Ihmisiä ei saa kuulemma laittaa lokeroihin. Toisaalta kaikki pokeriammattilaiset tekevät tätä enemmän tai vähemmän systemaattisesti. Kun vastaan tulee ennestään tuntematon vastustaja, käytämme välittömästi hyväksi kaikki olemassa olevat ennakkoluulomme. Esimerkiksi lokerossa ”naiset” arvelemme olevan parempia pokerinpelaajia kuin lokerossa ”ranskalaiset”.
Oikean informaation (=pelattujen käsien) lisääntyessä yritämme kurkata lokeron sisään vähän syvemmälle ja täsmentää alun perin etnisestä profiloinnista lähtenyttä arviotamme vastustajasta. Tiedämme varsin hyvin, että on olemassa myös pokerissa taitavia ranskalaisia miehiä. Jotka tosin ovat populaatiossaan hyvin pieni vähemmistö.
Jos saisin valita livepokerivastustajani kansallisuuden, ottaisin nykypäivänä luultavasti norjalaisen. Odotusarvomielessä toki olisi parempi pelata itäisempien tai varsinkin eteläisempien vastustajien kanssa. Turskilla kun on pohjoismainen asenne pokeriin, eli matematiikasta lähdetään.
Toisaalta heillä on myös pitkien talviöiden ja kalliin kotimaisen hintatason tuoma asenne alkoholiin, eli aamusta aloitetaan. Kukaan ei muuten pelaa kymmenen tuopin tuolla puolen parempaa pokeria kuin ennen ensimmäistäkään. Ei edes Potti-Jussi Mattila tai Mathias Siljander. Toisaalta Jussi ei juo olutta lainkaan, joten emme voi tietää. Mathias sen sijaan on ennen Tallinnan turnausvoittojaan jonkun õlun saattanut ottaakin.
Lisäksi norjalaiset pääsääntöisesti ovat hyväntuulisia pelaajia hävitessäänkin, joten heidän kanssaan on viihdyttävää pelata. Tiedän pokeriammattilaisia, jotka nauttivat osumaa ottaneiden kiukuttelusta, itse en käsittääkseni tähän lokeroon kuulu. Tämä ei toki tarkoita, ettenkö toivoisi Hellmuthin Pilin kaltaisten ikuisten itkupillien ottavan osumaa.
Nyt sitä turskaa taas olisi ongittavana, kun Coolbet Open palaa Etelä-Helsinkiin 8.–14.11. Normaalisti luotettavien lähteiden mukaan norjalaisia olisi taas tulossa ihan hyvissä määrin.
Nuorempana tieteenharjoittajana en olisi lähtenyt pelaamaan turnausviikkoa, jonka pääturnaus on vain 500 euroa. Käteisiä varten olisin kyllä lauttamatkan voinut hyvinkin tehdä. Nyt maltan tuskin odottaa, että pääsee ottamaan vähän pokeriturnaushuumetta.
Merkittävimpänä tavoitteenani on työaikana ottaa minimum level of alcohol, koska tykkään enemmän pärjätä turnauksissa kuin pelata niitä hyvissä takatuuppareissa. Joskin jälkimmäinenkin on varsin viihdyttävää, mutta turnaustippumiset satuttavat edelleen. Vaikka luonnollisesti yritän teeskennellä, ettei tuntunut missään.
Pokeriturnaukset ovat iloinen asia. Joku päivä ne vielä palaavat Suomeenkin. Joskaan eivät vielä tänä vuonna, sniif.
P.S. Suosittelen vahvasti koronapassin mukaan ottamista. Hiltonissa ei pääse edes aamupalalle ilman sitä, eikä Tallinnassa juuri minnekään muuallekaan. Rokotekriittisille rokotusten ottamisen suosittelemisen olen kannattamattomana lopettanut. Salaliittoteoreetikoille järjen puhumisesta kun seuraa parhaimmillaan täpärästi säilyneet ihmissuhteet.
