”Kukaan ei treidaamalla[i] voita” on yleistys, jonka kuulee tavallisimmin liikaa akateemisia tutkimuksia lukeneilta kavereilta. Jotka lisäksi ovat yleensä omalla sijoitusurallaan kämmänneet jotain tosi pahasti. Näitä omia tötöilyjään he kutsuvat varianssiksi ja menestyneiden sijoittajien suorituksia onnekkuudeksi. Nykyisin he sijoittavat lähinnä indeksirahastoihin.
Olen antanut pääsääntöisesti näiden omaan sijoitusuraansa pettyneiden koohkata rauhassa, koska he sentään tarkoittavat hyvää – ja saavat sellaista aikaankin. Toisin kuin liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakka, joka ihmetteli Tuomas Enbusken Olohuoneessa, ”Miten henkilöt, joilla on taloudellisia intressejä maltalaisiin nettikasinoihin tulevat täyttämään meidän somen, miten Veikkaus pitäisi räjäyttää”.
En ole aivan varma, onko ministeri täysin pihalla todellisuudesta vai valehteleeko Harakka surutta. Tunnen paljon ihmisiä, joilla on isojakin intressejä maltalaisiin nettikasinoihin. Nämä eivät todellakaan täytä somea Veikkauksen räjäyttämispostauksilla, vaan ovat sormet ristissä sen puolesta, että Veikkaus jatkaisi täältä ikuisuuteen suomalaisten koukuttamista rahapelaamiseen täyttämällä kaupat ja kioskit sekä pelikoneilla että rahapelimainoksilla. Ja toivovat kovasti medialta entistäkin enemmän uutisia työntekoa jatkavista lottomiljonääreistä.
Somen, tai ainakin Veikkaus-twitterin täyttävät hyvin vihaiset peliongelma-aktiivit, jotka suhtautuivat Harakan lausuntoon yhtä ymmärtävästi kuin 80-luvun lappeenrantalaisnuoret kouvolalaisiin ikätovereihinsa.
Anu Peltola kiteytti peliongelma-aktiivien tunteet twiitissään:
”Onhan tää aivan törkeetä, miten @Demarit ministeri @TimoHarakka VALEHTELEE ja levittää tavallisista ihmisistä väärää tietoa.
MISSÄ on ne maltalaisten kasinojen agentit jotka täyttää somen❓❓
MIKÄ taho enemmän hyötyy rahapelaajien häviöistä kuin SDP❓ ”
Voisin muuten maksaa pääsylipusta Timo Harakan ja Anu Peltolan ensideiteille ihan suurehkonkin summan.
Peliongelmaisuuden syventävät opinnot
Olen käynyt rahapeliriippuvuuden syventäviä opintoja rahapelimonopolin kasinoilla 1995 alkaen. Ainakin omasta mielestäni tunnistan peliongelmaisuuden oireet ihmisissä nykyisin vähintään puoliluotettavasti.
Tällä viikolla oivalsin, että muutaman viime vuoden arvopaperimarkkinat ovat luultavasti menestyksekkäästi koukuttaneet ison lauman väkeä rahapeliongelmaisiksi. Näin nimittäin jo 80-90- luvuilla miten osake- ja optiokauppaa käyvät voivat irtaantua reaalitodellisuudesta, menettää kaikki rahansa ja pahimmissa tapauksissa päätyä omalta osaltaan lopulliseen ratkaisuun.
Pokeriurallani olen nähnyt aika monta Pyrrhoksen voittoa, missä yhden turnauksen iso rahastus on saanut palkintopallin keskimmäisen tuntemaan itsensä pokerinpelaajana Doyle Brunsonin ja Jennifer Harmanin lehtolapseksi. Tämä on sitten johtanut lyhyehköön tai ainakin taloudellisesti kalliiseen pokeriuraan.
Samaa ilmiötä olen havaitsevinani useilla menestyneillä osake- ja kryptovaluuttasijoittajillakin. Toistaiseksi olemme palanneet aina kuoppien jälkeen härkämarkkinaan (=kurssit nousutrendissä), mutta jonain päivänä taas joku musta joutsenkin lennähtää paikalle pilaamaan pidot.
Joten kehotankin itseään arvopaperimarkkinoiden Ukko Ylijumalana pitäviä itsetutkiskeluun ja yrittämään erottaa sijoitusuraltaan onnen ja osaamisen osuudet toisistaan. Ja vielä tärkeämpää olisi yrittää olla ajautumatta peliriippuvaisiksi.
Menestyvät pokerinpelaajat kyselevät itseltään päivittäin seuraavia kysymyksiä:
Onko minulla oikeasti etua?
Osakkeiden päiväkauppa on nollasummapeliä, jossa onneksi näinä päivinä on hyvin maltillinen reikki (=kaupankäyntikustannukset).
