Sijoitusallokaatio — kaikkein tärkein sijoituspäätöksesi

Tuossa muka perusluontoisessa allokaatiosuosituksessa on kyllä aikamoinen riski sisällä. 30 % sijoitussuositus kehittyville markkinoille on valtava ylipaino ja iso riski.

Kehittyvien maiden markkinoiden osakkeet ovat aika suurelta osin kolmella sektorilla 1) pankit, 2) kaivannais- ja energia-ala, ja 3) teleoperaattorit.  Lisäksi kehittyvät taloudet ovat yleensä ottaen aika sekavia, poliittinen riski on taivaissa ja verotus aika kovaa. Kriisejä myös tulee jatkuvalla syötöllä.

Kehittyvien markkinoiden historiallinen tuotto on myöskin ollut huono eikä minusta tulevaisuus näytä paljon valoisammalta, yllämainituista riskeistä ja kovin syklisestä toimialajakaumasta johtuen. (Pankit, kaivannaiset ja energia osakkeet kehittyvillä markkinoilla  ylipainossa). Kannattaa katsoa vaikka VWO etf:n tuottoja ja verrata sitä muuhun markkinaan.

Toisaalta kun katsoo vielä kehittyvien markkinoiden etf:ien maajakaumaa, maantieteellistä hajautustakaan ei kehittyvien markkinoiden etf:llä saa. Jos haluaa välttämättä sijoittaa ison osan rahoistakaan Taipein tai Hong Kongin pörssiin, ei sitä minusta kannata tehdä kehittyvien markkinoiden indeksejä ostamalla.

Minusta kehittyville markkinoille yleisesti, ei valikoiden, kannattaa sijoittaa pitkäaikaisesti korkeintaan muutama prosentti salkusta ja paljon mitään ei menetä vaikka pitäisi kaikki sijoitukset vakaissa talouksissa.

petteri kirjoitti:

Tuossa muka perusluontoisessa allokaatiosuosituksessa on kyllä aikamoinen riski sisällä. 30 % sijoitussuositus kehittyville markkinoille on valtava ylipaino ja iso riski.

Kehittyvät markkinat edustavat jo enemmistöä maailmantaloudesta (60% GDP PPP). Siellä on myös valtaosa väestöstä ja yli 2/3 maailmantalouden kasvusta. Ei länsimaista eläkepommia ja pääasiassa velkatasot ovat maltillisempia. Lisäksi arvostustasot ovat edelleen kohtuullisemmat. Omasta mielestäni riski olisi sijoittaa Yhdysvaltojen markkinoille 30% salkusta nykyisillä muutaman prosentin tuotto-odotuksilla.

Siinä olet oikeassa, että olisi pitänyt ehkä mainita, että tuossa on mukana jonkin verran näkemyksenottoa. 30% ei edusta EM:n osuutta maailman markkina-arvosta, vaan omaa näkemystäni sen pitkän ajan paremmista tuotto-odotuksista.

petteri kirjoitti:

Kehittyvien maiden markkinoiden osakkeet ovat aika suurelta osin kolmella sektorilla 1) pankit, 2) kaivannais- ja energia-ala, ja 3) teleoperaattorit.  Lisäksi kehittyvät taloudet ovat yleensä ottaen aika sekavia, poliittinen riski on taivaissa ja verotus aika kovaa. Kriisejä myös tulee jatkuvalla syötöllä

Kehittyvien markkinoiden historiallinen tuotto on myöskin ollut huono eikä minusta tulevaisuus näytä paljon valoisammalta, yllämainituista riskeistä ja kovin syklisestä toimialajakaumasta johtuen. (Pankit, kaivannaiset ja energia osakkeet kehittyvillä markkinoilla  ylipainossa). Kannattaa katsoa vaikka VWO etf:n tuottoja ja verrata sitä muuhun markkinaan.

