Kirjoitin kahdeksan kuukautta sitten, että ”nythän on niin, että Ålandsbankenin tulostahti hiipuu tai kurssi nousee”. Sokea kalju löysi tällä kertaa jyvän, koska tulostahti on pysynyt tai oikeastaan kohentunut ja kurssi noussut siitä yli 70 prosenttia.
Eilinen osavuosikatsaus ei tuonut suuria yllätyksiä, koska tulos oli kerrottu jo etukäteen kuun alun posarissa (=positiivinen tulosvaroitus). Yhtiön ylöspäin päivitetty tulosennuste oli ylimalkainen ja hyvin varovainen: ”Ålandsbanken odottaa liiketuloksen vuodelta 2015 muodostuvan olennaisesti paremmaksi kuin vuodelta 2014.” Mitään tarkempaa arviota osari ei tarjoa.
ÅAB teki puoleen vuoteen 0,92 euroa tulosta, kun 2014 tuli koko vuonna 1,12 euroa. Tasaisen vauhdin taulukolla tämä olisi 1,84 euroa, mikä tekisi P/E:ksi 17,30 euron hinnalla reippaan yhdeksän. Nythän on edelleen niin, että Ålandsbankenin tulostahti hiipuu tai kurssi nousee edelleen.
Sinänsä on ikävää, että yhtiö ei anna täsmällisempää tulosennustetta, vaikka varmasti pystyisi. Jos pankki pystyy kertomaan tuloksensa 10 päivää kvartaalin päättymisestä, pystyisi se halutessaan antamaan luotettavamman tulosennusteen kuin mikään analyytikko pystyy laatimaan.
Tasaisen vauhdin taulukko on kestävyysjuoksussa hyvä, mutta yritysanalyysissä hyvin epäluotettava. Yritin siis pureskella tulosta vähän. Ålandsbanken teki puoleen vuoteen korkokatteesta 25,6 miljoonaa, palkkiotuotoista 24,7 miljoonaa, omista rahoistaan 4,1 miljoonaa ja IT:stä 8,5 miljoonaa.
Näistä korkokate oli positiivinen yllätys. 3,5 miljardin antolainauksesta revitty 25 miljoonaa eli 50 miljoonaa vuositasolla on näissä markkinaolosuhteissa erinomainen suoritus. Lisäksi pankin antolainaus on kasvussa. Se ei enää raportoi erikseen Suomea, Ruotsia ja Ahvenanmaata, pelkästään kommentoi, että Ruotsissa on mennyt kahdeksan kvartaalia hyvin ja näyttää menevän jatkossakin.
Hallinnoitavat pääomat ovat lisääntyneet 3,8 miljardiin euroon, ja tästä taas 50 miljoonaa vuodessa nettona on varsin kohtuullista, kun vertaa omaisuudenhoidon tavanomaisiin hintoihin.
Joka tapauksessa jostain ÅAB on repinyt markkinaosuutta sekä antolainauksessa että varainhallinnassa. En ole tarkistanut, mutta kuvittelen, että tarjoavat kohtuuhintaisia palveluita varainhoitoon ja korkokate tulee siinä sivussa tyytyväisiltä asiakkailta. Näen hyvin mahdollisena, että pankki pystyy pitämään korkokatteensa ja jopa kasvattamaan palkkiotuottojaan, kunhan markkinaolosuhteissa ei tapahdu mitään mullistavaa.
Pitkäaikaisena Nordean asiakkaana olen muuten aivan kypsä pyörittämään siellä sijoitusyhtiöitäni. En saa laskujani suoramaksuun, enkä rahaa siirrettyä kerralla yli 500.000 markkaa ilman pankkikäyntiä. Aivan oikein markkaa, rajoitus on markka-ajalta ja ”sille ei voi mitään”. Että voisin hoitaa juoksevat pankkiasiani smoothisti, minun pitäisi hankkia raskas ja kallis pankkiohjelmisto, jota en todellakaan tarvitse.
Joten arvelen, että juuri minun kaltaisiani veijareita on marssinut Ålandsbankeniin sisään, ja hylännyt kankeat suurpankit. Minä saatan olla liian laiska vaihtamaan, mutta monet muut ovat ihan ahkeria säätäjiä. Jos pankkiasiat hoituvat helposti, ja voi keskittyä bisnekseen, ei sillä marginaalin viimeisellä kymmenyksellä olekaan paljon väliä.
Yksi yhtiöni sai itse asiasta Ålandsbankenista projektin pelastavan lainan 1990-luvun alussa, ja olimme hyvin tyytyväisiä. Voi olla, että oikeasti joku päivä ryhdistäydyn ja käyn kyselemässä, kaipaavatko ahvenanmaalaiset muutaman pienehkön arvopaperikauppiasyhtiön tuottoja.
Minä siis näen markkinarakoa pienelle ja taipuisalle liikepankille Suomessa. Ruotsin markkinatilanteesta en tiedä, mutta siellä saattaa olla paremmat marginaalit kuin Suomessa, ja kun ÅAB myy kannattavasti asuntoluottoja hiuspussipäille, voivat he hyvinkin olla löytäneet sieltäkin kannattavan markkinaraon, jossa pysytellä.
”Huolenaiheena” ovat tähänastiset olemattomat luottotappiot. Epävarmat saatavat olivat nousseet kolmessa kuukaudessa 13,1 miljoonaan Q1:n 6,7miljoonasta. Joku prosentti näistä realisoituu luottotappioiksi, ja parhaan arvion pystyisi antamaan pankki itse, jos siis haluaisi antaa.
IT-tuottojen jämähtäminen oli minulle pieni pettymys. Pankki-IT:ssä riittää säätämistä, siitä pitää Finanssivalvonta hyvää huolta. Merkitys tulokseen on sinänsä pienehkö ja pyörii plussalla, ja hyvä niin. Jatkokehityksen arvioiminen on lähinnä arvaamista.
Jos jostain pitää antaa pyyhkeitä, niin minimitason tiedottamisesta ja paskoista omista nettisivuista. Analyytikkoa raivostuttaa, kun linkit eivät toimi ja vuositulokset pitää kaivaa vuosikertomuksesta, kun niitä ei osarissa ole. Ja vuosikertomuksen kaivamiseen meni ainakin kaksi minuuttia, mikä tänä päivänä on iäisyys.
Jos olisin ahkerampi poika, tekisin ÅAB:n kvartaalitunnusluvuista oman excelin, koska osareiden ja vuosikertomuksen ylös alas vetely läppärin ruudulla on hermoja repivää puuhaa, varsinkin jos on kiire illan HelppiGameen. Omat excelit olisi sinänsä syytä tehdä, koska aion pitää kymppiin ostetuista Ålandsbankeneistani näillä hinnoilla edelleen tiukasti kiinni.
Lisää en pysty ostamaan henkisistä rajoitteistani johtuen, koska pelkään, että en ehkä pystyisi helposti irrottamaan kalliimmalla ostetuista, jos löytäisin yhtiöstä jotain mustia pilviä. Tällä hetkellä en epävarmojen saamisten kasvua lukuun ottamatta sellaisia näe Ahvenanmaan taivaanrannassa. Mahdolliset luottotappiotkin ovat vain kertaeriä, ja uskon Ålandsbankenin lainakannan olevan pääosin terveellä pohjalla.
Toistaiseksi tällä Ahvenanmaan reissullani on ollut oikein hauskaa.
Kolumni: Loppuuko suomenruotsalaisten sössiminen Ruotsissa
