Olen pyrkinyt ajoittain kirjoittamaan kansantajuisesti vähän laajempaakin lukijakuntaa kiinnostavia tiiviitä juttuja. Toisaalta minulta on myös pyydetty vähän pitempiä kirjoituksia, joissa kertoisin vähän laajemmin omista toimistani markkinoilla. Kesälomalla kun olen, annoin tällä kertaa rönsyillä pidemmin ja päästin itseni editoimisessa helpolla. Koko jutun lukemalla ansaitset virtuaalisen pörssinörtit-rintanapin.
Jäin siis tässä elokuun alkuun kaivatulle ja pitkälle lomalle. Loma oli sinänsä ansaittu, koska vuosi on mennyt tuotoissa yli budjetin. Tuottoa on tähän mennessä kertynyt yli 390 tuhatta euroa kaikkien kulujen jälkeen eli 39 % lähtöpääomalle. Tästä tuotosta 26 % on kertynyt päiväkaupankäynnillä ja 13% pidemmillä positioilla.
Samaan aikaan jenkkipörssit ovat nousseet indekseistä riippuen kymmenen prosentin molemmin puolin. Eurooppa on jälleen kerran kyntänyt hädin tuskin positiivista tuottoa, mutta Suomi on ollut vahva kuin härkä. Helsingin osingot huomioiva tuottoindeksi on kymmenisen prosenttia positiivisen puolella.
Salkku elokuun alussa
Karsin salkusta sekä omistuksia että shortteja, jottei lomalla olisi suurta houkutusta katsoa kursseja. Käytännössä olen siis 40 % salkuistani osakkeissa, mutta myös 10 % osakkeita shorttina, joten nettosijoitusaste osakkeisiin on noin 30 %. Ennen lomaa vastaavat luvut olivat long 60 %, short 20 %, net 40%. Lisäksi salkuistani on noin 10% pitkäaikaisissa öljyfutuureissa. Olen myös noin koko omistusteni arvosta shorttina eurooppalaisia valtioiden velkakirjafutuureja. Lisäksi minulla on parilla prosentilla salkusta ns. häntäriskejä varten kaukana rahasta olevia myyntioptioita S&P 500 indeksiin ja velkakirjoihin, ja toisaalta kaukana rahasta olevia osto-optioita Brent-öljyyn. Ne luultavasti erääntyvät arvottomana, mutta toisaalta tuotot ovat melko hurjia, jos rajuja markkinaliikkeitä tapahtuu.
Suhteellisen varovainen salkku osakemarkkinoiden suhteen kuvaa melko hyvin näkemystäni osakemarkkinoiden tulevaisuudesta. On todennäköisempää, että nousu vielä jatkuu. Sitä, jatkuuko se vielä vuoden vai kaksi, on aika mahdotonta sanoa. Mutta toisaalta arvostustasot ovat suhteellisen korkeat, sykli kohtalaisen pitkällä ja geopoliittinen tilanne turhan herkkä — varsinkin kun sen tärkein peluri elää vaihtoehtoisen totuuden maailmassa. Joten tuottoprofiili on omaan makuuni väärään suuntaan epäsymmetrinen.
Nyt kuitenkaan ei ole näköpiirissä mitään välitöntä uhkaa markkinoille. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö sellainen voisi ilmaantua. Usein korjausliikkeet tulevat aika yllättävistä paikoista. Sen sijaan varsinaiset karhumarkkinat tuppaavat vaatimaan taantuman tai nopean nousun inflaatiossa. Toki kauppasota voi tästä vielä äityä, mutta uskon jonkinlaiseen kompromissiin, joka rajoittaa vahingot alle 0,5 % maailman BKT:sta.
Kuitenkin tuotto-odotukset keskipitkällä aikavälillä ovat niin heikkoja, että haluan pitää jatkuvasti käteistä saatavilla joko lyhytaikaisiin tilaisuuksiin tai markkinoiden myllerryksien varalta. Ihmisille, joilla on pienempi vaihtoehtoiskustannus kuin itselläni, suosittelen edelleen melko reiluja osakepainoja. Säästöjen karttuessa laskumarkkinoissa ei ole mitään pelättävää — ne tarjoavat tilaisuuden sijoittaa lisärahoja paremmilla pitkän aikavälin tuotto-odotuksilla.
Eniten ihmisiä kiinnostavat osakeomistukset, joten tässä ne ovat piirakkamuodossa:
Laitan tähän hyvin lyhyesti ranskalaisilla viivoilla perusteluja ja muutoksia viime ajoilta.