Toisaalta kun katsoo vielä kehittyvien markkinoiden etf:ien maajakaumaa, maantieteellistä hajautustakaan ei kehittyvien markkinoiden etf:llä saa. Jos haluaa välttämättä sijoittaa ison osan rahoistakaan Taipein tai Hong Kongin pörssiin, ei sitä minusta kannata tehdä kehittyvien markkinoiden indeksejä ostamalla.

Minusta kehittyville markkinoille yleisesti, ei valikoiden, kannattaa sijoittaa pitkäaikaisesti korkeintaan muutama prosentti salkusta ja paljon mitään ei menetä vaikka pitäisi kaikki sijoitukset vakaissa talouksissa.

Nykyään teknologia on melkein yhtä suuri kuin rahoitus suurimmissa ETF:ssä. Jos sektorit häiritsevät, niin voihan sijoittaa sellaisiin ETF:n, jossa ne ovat alipainossa? Rahastoja on vaikka kuinka, mistä valita, ei ole pakko sijoittaa Taiwaniin ja ja Kiinaan keskittyvään.

Kehittyvien markkinoiden tuotto ei ole ollut huono. Se on viimeisen 50 vuoden aikana ollut kehittyneitä markkinoita parempi. Mutta itseäni kiinnostaa lähinnä tuleva tuotto-odotus. Haastan sinut esittämään yhtään varteenotettavaa tutkimusyhtiötä, jotka antavat kehittyneille markkinoille korkeamman odotetun tuotto-odotuksen versus kehittyvät markkinat. Voin kertoa firmoja, jotka ovat päinvastaista mieltä: AQR Capital Management(https://www.aqr.com/), Research Affliates (https://www.researchaffiliates.com/ ) , Bridgewater (https://www.bridgewater.com/), GMO (https://www.gmo.com/) - Nämä puljut hallinnoivat suuruusluokkaa 700 miljardia dollaria pääomaa, ja niiden tutkimusta pidetään aika suuressa arvossa.

Mutta hyvä tietää miksi kehittyvät markkinat ovat länsimaisilla sijoittajilla edelleen alipainossa. Neutraali paino muuten olisi(vähän riippuu miten sen laskee) 15%. Pari prosenttia poikkeaisi yhtä paljon "maailmaportfoliosta" kuin oma ehdotukseni 30%.

En tiedä mitä tapahtuu seuraavien muutamien vuosien aikana. Uskon, että pitkällä tähtäimellä ylipaino kehittyvillä palkitaan.

Daytrader kirjoitti:

Haastan sinut esittämään yhtään varteenotettavaa tutkimusyhtiötä, jotka antavat kehittyneille markkinoille korkeamman odotetun tuotto-odotuksen versus kehittyvät markkinat. Voin kertoa firmoja, jotka ovat päinvastaista mieltä: AQR Capital Management(https://www.aqr.com/), Research Affliates (https://www.researchaffiliates.com/ ) , Bridgewater (https://www.bridgewater.com/), GMO (https://www.gmo.com/) - Nämä puljut hallinnoivat suuruusluokkaa 700 miljardia dollaria pääomaa, ja niiden tutkimusta pidetään aika suuressa arvossa.

Sattumalta EMD:ssa ja EM equityssa on myos huomattavasti korkeammat feesit, ja yllamainitut taitavat olla asset managereita eivatka tutkimusyhtioita. Voihan tama olla vain sattumaa ja lafkojen tutkimus silti olla laadukasta (en ole lukenut). Firman nimi tai AUM ei mielestani silti ole mikaan laadun tae sinansa.

Se, että jollain alueella BKT tai talous kasvaa voimakkaasti ei riitä siihen, että sijoittaja voi saada hyviä tuottoja. Sen lisäksi poliittisen ja toimintakulttuurillisen ympäristön pitää olla sellainen, että sijoittajalle että ollaan valmiita maksamaan tuottojakin. Kehittyvissä maissa nousee kehittyneitä markkinoita useammin valtaan monenlaisia vallanpitäjiä, jotka mielellään kansallistavat tai verottavat ulkomaiset sijoittajat hengiltä. Myös pankit sekä energia ja kaivannaisala ovat poliittisesti erittäin tulenarkoja aloja.

