Edelliseen postaukseen kuuluvat kuvat (tästä eteenpäin tahti hidastuu, koska pokeritiedossa oli kuvia tallella, ja niiden siirtäminen tänne on työlästä):
Sen verran voi sanoa, jos joku harkitsee tänne tulemista, että tuo all-inclusive paketti on ainoa järkevä jos yhtään meinaa syödä ja juoda. Ruuat ja varsinkin juomat ovat erittäin kallita. Äsken syötiin lounaaksi rannalla salaatti, grillattuja ravunpyrstöjä (siis yksi annos kumpaakin, ei 2x) ja pullo perus rose-viiniä. Jos kaikki ei sisältyisi pakettiin, olisi lompakko keventynyt n. 120 eurolla.
Ilman pakettia aamiainen (joka on kyllä erittäin loistava) ja jäätelöbaari ja suklaahuone sisältyvät “perushintaan”.
Toinen vihje tulemista harkitseville (siltä varalla että asia olisi vielä epäselvä): Tämä ei ole mikään bilepaikka. Asiakaskunta on pääosin varttuneempaa, ja kaikki on suunniteltu sitä silmälläpitäen, että asiakkaat haluavat olla omassa rauhassaan.
Tänään oli vuorossa mm. viininmaistajaiset, joihin italialainen viinintuottaja Federico Ceretto (http://www.ceretto.com) oli tullut kertomaan viineistään ja maistatti yhtä valko- ja kolmea punaviiniä (joukossa mm. varsin mainio Barolo 2007). Viininmaistajaisten jälkeen söimme tähän asti parhaan illallisen paikan maisemaravintolassa (nimeltään “The View”, syy nimeen selvinnee kuvista)
Päivän kuvasatoa:
Vasemmalla butlerimme (joita täällä kutsutaan (Mr/)Ms Friday:ksi
Hotellissa ollaan muuten tunti Thaimaan virallista aikaa edellä, ihan vaan sen takia, että porukalla olisi parempi mahdollisuus ihailla auringonlaskua illallisella.
Tänään oli vuorossa aamiaisen jälkeen ilmainen tutustumishieronta, jonka jälkeen jäi kyllä fiilis, että lisääkin voisi ottaa, mutta toisaalta samalla rahalla saa Suomessa kolminkertaisen määrän hierontaa, eikä tuo nyt sentään kolme kertaa niin hyvää ole. Pitää vähän miettiä.
Täällä on myös ulkoilmaelokuvateatteri, jossa on kaksi esitystä illassa. Joka toinen päivä teatterin voi maksusta buukata privaattiesitykseen, ja joka toinen päivä esitetään etukäteen valitut elokuvat, alkuillasta joku lasten raina ja myöhemmin joku enempi aikuiseen makuun sopiva. Nämä esitykset ovat kaikille avoimia ja maksuttomia. Itse teatteri on rakennettu hauskasti lammen päälle, katsomo on kiinteä ja valkokangas nousee ylös tuollaiselta lautalta (ks. kuvat). Pitänee mennä kokeilemaan joku ilta.
Iltapäivällä oli ohjelmassa mestarilihanleikkaaja Marc-Frederic Berryn “oppitunti”. Paikalle tuli vain neljä hotellivierasta + hotellin sommelier ja keittiömestari. Niille joista tämä kuulostaa oudolta ohjelmanumerolta, kerrottakoon että
– mies on omalla alallaan melko tunnettu
– mies on myös hyvä ja hauska esiintyjä
– koska harrastan metsästystä, on opeista myös hyötyä.
