Jokainen tietää jostakin jotakin
Saarnaan uskontoa, jossa kuuluu sijoittaa sellaisiin yhtiöihin, joiden ansaintalogiikan ymmärtää. Tämän papin saarnatessa seurakunta yleensä vastaa, että emme me mitään tiedä yhtiöistä tai niiden ansaintalogiikasta. Epäuskoinen seurakunta on tässä väärässä, vaikka yleensä seurakuntien kannattaisi olla uskomatta papin höpinöitä ja luottaa terveeseen järkeensä. Jokainen tietää jostakin jotakin.
Minä ymmärrän naisten vaatteista hyvin vähän. Vuonna 1999 kiinnitin kuitenkin huomiota, että vaimollani ja sen kolmella siskolla kaikilla oli päällään juuri pörssiin listautuneen Marimekon tuotteita. Pidin rättien hintoja pöyristyttävinä, ja taisin tätä analysoidessani suututtaa noin neljä naista.
Vimma, jolla ostoksia puolustettiin laadukkaina ja kestävinä, oli hyvin vaikuttavaa. Koska yhtiö oli listayhtiö, päätin tehdä lisää yritystutkimusta. Olivatko siskokset anomaliteetteja, vai oliko Marimekko-uskovaisia olemassa muitakin, oli tutkimuskohteena. Toisin kuin monissa yhteiskunnallisissa tutkimuksissa, joissa tutkimusta aloitettaessa tiedetään onko melua enemmän pihan vai kadun puolella, ja sisältö on lähinnä apuraha-anomuksia, tässä oli tutkija selvittämässä oikeaa ongelmaa.
Menin siis Marimekon liikkeeseen suorittamaan kenttätyötä. Kaupassa oli asiakkaina paljon naisia. Kaikki vaikuttivat olevaan hyvin keskittyneitä etsimään jotakin tärkeää. Olin ottanut vaimon mukaan turvanaiseksi, koska mies yksin naisten vaatekaupassa 1990-luvulla olisi varmasti ollut huomiota herättävä anomaliteetti.
Kysyin, mitä kaikki oikein etsivät? Sain katseen, jossa äo:ni arvostettiin johonkin kastemadon ja alkueläimen väliin, mutta myös vastauksen, jonka mukaan tietenkin sitä tiettyä hoikentavaa ja nuorentavaa vaatetta.
Kenttätyöni oli valmis
Pakenin paikalta ja päätin perehtyä yhtiön fundamentteihin. Ansaintalogiikan ymmärsin nyt, ja olettaisin seurakunnankin ymmärtävän. Viimeisintä osavuosikatsausta ja pörssikurssia silmäilemällä selvisi, että yhtiö toimi täydellä kapasiteetilla eli kaikki mitä pystyivät tekemään, meni kaupaksi. Yhtiö, joka toimii täydellä kapasiteetilla, on siinä miellyttävässä tilanteessa, että sillä on sekä hinnoitteluvoimaa että tuotantokulujen optimointimahdollisuuksia.
Pörssikurssi oli alle listautumishinnan. Itse en ollut merkinnyt listautumisannissa, koska olin pitänyt sekä tuotteiden että osakkeen hinnoittelua liian korkeana. Jakamalla pörssikurssi neljännesvuoden tulos kertaa neljällä sain osakkeen P/E:ksi seitsemän. Tähän osaan analyysista meni noin viisi minuuttia. Yritystutkimus oli valmis. Rämpäisin kaikki irtorahat Marimekkoon.
Osake taaperteli pitkään, mutta pari hyvää osavuosikatsausta myöhemmin kurssi oli lähes tuplaantunut. Irrotin koko positiosta kerralla, koska pelkäsin yhtiön hukkaavan tuloksensa uusinvestointiinsa, kuten suomalaisellakin liikejohdolla on valitettavan usein tapana. Tämä oli virhe, koska tekstiilitehtaan laajennusinvestointi Suomessa (!) osoittautui oikeaksi ja osakkeen kurssi nousi vielä lisää.
En tiennyt Marimekosta etukäteen juuri mitään muuta kuin, että olin lukenut Armi Ratian myyneen sen Amerille hyvään hintaan joskus ja sen listautuneen hiljattain uudelleen pörssiin. Yritysanalyysiin meni aikaa kaupassa piipahtamisen lisäksi viisi minuuttia. Jälkikäteen tarkastellen tämä oli hyvin käytettyä aikaa.
Palaan siihen, että jokainen tietää jostakin jotakin. Otetaan esimerkiksi nörtti, joka poistuu kotoaan koodaamasta parittomien viikkojen tiistaisin puoleksi tunniksi. Kaiken vapaa-aikansa hän käyttää erilaisten nettipelien pelaamiseen. Mitä hän voisi tietää yhtiöistä ja niiden ansaintalogiikasta?
Hänellä on mahdollisuus löytää kultakaivos, jota minä en ikinä löytäisi. Hän luultavasti hankkii pääsyn juuri julkaistuihin peleihin ensimmäisten joukossa, ja tietää hetken pelattuaan, onko peli viihdyttävä. Jos hän löytää uuden hittipelin, ja sen julkaisija on listattu yhtiö, ja hän on käyttänyt arvokasta internetaikaansa yhden päivän sijoittamiseen perehtymiseen, voi nörttimme tietokoneiden varustelutaso vähän ajan päästä herättää kollegoissa kateutta.
Pelibisnes on helposti monistuvaa. Kehittäminen on kallista (hyvät nörtit maksavat paljon), mutta tuotantokustannukset lähellä nollaa, jos peli alkaa käymään kaupaksi. Jos tunnistat pelihitin ennen sijoitusrahastojen pukumiehiä, voit ostaa julkaisijayhtiön osaketta lähes valuaatiosta (=arvostustasosta) välittämättä.
Taksikuski-indikaattori
Toinen esimerkki: taksikuski, joka käyttää vapaa-aikansa tosi-TV:n seuraamiseen ja kollegoiden kanssa baarissa istumiseen ja valittamiseen kyytien vähäisyydestä. Miten hän voi tietää mistään sijoittamiseen relevantista mitään?
Hän itse asiassa istuu erinomaisen talouden indikaattorin päällä. Taksikyytien määrä heijastaa erinomaisen hyvin miten taloudessa menee. Jos taksikuskimme havaitsee kyytien selkeästi lisääntyvän, hänen kannattaisi ostaa kotimaansa osakeindeksiä jollain metodilla. Irrottamisen hetki on, kun kyydit tuntuvat olevan taas vähän enemmän tiukassa.
Minä kyselenkin taksissa säännöllisesti, onko ollut enemmän vai vähemmän kyytejä, kuin viime vuonna samaan aikaan. Tällä hetkellä taksi-indikaattori kertoo, että kyydit eivät ole ainakaan lisääntyneet. Tämä on reaaliaikaisempi kuva Suomen taloudesta, kuin kansantaloustieteilijöiden poliittisesti painottuneet ja historialliseen dataan pohjautuvat ennusteet.
Esimerkkejä voisi jatkaa loputtomiin. Jokainen voi hyödyntää omaa erikoisosaamistaan pörssissä. Tämä tosin edellyttää, että on perehtynyt siihen missä pörssikursseja pidetään. Perusasioiden oppimiseen voi hyvinkin hitaasti oppivalta mennä koko päivä. Kannattaisiko uhrata se yksi päivä?
Anna kommenttisi tai keskustele kolumnista foorumilla klikkaamalla tästä.
