Hallituksen kärkihankkeet.

Itse ajattelen näitä kärkihankkeita lähinnä hintana siitä, että hallituksella säilyy riittävä kannatus. PerKe-puoluiden suunnitelmataloutta omilleen. Onhan näihin rahaa, jos tällä pidetään rivit suorina Akinkin uumoileman yleislakon tullessa. Taitaa kyllä jotain Vartiaista hävettää tällaisten puolustelu mutta minkäs teet, demokratiaa ja sitä rataa.

En ole tarkemmin noihin "bio/kierto/hubbabubbatalous" hankkeisiin perehtynyt mutta parhaimmillaan noi voidaan kai toteuttaa olemassaolevalla byrokratialla ja syrjäseutujen reppanoita risunkeruulla työllistäen, jolloin kokonaiskustannukset eivät ole ihan kamalia. Suboptimaalista elvytystä toki mutta second-best maailma eli todellisuus on tällainen.

Ps. Jos oot positiivisten uutisten tarpeessa niin Valtiontalouden Tarkastusviraston pääjohtaja Pöystin siirtyminen Sotepomoksi on hyvä juttu. Numero-orientoitunut nörtti, joka ei ole saavuttanut asemaansa supliikkinsa tai saunaseuransa ansiosta.

Politiikan realiteetit tuntien en paljon odottanut, joten ei joutunut pettymäänkään. Niin kuin edelliset kirjoittajat jo totesivatkin niin koko prosessihan on kärkihankkeiden osalta nurinkurinen. Hankkeita byrokraattisesti ylhäältä alaspäin valmistelemalla varojen tehokkaasta kohdistumisesta ei varmaan kannata haaveillakaan. Hyvät ideat löytävät kyllä rahoitusta ilman valtion tukiaisiakin, mutta virkamiesten päätösten takana olevat tukirahat eivät melko varmasti löydä hyviä tai ainakaan parhaita ideoita.

Olen lähes aina äänestänyt Kokoomusta, mutta tällä hetkellä epäilen onko yhdelläkään puolueella ratkaisua Suomen nykyisiin taloudellisiin ongelmiin. Vasemmisto haluaa tietysti elvyttää, mikä sinänsä voisikin joidenkin länsimaisten ylijäämätalouksien osalta olla fiksua. Ongelma vain on, että Suomi on suunnilleen vastakohta em. maiden joukolle. Pieni vientivetoinen avotalous, joka painii sekä julkistalouden että kauppataseen alijäämän kanssa. Vaikka me kuinka elvytetään, niin ei me käännetä Euroopan taloutta nousuun tai saada aikaan yllättävää globaalin investointikysynnän piristymistä.

Täysin vakuuttunut en ole myöskään oikeistohallituksen tarjoamasta ratkaisupaketista saatikka sitten joukossa olevien järkevienkään ehdotusten läpimenosta. Kärkihankkeista edellä jo puhuttiinkin. En usko poliitikkojen ja virkamiesten kykyyn allokoida resursseja tehokkaasti, joten ihan hirveästi en näistä tykkää. Ilmeisesti hallitus kuitenkin uskoo, koska tekee alijäämäisen budjetin (=elvyttää) jonka osana antaa virkamiesten sijoitettavaksi tukun miljoonia. Jos halutaan tehdä elvyttävää talouspolitiikkaa, niin tekisin sen enemmin yksityisen sektorin kautta alentamalla veroja. Inframiljoonat ovat minusta kärkihankepaketin fiksuin osa, olettaen että korruptio ja siltarumpupolitiikka pysyy aisoissa. Infrainvestointien tärkeysjärjestykseen laittaminen on suhteellisen yksinkertaista ja toisaalta jossain määrin hyödyllisiä hankkeita on tarjolla niin paljon, että virkamiesten pieni epäonnistuminen priorisoinnissa ei välttämättä johda rahojen täyteen tuhlaamiseen.

Mun mielestä Sipilän yhteiskuntasopimushanke oli jossain määrin typerä. Tai lähinnä sen läpiviennin yrittäminen työn yksikkökustannusten alentaminen etunenässä. Minusta palkkataso ei ole Suomen kilpailukyvyn kannalta suurin ongelma enkä usko, että 5% palkka-alella olisi saatu välittömiä hyötyjä aikaiseksi, ennemminkin päinvastoin. Toisekseen em. ehdotuksella saatiin AY-liike takajaloilleen ja uhkailemaan yleislakoilla. Minusta tämä olisi voitu pelata fiksumminkin. Suomi kyllä tarvitsee jonkinlaista palkkadeflaatiota (tai paremminkin työn tuottavuuden ja palkan parempaa kohtaantoa) ja AY-liikkeen ulkoparlamentaarisen vallan rajoittamista, mutta minusta yhteiskuntasopimushanke oli alusta asti tuomittu epäonnistumaan. Minusta tässä olisi kannattanut edetä työelämän sääntelyn ja jäykkyyksien purkaminen sekä AY-liikkeen ylivallan nakertaminen etunenässä, uskoisin että olisi lopulta saatu enemmän aikaan. 

Verotetaan rahaa tuottavilta yksiköiltä, maksetaan välistä hallinnointikulut ja siirretään jäljellä jäävä osuus vähemmän tuottaville yksiköille. Mikä tässä kuviossa nyt voi olla huonoa?

Kepulle hatunnosto, 300 megan korotus maataloustukeen naamioituna biotaloushömpötykseksi (= scooppaa hyvin ympäristöhömpötyspisteitä hölmöiltä). Play on players! Kokonaistuottavuuden kannalta olisi parempi jos maatalousyrittäjät lopettaisivat voimakkaasti subventoidun toimintansa ja edes osa heistä siirtyisi muihin töihin, osa työttömiksi ja osa pimeisiin töihin. Harrastustoimintaa saa toki harjoittaa, mutta ei kai se nyt näin kalliiksi voi kansakunnalle tulla? Koko toimialan kilpailukyvystä kertoo jo täytettävien lomakkeiden määrä: http://yle.fi/uutiset/nain_kay_kun_kaikki_viljelijan_tayttamat_lomakkee…

"Meinasin pillahtaa itkuun, kun tajusin että pyykkinaru vain jatkui ja jatkui, kertaa 18 vuotta viljelijöiden lomakkeita työnsä puolesta käsitellyt Tabell."

Valveutuneen veronmaksajan luulisi myös pillahtavan itkuun kun tietäisi tälläisestä hölmöläisten peitonjatkamisesta. Kepu on Suomen klientilistisin puolue ja onnittelenkin puoluetta toimivan ikiliikkujan keksimisestä. Kepulainen ikiliikkuja: 1) Verota rahat yhteiskunnasta 2) Siirrä ne omille kannattajille 3) Saa kannattajien äänet vaaleissa 4) Palaa kohtaan yksi. Fysiikan Nobel-palkinto on aivan tuloillaan kepulle. Olenkin aina väittänyt, että Mauri Pekkarinen on Suomen kallein mies, näköjään Sijoitustiedon nimimerkki Aki on ainakin tämän väittämän ostanut (väitti ennen, että kallein on Tuomioja).

PikkuPro kirjoitti:

 Valtion toiminnan rahoitus on imo kokonaisuus ja on ihan sama tuleeko massit osakkeiden myynnistä veikkausvaroista vai tuloveroista.

Eräs suosikkiakateemikkoni, Richard Thaler, on antanut tälle nimenkin "Mental accounting" https://en.wikipedia.org/wiki/Mental_accounting.

Tupla.