Oppitunnilla leikattiin puolikas porsas paloiksi. Suurimman osan työstä teimme minä, toinen hotellivieras ja sommelier. Koska veitsen käsittely oli minulle jonkun verran entuudestaan tuttua, tunnetaan minut nyt henkilökunnan keskuudessa “teurastajana Suomesta” (The butcher from Finland)
Lopuksi mainittakoon vielä yksi positiivinen puoli hotellissa: pesulapalvelu sisältyy hintaan. Käytännössä täällä pärjää hyvin kuinka pitkään tahansa, jos muistaa ottaa mukaan:
– kahdet alusvaatteet
– shortsit
– uimahousut
– pari t-paitaa
– meno ja tulomatkalle päälle edellisten lisäksi sukat, kengät, pitkät housut ja takki (vuodenajasta toki riippuen)
Joitain kuvia:
(penkeille tulee luonnollisesti pehmusteet esityksen ajaksi)
Eilen oli ennen illallista cocktailtilaisuus rannalla, jossa tuli höpötettyä niitä näitä paikan managementin kanssa. Illallisen jälkeen alkoi sataa, ja näytti siltä, että ulkoilmaleffa jää väliin, mutta kun sade lakkasi, niin mentiin kumminkin. Mielenkiintoinen kokemus, joskaan leffa ei ollut ihmeellinen (Lost in Translation).
Tänään oli vuorossa saarikierros, jossa käytiin ensin katsomassa läheistä kalastajakylää (Ao Salad tai Ao Salat, olen nähnyt molempia kirjoitusasuja). Siellä nähtiin ihan autenttiselta näyttäviä kalastajia askareissaan, kalastusveneitä yms. Kylässä oli myös eräänlainen buddhalainen temppeli (tai ainakin kellotorni) ja munkkien asuintaloja.
Kalastajakylän jälkeen ajettiin saaren “keskustan” läpi saaren isoimmalle vesiputoukselle. Keskustassa on paljon erikokoisia (useimmat pieniä) hotelleja, jonkun verran baareja ja ravintoloita sekä koulu, poliisi, sairaala jne. Vesiputouksella pääsi halutessaan uimaan.
Saarikierroksen jälkeen toissapäivän lihankäsittelymestari piti jälleen oppitunnin, tällä kertaa makkaroiden tekemisestä. Nyt ei opittu kauheasti uutta, mutta mestarin tekemänä makkarat menivät kyllä aika näppärästi “ketjuksi” (ks. kuvat). Nyt syömään.
Tältä päivältä ei ihmeempiä. Aamulla butlerimme kysyi haluammeko osallistua illallisen yhteydessä “wine laboratoryyn” ja vastasimme tietysti myöntävästi. Lounaalla keittiömestari tuli pahoittelemaan, että kukaan muu ei ole ilmoittautunut, ja kertoi, että tilaisuus on parempi jos porukkaa on enemmän ja syntyy keskustelua. Vaihtoehdoksi ehdotti, että järjestävät meille tasting menun, jossa tarjoavat useampia ruokalajeja ja niille valittuja viinejä. Tähän luonnollisesti suostuimme.
Kun saavuimme illalliselle, meille tuotiin ensin vesilista, jolla emme tehneet mitään, ja myöskin viinilista, jolla emme tehneet mitään. Kun mitään muuta ei meinannut tapahtua, kysyin tarjoilijalta ruokalistaa, jotka sitten saimmekin. Tässä vaiheessa ravintolapäällikkö kiirehti paikalle pahoittelemaan tietokatkosta ja kertoi ettemme tarvitse ruokalistaakaan, vaan meille tulee ruokia ja viinejä kuten keittiömestari oli puhunutkin. Pian tämän jälkeen ilmestyi sommelier, ja kaatoi meille ensimmäiset lasit viiniä huolellisesti pyyhkeeseen kääritystä pullosta, ja toi myös muistiinpanovälineet kertoen, että emme tiedä sen enempää mitä syömme kuin juommekaan, ja tarkoitus on että teemme muistiinpanoja ruuasta, viinistä ja niiden yhteensopivuudesta. Lopuksi sitten saamme keskustella keittiömestarin kanssa havainnoistamme.
Viittä ruokalajia ja viinilasillista myöhemmin pääsimme tosiaan käymään hyvin antoisan keskustelun edellämainittujen herrojen ja ravintolapäällikön kanssa. Ruuat oli pääosin helppo tunnistaa, viinien kanssa oli aika paljon vaikeampaa, varsinkin kun sommelier heitti myös pari kierrepalloa mm. melko jäähdytettynä tarjotun punaviinin muodossa. Kaiken kaikkiaan selvisimme kuitenkin sekä ruokien että juomien tunnistuksesta melko kunnialla, ja keskustelu niiden yhteensopivuudesta ja viinivaihtoehdoista oli hyvinkin mielenkiintoista.