Pankkiosakkeet romahtavat melkein  joka kriisissä ja sen jälkeen uudelleen pääomituksessa diluutio tuhoaa omistukset, jos konkka ei korjannut. Energia- ja kaivannaiset taas helposti verotetaan tai kansallistetaan kun sijoittajalla menee liian hyvin. Trumpin lietsoessa kauppasotaa riski on vielä noussut reilusti.

Kehittyvien markkinoiden osuus maailman osakkeiden markkina-arvosta on noin 10 %, vähän rajauksesta riippuen. Jos osakkeisiin sijoittaa 70 % koko salkusta, sen että sijoittaa koko salkusta muutaman prosentin kehittyvien markkinoiden osakkeisiin ei ole mitenkään iso alipaino.

Mitä analyytikkoihin tulee, tutkimusyhtiöt nyt ovat ihan roolinsa puolesta äärimmäisen optimistisia osakemarkkinoijia ja niiltä jää paljon riskejä mainitsematta.

Kapteeni Ilmiselva kirjoitti:

Sattumalta EMD:ssa ja EM equityssa on myos huomattavasti korkeammat feesit, ja yllamainitut taitavat olla asset managereita eivatka tutkimusyhtioita. Voihan tama olla vain sattumaa ja lafkojen tutkimus silti olla laadukasta (en ole lukenut). Firman nimi tai AUM ei mielestani silti ole mikaan laadun tae sinansa.

No yritykset ovat tunnettuja siitä (miten tämän voi edes todistaa?), että ne tekevät hyvin laadukasta tutkimusta, enkä nyt varsinaisesti yrittänyt peitellä, että he myös hallinnoivat rahaa. Varsinkin kolme ensimmäistä ovat sitä tehneet erittäin menestyksellisesti, neljäs on tyypillisesti ollut konservatiivinen. Olisi kiva tietää mitä tutkimusta olet sitten lukenut tuotto-odotuksiin liittyen, jos näiltä et mitään? Mun mielestä on ihan hyvin perusteltua eri malleissa, että arvostuksen ja tulostason odotetaan jonkin verran palautuvat kohti keskiarvojaan ja suosiollisten demografioiden maissa tuloskasvun odotetaan olevan hieman vauhdikkaampi. En oikein tiedä, mikä olisi parempi lähestymistapa. On aina helpompi tuomita kaikki kaupallinen paskaksi, kuin näyttää toimivampi menetelmä.

petteri kirjoitti:

Se, että jollain alueella BKT tai talous kasvaa voimakkaasti ei riitä siihen, että sijoittaja voi saada hyviä tuottoja. Sen lisäksi poliittisen ja toimintakulttuurillisen ympäristön pitää olla sellainen, että sijoittajalle että ollaan valmiita maksamaan tuottojakin. Kehittyvissä maissa nousee kehittyneitä markkinoita useammin valtaan monenlaisia vallanpitäjiä, jotka mielellään kansallistavat tai verottavat ulkomaiset sijoittajat hengiltä. Myös pankit sekä energia ja kaivannaisala ovat poliittisesti erittäin tulenarkoja aloja.

Pankkiosakkeet romahtavat melkein  joka kriisissä ja sen jälkeen uudelleen pääomituksessa diluutio tuhoaa omistukset, jos konkka ei korjannut. Energia- ja kaivannaiset taas helposti verotetaan tai kansallistetaan kun sijoittajalla menee liian hyvin. Trumpin lietsoessa kauppasotaa riski on vielä noussut reilusti.

Kehittyvien markkinoiden osuus maailman osakkeiden markkina-arvosta on noin 10 %, vähän rajauksesta riippuen. Jos osakkeisiin sijoittaa 70 % koko salkusta, sen että sijoittaa koko salkusta muutaman prosentin kehittyvien markkinoiden osakkeisiin ei ole mitenkään iso alipaino.