- Veoneer on ollut pari kuukautta reilussa ylipainossa salkussani, mutta nyt olen pienentänyt sitä tavanomaisempaan 4 % painoon ainakin loman ajaksi. Yhtiön hinnoittelu ilman kristallipalloa on hankalaa, mutta uskoisin, että se voidaan nykyisestä melko järkevästä hinnasta (480 SEK) nostaa lähemmäksi 1000 SEK:n hintaa. Perusteluina on, että itseajavista autoista hyötyvistä firmoista on huutava pula pörsseissä samaan aikaan, kun tämä on yksi teema, mihin kasvusijoittajat haluavat jatkossa sijoittaa. Nykyisellä tuloskunnolla ei ole juuri väliä yhtiölle, mutta hyvä tilausvirta alkaa näkyä ensi vuoden loppupuolella. Nopeaan kasvuun yhtiö yltää vasta lähempänä vuotta 2022. Tämä ei perustu pelkästään spekulaatioon, vaan jo olemassa oleviin tilauksiin.
- JD.com ei ole arvostukseltaan halpa (tämän vuoden P/E 57, toisaalta P/S 0,75). Yhtiössä on kuitenkin paljon samaa kuin Amazonissa, eli he ovat valmiita investoimaan tulevaisuuteen nykykannattavuuden kustannuksella. Näkisin, että tulevaisuuden nettikaupassa toimitusnopeus on tärkeä kilpailuvaltti, ja JD.com on panostanut todella isosti logistiikkaan (yksityiskohtana, meillä vielä mietitään drone-toimituksia, JD:llä jo käytössä). Vaikka yhtiö on Alibabaa jäljessä B2C markkinaosuuksissa, on heidän asiakastyytyväisyys huippuluokkaa ja näen JD:n olevan vähintään selkeä kakkonen Kiinan nettikaupankäynnissä. Kesäkuussa Google sijoitti puoli miljardia tähän kiinalaisyhtiöön, ja sillä on laajentumisprojekteja ympäri maailman. Näkisin, että näennäisesti kallis arvostus pitää osaa sijoittajista vielä yhtiöstä erossa, mutta tämä tulee lähivuosina korjaantumaan.
- Öljyssä en tiedä mitä tapahtuu seuraavan puolen vuoden aikana. Mutta vuonna 2014 alkanut investointilama alkaa kunnolla näkyä vasta ensi vuonna. Tästä syystä olen ostanut 2020 vuoden lopulle toimitettavaa Brent-öljyä kahdeksan dollarin alennuksella lähikuukausien öljyyn nähden. Öljynkehitysprojektit etenkin merellä ovat hyvin pitkiä, joten öljyn alhaisen hinnan aiheuttama investointien puute näkyy kunnolla vasta viiden vuoden viiveellä. Ilman taantumaa maailmalla, on helppo nähdä skenaario, missä öljyn hinta vielä tuplaantuu. Yhdysvaltojen liuskeöljytuotannon pitäisi kasvaa vähintään 2 miljoonaa barrelia päivässä vuositahtiin, jotta perinteisen öljyntuotannon heikkous saataisiin paikattua. En ole oikein varma päästäänkö siihen, etenkin kuin logistiikassa tulee monia ongelmia eteen. Pitkät sopimukset eivät ole niin volatiileja kuin lähikuukaudet, joten melkein 10 % osuus salkusta ei ole niin riski kuin miltä näyttää.
- Aasian rahastot olivat muiden kehittyvien markkinoiden mukana paineessa. Se ei huolestuta alkuunkaan. Nämä ovat pitkän tähtäimen korkean tuotto-odotuksen sijoituksia. Viimeisen erän Vietnam ETF:ää myynti alkuvuonna sentään osui hyvään aikaan ennen jyrkkää laskua.
- Lisäsin Lehdon painoa tulosvaroitukseen. Olin saanut YIT:t myytyä salkusta pois hyvällä voitolla, joten Lehdon lisäämiselle tuli hyvin tilaa. Näen Lehdon edelleen hyvänä yhtiönä, jolla on kilpailuetu hyvin jähmeällä sektorilla. Rakennusteollisuus kokee syklisen pehmenemisen lähivuosina. Uskon, että Lehdolla on mahdollisuus selvitä siitä muita vähemmin vaurioin. Hyvä tase ja kilpailuetu tuovat valmiuden ottaa edelleen markkinaosuuksia seuraavassa noususuhdanteessa.
