Sijoitusfilosofian ja -strategian pohdintaa

Olen tässä jonkin aikaa jo miettinyt sijoitusfilosofiaa, jonka istuttaisin itseeni syntymässä, jos vaan olisi näin jälkikäteen mahdollista. Syy miksi olen asiaa miettinyt, on se, että viime aikoina on tullut seurattua paljon sijoituskeskustelua eri alustoilla ja lukenut blogeja jne. ja niissä pääosin kaikissa jauhetaan samaa mantraa tasaisesta pitkäaikaisesta säästämisestä esimerkiksi rahastoihin tai osakkeisiin ja sitä kautta tietysti korkoa korolle ilmiön kautta vaurastumisesta. Muutama näistä "guruista", pääasiassa Facebookissa, jopa suuttuu siitä, jos tätä heidän tapaansa kritisoi ainoana oikeana tapana sijoittaa. Itselle tietenkin asiassa on enemmän muuttujia ja ne kaikki pitää ottaa huomioon, mutta olen miettinyt tuollaista yleiskaavaa, jos sen saisi aloitettua syntymästä ja elämä menisi käytännössä nykynormien mukaan (koulutus, työ, perhe, oma asunto, eläke).

Tämä kaava on siis perus-pulliaiselle, ei ammattimaiselle sijoittajalle, ja todennäköisesti olen pihalla joltain osin kaavan kanssa, mutta jospa se herättäisi keskustelua.

Kaaviossa on kolme viivaa, joista punainen kuvaa riskikerrointa, vihreä vaurastumiskerrointa ja keltainen elämänlaatua.

Lähdetään avaamaan vaikka vaurastumisesta ensin, eli vihreästä viivasta. Minusta sijoittaminen jakautuu karkeasti kahteen osaan, vaurastumiseen ja rikastumiseen. Vaurastuminen on hidasta, vähäriskistä ja jatkuvaa. Rikastuminen on nopeaa, isolla riskillä ja nopeaa. Tasainen vaurastuminen on pohja koko sijoitustoiminnalle ja se pitäisi aloittaa välittömästi syntymästä. Kuukausittain laittaa rahaa rahastoihin tai suoriin osakehankintoihin. Vihreä viiva kuvaa siis määrää, mitä kuukausittain panostetaan vaurastumiseen. Käyrä nousee, koska koulutuksen ja iän, sekä kokemuksen myötä tietysti on tarkoitus edetä myös uralla ja palkan kasvaa, jolloin jää enemmän rahaa laitettavaksi vaurastumiseen.

Äkkijyrkkä pudotus 60 ikävuoden tienoilla siksi, koska se on viimeistään aika, jolloin niistä vaurastumisen hedelmistä olisi hyvä alkaa nauttimaan, eikä ole enää niin järkeä laittaa rahaa pitkäjänteiseen vaurastumiseen, koska kuolema korjaa kuitenkin ennen kuin niistä hedelmistä pääsee nauttimaan. Eli tasaisesti määrän kasvattamista noin 60 vuoden tienoille ja sen jälkeen nauttimista vaurastumisen hedelmistä.

Punainen viiva kuvastaa riskikerrointa, eli käytännössä mahdollisuutta kokeilla rikastumista. Tämä on se, mistä nämä aiemmin mainitsemat "gurut" on eri mieltä olleet. Minusta 20 vuotiaalla, lukion päättäneellä nuorella, tai 65 vuotiaalla eläkeläisellä on täysin erilainen riskiprofiili, kuin 40 vuotiaalla, jolla on perhe ja asuntolaina.

Minun mielestä, jos 20 vuotiaana esimerkiksi saisi 5000€ ylimääräistä rahaa (muistetaan, että se kuukausittainen vaurastumisen pohja on rakennettu jo), niin siitä tämä parikymppinen voisi helposti käyttää 3000€ esimerkiksi matkailuun, viihde-elektroniikkaan ja kokemusten luomiseen, mutta 2000€ voisi huoletta laittaa todella ison riskin sijoitukseen ja kokeilla rikastumista. Sama on 65 vuotiaan eläkeläisen kohdalla. 3000€ elämänlaadun parantamiseen, vaikka matkailuun ja 2000€ ison riskin kohteeseen, jolla mahdollisuus saada reilusti lisää käyttövarallisuutta.

40 vuotiaalla, jolla on perhe ja asuntolainat, on taas täysin eri tilanne. Ei hänen tietenkään kannata lähteä ottamaan isoja riskejä, vaan mielummin laittaa vaikka rahaa talteen pahan päivän varalle. Toki hänenkin kannattaa miettiä matkailua ja kokemuksia, jotka parantaa elämänlaatua.

Keltainen viiva on siis elämänlaatua kuvaava viiva. Halusin sen ehdottomasti mukaan, koska kovin usein noissa, esimerkiksi Facebookin keskusteluissa unohtuu se, että siitä varallisuudesta pitää myös osata nauttia. Elämänlaadun pitäisi kasvaa käytännössä käsi kädessä varallisuuden kanssa ja olla huipussaan siellä eläkeiän lähestyessä, jonka jälkeen se on enää elämänlaadun ylläpitämistä.

Elämänlaatua kasvattavia asioita tarkoitan tässä esimerkiksi ensimmäisellä vuokra-asunnolla opiskelemaan lähtiessä, ensimmäinen oma-asunto, välivuosi ulkomailla, auto, omakotitalo, mökki tai kakkosasunto ulkomailla, arkea helpottavat palvelut kuten siivous jne. Sen on siis tarkoitus kasvaa kokoajan varallisuuden kasvaessa ja sen mahdollistaessa.

Tuo on siis se optimaalinen kaavio, jos pääsee heti nollasta aloittamaan ja elämä etenee tuon peruskaavan mukaan. Jos tulee vaikka myöhemmin mukaan sijoitusmaailmaan tai on muuten erilaiset tilanteet, on esimerkiksi 40 vuotias hyvin toimeentuleva sinkku, niin silloin tietysti noiden kolmen asian suhteutus on täysin erilainen. Mutta itse näkisin, että nuo kolme asiaa on hyvä ottaa huomioon omia sijoitusstrategioita ja -filosofioita suunnitellessa. 

Ja tosiaan se miksi tätä asiaa olen pohtinut, niin yleinen konsensus keskusteluissa on keskittynyt melkeinpä täysin tuohon vaurastumiseen ja jos nyt sattuu asiaa kritisoimaan ja ehdottamaan vaikka elämänlaadun parantamista, muutaman osakemyynnin kustannuksella, niin se vastustus on yllättävää. Itseä ei ainakaan lohduta siellä hauta-arkussa se sadantonnin superrahasto-omistus, jota piti pitää kiinni hamaan loppuun asti.