Tämmöistä tällä kertaa, huomenna aloitamme kotimatkan, loput kuvat kotiin palattua.
Tavarat pakattu. Jouduimme luovuttamaan villan, koska kaikki rantavillat on varattu, mutta meidät tuotiin tällaiseen halvimman kategorian “hill”-villaan odottelemaan lounasta ja lähtöä. Täälläkin kaikki faciliteetit ovat täydessä käytössämme. Villa on itse asiassa hieman isompi kuin edellinen (itse huone on samankokoinen, mutta terasseja etc on enemmän) ja kaikin puolin viihtyisä, mutta tässä ei tietenkään ole merinäköalaa eikä omaa privaattirantaa. Keskimmäinen hintakategoria on sitten kai tästä välistä, eli merinäköala löytyy, mutta omaa rantaa ei. Tästäkin kuvia myöhemmin.
Suvarnabhumin lentokentällä viimeiset Singhat naamaan ennen koneen lähtöä. Kuvia sitten illalla jos jaksaa tai huomenna.
Yö meni lentokentän Novotelissa, joka oli muuten hyvä, mutta kaksi asiaa ei meinaa mennä minulle jakeluun:
– vielä nykyäänkin joku hotelli viitsii veloittaa verkkoyhteydestä erikseen
– hotellin ravintolassa ei meinaa pärjätä kohtuullisella englannilla
On aika sulkea tämän reissun raportointi, kuten tarkkaavaisimmat jo huomasivatkin, tällä(kään) ei ollut mitään tekemistä pokerin kanssa (pahoitteluni spammistä). Toivottavasti adMinisterinkin kuvanälkä tuli tyydytettyä.
Kokonaisuutena selkeästi paras rantalomakohde, missä olen ollut. Moitittavaa jäi hyvin vähän, kehuttavaa sen sijaan runsaasti. Ainoa ongelma on, että seuraavan kohteen valinta tulee koko ajan vaikeammaksi ja vaikeammaksi (tai eihän se muusta ole kiinni kuin rahasta)
Lähtöpäivänä hieman jännitimme minkälainen lasku tulee niistä aktiviteeteista, joihin olimme osallistuneet kysymättä hintaa etukäteen (lähinnä saarikierros). Lisäksi oli hieman epäselvää olivatko kaikki juomamme viinit ja drinkit “all-inclusive” -pakettiin sisältyviä (tässä kohtaa paikka voisi hieman petrata ja ilmoittaa asian selkeämmin, tosin en kylläkään missään vaiheessa olettanut, että olisin voinut tilata esim. 165000 bahtin pullollisen Chateau Petrusta “ilmaiseksi”). Loppulasku oli kuitenkin nolla euroa – ilmeisesti homma toimii siten, että kaikki mitä ehdotaan kuuluu hintaan, maksullisia aktiviteetteja (esim. sukellus) voi sitten tilailla villassa olevasta katalogista (jossa ei tosin siinäkään ilmoiteta hintoja, suurin osa asiakkaista näytti tosin siltä ettei hinta juurikaan kiinnosta). Samoin viinien suhteen käytäntö on ilmeisesti se, että pöydässä valmiiksi olevasta / ruokalistan yhteydessä tuotavasta listasta kaikki kuuluu hintaan, ja sitten ei-sisältyvät löytyvät erikseen pyydettävästä listasta. Samoin sommelier suosittelee ensin vain sisältyviä viinejä, ja jos vain tilaa “lasin valkoviiniä” on se ilman muuta pakettiin sisältyvä.
Viimeiset kuvat (mukana myös Maku5:lle kuva toisista aterimista). Nuo lukuisat villa-kuvat ovat siis halvimman kategorian hill-villasta, niistä voinee päätellä että vaatimattomiin oloihin tottunut suomalainen saattaisi pärjätä hetken sellaisessakin. Kuvatekstejä en pahemmin jaksanut kirjoitella sen enempää näihin kuin aiempiinkaan, kysykää jos on kysyttävää.