Mitä analyytikkoihin tulee, tutkimusyhtiöt nyt ovat ihan roolinsa puolesta äärimmäisen optimistisia osakemarkkinoijia ja niiltä jää paljon riskejä mainitsematta.

Jep, riskit kaivoksissa, veroissa ja pankeissa ovat kautta historian realisoituneet, ja silti tuotot ovat olleet erinomaisia ja hajautushyöty lisännyt merkittävästi riskikorjattua tuottoa. Kannattaa katsoa tulevaan, eikä menneisyyteen. Kaivosteollisuuden osuus laskee vuosi vuodelta, niinkuin se teki Länsimaissakin. Toki jos seuraa uutisia, niin kehittyvistä markkinoista uutisoidaan aina ikävät jutut. Ei esimerkiksi, kuinka keskiluokka kasvaa hurjaa vauhtia ja kuinka paljon koulutus on parantunut viime vuosikymmeninä. On luonnollista, että jos kehittyville markkinoille sijoittaminen ei kiinnosta, ei ehkä asioita seuraakaan paljon otsikkotasoa pidemmälle. 

Tosiaan kehittyvien markkinoiden prosenttiosuus maailman osakkeista on hieman alle 10% free float adjusted, mutta enemmän kuin 15% markkina-arvoista. Mulle tärkempää kuin mitä ne ovat nyt, on se mitä ne on 20 vuoden päästä. Mä uskon, että 20-30% välillä mennään. Ja itse kyllä miellän vaikka Vietnamin kehittyväksi markkinaksi, vaikka kaikki muut sen laittaisivat johonkin muuhun koriin.

Näissä tulee olemaan volatiliteettia ja ikäviä otsikoita. Vastapainoksi tulee hienoja tuottovuosia. Mutta sattuu sitä paremmissakin piireissä. Saksassa vuonna 1900 sijoittaja joutui odottamaan 55 vuotta ilman mitään reaalista tuottoa. Ranskassa 1929-1982 oli 54 vuoden tuototon periodi. Iso-Britannian pörssissä oli 1970-luvulla viiden vuoden periodi, jonka reaalituotto oli -63%. Teknokuplassa Saksassa oli teknologiaindeksi, joka tippui yli 90% ja finanssikriisi on vielä kaikkien muistoissa. Ei osakesijoittaminen ole koskaan riskitöntä. Itse asiassa Robert Shillerin tutkimuksista voi vetää sen johtopäätöksen, että olisi saanut todella hyvän sijoitustuoton, kun aina sijoittaisi hajauttaen kaikkein pahimpiin basket case -markkinohin, jotka ovat romahtaneet viime vuosina (usein finanssikriisin kokenut EM-valtio). Data markkinoista on usein yllättävää.

Mie allekirjoitan allokaation merkityksen. Tosin en näe mitään syytä ajaa jollain kiinteällä allokaatiolla vuodesta toiseen. Ja vaikka sijoitusdebatti on miulle mielenkiintoista, "Onko kehittyville markkinoille oikein 3% vai 30% -paino" -debatti ei ole lopputuloksen kannalta yhtään kiinnostava. Itse debatti toki, hyviä pointteja molemmilta osapuolilta.

Mie väitin ensimmäisen kerran 90-luvulla olevani suhdannekeinottelija. Ajan osakkeilla niin kauan kuin uskallan ja sitten kun en enää uskalla, etsin jotain muuta. Osakepainoni onkin ollut sisukkaasti 10% ja 500% välissä. Käteisessä en juuri pelkää olla, mutta aina on tullut nopeasti vastaan jotain muuta, kuten kiinteistöjä, bondeja tai bisnesprojekteja. En edes näe allokaatiomuutoksia kovin haastavina. Pitää vain haistaa ylikuuma markkina ja tunnistaa romahdus. Kuumalla kevennellään ja romahtaneella ostellaan, ei kovin monimutkaista.

Eli siis pointtini on, että osakepoiminta on tosiaan useimmille vaikeaa, mutta dynaamisen allokaatiostrategian ei pitäisi olla.