- Olen edelleen pienen määrän Teslaa shorttina. Tässä osakkeessa ei ole enää pitkään aikaan ollut mitään järkeä. Elon Musk vetelee ässiä hihasta kuin Berlusconi parhaina päivinään. Viimeisin kurssia nostattanut uutinen on, että Musk aikoo viedä yhtiön yksityiseksi 20 % preemiolla vallitsevaan kurssiin. On täysi mysteeri, miten hän aikoo tämän toteuttaa. Mistä löytyy visiönääri/hölmö, jonka hän saa ottamaan riskin. Muutenkin, jos Musk kannustaa nykyisiä omistajia pitämään osakkeet pörssin ulkopuolellakin, niin mikä on koko manööverin pointti? Käristää meitä shorttareita? Yrittää vuoden 2008 Volkswagen kaltaista short squeezea, jossa volkkarin arvo moninkertaistui päivissä ilman järkevää syytä? Jos yhtiö kääntyy kuluvalla neljänneksellä pysyvästi kassavirralta positiiviseksi, miksi ihmeessä lyhyeksi myyjillä on mitään väliä? Koko case on selkeästi omituisin, mitä olen nähnyt niinä 19 vuotena, mitä pörssiä olen päivittäin seurannut. Yksi aikamme parhaista talouskirjoittajista Morgan Housel yritti selittää hyvin Muskin käytöstä (http://www.collaborativefund.com/blog/natural-maniacs/ )
- Bayer on uusi yhtiö salkussani. Se on mielestäni yksi laadukkaimmista lääkesektorin yhtiöistä. Monsanton oston myötä heistä tulee myös hyvin suuri tekijä maanviljelyksen kemikaaleissa ja biotekniikassa. Monsantosta ei erityisemmin täällä Euroopassa pidetä. Firma on tehnyt vähän epäilyttäviä juttuja historiassaan, mutta nykyisin koittaa elää säädyllisemmin ja Bayerin sateenvarjon alla varmasti monia asia parantuu entisestään. Vuonna 2014 lopussa nämä yhtiöt arvostettiin erillään toisistaan EV/EBITDA selkeästi yli 11 arvolla, kun pörssit olivat hinnoittelukertoimiltaan nykyistä huomattavasti halvempia. Nyt fuusion jälkeen arvostuskertoimet ensi vuodelle ovat laskeneet lähes EV/EBITDA 7 tasolle. Oman näkemyksen mukaan kerroin on edullinen ja synergioita on tiedossa myös ensi vuoden jälkeen. Uskon, että listauksen siirtyminen Eurooppaan ja juuri joidenkin eurooppalaisijoittajien epäluulot Monsantosta ovat saaneet kurssin turhan heikoksi. Näkisin, että tässä olisi 30-40 % tasokorjauksen paikka seuraavan vuoden aikana.
- Karsin pieniä epälikvidejä positioita kuten Ilkka, Orava ja Pihlajalinna. Niissä on mielestäni arvoa, mutta sen arvon purkautumiselle ei oikein ole nähtävissä olevaa laukaisinta. Jos arvo purkautuu useiden vuosien mittaan, ei tuotto enää olekaan itselleni aivan riittävän hyvä.
- Jälleen kerran huomasin, että lomaa varten oli helpompi myydä hyvin pärjänneitä yhtiöitä (momentum) kuin halpoja yhtiöitä, jotka olivat tappiolla (arvo). Osakesalkku ei siis ole ihan tasapainossa. Väitän kuitenkin, että jos minulla olisi enemmän pääomaa, olisin tarkempi näistä ajatusvääristymistä suhteessa suunnitelmaan. Kun on melkein 40 % tuottoja taskussa elokuussa, antaa turhan helposti itselleen pieniä vapauksia olla huolimaton. Pidän esim. XXL:n, Pandoran, Vestasin ja Constin osakkeita kyllä edullisena ongelmista huolimatta, mutta pitäisi välttää arvoyhtiöiden (mitä mittaan etenkin EV/EBIT –tunnusluvulla) liian suurta painoa, mistä myöhemmässä lisää. Kun tarttuu putoavaan puukkoon, sillä on tapana vielä jatkaa vähän alaspäin. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö niihin ikinä kannattaisi tarttua.
- Karsin shorttipuolelta reilusti osakkeita. Jätin lyhyeksi kuitenkin Russell 2000 futuurin -5%, Teslan -1,5%, Dish Networkin -1,5% ja Netflixin -1,5%.
