Testaan tällä kertaa vähän erilaista muotoa kirjoitukselleni. Käyn ensin edellisen viikon mielenkiintoisimmat aiheet, ja lopuksi annan luku- ja kuuntelusuosituksia muista lähteistä.
Rovio matalalento jatkuu
Olin yksi niistä 600 ihmisestä, jotka olivat pakkautuneet Suomen suurimpaan elokuvasaliin kuuntelemaan Rovion osakeantitilaisuutta. Siinä oli jotain suuren urheilujuhlan tuntua. Ilmassa oli jännitystä ja innostusta, mutta puoli vuotta myöhemmin osaketta ostaneilla on käsissään linnunraato. Miten siinä näin pääsi käymään?
Koska innostus oli käsin kosketeltavaa, merkitsin toki osaketta. Myin osakkeeni pois ensimmäisenä kaupankäyntipäivänä kaksi sekuntia yli kello kymmenen hintaan 12 euroa. Tähän syynä oli, etten ymmärtänyt kahta tekijää hyvien lukujen ja näkymien takana.
Ensinnäkin hyvien lukujen takana oli osittain Angry Birds -elokuva. Elokuva sai ensi-iltansa vuoden 2016 toukokuussa, joten arvioisin noin 100 % elokuvan lipputuloista kohdistuneen kyseiseen vuoteen. Lisäksi DVD:t ja suorotoistoversiokin ehtivät mukavasti markkinoille jo syksyllä. Luulisi, että joulumyynti oli viimeinen suuri piikki jälkimarkkinoilla. Varmasti asiaan löytyy ihan looginen ja rehellinenkin selitys, mutta itselläni ei lamppu syksyllä välähtänyt, miksi suurin osa elokuvan myynnistä ja tuloksesta tuntui tuloutuvan vuoden 2017 alkupuoliskolla (kuva alla). Se ehkä on kirjanpidollisesti mahdollista, muttei läpäise omaa BS-suodatintani. Koska tämä suodatin on joskus väärin kalibroitu, kuten Martelan kohdalla kävi, en nyt sentään shortiksi halunnut Roviota myydä.
Toiseksi näkymät tuntuivat olevan valoisia, koska Rovio käyttää huikean määrän rahaa asiakkaiden ostamiseen! Tästä puhuttiin paljon antitilaisuudessa. Se tuntui olevan tärkeämpi painopistealue kuin uusien pelien kehittäminen. He olivat löytäneet Graalin maljan. Koska asiakasinvestointien takaisinmaksu aika oli kalkuloitu 8-10 kuukauteen, kannatti investoida enemmän ja enemmän.
Olen kaikenlaista kuullut sijoitusurani varrella, mutta aina kun joku alkaa puhua alle vuoden takaisinmaksuajasta, naamalleni leviää hienoinen hymy ja päässäni alkaa soida kummeleiden sketsin tunnusmusiikki ”apinaa koijataan”.
Aivan kuten sijoitusmarkkinoilla, myös muilla markkinoilla on epätehokkuuksia. Niille luonteenomaista on kuitenkin, että päivänselvä epätehokkuus poistuu nopeasti kun se huomataan. Miten ihmeessä asiakkaiden suurimittaisen oston skaalautuva takaisinmaksuaika voi olla 8 kuukautta aikana, jolloin peliyhtiöillä on käytännössä rajaton pääsy pääomiin. Jollain mittareilla maailman suurimman pelialalla toimivan yhtiön Tencentin markkina-arvo on 520 miljardia dollaria. Luulisi, ettei ainakaan siellä ole pikkurahan puutetta. No tilinpäätöksessä Rovio sitten ilmoitti asiakashankinnan inflaatioksi 50 % vuodessa.
Ostin pienen erän Roviota. Se on enemmän seurailuerä kuin sijoitus. Uskon, että seuraavat puolitoista vuotta tulevat olemaan liiketoiminnallisesti pettymystä. Haluaisin ennen kunnon sijoitusta nähdä, että kassavirta pysyy positiivisena vaikeankin jakson yli, jolloin riski sijoitukseen vähenisi merkittävästi. Vaikka hinta tuntuu houkuttelevalta, en halua salkkuuni vuotavaa ämpäriä.
Mielestäni Angry Birds tuotemerkki voisi olla Disneyn tai muun jättiyhtiön käsissä arvokkaampi kuin alle 300 miljoonaan euroon tippunut Rovion yritysarvo. Paremmissa käsissä arvo voisi olla moninkertainen. Disney osaa muuttaa brändejä rahaksi. Katsokaa vaikka, miten Marvel ja Star Wars ovat alkaneet tuottaa yritysostojen jälkeen. Investointien takaisinmaksuajassa puhutaan tässäkin sentään vuosista. Toki Angry Birds on monta kokoluokkaa pienempi, ehkä jopa Disneylle turhankin pieni palanen. Toki vihaisten lintujen elokuvan levittäjä Sony on myös kautta linjan mukana viihdebisneksessä, ja siten ostajaehdokas.