Tultiin Hauturskan kanssa Berliiniin muutamaksi päiväksi. Ajattelin jopa mennä piipahtamaan pokeripöydässäkin, ilmeisesti Potzdamer Platz on isoin ja Hasenheide sitten?
No niin, Berliini on nähty. Hotellina oli H10 Ku’damm, jota voi kyllä suositella muuten paitsi illallisen osalta (huoneena oli Superior Junior Loft tjsp, joka tapauksessa “vanhalta puolelta”, ja ainakin se oli erittäin hyvä: iso huone – paitsi pinta-alaltaan myös korkeudeltaan, toimiva Wifi jne). Kasinollakin kävin, Hasenheidessa, jossa pääsin heti pöytään pelaamaan teksua 1-1 blindein. Seurue oli sekalainen, enimmäkseen paikallisia nuorehkoja miehiä, yksi tai kaksi ulkomaalaista minun lisäkseni, yksi vanhempi paikallinen mies ja yksi paikallinen nuorehko nainen. Aika paljon limppailua (parhaimmillaan 8 henkeä näki reissaamatta flopin), toisaalta myös aika reippaita reissuja, rereissuja ja rerereissujakin. Ainakin osa oli selvästi osaavia. Koska en heti keksinyt kuka on pöydän paisti, olin ilmeisesti itse. Kortteja tuli ihan hyvin, mutta en silti onnistunut voittamaan, vaan hävisin yhden binin reilussa tunnissa ja kyllästyin. Joitain käsiä:
– Reissaan muutaman limpperin jälkeen takaa AQo to 8, pikkustack vasemmalla puolen rereissaa AI 26. Päätän maksaa ja häviän flipin jätkäparille
– Reissaan 77 to 5, kaksi maksaa takaa. Flop 983, sökötän ja kippaan lyöntiin.
– Pääsen K2s SB:stä ilmaiseksi mukaan, 3 pelaajaa. Flop Axx värinveto, sökötellään. Turn tuo minulle nuttivärin, sökötän, viimeinen lyö pienesti. Päätän vain maksaa, BB kippaa. River blanko, lyön ja vihu kippaa.
– Reissaan JJ to 4, takaa rr to 12 ja blindi (en muista kumpi) AI to 42. Kippaan, vastassa AA ja AQ (floppiin toki J)
– Reissaan KK to 5, kaikki kippaa
– Viimeisessä kädessä minulla pinossa n. 55, reissaan AA to 6, kaksi maksaa. Flop KJ8, lyön 13, välimies kippaa ja vihu reissaa to 30. Maksussa en näe valoa ja kipata en osaa, joten pusken loput. KJ vie.
Näiden lisäksi tein jonkun reissun ja taisin kerran limpatakin jollain spekulatiivisella, ja kipata sitten reissuun. Kasino oli ihan ok, puolen tusinaa pöytää yläkerrassa, osaavan tuntuiset jakajat. Metroasema (Hermannplatz) on ihan vieressä, joten paikalle pääsee helposti kauempaakin.
