Suunnittelin tekeväni haastattelusarjan hyvin pärjänneistä sijoittajatutuistani. Ongelmaksi on tullut, että nämä pääsääntöisesti tykkäävät väistellä luottopyyntöjä, sijoitusehdotuksia ja naimatarjouksia, joita kaapista ulos tulemisesta luulevat seuraavan. Eivätkä välttämättä edes ole väärässä.
Minä taas uskon, että maailmaa voi parantaa kertomalla kokemuksistaan. Kavereillani olisi hyvinkin paljon opettavaista kerrottavaa maailmalle. Olen ylipuhunut biologian opettajan luovuttamaan tunnilla takavarikoidun stiletin takaisin koulun päätyttyä, joten olisin voinut saada taivuteltua kavereitanikin antamaan haastattelun.
Toisaalta en ole halukas polttamaan vuosikymmenien varrella muodostuneita ystävyyssuhteitani. Kun on riittävän monta nousua ja laskua yhdessä nähty, olisi kiva katsella vielä muutama sykli lisää ilman, että kaveri joutuu ottamaan katumuspillereitä annetusta löysästä haastattelusta. Lisäksi en saanut koulukaverilta ostettua stilettiänikään takaisin ilman lehtorini opettajakollegan tekemää rikosilmoitusta ja lisäneuvotteluja rehtorin kanssa.
Näinpä päädyin kirjoittamaan tuttavieni sijoittajaprofiileista.
Omien sanojensa mukaan yksi hyvin pärjänneistä sijoittajatutuistani selviää nykyisin ilman päivätöissä käymistä, koska on riittävän laiska psykopaatti.
Selvennykseksi hän kertoi, että hän nukkuu yönsä hyvin, vaikka maailma näyttäisi miten synkältä (=ostetut osakkeet laskeneet). Näin psykopaatitkin tekevät. Kunnon psykopaatti tappaa päivällä pari pikkulasta, laittaa illalla päänsä tyynyyn – ja nukkuu hyvin.
Tämä siis tarkoittaa, että aina kun maailma taas kerran näyttää olevan menossa kohti varmaa tuhoa, on tällaisella yksilöllä munaa ostaa osakkeita tai jotain muita vastaavia instrumentteja. Jos ne edelleen laskevat, hän luottaa siihen, että maailmanloppu ei tälläkään kertaa tule, ja pitää positionsa. Tai vaihtoehtoisesti ostaa lisää.
Laiskuudesta on apua, kun aurinko sitten yllättäen nouseekin. Hän kertoi olevansa laiska reivaamaan salkkujaan. Joten joskus omistamansa osakkeet ovat lipsahtaneet ylihintaiseksi ihan silkkaa laiskuutta.
Laiskuusosastoa en muuten ihan uskonut. Tämä tapaus seuraa markkinoita aktiivisesti ja on valmis rivakoihinkin liikkeisiin. Olen vierestä nähnyt, miten ostolaidat paukkuvat, kun näkemys muuttuu.
Myönnän kyllä itse tekeväni enemmän kauppaa.
Minä tykkään yrittää hyödyntää markkinan lyhyenkin aikavälin ylilyöntejä. Ystäväni taas tykkää kovasti talvisin retkiluistella ja kesäisin meloa kanootilla. Siinä ei sitten aika enää riitä tarkkailuun, kuka välittäjä myy mitä ja miksi.
Perussijoitusfilosofiamme ovat pitkälti samanlaisia. Ostetaan halvalla ja myydään kalliilla. Minä teen sitä vähän ahkerammin, enkä pelkästään katsele syklien yli. Kaverini ei välttämättä koskaan ole ostanut halvemmalla takaisin myymäänsä sinänsä solidia osaketta. Tämä on muuten parasta viihdettä sijoitusmarkkinoilla…
Olemme kumpikin pysyneet hyvässä punaviinissä viime vuosina, joten molemmat varmasti luulemme oman strategiamme olevan toimivan. Toisaalta on mahdollista, että kumpikin pitää pään veden pinnalla omilla sijoitustyyleillään. Tosin kaverini on pysynyt hoikempana.
Lisäksi nukun yöni selvästi huonommin. En selkeästi ole laiska psykopaatti, vaan ahkera murehtija.
En voi itselleni mitään, joten jatkan julkista avautumista ja puoliahkeraa kaupankäyntiä. Olen silti vähän kateellinen kaverilleni. Varmoista hyvistä yöunista voisin maksaa melko merkittäviä summia.
Ehkä olisi kannattanut syntyä laiskaksi psykopaatiksi?