Sekä pelialalla että TV- ja elokuvasisällöissä yrityskauppakenttä on nyt todella aktiivinen. Sisällöstä kilpaillaan nyt kynsin ja hampain. Katsokaa vaikka, kuinka paljon Netflix ja muut jakelijat panostavat alkuperäiseen tuotantoon. Netflix aikoo panostaa kuluvana vuonna 8 miljardia dollaria sisältöön.
Lehto Group sisäpiirimyynnit
Lehdon osake laski torstaina 12 %, kun merkittäviä omistajia myi osakkeita. Itselleni koko hässäkkä asian tiimoilta tuntuu ylimitoitetulta. Talousjohtajakin joutui kommentoimaan ihmeissään, ja vahvistaa jopa ohjeistuksen olevan ennallaan. Keskustelupalstoilla ihmetellään kovaan äänen myyntejä. Kuitenkin on hyvä muistaa, että ykkössyy pörssiin menemiseen on, että osakkeista pääsee tarvittaessa eroon — vaikkei sitä usein ääneen sanotakaan.
Sen sijaan kurssilasku on aika odotettu. Nopeutetussa tarjousmenettelyssä myynnistä pidetään mahdollisimman vähän meteliä aivan loppuun asti, jottei kurssi lähde luisuun jo etukäteen. Jos institutionaaliset ostajat eivät odota myyntiä, osakkeen hinta joutuu joustamaan. Loppuviikon heikko markkina tuskin auttoi asiaa. Näihin myynteihin osallistuu aina rahastoja, joiden tarkoitus on myydä osakkeet pikavoitolla. Kaikki lupautuvat ostamaan enemmän osakkeita kuin haluavat, koska nämä aina ylimerkitään. Jos he myös saavat vähän enemmän osakkeita kuin halusivat, kurssi painetaan usein isomman erän myyntihintaan asti. Kun itse osallistuin ostajana tarjousmenettelyihin, niin huomasin, että ison alennuksen ja allokaation jälkeen kurssi harvoin nousi lähipäivinä. Sen sijaan pieni alennus kertoi, että ostajia oli jonoksi asti.
Osakemyynnin järjestäjät OP ja Pareto julkaisivat vastikään hyvin positiiviset analyysit yhtiöstä. Skandaali? Eipä juuri, näin nämä hommat ovat aina toimineet. Ei kukaan halua maksaa palkkioita talolle, joka kehottaa myymään omistamaasi yhtiötä.
Myyjät olivat yhtiön toiseksi suurin omistajaryhmä. Lisäksi yksi myyjä oli liiketoimintajohtaja Asko Myllymäki. Heillä varmasti on hyvä kuva yhtiön pärjäämisestä, joten myynti viittaa siihen, ettei kuluva vuosi tule olemaan aivan niin tajunnanräjäyttävä kuin edellinen. Viittaako se siihen, että Lehdon näkymät ovat heikenneet? En menisi niin pitkälle johtopäätöksissä. Emme tiedä, miksi omistajat myyvät. Historia on täynnä myös tarinoita, joissa suuri omistaja on myynyt yhtiön liian aikaisin, saaden murusia verrattuna miljardeihin, mitä myöhemmin olisi saanut. Osakkeiden myynti on signaalina marginaalisesti negatiivista, muttei omissa kirjoissani mitään dramaattista.
Ostin hyvän osavuosikatsauksen jälkeen Lehtoa 13 eurolla ja myin 14 eurolla. Yritys on laadukas, mutta toimiala on syklinen. Jos ajatellaan, että rakennusyhtiö pitäisi hinnoitella korkeasuhdanteessa lähelle P/E kymppiä, niin Lehdon hinta näyttäisi olevan kohdallaan, kun kuluvan vuoden P/E on 11-12. Euron osakekohtainen tuloksen pitäisi olla minimitavoite. Esimerkiksi OP odottaa 1,07 euroa.
Yrityksellä on kuitenkin enemmän käteistä kuin velkaa, vaikka kasvu on ollut hurjaa. Ja toisaalta kun katsoo kasvua, pääoman tuottoa ja kannattavuutta, niin firmaa johdetaan ilmeisen hyvin. Lisäksi näille luvuille löytyy tukea toimintamallista, joka vaikuttaisi sisältävän kilpailuedun suhteessa alan dinosauruksiin. Omistan Lehtoa minä päivänä tahansa mieluummin kuin YIT:tä, vaikka joutuisin maksamaan pientä preemiota kuluvan vuoden arvostuksissa. Ja koska omistan vähän YIT:tä, on ainoa looginen teko omistaa Lehtoa enemmän. Ostin siis kelpo erän 12 euron päältä kuin alennuksella tarjottiin.
