Special Situations ja muut mausteet sijoitussalkussa
Xtrainvestor
Tämän sijoitusfoorumin mielenkiintoisen ja välillä viihteellisen sisällön inspiroimana ajattelin jakaa yhden henkilökohtaisella tasolla kiinnostavan erikoistilannesijoituksen, josta sittemmin kehkeytyi monimuotoisempi sijoittajakokemus. Hillotolppa ei ollut siellä missä sen piti olla. Siperia karaisi ja opetti. Koska tarinassa riittää kerrottavaa aina vuodesta 2013 nykyhetkeen, koitan julkaista kirjoituksen muutamassa järkevältä tuntuvassa osassa.
OSA I
PANORO ENERGY ASA (#PEN) – öljylähteitä Afrikasta
Kuulostaa nigerialaisen kirjeen lupaamalta onnenpotkulta ja itseasiassa Nigeriakin tähän liittyy, mutta sentään paikallista prinssiä tai muutakaan rakkautta vailla olevaa onnetonta rikasta leskeä ei tarinassa esiinny. Elettiin kesää 2013 kun tutkalle osui norjalainen öljy-yhtiö nimeltään Panoro Energy. Norjalaisen ”Kauppalehden” keskustelufoorumilla kohistiin. Quality sources, you know. Aktiivinen sijoittajajoukko oli saanut yhtiön johdon ja hallituksen vakuuttuneeksi, että mitäs jos öljynetsinnän sijaan myydäänkin kaikki assetit ja jaetaan rahat osakkeenomistajille. Yhtiön strategian mukainen öljynetsintätoiminta ja öljykenttien kehittäminen kun olisi hyvin todennäköisesti omistaja-arvoa merkittävästi tuhoava kun sitä luova vaihtoehto.
Mikä kumman Panoro Energy. Öljy-yhtiöksi mikroskooppinen, tuolloin öljynetsintään fokusoitunut E&P kioski. Yhtiön omistamat öljykentät sijaitsivat solideilla maantieteellisillä alueilla kuten Länsi-Afrikassa ja Brasiliassa. Öljyntuotanto ja kassavirta eivät varsinaisesti enää kuuluneet yritystoiminnan peruspilareihin varsinkaan, kun jotain tuottaneet assetit Brasiliassa ja Kongossa oli myyty keväällä ja kesällä 2013. Opin nopeasti, että samanlaisella business logiikalla toimivia öljynetsintäyhtiöitä oli olemassa useita, pörssilistattunakin. Norjalaisille nähtävästi riski maistuu ja rahaa riittää kaikenlaisiin sijoitusideoihin. Voi tosin olla, että osittain tästä syystä pärjäävät paremmin kuin iso osa meikäläisistä, joille nollakorko on riittävä torjuntavoitto.
Yhtiö osoittautui kuitenkin erikoistapaukseksi, minkä johdosta kiinnostuin siitä sijoitumielessä. Tuolloin kevät-kesällä 2013 yhtiö oli aktiivisesti lähtenyt likvidoimaan omistuksiaan. Heinäkuuhun 2013 mennessä yhtiö oli myynyt tuottavan kaasukenttänsä Brasiliassa, sopinut Nigeriassa sijaitsevan öljy- ja kaasulöydöksiä sisältäneen offshore öljylisenssinsä (öljynetsintäalue) myynnistä sekä myynyt Kongossa sijainneen öljylisenssinsä. Jäljellä oli enää pari deep offshore etsintälisenssiä Brasiliassa sekä Gabonissa sijainnut ”kruununjalokivi”, jossa potentiaalista poraamatonta öljyä piti jo löydettyjen mutta vielä tuotantoon viemättömien lähteiden lisäksi olla niin paljon ettei norjalainenkaan meri geologi paskalle taivu.
Likvidointi master planin lisäksi yhtiöllä oli käteistä 40m$ arvosta ja jo sovituista Brasilian ja Nigerian diileistä tulossa 140m$ + 30m$. Velkaa oli 135m$, joka kuitattaisiin sovituilla Brasilian kaasukentän myyntituloilla. Yhtiön markkina-arvo oli n. 90m$. Sijoitus yhtiöön oli siis betsi, että loppujen assettien myynnin jälkeen yhtiön nettokassa olisi 100-150m$, joka jaettaisiin osakkeenomistajille. Päälle tulisi vielä optiona yhtiön tyhjien kuorien mahdollinen myynti. Kuoret sisälsivät bonuksena 125m$ hyödyntämättömän kirjanpidollisen verotappion, jonka reaalinen arvo olisi ollut jotain 10-20m$ suuruusluokkaa.
Sen sijaan, että yhtiön johto olisi vienyt master planin nätisti maaliin möläytti yhtiön CFO elokuussa 2013 pidetyssä Q2 tulos-webcastissä johdon tavoitteena olevan alkaa taas kasvattamaan yhtiötä uusilla öljylisenssihankinnoilla ja öljynetsintäkampanjoilla. Suunnan muutos, joka tarkoittaisi kymmenien / satojen miljoonien investointisatsauksia. Keskustelufoorumilla kohistiin. Pikikset olivat vaihtumassa potentiaaliseen arvoansaan ja mahdolliseen painajaiseen.
Tästä lähti liikkeelle vaiherikas saaga, missä sekä yhtiö että sijoituscase on kokenut jos jonkinlaisia käänteitä. Näistä lisää seuraavissa pätkissä...