Pääasiallinen motiivini omistaa osakkeita on niistä mahdollisesti joskus saatava tuotto. En rakastu osakkeisiini, vaan jos hinta on riittävän kova, kaikki on kaupan. Parhaat hinnat osakkeista saa klassisesti, kun yritystä yritetään vallata, tilanne on epäselvä ja kaksi osapuolta nokittelee toisiaan marginaalieristä. Minulle siis kelpaa hyvin vihamielinen yritysvaltausyritys kaikkiin omistamiini yhtiöihin.
Ostimme aikoinaan usean paikallisen puhelinyhtiön osakkeita. Yhtiöiden johto välitti pääsääntöisesti osakkaiden hyvinvoinnista yhtä paljon kuin Antti Rinne työttömistä. Paperilla oltiin välittävinään, käytännössä osakkeenomistajia kohdeltiin kuin herkkusieniä. Eli pidettiin pimeässä ja syötettiin paskaa. Hinnat olivat kuitenkin niin alhaiset yhtiöillä olevien paikallisten monopolien arvoon ja muuhun varallisuuteen nähden, että katsoimme järkeväksi poikkeuksellisesti ostaa yhtiöitä, joissa johto oli joko vihamielistä tai epäpätevää, useimmiten molempia.
Palkkasin myös Vaasasta vanhan RUK-kaverini ostamaan Vaasan Läänin Puhelimen eli nykyisen Anvian osakkeita. Meillä oli ilmoitus Pohjalaisessa, Ilkassa ja Vasabladetissa. Näistä Vasabladetiin annoin ensimmäisen haastatteluni ruotsiksi. Toimittaja ei kääntänyt keskustelua suomeksi, jota luultavasti osasi paremmin kuin karjalaispoika pakkoruotsia, mistä olin hyvin ylpeä.
Menin yhtiökokoukseenkin. Tämä oli jännittävä retki, joka pidettiin Ylistarossa, koska se on Vaasan ja Seinäjoen puolivälissä. Se, mitä tamperelaiset tuntevat turkulaisia kohtaan on kalpeaa harrastelua siihen verrattuna, mitä seinäjokiset ajattelevat rantaruottalaasista. Jotenkin oli kuitenkin aikoinaan saatu aikaan fuusio Vaasan ja Seinäjoen Puhelinten kesken ja pääkonttori laitettu Ylistaroon, jossa havaintojeni mukaan oli paljon peltoa, yksi baari ja VLP:n muodollinen pääkonttori.
Se mitä ainakin Ylistarosta puuttui, oli taksi rautatieasemalla, jonne saavuin. Soitin silloiselle Vaasassa asuvalle appiukolleni (valtakunnallista numerotiedustelua ei silloin vielä ollut), joka kaivoi paikallisen taksin numeron. Tämä osoittautui ystävälliseksi herrasmieheksi, joka taksin ajamisen lisäksi piti paikallista baaria. Lisäksi sivistyin siitä, että Pohjanmaalla taksin ainoa asiakas istuu etupenkillä.
Nämä kulttuurielämykset eivät olleet mitään siihen verrattuna, mitä koin sitten yhtiökokouksessa. Toimitusjohtajan katsaus oli lähinnä sievistelyä, kaunistelua ja peittelyä. Hallintoneuvostoon oli ehdolla ison omistajan Kuopion Puhelimen toimitusjohtaja Pertti Laiho, mutta häntä ei valittu, vaan joku kunnallisneuvos jostain pikkupitäjästä valittiin uudelleen. Tämän Laihon tiesin maakunnallisten yhtiöiden toimitusjohtajien joukossa hyvin päteväksi, mutta pohjalaiseen hallintoneuvostoon ei pääse savolainen kuin saranapuolelta.
Tiesin, että VLP olisi ollut yhtiöjärjestyksen puolesta täysin kaapattavissa oleva yhtiö, mutta valitettavasti tuolloin käytössämme olivat rajalliset varat. Totesimme, että sota Pohjanmaalla olisi sota, jonka helsinkiläinen yhtiömme tulisi häviämään. Pienellä armeijalla on turha lähteä tekemään itsemurhahyökkäystä, mutta palkkasoturinsa voi sopivasta korvauksesta antaa muiden käyttöön. Myimme omat viimeiset osakkeemme KPY:lle ja lisäksi kerroin toimitusjohtajalle, miten minä sen VLP:n valtaisin, jos minulla olisi KPY:n varat käytössä. Laiho tuskin sai mitään uutta informaatiota, eikä hän koskaan VLP:tä vallannut, vaikka kovasti toivottelin onnea ja menestystä projektiin.
Meille oli nimittäin selvinnyt, että VLP:n johto oli valmis käyttämään kaikkia keinoja (eikä pelkästään laillisia) oman asemansa pönkittämiseen. Soittelimme useita kertoja Kilpailuvirastoon, koska VLP edelleen lainvastaisesti tarjosi omistaja-alennuksia puhelinliittymistään. Kun mitään ei tapahtunut, turhauduimme saamattomiin virkamiehiin ja vihamieliseen yritysjohtoon.