Kauppasodat
Monet luulevat, että uutiset ja tapahtumat ohjaavat täysin mitä osakemarkkinat tekevät. Asia on useimmiten juuri päinvastoin: Osakemarkkinoiden hintakehitys ohjaa niitä tarinoita, joita markkinoista kerrotaan. Jos osakkeet laskevat, aletaan korostaa niitä negatiivisia tekijöitä, joita tällä viikolla tapahtui. Jos taas osakkeet nousevat, keskitytään uutisoinnissa positiivisiin tekijöihin. Uusin narratiivi markkinoilla oli Trumpin sapelinkalistelu kauppasuhteissa.
Donald Trumpin twiitit kauppasodista ovat toki täysin älyttömiä. Kauppasodat ovat sotia, eivät urheiluotteluita. Niitä ei voiteta. Kauppasodassa toinen usein häviää vähemmän kuin toinen, mutta lähes poikkeuksetta kaikki osapuolet häviävät. Trumpin ymmärrys taloudesta tuntuu olevan keskimääräisen tosi-tv kilpailijan tasolla.
Mutta kaksi edellistä presidenttiä ovat myös asettaneet terästulleja, jotka tosin olivat paremmin kohdennettuja. Trumpin terästullit eivät itsessään ole ongelma, vaan se täysi idiotismi, joka keskustelussa tulee esille. Ja kun muiden maiden on pakko ainakin muodollisesti vastata tähän, voi Trump kait vetää herneen nenään ja nostaa panoksia.
Uskon kuitenkin, että taas kerran joku aikuinen huoneessa saa lopulta Trumpin pään kääntymään. Art of the Deal -kirjan mukaisesti tämä voi jopa olla vain neuvottelustrategiaa. Luodaan itsestä kuva, että on valmis menemään hyvin pitkälle, jotta muut eivät ottaisi vastatoimia käyttöönsä.
Täysimittainen kauppasota olisi tuhoisa pörsseille. Globaali talous monimutkaisine toimitusketjuineen ei kestäisi kauppasotaa. Pörssit luultavasti romahtaisivat vähintään kolmanneksen heittämällä. Uskon, että täysimittaisen kauppasodan todennäköisyys on kuitenkin selkeästi alle 5 %, joten tämä ei juuri muuta omaa sijoitusnäkemystä. Ajatus kauppasodasta on suunnilleen yhtä idioottimainen kuin sotilaalliseen konfliktiin hakeutuminen, joten kaikki mahdollinen tehdään sen estämiseksi. On hyvä omistaa osakkeita, mutta myös varautua siihen, että maailmassa on hieman tavallista enemmän vaikeasti ennakoitavia uhkia.
Linkkejä viikolta:
Hyvät uutiset Nokialle jatkuvat. Suri positiivisimmillaan vuosikausiin:
Credit Suissen vuosikirja. Tämä on yksi ilmainen lounas sijoitustutkimuksessa. Paljon tietoa, miten eri markkinat ja sijoitustyylit ovat tuottaneet pitkällä aikavälillä. Linkki vie suoraan PDF:n lataukseen:
Visual Capitalist sivuston hyvä kokoelma kognitiivisista vinoumista. Sijoittajan on hyvä olla näistä perillä:
http://www.visualcapitalist.com/18-cognitive-bias-examples-mental-mistakes/
Varainhoitaja GMO:n lyhyt kommentti Trumpin kauppasota puheisiin PDF:nä :
Mitä kuuntelin viikolla:
Patrick O’Shaughnessy — Invest Like the Best: Josh Wolfe
http://investorfieldguide.com/wolfe/
No nyt mennään korkealta ja kovaa. Haastateltava Josh Wolfe vaikuttaa äärimmäisen fiksulta kaverilta. Kuulet luultavasti hänestä nyt ensimmäisen kerran, mutta tuskin viimeisen. Laidasta laitaan sijoittamisesta – painottuen enemmän startuppeihin, mutta myös keskustelua osakkeista yleisemmin.
Michael Batnick ja Ben Carlson — Animal Spirits: The Closet Indexer
http://theirrelevantinvestor.com/2018/02/28/animal-spirits-the-closet-indexer/
Sopivan ironiseen sävyyn käydään läpi Bekshiren kirjettä osakkeenomistajile, eläkesäästämistä, bondien ja osakkeiden näkymiä. Näiltä kavereilta et saa ikinä yksittäisiä osakesuosituksia, mutta ainakin itselläni takuuvarma automatkan naurattaja.
Mitä kirjoja luin:
Phil Knight: Shoe Dog (****)
https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512406197/shoe-dog/
Kirja on Niken toisen perustajan ja kymmenmiljardööri Phil Knightin tarina Niken alkuvaiheista. Tämä on nopeasti luettava ja mielenkiintoinen kirja. Erityisen hyvä kirja ihmisille, jotka luulevat, että yrittäjyys on helppoa, tai että tuurilla ei ole osaa eikä arpaa menestyksessä. Usein elämänkerrat ovat kiillotettuja kertomuksia menestyksistä. Tämä on kehitystarina, jossa voi mokata uudestaan ja uudestaan, mutta silti luoda yhden maailman arvokkaimmista tuotemerkeistä.
