yhtiössä operatiivinen johto pitää yhtiön rahoja ominaan ja osinkoja kulueränä.
Voisin mielelläni pitää intensiivikurssin esimerkiksi eräille maakunnallisten puhelinyhtiöiden johdolle aiheesta. Kurssilla kirjoitettaisiin liitutaululle lause ”osakeyhtiön tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen” miljoona kertaa. Tämä ei luultavasti auttaisi, vaan he edelleen käyttäisivät yhtiön rahoja lähinnä oman asemansa pönkittämiseen. Mutta kurssin pitäisin silti mielelläni.
Pörssiyhtiöiden osingoista on verollista 85 prosenttia. Periaatteessa siis verotussyistä kannattaisi vieläkin ostaa yhtiökokouspäivän lopussa ja myydä seuraavan päivän alussa, jos tämä onnistuisi osingon tai pienemmällä hinnalla. Yleensä onnistuu. Etu on niin pieni, että minä en ole viime vuosina jaksanut askarrella. Lisäksi edelleenkään en ole vielä kymmeneltä hereillä. Jätän tämänkin puuhastelun niille onnettomille, joiden täytyy herätä aamulla aikaisin.
Viidentoista prosentin osalta verovapaita osinkoja kadehtiville tiedoksi kannattanee mainita, että yhtiö maksaa ensin tuloksestaan 20 prosenttia. Sitten osakas maksaa osingosta 30% (tai 33)x 85% = 25,5%(28,5)veroja. Osingonmaksaminen on siis pörssiyhtiön osakkaan näkökulmasta melko kallista puuhaa.
Takaisinostoja tehdään yksityissijoittajan näkökulmasta aivan liian vähän ja osinkoja maksetaan liian paljon.
Tämän uskon muuttuvan parempaan suuntaan parissa kolmessa vuosikymmenessä. Tämä johtuu siitä, että omien osakkeiden ostamisen logiikkaa ei yleisesti ymmärretä.
Kun luin vasemmistoliiton vaaliohjelmaa tänään 30 tuntisine työviikkoineen ja lisävelan ottamisineen, en ainakaan siitä pystynyt päättelemään yleisen ymmärryksen olevan lisääntymässä.
Mutta tarkkaillaan me spekulantit osinkojen irtoamisia ja niiden vaikutuksia pörssikursseihin. Lisäksi keväällä jos kuuntelee tarkkaan, voi kuulla osinkorahojen iloisen kilinän pankkitileille. ”Työtä se on kuponginleikkaaminenkin”, sanottiin jo 70-luvulla.