Varsin monet luulevat erilaisista kynttilöistä (=teknisellä analyysillä) näkevänsä tulevaisuuteen. Jotkut jukkalepiköt varmaan näkevätkin. Mutta on rohkeaa olettaa muutaman Nordnetin videon katsomalla ja pari kirjaa lukemalla pärjäävänsä investointipankkien modernille tekoälylle.
Olen tosin siinä mielessä siviili, että miulle on vuosikymmenten vieriessä tarjottu kymmeniä ohjelmistoja, mitkä biittaavat jonkun markkinan. En ole kertaakaan jaksanut kunnolla syventyä, koska oikeasti minkä tahansa markkinan voittavan algoritmin omistaja ei myy sitä yhtään kenellekään. Sen sijaan se löisi muut treidaajat alalta irti poikki. Ja jossain valuutta-, öljy- ja osakekaupassakin riittää hyvin poikkilyötäviä osapuolia.
Jos on onnistunut holdaamaan (=pitämään omistuksessaan) nousevia osakkeita, kryptoja tai mitä tahansa härpäkettä, ei vielä tarkoita, että pystyy askartelemaan voitollisesti millä tahansa markkinoilla. Tai tarkemmin määriteltynä yhtään missään nollasummapelissä.
Treidaajien kannattaisi yrittää erottaa treidaus- ja holdaustuloksensa toisistaan. Suutarin lapsella tai tässä tapauksessa suutarilla itsellään ei ole kenkiä. Miulla ei ole mitään käsitystä, mikä osuus sijoitustuloksestani on tullut pikkunäppärillä treideillä ja mikä puhtaalla oikeassa paikassa oikeaan aikaan onnekkaasti olemisessa. Toisaalta en tee varsinaista päiväkauppaa ollenkaan. Enkä edes kuvittele, että jos tekisin, olisin voittava peluri. Olen vakuuttunut, että aika monet kuvittelevat olevansa voittavia treidereitä, vaikka kysymys on ollut pelkästään suotuisista olosuhteista ja hyvästä onnesta.
Onko minulla varaa hävitä pelissä olevat rahat?
Näen keskimääräistä tarkastelijaa vähemmän ongelmaa nuorena kaikkien vähien rahojen häviämisessä. Siperia saattaa opettaakin. Toisaalta jos polttaa kaikki rahansa, korkoa korolle -ikiliikkuja pysähtyy siihen.
Väliotsikkoni hyvin relevantti pokeripohdinta sopii vähän huonosti osakesijoittamiseen, koska vaikka kaikki rahat tai vähän vivutettu varallisuuskin olisi kiinni osakkeissa, riski kaiken menettämiseen on hajautetussa salkussa olematon. Mutta jos kaikki rahat ovat kiinni yksittäisessä osakkeessa tai muussa hyödykkeessä, kaikki voivat aivan hyvin mennä. Ottamalla velkavivun mukaan peliin, saa muuten näppärästi nostettua poikkimenemisen riskiä.
Hyödyllisempää olisi oikeastaan pohdiskella ”Painanko paniikkinappulaa, kun tulee laskumarkkina?” Huomatkaa kun, ei jos. Muutamaan seuraavaan vuosikymmeneen tulee vielä useita reilun vuoden takaista koronakuoppaa vastaavia tapahtumia. Tälläkään kertaa asiat eivät ole toisin. Valitettavasti mie tai kukaan muukaan ei tiedä, milloin tämä tapahtuu.
Pitkäaikaisen osakesijoittajan kannattaa varautua laskumarkkinoihin pitämällä yllä likviditeettiään ja ottamalla kuopat lähinnä ostotilaisuuksina. Itse toteutan tätä pitämällä voimassa luottolimiittejä.
Treidaaja kuitenkin helposti nousukaudella kuvittelee pärjäävänsä markkinassa kuin markkinassa, vaikka erinomainen tuloksensa johtuu lähinnä väliaikaisista suotuisista olosuhteista. Aika harva treideri loppujen lopuksi vetää position nollaan aina päivän päätteeksi.
Sijoittajalle on odotusarvomielessä törkeän kallista hävitä koko kassansa missään olosuhteissa. Lisäksi isosti pataan ottaminen voi viedä luottamuksen koko osakemarkkinaan, vaikka tappioiden oikea syy löytyisi peilistä. Jolloin voi päätyä esimerkiksi ylijäämäkassavirtansa ohjaamiseen sellaisiin seiniin, jotka ovat paikassa, johon kukaan muu ei halua muuttaa. Tai auto- kello- ynnä muihin vastaaviin "investointeihin".
Jatkuvatko nämä pelit ikuisesti?