Myöhemmin olen tutustunut useisiin VLP:n entisiin työntekijöihin. Tehottomat monopoliorganisaatiot yleensä menettävät parhaat kykynsä avoimelle sektorille. Relax Gaming kiittää erinomaisista rekryistä. Heidän sanomansa toiminnasta yhtiön sisällä vahvisti käsitystäni siitä, että myyntipäätös oli oikea. Osakkeet oli joko myytävä tai niitä hankittava paljon lisää. Rahat eivät riittäneet jälkimmäiseen, joten ensimmäinen oli sitten ainoa järkevä vaihtoehto. Noilla rahoilla sitten ostimme lisää KPY:tä, jonka toimivaa johtoa arvostimme.
Anvia on parhaillaan vihamielisen yritysvaltauksen kohteena. Elisa Oyj aikoo hankkia yhtiöstä enemmistön, vaihtaa toimivan johdon ja luultavasti sulauttaa sen lopulta itseensä. Jos olisin Anvian osakkeenomistaja, toivottaisin Elisan tervetulleeksi. Myisinkö tarjottuun 2.000 euron hintaan, en tiedä, kun en ole intressittömänä asiaan perehtynyt. Joka tapauksessa se on paljon enemmän kuin Anviasta on koskaan maksettu. Elisan valtausyritys on nostanut osakkeen hintaa vuodessa suuruusluokkaa 50 prosenttia. Pohjalaisista osakkeenomistajista en ole varma, mutta itse aina toivon osakkeitteni hinnan nousevan, ellen juuri nyt ole ostamassa lisää.
Idealistisesta näkökulmasta ilman mitään taloudellista intressiä toivotan Elisalle onnea valtausyrityksessään. Markkinataloudessa tehottomat yksiköt tuppaavat tulla vallatuiksi, sillä niiden hinta on tavallisesti alhainen, koska sijoittajat eivät tykkää tehottomasta toiminnasta. Rötösherrat kiikkiin, liikaa on jo konjakkia juotu osakkaiden piikkiin.
Luin viikko sitten Kim Lindströmin ”Tarinan vihamielisestä nurkanvaltauksesta” http://www.nordnetblogi.fi/tarina-vihamielisesta-yritysvaltauksesta/24/… ja heittelin esineitä seiniin. Lindströmin mukaan ”Maineestaan tarkalle pörssiyhtiölle vihamielinen yritysvaltauksen ei kuuluisi koskaan kuulua keinovalikoimaan.” Sen sijaan toimiva johto voi tehdä suunnatun annin kaltaisia toimenpiteitä ennen yhtiökokousta ilman valtuutusta, mitä Anvia yritti. Käräjäoikeus torppasi tämän, Lindström ei ymmärrä miksi.
Haluaisin kysyä Lindströmiltä, miksi toimiva johto ei omista osakkeita, jos kerran Elisan tarjous on ”liian halpa”. Jos minun hyvin tuntemani osakkeen kurssi on liian halpa, ostan sitä aivan varmasti, jos sattuu olemaan jotain rahaa tai limiittiä käytössä. On itsestään selvää, että osakkeenomistajien etu ei ole Anvian johdolle mikään prioriteetti, kuten osakeyhtiölain mukaan pitäisi olla. Omien hallitus- ja hallintoneuvostopaikkojen säilyttäminen sen sijaan on ykkösprioriteetti.
Olen puuhastellut sotaveteraanien kanssa parikymmentä vuotta. Ohiammutut ovat melko värikässanaista väkeä. ”Varjoisten kujien mies” tarkoittaa jo hivenen höpsähtänyttä veteraania. ”Jäähyväiset aseille” taas tarkoittaa, että on sama ongelma kuin Sleepy Sleepersin laulajalla biisissä ”Pihipoika”.
Valitettavasti joudun toteamaan, että Lindström on jo varjoisten kujien mies. Onko hän heittänyt myös jäähyväiset aseille, en ota kantaa. Kuka sijoittamiseen vähänkään perehtynyt voi oikeasti puolustaa toimivaa johtoa, joka käyttää yhtiön varoja lähinnä oman asemansa puolustamiseen? Lindström on kiistämättä perehtynyt, mutta nyt on kyllä tullut kirjoitettua ensin ja mietittyä myöhemmin, jos silloinkaan.
En näe pohjalaisille asiakkaillekaan edulliseksi sitä, että heidän paikallinen puhelinyhtiönsä on osaamattomissa käsissä. Osakkeenomistajille on vaikea nähdä tulevan varsinaista haittaa hinnannoususta, jonka valtausyritys on saanut aikaan. Paikallislehdistö yleensä myötäilee toimivan johdon näkemyksiä, koska lehden omistajat tavallisesti ottavat konjakkia samoissa tilaisuuksissa kuin puhelinyhtiön johto. Tällaisista paikallisista Hyvä Veli -järjestelmistä kärsivät tosin vain asiakkaat ja osuudenomistajat.
Voisiko joku yrittää toteuttaa vihamielisen yritysvaltauksen myös jossain omistamassani yhtiössä?
- Aki Pyysing
Keskustele kolumnista Sijoitustiedon foorumilla klikkaamalla tästä
