Sijoittaja tiedostaa yleensä oman sijoitusstrategiansa, sijoitti hän osakemarkkinoille, velkakirjamarkkinoille tai vaikkapa hyödykkeisiin. Sijoittajan tavoitteena on useimmiten saada mahdollisimman korkea tuotto, mahdollisimman pienellä riskillä.
Keskeistä eri strategioiden käytölle on sijoittajan oma usko markkinoiden tehokkuuden asteeseen. Mikäli markkina olisi täydellisen tehokas hinnoittelemaan eri omaisuuslajit, ei spekuloivalla kaupankäynnillä voisi saavuttaa hyötyä. Tällöin ainoa sijoittajan kannalta merkityksellinen päätös olisi hajautus eri sijoitusluokkien kesken.
-
Heikosti tehokkailla markkinoilla osakkeiden hintoihin sisältyy tehokkaasti kaikki historiallinen tieto, tällöin tekninen analyysi on hyödytöntä.
-
Puolivahvasti tehokkailla markkinoilla niin sanotusta fundamenttianalyysista ei ole hyötyä. Tilinpäätöstietojen ja muiden julkisten tietojen analysointi on tällöin turhaa, sillä ne sisältyvät aina välittömästi julki tultuaan osakkeen hintaan.
-
Vahvasti tehokkailla markkinoilla kursseihin sisältyy edellisten lisäksi myös kaikki mahdollinen sisäpiiritieto.
Markkinoiden tehokkuuden voimakkuudesta ei ole yleispätevää todistusta suuntaan tai toiseen. Tutkimustulokset eivät kuitenkaan puolla systemaattista etua ammattimaisten varainhoitajien kyvyssä hoitaa salkkujaan tavalliseen sijoittajaan nähden, tämä puoltaa markkinoiden jonkin asteista tehokkuutta ainakin likvideimmillä arvopapereilla.
Yleisimmät kaupankäyntistrategiat
-
Osta ja pidä
Yleisimpiä piensijoittajien käyttämiä sijoitusstrategioita, osakkeita ostetaan palkkatuloilla jonka jälkeen ne unohdetaan salkkuun.
+ Mikäli sijoittaja sijoittaa tulonsa jatkuvasti, tasaisesti ja useampaan yhtiöön, huonon ajoituksen riski poistuu lähes kokonaan; sijoittaja yltää lähelle markkinatuottoa pitkällä aikavälillä.
- Sijoittaja altistuu paineelle markkinamyllerryksessä ja strategiassa pysyminen vaatii kovaa kuria.
-
Arvosijoittaminen
Arvosijoittaja pyrkii valitsemaan salkkuunsa aliarvostetut yhtiöt. Arvosijoittaja etsii markkinoilta yhtiöitä joiden arvostus on tällä hetkellä matalampi kuin arvosijoittajan käyttämän laskentatavan mukainen ”oikea hinta”, ja uskoo että markkina korjaa arvostuksen jossain vaiheessa oikealle tasolle. Tavallisimmin arvosijoittaja pohjaa laskelmansa yhtiön tuloksesta, taseesta, kassavirrasta ja osingosta saataviin tunnuslukuihin kuten P/E, P/B, P/S, ROE ja ROI. Arvosijoittaja pyrkii siis analyyseillaan valikoimaan sijoituskohteensa muuta markkinaa paremmin.
+ Arvoyhtiösijoitettaessa salkkuun valikoituu usein tervettä liikentoimintaa suorittavia yhtiöitä.
- Hyvät yhtiöanalyysit vaativat paljon työtä, lisäksi mikäli sijoittajan strategia ei toimi, maksaa hän turhia kaupankäyntikuluja.
-
Hintakeskiarvostrategia – Arvokeskiarvostrategia
Sijoitusten ajoitusta tasoittavat strategiat. Strategiat soveltuvat paremmin hajautettuihin sijoituskohteisiin, esimerkiksi indeksi-ETF:iin, kuin yksittäisiin osakkeisiin.
Cost averaging - strategiassa sijoittaja ostaa tasaisin väliajoin kohde-etuutta aina samalla summalla.
Value averaging - strategiassa sijoittaja ostaa enemmän kohde-etuuksia mikäli hinta on laskenut, ja vähemmän mikäli noussut.
+ Pienentävät huonon ajoituksen riskiä. Molemmat strategiat ostavat enemmän kohde-etuuksia mikäli niiden absoluuttinen hinta on alhaalla.
- Absoluuttinen hinnan alentuminen ei tarkoita että osake olisi todellisuudessa halvempi. Tämä saattaa aiheuttaa suuren ylipainon esimerkiksi heikkooon kuntoon ajautuneen yhtiön osakkeella.
-
Indeksisijoittaminen
Indeksisijoittaja sijoittaa varansa indeksiä mukailevasti joko suoraan tai rahaston kautta. Yleisimmin indeksisijoittaja ostaa matalakuluisia ETF-rahastoja. Indeksisijoittaja ei pyri kilpailemaan markkinoilla vaan ostaa markkinaa.
+ Indeksisijoittaja poistaa markkinariskin ja saavuttaa tällöin markkinatuoton sijoituksilleen. Indeksisijoittaminen on myös erittäin edullista. Lähes täydellinen hajautus on saavutettavissa muutamalla rahastokaupalla.
- Joidenkin sijoittajien mielestä indeksisijoittaminen on tylsää.
-
Tekninen analyysi
Teknistä analyysia hyödyntävät sijoittajat uskovat että kurssihistoriasta on löydettävissä avain ylituottoihin. Historiatietoja teknisesti tutkimalla sijoittajat löytävät psykologisten tekijöiden aiheuttamaa kurssivaihtelua ja löytävät täten aliarvostettuja kohteita. Tavallisimpia teknisen analyysin työkaluja ovat liukuvat keskiarvot, osakekaupankäynnin volyymin tutkiminen ja trendikanavat.
+ Mikäli sijoittaja löytää markkinoilla toistuvan hinnoitteluvirheen, on hänellä mahdollisuus suuriin tuottoihin.
- Kuten muussakin spekuloivassa osakekaupassa, sattuman ja taidon erottaminen onnistuneesa/epäonnistuneessa kaupassa on vaikeaa. Lisäksi vuonna 2010 toiminut tekniikka ei välttämättä päde vuonna 2015.
-
Arbitraasi
Arbitraasia käyttävä sijoittaja ostaa ja myy kun jonkun arvopaperin hinta poikkeaa kahdella eri markkinalla. Arbitraaseja saatetaan nähdä esimerkiksi optioiden hinnassa suhteessa suoraan osakesijoitukseen.
+ Mikäli kohteella on suora hinnoitteluero, on tuotto käytännön riskitöntä.
- Arbitraasien löytäminen on luonnollisesti hankalaa.
-
Kaupankäyntiohjelmistot
Automaatio- ja algoritmikaupankäynti. Nopeimmilla tietoliikenteyhteyksillä ja parhailla laskentajärjestelmillä suoritettava kaupankäynti. Esimerkiksi pörssiyhtiön tiedotteen tullessa nopeimmalla tekniikalla toimiva sijoittaja saa informaatioetua muihin sijoittajiin nähden. Automatisoidut ohjelmat ostavat ja myyvät arvopapereita salamannopeasti tilanteen muuttuessa.
+ Parhaalla tekniikalla varustetut sijoittajat saavat kiistämätöntä etua.
- Paras tekniikka on kallista ja erittäin kilpailtua.
Keskustelua:
https://www.sijoitustieto.fi/sijoituskeskustelu/artikkelikeskustelu/yleisimmat-sijoitusstrategiat