Aki Pyysing kirjoitti:

Mie allekirjoitan allokaation merkityksen. Tosin en näe mitään syytä ajaa jollain kiinteällä allokaatiolla vuodesta toiseen. Ja vaikka sijoitusdebatti on miulle mielenkiintoista, "Onko kehittyville markkinoille oikein 3% vai 30% -paino" -debatti ei ole lopputuloksen kannalta yhtään kiinnostava. Itse debatti toki, hyviä pointteja molemmilta osapuolilta.

Mie väitin ensimmäisen kerran 90-luvulla olevani suhdannekeinottelija. Ajan osakkeilla niin kauan kuin uskallan ja sitten kun en enää uskalla, etsin jotain muuta. Osakepainoni onkin ollut sisukkaasti 10% ja 500% välissä. Käteisessä en juuri pelkää olla, mutta aina on tullut nopeasti vastaan jotain muuta, kuten kiinteistöjä, bondeja tai bisnesprojekteja. En edes näe allokaatiomuutoksia kovin haastavina. Pitää vain haistaa ylikuuma markkina ja tunnistaa romahdus. Kuumalla kevennellään ja romahtaneella ostellaan, ei kovin monimutkaista.

Eli siis pointtini on, että osakepoiminta on tosiaan useimmille vaikeaa, mutta dynaamisen allokaatiostrategian ei pitäisi olla.

Samaa mieltä näistä. Tosin sen sanoisin, että jossei asiaa kovin paljoa ehdi miettiä, niin sitten pitäisin vaan liikkeet jossain määrin maltillisina. Aika usein näkee siirtymisiä all-in tilanteista all-out positioon. Se no henkisesti monelle liian kova juttu enää palata markkinoille sen jälkeen, kun on istunut täysin ilman positiota kunnon rallin ajan. Itsekin olin viime vuonna aivan liian käteisenä, ja ikävältähän se tuntui, kun osa pörsseistä nousi jokaikisen kuukauden. Maltillisuus antaa paremman mahdollisuuden sille, että pystyy pitämään objektiivisuutensa. Kaikille tämä ei toki ole ongelma, mutta veikkaisin että suurelle osalle on.

Ei kehittyville markkinoille kannata sijoittaa ollenkaan, jos se tuntuu vastenmieliseltä. En suostuttelisi ketään kovin erilaiseen allokaatioon kuin mikä heille järkevältä tuntuu. Tämä siitä syystä, että kun negatiivisia uutisia alkaa näkymään, kaikki se, mikä on ollut vierasta ja vastoin omia näkemyksiä lähtevät kuin leppäkeihäs portfoliosta yleensä juuri huonoon hetkeen. Sen takia on mielestäni ok pitää matalaa osakepainoakin, jos se auttaa nukkumaan yöt hyvin. Kunhan tiedostaa, että pitkällä aikavälillä hyvin suuren käteispossan pitäminen on kaikkein suurin riski sijoittajalle, ei osakesijoitukset. Tuskin palaamme enää kovin positiivisten lyhyiden reaalikorkojen maailmaan.

Aikaisemmissa viesteissä koitin ilmaista, että korkea paino kehittyville markkinoille ei ole niin älytön kuin monet sitä tuntuvat pitävän. Että on muutama hyvin perusteltu näkemys jopa korkeammastakin painosta tähän tilanteeseen. Ymmärrän kyllä muutkin näkemykset. Kunhan nyt johonkin sijoittaa pitkällä tähtäimellä, muut asiat on hienosäätöä.

Jossain määrin helpoin tapa voittaa markkinatuotot on pitäytyä sijoittamasta kaikkein pahiten kuumentuneisiin markkinoihin. Omasta näkökulmastani myös hyvää arvoa tarjoavat omaisuuserät pystyy tunnistamaan, mutta se vaatii pitkää pinnaa, perehtyneisyyttä ja seurantaa. Aika harvoin on kuitenkaan nykyisen kaltaista tilannetta, jossa selkeät alelaarit alkavat olla tyhjiä, mutta todella karkeita ylilyöntejäkään on vaikea löytää. Markkinat tuntuvat korkotason takia olevan sopivan rationaalisesti yliarvostetut.