Yleisesti ottaen, kun olen vain yhden miehen operaatio ja kassan kasvattaminen, eli treidaus, vie aikaa turhan paljon, en saa riittävästi aikaa analyysin tekemiselle. En siis pysty niin hyvään suoritukseen, kun keskittymällä. Sen takia on ehkä kohtuutonta odottaa lyövänsä osakesalkullaan indeksit heittämällä, varsinkin kun haluaa noin puolet salkusta pitää tässä tilanteessa käteisellä. Ja toisaalta, ennen kuin tarvitsee optimaalisesti hoitaa isompaa pääomaa, pitää sitä hankkia. Olisi hienoa, jos voisi käyttää 10 tuntia päivässä analysointiin, mutta nyt on tyydyttävä vähempään.
Ennalta tietäminen vai järkevä reagointi?
Kirjoitin viime vuoden joulukuussa arvailujani, mitä tänä vuonna tapahtuu. Olen varmasti osunut hyvin oikeaan, kun salkun tuotto on ollut näinkin korkea? Eipä oikeastaan. Arvasin toki melko oikein osakemarkkinoiden kehityksen, mikä on itselleni ehkä se tärkein asia:
”Keväällä voimme nähdä teknisen tasokorjauksen 10-15 %, joka ostetaan jälleen kerran nopeasti umpeen. Hyvin monet tietävät kyllä, että markkina on noussut hieman riskaabeleille tasoille. Kun näin on ja tasokorjausta ei ole tullut ennätyspitkään aikaan, on myyntinapit herkässä, kun pörssit ensimmäisen kerran laskevat yli viisi prosenttia. Kuitenkin, jos markkinan perustekijät pysyvät samana, alkavat käteisvarat poltella sijoittajien taskuissa.”
Mutta, useimmat pörssivuoden sisältävät korjauksen tai pari, joten sen ennustaminen ei kummoisia lahjoja vaadi. Markkinaennustajat tuppaavat tyrkyttämään ”Olen optimisti markkinoiden suhteen, mutta näen monta uhkaa lyhyellä aikavälillä” -kaltaisia näkemyksiä, koska niillä ei oikein voi mennä vikaan.
Toisaalta osasuosikkini ja laskuehdokkaani eivät olleet erityisen osuvia. Osa osui, osa upposi. Myös korkonäkemykseni on jäänyt toteutumatta, ja korot etenkin täällä Euroopassa ovat jääneet lähtökuoppiinsa. Ennustaminen on vaikeaa.
Kaikkien aikojen ehkä menestyneimmän spekuloijan George Sorosin vapaasti kääntämäni siteeraus on kirkastunut itselleni vuosi vuodelta:
”Ei ole tärkeää, oletko väärässä vai oikeassa. Se millä on väliä, on paljonko teet rahaa, kun olet oikeassa, ja paljon häviät rahaa, kun olet väärässä”
Kun aloin tilinpäätöksessä ja osavuosikatsauksissa nähdä, että Neste pystyy ostamaan uusiutuvien polttoaineiden raaka-aineita paljon halvemmalla kuin olin odottanut ja myymään lopputuotteen paljon kalliimmalla kuin oletin, piti vain muuttaa position suuntaa. Vaikka olen ollut yli puolet vuodesta Nestettä shorttina, olen siinä kuitenkin voiton puolella, koska olen ostanut hyviin uutisiin. Olen melko ylpeä, että olen pystynyt muuttamaan suunnan 180 astetta silloin, kun siihen on ollut tarve.
Mielestäni Neste on silti liian kallis, ja luultavasti talouden lait ajavat marginaalit jossain vaiheessa alaspäin. Ja poliittinen riski voi vielä iskeä. Mutta koska oman shortticaseni uhkista moni on pystytty ohittamaan, ja sen sijaan uusiutuvien polttoaineiden lisämarginaali on noussut tasolle, jolle juuri kukaan ei sitä osannut odottaa, ei kannata taistella vastaan. Osakkeita lyhyeksi myytäessä ajoitus on paljon tärkeämpi kuin ostaessa. Koko sen ajan kun on väärässä, joutuu maksamaan lainakorkoja ja sijaisosinkoja. Analyysin prosessi oli mielestäni kohtalainen, lopputulema taas ei.
Kerron Nesteen tapauksesta tarkemmin, koska se mielestäni kuvaa hyvin Soroksen lainauksen asiaa. Pörssissä rahan teolla on väliä, ei oikeassa ololla. Miten se sitten onnistuu?