Lopuksi erikoisempi ravintolasuositus: Rankestrasse 32:ssa (Kurfürstendammin sivukatu Gedächtniskirchen kohdalla) on ravintola nimeltä Heising (http://www.restaurant-heising.de/Restaurant_Heising/Willkommen.html). Sitä pitävät Bernhard ja Edelgard Heising. Herra Bernhard Heising on 82-vuotias, rouva Edelgard varmaan n.70. He ovat pitäneet ravintolaa samassa paikassa 35v. Ravintola on auki 363 iltana vuodessa, ja joka ilta asiakkaita palvelevat salissa ainoastaan herra ja rouva Heising (ravintola on pieni, kymmenen pöytää). Ravintolan sisustus on suoraan jostain 1930-luvulta, samoin (hyvin hiljaa soiva) taustamusiikki. Keittiöstä vastaavat vuoroillaan kolme ranskalaista keittiömestaria. Listalla on neljä alkuruokaa, neljä väliruokaa, neljä pääruokaa ja viisi jälkiruokaa. Näistä voi valita kolmen tai neljän ruokalajin menyyn (kolme ruokalajia maksaa 46€ ja neljä 54€). Viinilistalla on kymmenkunta valkoviiniä ja kuusi punaviiniä. Ruoka on erinomaista ja hinta-laatusuhde on aivan käsittämättömän hyvä. Kaikkein käsittämättömintä on kuitenkin surrealistinen kokemus joka syntyy kun yhdistetään miljöö, iäkkään saksalaispariskunnan uskomaton palvelu ja klassiset ranskalaisen keittiön annokset. Kaiken kruunaa lopussa käsin kirjoitettu ja leimasimella leimattu lasku. Ravintolasta on tehty ainakin yksi lehtijuttu (auf Deutsch): http://www.morgenpost.de/berlin/article106298464/Das-Berliner-Restaurant-das-aus-dem-Rahmen-faellt.html
Pysähdyin tässä autonhakumatkalla yöksi Malmöhön, ja käväisin pitkästä aikaa kasinolla. 10/10 teksussa oli paikkoja vapaana, ja pelailin pari tuntia. Pelaajat olivat löysiä ja huonoja, ja jäin n. satasen (euroina) voitolle (korttituurit olivat liki olemattomat, kerran vedin keskiparilla ohi kärkiparista turnilla, mutta esim taskupareja sain tasan yhden, ja senkin jouduin kippaamaan turnilla). Rake pikkupöydässä kova.
Puolen vuoden tauon jälkeen livepokeria, tällä kertaa Riikassa. Puolentoista tunnin odottelun jälkeen pääsin 2/2 texuun ja ostin 200:lla sisään. Ekassa jaossa koitin muuvailla 87 suittarilla ja luovutin kun muuvejani ei uskottu. Tokassa jaossa löysin taskuässät, edestä reissu to 12, maksu, rereissasin to 28, reissaaja to 68, välimies luovutti ja puskin, maksu. Vihulla QQ, ja floppiin Q. Latvia on paska maa, vai miten se menikään.
Käväisin eilen pikavisiitillä Lontoossa (aamukoneella sinne ja iltakoneella takaisin). Edellisestä käynnistä olikin ehtinyt jo vierähtää toista vuosikymmentä (jos ei lasketa lukuisia koneenvaihtoja), joten en ollut perillä siitä miten joukkoliikenteen maksujärjestelyt olivat kehittyneet. Päätin selvittää asian etukäteen, ja koko Lontoon joukkoliikennettä hallinnoivan Transport for Londonin webbisivuilta (tfl.gov.uk) löysin tiedon, että esim. metrossa voi maksaa etäluettevalla pankki- tai luottokortilla. Lisäksi löytyi seikkaperäiset ohjeet siitä miten pitää toimia, ja mahdollisuus rekisteröidä itsensä ja korttinsa palveluun, minkä teinkin. Ainoa epävarmuustekijä oli, että Visa-korttien osalta mainittiin, että välttämättä aivan kaikki ulkomaille rekisteröidyt Visat eivät toimi.
Matkapäivänä kävelin Heathrow kolmosterminaalista Heathrow:n metroasemalle, ja luetin S-Pankin visa credit/debitin keltaisessa lukijassa, vihreä valo syttyi, ja portti aukesi. Matkalla vaihdoin kerran (ei tarvetta luettaa korttia, paitsi jos haluaa tehdä matkan halvemmalla joitain vyöhykkeitä vältellen, jolloin tietyillä vaihtoasemilla luetetaan kortti punaisessa lukijassa) ja Canary Wharfilla metrosta poistuessani luetin kortin uudestaan keltaisessa lukijassa, ja taas portti aukesi. Iltapäivällä sama toisin päin. Tänään sitten kävin katsomassa tilannetta TfL:n nettipalvelussa, ja kas, siellähän matkani olivat todettavissa ja kuitti maksajalle tulostettavissa (eipä silti, 6 vyöhykettä läpi Lontoon ruuhka-aikojen ulkopuolella maksaa reilun kolme puntaa suuntaansa, joten omasta pussista maksaminenkaan ei kaada taloutta).