Daytrader kirjoitti:

Markkinat tuntuvat korkotason takia olevan sopivan rationaalisesti yliarvostetut.

Mie saatan lainata tätä jossain. Tosin allekirjoitan tämän vain Suomen osalta (mitä ehkä tarkoititkin), mutta tämä on täydellinen kuvaus siihen miten Helsingin näen. Ja tosiaan hyvin harvinainen. Muistan monta selkeää sekä ali- että yliarvostustilannetta, mutta en tällaista hassua pattia. Olen tosiaan lähestynyt tätä "Ajelen täydessä lastissa, mutta tarkkailen tilannetta" -filosofialla. Korko nolla ja P/E 10 lappuja salkussa ei ole täysin karmaisevin tilanne elää päivä kerrallaan.

Neroloiden, Martin A. Armstrongien ja Mikael Jungnerin pelottelemat käteiseen siirtyneet ovat osin jo löytäneet kaikenlaista vilunkiveikkoa kertomaan varmoista korkotuotoista.

"Myy kaikki, heinäsirkat tulevat" -väki ei muuten joudu vastuuseen puheistaan likikään yhtä kovalla kohtelulla kuin "Sijoita kaikki Technopolikseen" -väki. Tämä on sama filosofia, jonka mukaan ostaja saa kusettaa, mutta myyjä ei. Eli on ok ostaa kirpparilta köyhän mummon myymä tonnin vaasi eurolla, mutta ei myydä köyhälle mummolle euron dildoa kahdella.  

Alkuun disklaimeri Pyysingin tyyliin, että helppohan tässä kirjoitella, kun oma salkku jotakin mitä herrat Daytrader ja Pyysing esittää, mutta ei sinnepäinkään. Ts. Erittäin hajautettu pelkurisalkku, jossa yksi suurimmista sijoituksista on kehittyvien markkinoiden ETF. Toiseksi siellä poimittuna alhaisen arvostuksen mm. P/E osakkeita. Ja ajelen omalta kannaltani täydessä lastissa, lähes kaikki sijoitettu ja osakepaino itselleni erittäin korkea 90% tietämillä. Korkoa löytyy salkusta ja se on suurelta osalta kehittyviä markkinoita ja high yieldiä, josta saa jotain tuottoa. Olivat nämä ihan kivasti esittetty tuossa daytrderin linkkaaman Research Affliatesin sivulla. Tarkoitan tätä kuvaa: https://interactive.researchaffiliates.com/asset-allocation/#!/?currenc…

Suosittelen jokaisen vilkaisemaan kuvaa ja hetken pohtivan, mistä luvut tulevat? Koska ostaja ei saa huijata niin ostan kokoajan kuukausisäästöllä Nordnetissä kolmeä ylintä punaista palloa ja ylintä sinistä palloa. 

Joka tapauksessa luvut edustavat keskiarvoa tai keskimääräistä kehitystä. Niiden takaa voi löytyä kalliita osakkeita, kalliita toimialoja ja vastapainoksi halpoja osakkeita tai toimialoja. Rationaalisesti kallis oli tosiaan erinoainen ilmaisu. Lyhyesti sellaiset toimialat ovat kalliita joilla näkymät tulevaisuuteen ovat hyvät. Halpoja on taas esimerkkinä pankki- ja vakuutussektori, jotka tekee rahaa korkokatteella. Korkokatetta on hankala kerätä, jos korot lähes nollassa. 