Tärkeintä on olla joustava ja nähdä monenlaisia lopputulemia todennäköisyysjakauman eri puolilta. Teet useita skenaarioita tulevaisuudesta, ja tiedät ennakolta miten toimia eri skenaarioissa. Kun skenaario, johon sijoituksesi perustuu alkaa vettyä, alat pienentää positioita. Kun taas näytät olevan oikeassa, lisäät positioita. Koska tämä kaikki on ihmisluonteen vastaista, harva siihen pystyy. Confirmation bias on kaikista ajattelun vinoumista se, minkä vastustamiseen panostaisin eniten.
Toinen tärkeä asia on etsiä sijoituskohteita, joissa tuottoprofiili on epäsymmetrinen. Jos olet väärässä, häviät vähän. Jos olet oikeassa, voitat paljon. Mielestäni valtioiden velkakirjojen shorttauksessa on ollut tällainen profiili. Pitkien korkojen meno hyvin paljon miinukselle ei ole niin todennäköistä kuin niiden paluu normaalille tasolle. Olen ollut tässä väärässä viimeisen parin vuoden ajan, mutten ole hävinnyt juuri yhtään. Ikinä mikään ei ole varmaa — ehkä tulee vielä kolmaskin vuosi, ja Euroopan pitkät korot ovat toista prosenttia reaalisesti miinustuotolla. Mieti, mikä on omistamiesi osakkeiden odotetun tuoton jakauman muoto.
Arvo versus Momentum
Momentum-osakkeiksi kutsutaan sellaisia osakkeita, jotka ovat valitulla ajalla (usein esim 12kk), kuuluneet kurssikehitykseltään vaikkapa parhaimpaan kymmenykseen. Momentum-osakkeet ovat pörssin historiassa tuottaneet huomattavasti indeksejä paremmin.
Arvo-osakkeet taas ovat halpoja yhtiöitä esimerkiksi P/B, P/E tai EV/EBIT -tunnusluvuilla. Myös osinko on yksi, joskaan ei parhaasta päästä, arvofaktori. Myös arvo-osakkeet ovat tuottaneet selkeästi indeksejä paremmin pitkällä aikavälillä melkein kaikilla markkinoilla.
Nämä ovat kaksi merkittävintä anomaliaa, mitä markkinoilla on ollut tarjottavanaan. Niille molemmille löytyy psykologinen virheajattelu, joka on saanut ne toimimaan. Tämän takia ne voivat hyvin jatkossakin toimia, vaikkakaan mikään markkinoilla ei ole varmaa, ja harva asia on pysyvä.
Momentumissa virhe on, että hyvin pärjänneet yhtiöt (joiden fundamentitkin usein ovat menneet oikeaan suuntaan) viedään vuoden tai sitä lyhyemmällä aikajänteellä liian korkeisiin arvostuksiin. Eli viime aikojen hyvään kurssikehitykseen ja hyviin uutisiin ylireagoidaan ja oletetaan hyvän kehityksen jatkuvan.
Arvo-osakkeissa virhe taas on se, että yhtiön pärjätessä heikommin, juuri kukaan ei halua sitä omistaa ja se viedään turhankin alhaisiin arvostustasoihin. Mutta syklit ja yritysten pärjääminen vaihtelevat, ja kun toivottomista tapauksesta tulee vähemmän toivottomia, osakekursseilla on tapana nousta suhteellisen reilusti.
Se mikä näiden kahden faktorin yhdistelmästä tekee niin houkuttelevan, on että niiden korrelaatio on heikko. Nykyisen kaltaisessa kypsässä nousumarkkinassa momentum on historiallisesti ollut vahvoilla, kun taas arvo on pärjännyt alkusykleissä paremmin, kun pahimmat pelot laskusuhdanteessa osoittautuvatkin turhiksi. Ja kun kahden eri omaisuuslajin korrelaatio on heikko, se tarkoittaa erinomaista hajautushyötyä.
Olen aina jotenkin ajatellut, että halpojen osakkeiden ostaminen on jotenkin jalompaa kuin momentum-osakkeiden. Kyllä arvo-osakkeet ovat tuottaneet historiallisesti hyvin, vaikka mukaan on mahtunut nykyisen kaltaisia heikompiakin jaksoja. Mutta momentum-osakkeiden sivuuttaminen on ollut ehkä suurin virhe viimeisen viiden vuoden aikana.