Nettipokerin äkkikuolemaa on murehdittu niin kauan kuin se on ollut olemassa. Aika monta tuomiopäivää peli on jo sivuuttanut, ja Suomessa on 18-vuotiaitakin pokeriammattilaisia. Tosin nettipelit eivät ole enää sellaisia, että esimerkiksi mie pystyisin siellä tekemään kuusinumeroisia vuosituloksia, vaikka raivokkaasti yrittäisinkin. Pokerimarkkinatkin ovat muuttuneet.
Osakkeiden nousumarkkinakaan ei jatku ikuisesti. Tosin joidenkin osakkeiden hinnat näyttävät muutaman vuoden päästä tänä päivänä alelaarissa olleilta. Toisaalta jotkut kuplahintaisilta tällä hetkellä vaikuttaneet ovat jo silloin osoittautuneetkin kupliksi.
Toki yritykset jatkavat voitontavoitteluaan ikuisesti, elleivät jussisaramot pääse sitä kieltämään. Osakepelit luultavasti tosiaan jatkuvat ikuisesti, mutta jyrkästi koilliseen ikuisesti menevät kurssit eivät tälläkään kertaa toteudu. Osakemarkkinoiden kyyti on aina ollut pomppuisaa, ja tulee sellaista myös olemaan.
Pokeriammattilaisten on jatkuvasti parannettava peliään pysyäkseen voittavina pelaajina. Aivan samalla tavalla vähänkään spekulatiivisen sijoittajan on tarkasteltava kriittisesti positioitaan jatkuvasti. Joka päivä ei tarvitse tosiaankaan tehdä mitään kauppaa, mutta taivaan putoamista niskaan on tarpeen murehtia jatkuvana prosessina. Yritykset, joilla on historiassa ollut jotain kilpailuetua, voivat menettää sen hyvinkin nopeasti. Muistellaanpa vaikka hetken Nokian matkapuhelinten lähes 40 prosentin maailmanmarkkinaosuutta.
Pelit siis jatkuvat, mutta muuttuvat joka päivä, ja siihen täytyy sopeutua.
Peliongelma ja sijoittaminen
Peliongelmaan vähänkään alttiille arvopaperimarkkina on hyvin vaarallinen paikka. Aina saa actionia jostain päin maailmaa ja lisäksi kurssit muuttuvat kaltaiseni dinosaurussijoittajan perspektiivistä villiä vauhtia. Lisäksi viime aikoina on ollut hyviä mahdollisuuksia onnistumisten tunteiden kasautumiseen, mikä helposti tuo ongelmapelaamiseen johtavan kuolemattomuuden tunteen.
Mutta osakemarkkina on siitä paljon pokeria – rahapeliautomaateista puhumattakaan – miellyttävämpi paikka betsailla, että kysymyksessä on plussummapeli. Osakkeiden omistajat omistavat oikeita yrityksiä, joista useimmat parhaansa mukaan tekevät niin paljon voittoa kuin pystyvät.
Joten en kehota itsestään ongelmapelaajan oireita löytäviä välttelemään osakemarkkinoita. Mutta suosittelen kaikkia osakesijoittajia realistiseen suhtautumiseen omaan suhteelliseen etuunsa. Useimmilla sitä ei ole, ja on paljon parempi odottaa pitkän aikavälin viiden prosentin reaalituottoja kuin jahdata epätoivoisesti moninkertaistujia.
Kirjoitin viiden, enkä historiallisen seitsemän, koska luulen tästä hetkestä tulevien tuottojen olevan lähivuosina historiallisesti toteutuneita pienempiä. Toivottavasti olen väärässä, sillä omat rahani ovat ja pysyvät enimmäkseen osakesijoituksissa.
Jos on potentiaalinen peliongelmainen, osake- tai muutakaan treidaamista ei kannata edes kokeilla. Kaikkien, jotka ovat koskaan viettäneet mummorullien kimpussa yli vartin, kannattaisi luultavasti keskittyä oman taloutensa hallintaan ja pienikuluisiin indeksirahastoihin sijoittamiseen.
Osaketreidaaminen on koukuttavampaa kuin nettipokeri, koska voitolliset pokerinpelaajat ainakin mustan sydämensä pohjassa tietävät, että heidän tuloksensa ovat hyvin lähellä sitä mitä olisivat ansainneetkin. Osakemarkkinoilla on paljon helpompaa löytää syyllisiä heikkoon menestykseensä esimerkiksi hallituksesta, insiderkauppiaista tai keskuspankeista.
Omistakaa osakkeita, mutta varokaa peliongelmaa. Tämä on nimenomaan sijoitusneuvo, sallii sitten Mifid II sen tai ei.
[i] Treidaamisella tarkoitan tässä kirjoituksessa hyvin lyhytaikaista kaupankäyntiä
