Maanantaina ja tiistaina ostin osakkeita, kun ne Kreikan kansanäänestyksen jälkeen romahtivat. Perjantaina myin niitä, kun ne nousivat kovasti Tsipraksen tarjottua EU:lle sopimusta, jonka oli halunnut kansanäänestyksessä hylättävän. Mielestäni kansanäänestyksessä ei tapahtunut yhtään mitään, paitsi lopullisesti vahvistettiin Kreikan olevan populistien täysin vietävissä oleva kansa. Joten oli loogista ostaa halventuneita osakkeita. Tsipraksen tarjouskaan ei tarkoittanut yhtään mitään edistystä. Kommunistien nimi paperissa kun tunnetaan länsimaisissa demokratioissa nimellä vaalilupaus ja tämä ymmärretään EU:ssa jo varsin laajasti. Joten oli loogista keventää salkkua, kun mitään fundamentaalista maailmassa ei ollut tapahtunut, paitsi että osakemarkkinat ottivat ensin viisi prosenttia alas ja sitten saman ylös.
Ehkä minusta tulee isona uusi Warren Buffet tai ainakin George Soros, kun osasin ennustaa näin hienosti markkinoiden kehityksen viime viikolla. Paitsi että oikeasti en ollut yhtään varma kehityksestä, kunhan arvailin ja tällä kertaa kävi hyvät. CNBC Europella esiintyy säännöllisesti pukupellejä, jotka kertovat ensin, että tiesivät täsmälleen miksi tähän on tultu ja sen lisäksi ovat varmoja, mitä tulevaisuudessa finanssimarkkinoilla tapahtuu. Miksi he selittävät sitä telkkarissa isoon ääneen, eivätkä kaikessa hiljaisuudessa laita kaikkia rahoja kiinni siihen varmaan suuntaan, on minua aina hieman ihmetyttänyt.
Sijoittajilla on ikuinen ongelma siinä, ketä profeettaa seurata. Minäkään en tiedä, kuka on oikea profeetta. Minä se en ainakaan ole, koska tiedän, että minulla ei ole sataprosenttisen luotettavaa kristallipalloa. Lisäksi luulen, että sitä ei ole kenelläkään muullakaan. Itse asiassa teeskentelin edellisessä lauseessa epävarmuutta, jota minulla ei oikeasti ole. Olen nykyisin ateisti, enkä enää agnostikko, ja tiedän sekä Jumalan että luotettavan kristallipallon esiintyvän pelkästään saduissa ja tarinoissa.
En ole siis löytänyt pitkästä etsimisestäni huolimatta finanssimarkkinoiltakaan analyytikkoa, joka olisi aina oikeassa. Sen sijaan olen löytänyt paljon väkeä, jotka väittävät tietävänsä varmuudella, mitä jatkossa tapahtuu. Tätä varmuutta ei vaikuta heikentävän yhtään se, että edellisistä ”varmoista” tiedoista suuri osa on mennyt iloisesti metsään. Ymmärsin jo 90-luvulla, miksi nämä samat kaverit saavat jatkaa analyysejään televisiossa. Jos oikeasti alkaisi pohtimaan, että jos tapahtuu sitä, niin sitten sen seurauksena voi ihan hyvin tapahtua sitä taikka tätä, on tekemässä aika tylsää televisiota. Kansa ei kaipaa analyysiä, vaan ennusteita. Minkä varmempia sen parempia, koska sitten ei jää turhaa epävarmuutta ilmaan.
En nyt valitettavasti pysty ohjaamaan ketään oikean profeetan luokse. Toki tykkään esimerkiksi Warren Buffetista ja graduntarkastajastani Vesa Puttosesta, mutta en sokeana seuraa kummankaan valintoja. Molempien tyyliin kuuluu perustella valintansa ja olla peittelemättä vanhoja harhalaukauksia, eikä kumpikaan väitä varmuudella tietävänsä mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Tämä on vanhan spekulantin korvaa ja silmää miellyttävä tapa esittää asiansa. Kuuntelen nimenomaan ”profeettojeni” perusteluita, enkä niinkään odota kieli pitkällä tietoa siitä, mihin ovat rahansa laittaneet. Buffetkin osti joskus lentoyhtiöitä ja Puttonen Kreikan lainoja.
Sen sijaan väärien profeettojen tunnistuksessa voin auttaa. Jos joku väittää olevansa aivan varma tulevaisuuden kehityksestä, hän on aina joko uskovainen tai valehtelee tietoisesti. Mitä varmempi kaveri on esimerkiksi osakemarkkinoiden tulevasta noususta tai laskusta ja niiden ajankohdasta, sitä suuremmalla varmuudella hän on täysin kujalla koko aiheesta. Sibeliuskaan ei tiennyt Ainon soitellessa koska hän tulee Kämpistä kotiin, koska oli säveltäjä eikä ennustaja. Mutta hän olikin rehellinen näkemyksessään.
Hivenen on ahdistanut esimerkiksi seurata poliitikkojen varmoja lausuntoja siitä, mitä Kreikan kriisin suhteen pitäisi tehdä. Minä en tiedä, mikä olisi paras ratkaisu. Eikä kukaan muukaan tiedä. Poliitikot pohtivat tavallisesti ensin mitä heidän äänestäjäkuntansa haluaa kuulla. Sitten he esittävät tämän näkemyksen varmana oikeana polkuna. Ville Niinistö esimerkiksi ennen viime vaaleja hyvin tiesi, että vihreiden potentiaalinen äänestäjäkunta ei kaipaa lisäleikkauksia. Joten hän esitti ”kansantaloustieteilijöiden” näkemyksenä, että otetaan lisää velkaa vaan ja hyvin menee. Tämä oli lisäksi täysin riskitöntä siinäkin mielessä, että mihinkään realistiseen hallituskomboon ei oltu ottamassa vihreitä, joten ei ollut huolta, että joutuisi oikeasti gämbläämään veronmaksajien rahoilla. Osmo Soininvaara varmasti puri hammasta vihreiden vaaliohjelmaa lukiessaan. Tällä tuli vaalivoitto, ja nyt pääsee oppositiosta vastustamaan kaikkia leikkauksia ja suosio ei kun kasvaa. Villen setä ei ihan välttämättä ole veljenpojastaan kovin ylpeä.
Poliitikkojen lausuntoihin nyt on luontevaa suhtautua aina kriittisesti ja kaikki vähänkään hereillä olevat niin tekevätkin. Jos ymmärtää olla sijoitusmarkkinoillakin sokeasti seuraamatta yhtään ketään ja sivuuttaa kokonaan varmoja ennustuksia tarjoavat väärät profeetat, on jo paremmilla eväillä liikenteessä, kuin keskimääräinen sijoittaja.
Tosin myönnän, että on ikävää elää koko elämänsä epävarmuudessa tulevaisuudesta ja varmuudessa kuolevaisuudestaan. Tämän vuoksi uskonnoilla ja väärillä profeetoilla riittääkin kannattajia täältä ikuisuuteen.