Salkussani on edelleen liian paljon halpoja yhtiöitä verrattuna hyvin kehittyviin osakkeisiin. Mutta kesän parhaat tuotot olen sentään tehnyt negatiivisen P/E:n yhtiöllä (Veoneer), joten kehittymistä on tapahtunut. Mutta edelleen jatkuvasti kursseja seuraavana on vaikea olla ottamatta 10-20% nopeahkoja tuottoja yhtiöstä, jota pidän melko hintavana. Mutta todellisuus taitaa olla seuraavanlainen: On paljon tuottavampaa ostaa osakkeita fair valuella ja myydä 50 % yliarvostukseen kuin ostaa yhtiötä 20 % aliarvostuksella ja myydä fair valuella. Olen tehnyt siis liian vähän ensin mainittua ja liikaa jälkimmäistä.
Vuosien 2010-2015 välisenä aikana arvostuksiin perustuvat sijoitukset tuottivat varsin hyvin. Pärjäsin varsin hyvin hyppelemällä mielestäni aliarvostetuista osakkeista toisiin alle vuoden pitoajoilla. Sellaisia paskafirmoja kuin Apple ja Facebook sai varsinkin kassavarat huomioiden naurettavan halvalla.
Sen jälkeen strategia ei ole toiminut erityisen hyvin. Pyrin siis ostamaan halpoja yhtiöitä. Ongelmana on, ettei enää pariin vuoteen pörssistä ole varsinaisesti löytynyt halpoja yhtiöitä, joissa ei olisi jotain selkeää vikaa. Toki halpoihin yhtiöihin melkein aina liittyy joku ongelma. Olisi kuitenkin pitänyt pystyä ostaa omasta näkökulmastani vähän arvokkaampiakin yhtiöitä.
Paljon parempaan lopputulokseen olisin päässyt yhdistämällä arvo- ja momentum -sijoittamista.
Tässä on kuitenkin todella valoisakin puoli. Nimittäin olen tehnyt virheen pääomalla, joka ei ole ollut vielä kovin suuri. Jatkolle minulla on selkeä suunnitelma kurssin korjaamiseksi. Alan jakamaan salkkua eri komponentteihin hajauttaen tehokkaammin eri strategioita.
Kaikkein suurin ylituoton mahdollisuus rahoitusmarkkinoilla on sijoittajille, jotka onnistuvat löytämään strategioita, joilla on todellista hajautushyötyä. Tämä toteutuu usein etsimällä strategioita, joissa korrelaatio on strategioiden kesken pieni tai negatiivinen. Itse olen tätä tehnyt niin, että päivätreidaukseni tuloksen korrelaatio on negatiivinen sijoitusteni kanssa. Eli tredaustuottoni ovat selkeästi parempia laskumarkkinassa kuin nousumarkkinassa. Mutta koska pääomani on kasvanut, pitää kiinnittää paljon enemmän huomiota pitkän salkun strategioiden tasapainoon.
Jatkossa itselläni on kori arvo-osakkeille, momentum-osakkeille, erikoistilanteille, makrosijoituksille ja osakepareille. Säännöt tuovat usein tasapainoa. Varsinkin, kun katsoo kursseja päivittäin, on helppo tehdä intuitiivisia päätöksiä, jotka eivät kuitenkaan palvele kokonaisuutta.
Tuloksen komponentit
Päivätreidaus on tuottanut 256 tuhatta euroa ja pidemmät positiot 134 tuhatta euroa. Ensimmäiseen lukuun olen tyytyväinen, jälkimmäiseen en ihan. Kokonaisuutena se on kuitenkin varsin hyvä. Mielestäni oma kehitykseni ja oppiminen tänä vuonna antavat mahdollisuudet paljon parempaan suoritukseen ensi vuonna.
Mutta itsensä puskeminen paljon parempiin tuloksiin lisää ajankäyttöä ja aiheuttaa ajoittaista stressiä. Pitää löytää tasapaino, jossa perhe-elämä ei kärsi, mutta kehittymistä toivottavasti kuitenkin tapahtuu.
Laskeskelin eri salkuista, mitkä rivit olivat tuottaneet eniten voittoa ja mitkä eniten tappioita. Alla taulukot näistä:
Muutamia huomioita:
- 80/20 sääntö pätee aika hyvin treidauksessa ja sijoittamisessa. 20% treideistä tuottavat siis 80% tuloksesta. Itselläni ehkä 90/10 on tarkempi. Tästä syystä jatkossa voi keskittyä enemmän, ja rönsyillä vähemmän.