Mielelläni näkisin saman systeemin Suomessakin, vaikka käytänkin joukkoliikennettä täällä suunnilleen yhtä harvoin kuin Lontoossakin. HSL:n sivujen mukaan meillä on toki varsin näppäriä kännykkäpalveluja, mutta välttämättä esim. firmojen kännyköillä ei voi ostaa lippuja. Mobiilappi on vasta tulossa iOS:lle (ja WP:stä ei sanota mitään), toimisiko tekstarilippu ulkomaisista liittymistä? Lisäksi voisin kuvitella että kännykkäliput eivät varmaankaan kirjaannu ihan helposti firman kirjanpitoon oikein, mikä on tietysti varsin pieni riesa.
e: HSL:n WP mobiiliappikin näköjään on jo, luin huolimattomasti
e2: jostain merkillisestä syystä HSL:n appin kautta ostettu lippu on samanhintainen kuin kuljettajalta ostettu, eli selvästi kalliimpi kuin SMS:llä tai lippuautomaatista ostettu
e3: mobiiliappiin ja tekstareihin liittyy tietysti muita pikkuharmeja kuten verkko-ongelmat etc
Viime kerrasta onkin aikaa. Tässä välillä on tullut kokeiltua jos jonkinmoista hotellia, eikä läheskään kaikkia (hyviäkään) muista. Osasta olen maininnutkin muissa postauksissani. Nämä eivät ole missään erityisessä järjestyksessä:
Thaimaa
– Kaikkien muiden käymieni hotellien yläpuolella on tietysti Soneva Kiri Koh Kood:illa Thaimaassa. Tästä voi lukea tarkemmin aiemmasta matkakertomuksesta.
– Myös Phuketista löysin varsin hyvän, ja tasoonsa nähden varsin kohtuuhintaisen hotellin, The Pavilions Phuket:in. Isot villat, kaikissa oma allas, kohtuullisen tasokas ruoka. Palvelussa pieniä virheitä, muttei mitään maata mullistavaa.
Uusi-Seelanti
– Uuden-Seelannin hotelleistakaan en aikanaan kirjoittanut erikseen, mieleen jäi erityisesti The Crown Napierissa.
– Ei varsinaisesti hotelli, mutta erittäin hyviä, isoja, ja kohtuuhintaisia self-catering huoneistoja Hamner Springissä: Village Lake Apartments. Harmi vaan, että Hamner Springsin golfkenttä on yksi huonoimmista pelaamistani.
Saksa
– Berliinissä H10 Ku’damm oli oikein positiivinen yllätys (kunhan syö illallisen muualla).
– Zell am Moselissa hotel Schloss Zell oli myös positiivinen kokemus, hyvä sijainti, mukava huone.
– Useana vuonna olemme yöpyneet Hannoverin lähellä Barsinghausenissa Sporthotel Fuchsbachtalissa, jossa on kohtuulliseen hintaan hyvä huone, loistava aamiainen ja ehkä parhaat mahdolliset koiranulkoilutusmaastot.
– Dortmundista itään Waldeckissä on loistava linnahotelli Schloss Waldeck. Erinomainen huone, loistavat näköalat, erittäin hyvä ravintola, loistavat koiranulkoilutusmaastot.
– Rendsburgissa Kielin kanavan varrella hotelli ConventGarten, jossa myös hyvä huone ja erityisesti terassiravintola kanavan rannalla.
Itävalta
– Seefeldissä hotelli Central on varsin miellyttävä, hyvä sijainti keskustassa (ihan kasinon vieressä), iso huone, hyvä aamiainen.
Italia
– Italian puoleisessa Tirolissa on erittäin rauhallinen ja hyvätasoinen Alpin Royal
USA
– Miamissa downtowin lähellä erittäin hyvätasoinen JW Marriot Marquis. Miamissa tietysti moni hakeutuu Miami Beachille, mutta jos keskusta kiinnostaa, niin tätä sopii kokeilla.
