Kerran pari vuosikymmenessä päädyn pohdiskelemaan, olisivatko Suomen osakemarkkinat jo niin tehokkaat, että niiden seuraaminen on lähinnä ajanhukkaa. Tänä vuonna tuskin tulee olemaan se vuosi, kun muutan näkemystäni.
Ensin Kevan hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Tampereen pormestari Anna-Kaisa Ikonen, joka kertoi ainoaksi sijoituskohteekseen asuntolainojen lyhennyksen. Viime vuoden lopussa kuntien eläkevakuutuksen sijoitusten arvo oli 37,8 miljardia euroa.
Sitten omistajaohjausministeriksi valittiin päihdetyön ohjaaja Sirpa Paatero. Hänen näppiensä alla on 17 miljardilla listattuja yhtiöitä ja noteeraamattomia miljarditolkulla lisää.
Olen täysin vakuuttunut, että Björn Wahlroos maksimoi Sampo Oyj:n omistaja-arvoa kaikkien kykyjensä mukaan.
Lisäksi on teoreettisesti mahdollista, että hänen kykynsä ylittävät jopa minun, ainakin omasta ja äitini mielestä, hyvin merkittävät kykyni. Toisaalta Sirpa Paatero maksimoi nähdäkseni lähinnä mahdollisuuksiaan tulla uudelleen valituksi uudesta Kaakkois-Suomen vaalipiiristä. Lisäksi rohkenen epäillä, että jos hän oikeasti yrittäisi maksimoida valtionyhtiöiden omistaja-arvoa, ei se olisi päihdetyön ohjaajalle yhtä helppoa kuin hoitoon ohjaaminen.
Kaikella kunnioittamattomuudella vakuuttavan poliittisen uran tehneitä leidejä kohtaan en siis kovin paljon luota heidän kykyihinsä operoida avoimilla markkinoilla. Lisäksi vaikka he ovat ääriesimerkkejä ison rahan päällä makaavista sijoitusmaailman noviiseista, he ovat vain jäävuoren huippu.
Suomen osakemarkkinoilla toimii paljon muutakin väkeä, joiden oikeat tavoitteet ovat oman hyvinvointinsa maksimoimisessa sijoitustensa tuoton sijaan. Heidän henkilökohtainen hyvinvointinsa maksimoituu parhaiten välttelemällä näkemyksen ottamista. Niinpä he yleensä ulkoistavat päätökset pukumiehille, jotka mieluusti tekevät päätökset heidän puolestaan ja laskuttavat tästä huolella. Säilyttääkseen tuottavan asiakkuuden he välttelevät virheitä ja tekevät samaa kuin kaikki muutkin.
Kotimaisen toistaitoisten tai väärin motivoituneiden hallinnoiman eläkerahan lisäksi Suomeen tulee aika ajoin amerikkalaistakin eläkerahaa.
Jenkit sisään tullessaan tyypillisesti ostavat kaikkea, mikä on markkina-arvoltaan tarpeeksi isoa. Sitten kun he jostain syystä päättävät, että Suomella on sittenkin liian pitkä itäraja, myyvät he kaiken yhdellä rytinällä. Näissä tilanteissa ei hinnoittelulla ole juuri väliä.
Minun kaltaiselleni spekulantille avaa selkeästi mahdollisuuksia se, että kaikkea markkinoilla liikkuvaa rahaa eivät hallinnoi björnwahlroosit vaan sirpapaaterot. Jos satojen miljardien eläkerahan nappeja painelisivat veteraanispekulantit, voisivat ”alihintaiset” osakkeet olla vaikeammin löydettävissä ja markkinoiden ylilyönnit tulla paljon maltillisemmiksi.
Joten älkää nyt ihmeessä alkako nimittämään pätevää väkeä hallinnoimaan julkista rahaa. Minä olen onnistunut välttelemään rahastosijoituksia luultavasti hyvin pitkälti sekä koti- että ulkomaisen eläkerahan päällä istuvien tunarien ansiosta. Markkinoilla on parempi painia julkista rahaa hoitavien päihdetyön ohjaajien kuin omia rahojaan sijoittavien kanssa.