- Orion -treidit ovat menneet aivan naurettavan hyvin siinäkin mielessä, etten ole siinä ottanut missään vaiheessa mitään suhteettoman suurta positiota. Olen saanut kiinni ensin ison liikkeen alas, ja sitten kohtalaisen liikkeen ylös. Omituista tässä on se, että Orion oli myös viime vuoden paras osake. En usko tämän jatkuvan. Kyse on paljon enemmän sattumasta, kuin että olisin jonkin sortin Orion-tietäjä.
- Kasvaneen pääoman myötä olen kiinnittänyt huomiota eniten 1-5 miljardin markkina-arvoisiin yhtiöihin. 10 parasta osakettani kuuluu tähän kategoriaan. Se on alue, missä kilpailu ja häslinki on vielä rajattua, mutta likviditeettiä riittäisi niin, että olisin käytännössä voinut tehdä kaikki toimet moninkertaisina. En ole tehnyt paljon kauppaa tai voittoja small-capeilla. Niiden seuraaminen ja kaupankäynti ei ole mielestäni oppimisen kannalta hyödyllistä, joten olen tietoisesti jättänyt vähemmälle seurannalle. Pitkän aikavälin sijoituksina kyllä pienemmätkin kiinnostavat.
- Metsä Boardin, Keskon ja Epirocin tuotoista melko iso osa on palkkiota osakesarjojen erojen epätehokkuuksien kitkemisestä.
- Tykkään spin-off sijoittamisesta kovasti. Atlas Copcosta erotettu Epiroc ja Autolivista listattu Veoneer ovat olleet kesäkauden parhaita osakkeita. Aiemmin spin-off sijoittaminen oli ilman valikointiakin valtava ylituoton lähde. Nykyään anomalia on melko tunnettu ja ylituotto murto-osan entisestä. Mutta edelleen analysoimalla voi saada etua, varsinkin kuin listautumisten ensimmäisinä päivinä osa sijoittajista ei toimi rationaalisesti.
- Tappiopuolella ei ole oikein mitään, mikä erityisesti harmittaisi. Ainoa iso tappio(velkakirja myyntioptiot) on mielestäni harkitun ja suhteellisen hyvän prosessin jäljiltä. Kaikkea ei vain voi tietää etukäteen. Toisaalta se, etten ole millään osakkeella hävinnyt kunnolla, kertoo kyllä liian pienestä riskinotosta. Pieni riski ja rentous olivat kuitenkin tämän vuoden teema.
- Olen hävinnyt jonkin verran rahaa sijoittamalla kaukana rahasta oleviin optioihin. Onko niihin sijoittaminen ollut siis karkea virhe? No jos katsot, että kotivakuutuksen ostaminen on virhe, jos talo ei ole palanut, niin sitten optioihin sijoittaminenkin on ollut virhe. S&P500 suhteen optiot ovat kevään dipin ansiosta voitolla. Silloin volatiliteetin nousun ansioista myyntioptioista sai hyviä hintoja myydessä.
Treidaus
Olen Sijoitustietoon päivitellyt päiväkaupankäynnin tuottoja aika ajoin jo yli 10 kuukauden ajan. Tänä aikana tuottoja on tullut yli 330 tuhatta euroa. Alla punaisella on tuottokäyräni ja siniset palkit edustavat yksittäisten päivien tuottoja.
Juoni on ollut hyvin selkeä. Neljä nousupyrähdystä edustavat tuloskausia, jotka kestävät vajaan kuukauden. Tasaisemmat kaudet taas ovat ne muut kuukaudet. En ole aiempina vuosina piirtänyt erillistä graafia päivätuotoista. Nyt kun se tuossa on, voi tehdä johtopäätöksiä.
Ensinnäkin olen aiemmin tässä kirjoituksessa manannut, että treidaus vie aikaa analyysiltä. Toki treidaus tuloskausien ulkopuolella on sekin tuottavaa, mutta kasvaneen pääoman myötä pitää hyväksyä trade-off tämän suhteen. Alan käyttämään enemmän aikaa analyysiin tuloskausien ulkopuolella. Keskityn etenkin yksittäisiin yrityksiin enemmän. Nykyisin treidauksen ja makrosijoittamisen jälkeen on jäänyt liian vähän aikaa tähän.