Ja lopuksi hotelli, jota suosittelen välttämään, vaikken siellä päässytkään yöpymään: Best Western City Hotel Örebro. Varasin sieltä booking.comin kautta huoneen, ja ilmoitin lisätiedoissa, että matkassa on myös koira. Neljän päivän päästä kysyin mailitse paljonko koiran lisähinta on, jolloin minulle vastattiin, että lisähinta on 100SEK, mutta varaamaani huonetyyppin ei voi viedä koiraa, ja kysyttiin haluanko vaihtaa toiseen huonetyyppiin. Kysyin hintaeroa ja huoneen kokoa, ja sain vastaukseksi että toinen huone on 100SEK halvempi, ja siellä on kaksi 100cm sänkyä(!?) Kysyin uudestaan kokoa, ja sain vastauksen, että on samankokoinen kuin alun perin varaamani, ja samanhintainen(!?). Vastasin, että ok, vaihdetaan, jolloin sain vastauksen että koirahuoneet on myyty loppuun, muutenkin asia olisi pitänyt hoitaa booking.com:in kautta. Mainitsin asiasta hotellinjohtajalle, jonka mielestä ongelma oli lähinnä puutteellisessa informaatiossa booking.com:in sivuilla (toki sielläkin on omat puutteensa, mutta siihen olen tottunut. Omasta mielestäni ongelma oli siinä, että minulle ei heidän aloitteestaan kerrottu, että koiria ei voi tuoda varaamaani huoneeseen; että minulle ei heti kerrottu että asia pitää hoitaa booking.com:in kautta ja että kun otan vastaan tarjotun huonevaihdon, saan vastaukseksi että ne on loppuunmyyty). Pikanttina yksityiskohtana hotellin yhteystietosivulla on kartta otsikolla “Hitta oss”, josta näkee Genovan Best Westernin sijainnin.
edit: korjattu kirjoitusvirheitä, lisätty pari hotellia, ryhmitelty maittain.
Kävin Tallinnassa pikavisiitillä, ja pelasin kolmen vuoden tauon jälkeen myös livepokeria (tai pokeria ylipäänsä). Rutiinin puute oli selvästi havaittavissa, joitain helpohkojakin spotteja joutui miettimään eivätkä ratkaisut siltikään olleet aina hyviä. Parin tunnin sessiosta muutama kymppi miinusta (2/2 NLH). Muut pelaajat olivat pääasiassa ihan hyviä, pöydässä oli oikeastaan vain pari-kolme hieman huonommalta vaikuttavaa, eikä umpisurkeita lainkaan. Lauantai-iltana kaikki olivat myös varsin selviä, havaittavasti humalassa ei ollut yksikään. N. puolet pöydän pelaajista oli suomalaisia ja loput paikallisia.
Yövyin myös ensimmäistä kertaa uudessa Hiltonissa. King deluxe -huone oli kohtuuhintainen ja oikein hyvä, kuten tietysti varsin uudessa hotellissa kuuluukin. Ravintolaa testasin vain aamiaisella, ja vaikkakin se oli laadultaan ihan ok, niin ehkä kuitenkin valikoimiltaan hieman suppea. Lisäksi ravintolan layout on sellainen että pieniä aamiaistiskejä on vähän siellä täällä ja asioiden löytäminen ja tarjooman hahmottaminen on hieman hankalaa. Sunnuntai-aamuna ravintola oli täynnä (moni joutui odottamaan pöytään pääsyä), ja ihmisten poukkoilu sinne tänne tiskiltä toiselle oli vielä omiaan lisäämään kaoottista vaikutelmaa.
Stockmannin hullut päivät olivat samaan aikaan Tallinnassa ja Helsingissä. Mielenkiintoista oli havaita, että käyttötavarat maksavat saman lahden molemmilla puolilla, mutta ruoka on etelässä selvästi halvempaa. Ja tietysti alkoholi, josta etelässä on myös hullujen päivien tarjouksia.
