Casimir Ehnrooth on näköjään kuollut.
Hänen yhtiöissään minulla on ollut usein rahaa kiinni ja aika levollisin mielin sai olla.
Hän ei tällaisista hömpötyksistä kuin diversifioituminen tai fokusoituminen pahemmin välittänyt. Hän laittoi rahaa sinne, mistä sitä hänen mielestään sai lisää.
Pari vanhaa casea:
Kun markka lähti kellumaan, ruikuttivat suomalaiset yhtiöt kuorossa, miten pahat kurat tuli valuuttaluotoista. Cassen johtama vientiyhtiö Kymmene Oy kirjasi 200 miljoonaa plussaa tuolta neljännekseltä. Taloustoimittajat pääsääntöisesti sivuuttivat tämän, ja osavuosikatsauksessakin asia oli hyvin pienellä. Kymmene oli suojannut kaikki valuuttaluottonsa ja laittanut tyyliin kaikki kassavarat valuuttaan. Toisilla on poliitikkana "puolen vuoden suojauksia" ja muuta paskaa, toiset painaa tilanteen mukaan. Ilman tuota painetta markka olisi voinut hyvinkin sinnitellä hetken pitempään.
Kun Nokia oli kuraa tekevä Saksan seikkailija, ei -90-luvun alun osakemarkkinoilla ollut ostajia jonoksi asti. Ainoa välittäjä joka osti omien sanojensa mukaan "pieniä määriä" oli Henrik Kuningas. Näitä pieniä määriä sitten kertyi Kymmenen taseeseen aika paljon. Osakkeet myytiin joskus kupla-aikoihin aika messevällä profitilla. Kuuluuko metsäteollisuusyhtiön toimialaan spekulatiivinen osakesijoittaminen ei ollut ongelma, jota Cassen tason kaverit pohtivat.
Toivottavasti tällaisia miehiä on johtamassa minun nykyisinkin omistamiani yhtiöitä.