Kurssien tuijottelu ja pieni kaupankäynti ei opeta juuri mitään. Olen seurannut twitterissä sydneylaista treideriä Austin Mitchumia. Hän laittaa joka päivä tuloskortin päivästään ja tekee seitsemännumeroisia vuosituottoja aika pienellä keskihajonnalla. Niiden lukeminen on saanut miettimään, ettei itsenikään kannata enää käydä kauppaa samoin kuin silloin kun pääomaa oli 20-kertaa vähemmän. Eli joka puolella pienen häsläyksen sijaan pitäisi keskittää pieneen määrän caseja päivittäin, joissa on todella hyvin kartalla. Tämän lisäksi pitäisi osata pitää positioita huomattavasti pitempään. Pääoma ei ole enää siihen este. Olen lisäksi päässyt hyviin tuottoihin oikeastaan kaikissa Pohjoismaissa, mutta Suomen ulkopuoliset positiot ovat olleet turhan pieniä. Nyt kun dataa näinkin hyvästä kannattavuudesta on, pitäisi positioiden kokoa lisätä.
Toinen asia missä teen muutoksen on, etten enää seuraa tuottojani päiväkaupankäynnissä, kunhan saan tätä seurantaa vuoden täyteen. Sille on hyvä syy. Me ihmiset olemme katsos pikkumaisia. Luultavasti jopa se ihailemasi johtajaguru tai yrittäjäsankari tekee joskus vääriä asioita pikkumaisuuttaan. Jos mittaamme jotain, on ihmiselle tyypillistä alkaa muokata toimintaa niin, että mitattavassa kohde tuottaa hyviä tuloksia ja tyydytystä. Uskon, että päiväkaupan tuottojen seuranta voi johtaa siihen, että tärkeämpi tavoite kokonaisvarallisuuden lisäämisestä ei aina toteudu. Jos tarkoitukseni on pidentää omistusaikoja, niin mitataan mieluummin siitä hyötyvää suuretta. Jatkossa seuraan vain omaisuuden kehitystä. Senkin naputtelu päivittäin on turhamaisuutta. Kahneman&Trevskyn ”prospect theoryn” mukaan tällainen vielä tuottaa elämään epätyytyväisyyttä, koska ihminen ottaa varallisuuden laskun voimakkaammin tuntein kuin vastaavaan nousun. Kun keskittyy prosessiin, tulokset kyllä seuraavat.
Kaupankäyntikuluja olen maksanut yli 40 tuhatta euroa ja data/uutiskuluja yli 20 tuhatta euroa. Ne ovat liiketoiminnan pakollisia kuluja. Tässä vaiheessa vuotta kaupankäyntivolyymi lasketaan jo sadoissa miljoonissa euroissa, joten kuluilta ei voi välttyä. Käsittelen aina kaikkea toimintaa itsellenikin vasta kulujen jälkeisillä luvuilla. Kaikki muu olisi tietysti itsensä huijaamista. Kulut ovat kuitenkin olleet alle 15 % tämän vuoden bruttotuloista. Tulen jatkossa keskittymään tarkemmin ja harvempiin kohteisiin. Tämä voi näkyä kulupuolella pienenä laskuna.
Työkalut kuntoon
Yksityisyrittäjänä tulee joskus tehtyä virheitä, jotka ovat naurettavan simppeleitä korjata. Kun vastaa itse kaikesta, joskus lykkää jotain vähemmän tärkeitä asioita, kunnes niistä tulee enemmän tärkeitä. Keskittyminen ei vaan riitä joka osa-alueeseen.
Yksi tämmöinen oli, että työskentelin ehkä viimeiset pari vuotta tietokoneilla ja oheislaitteilla, jotka eivät olleet lähellekään viimeistä huutoa. Maksan 2700 dollaria Bloombergin terminaalista kuukaudessa, mutta sitä pyörittävä tietokone on kymmenen vuotta vanha ja auttamatta hidas. Minulla on antiikin aikaiset näytöt, hiiret ja näppäimistöt, joilla olen tehnyt kymmeniä tuhansia kauppoja ja miljardivaihtoa. Tiettyyn pisteeseen asti tuttu ja turvallinen on hyvä asia. Nyt kun ostin paremmat työkalut toimistolle, niin tajusin välittömästi, että tässä säästäminen tai toiminnan lykkääminen oli naurettavaa. No, mutta nyt uusilla laitteilla työskentely on ollut juhlallista. Kaikki toimii nopeasti, ja näyttöpinta-alaa ja resoluutiota on vihdoin riittävästi.
Mutta nyt otetaan vähän aikaa rennosti. Hyvää loppukesää!