Oma antini keskusteluun yritän tuoda tässä. Suurenosan S&P500 tuotosta on tuonut FANG-yhtiöt. Digitalisaatio ja SOME on nyt kuuminta hottia. Niillä on saatu ennen näkemätöntä tehostusta helpoti koneistettvissa ruutiineissa ja markkinoinnissa. Puhutaan robotiikasta. Itse asiassa sama on jo tapahtunut kaun sitten teollisuudessa. Tiettyjä työvaiheita on automatisoitu. Esimerkkinä nyt puhutaan itsestään ajavista autoista. Itsestään ajavia vihivaunuja on olut Suomen paperitehtaissa 90-luvun alusta samoin automatisoitu rullavarasto. Nyt sama on tuoto reaalielämään ja pienemmän mittakaavan tai oikeammin rahan toimintoihin. No toin tässä esille sen mielestäni kuuman toimialan. Yksi tapa tunnistaa sellainen oli listattu jossain yhteydessä, että siihen löytyy ETF tai useita ETF:iä. No laittakaas automatisaatio ja robotiikkaa. Check.

Se, että jotain tehdään tehokkaasti lyhyellä aika jänteellä ei tarkoita, että tuottavaa ja tehokasta pitkällä aikavälillä. Esimerkkinä Bottaseksen voittaessa aikaajot kisassa ei uudella tehokkaammalla autollaan ei tarkoita sitä, että hän pääsee kisassa sillä samalla autolla maaliin ensimmäisenä. Hyvin usein päin vastoin sitä suuremmala todennäköisyydellä hän keskeyttää. Paitsi, että systeemi on tehokas sen täytyy olla pitkäikäisesti tehokas ja kestävä. Nykyisessä teitoliikenteen kehityksessä käy hyvin helposti päinvastoin. Nyt ostamalla huippu tietokoneen tai tabletin niin suurella todennäköisyydellä sillä ei tee mitään 5 vuoden kuluttua. Tekemällä nyt mainosjärjestelmän joka automaattisesti Facebookissa mainostaa jotakin voit saada seuravaan vuoden myynnin räjähtävään kasvuun. Todennäköisesti sama systeemillä ei enää tee mitään 5 vuoden kuluttua ellei sille tee mitään. Smaoin sama koodari ei ole todennäkösiesti käytössäsi ainakaan samaan hintaan. Tässä paluu paeritehtaisiin, ne ptikälle automasoitu, ihmiset ajettu minimiin, mutta tehtaita suljetaan, miksi. Ne eivät ole tuottavia, paperiyhtiöiden kannattavuus ei ole hyvä. Tilanne oli toinen 2000-luvun alussa, kun yhtiöillä kerättiin huipputuottoja Nokia rommin jälikeen.  

Oma odotukseni on, että suuriosa näistä automaation ja robotiikan avulla toimintaa tehostavista ei pysty pitämään kustannuksiaan kurissa tai vaihtoehtoisesti systeemiään siinä iskussa, että tuottoja saadaan kestävästi kasvamaan seuraavat 10 vuotta. Toki niitäkin jotka onnistuvat löytyy, mutta niitä hankala arvata. Samoin uskon FANG:ille löytyneen jonkun haastajan. 

Tästä päätään sitten tuohon, että edellä tuli paljon sijoitusviisautta:

1) Allokaatio tärkein sijoituspäätös

- Osakkeet on parhaiten tuottanut omaisuuserä, niissä kannttaa pysyä vaikeassa tilanteessa

2) Kannattaa pysyä erossa kuumasta toimialasta

3) Sijoittamisessa pitää katsoa tulevaisuuteen, ei menneseen

4) Pysy omalla reviirilläsi, missä olet sujut

- Aki kommenoti ainostaan omaa osaamisaluettaan Suomea

- Jollei itse hyväksy omia sijoituksiaan ne helppo hylätä

- Itse valituissa tapiollisissa sijoituksissa kyllä osataan roikkua (oma huomio)

5) Allokaatio ei estä ottamasta näkemystä

- Suhdanne ja kuumat toimialat tunnistettavissa, tietoa kannattaa käyttää

- Näkemyksen ottaminen ei tarkoita osakkeiden myymistä vaan maltillista pienentämistä tai suuntaamista edullisempiin omaisuus eriin

- Muutokset varoisesti askel askeleelta