Kun päivä Suomessa alkaa pidentyä kiihtyvään tahtiin, täyttyy talouslehdistömme ”Kevään parhaat osingonmaksajat” listoista. Hauskempi otsikko olisi ”Yritykset, jotka vähiten löytävät hyviä investointikohteita”.
Osingot lienevät väärinymmärretyin käsite talouskeskustelussamme. Kyseessä ei ole varsinaisesti sijoittajan tuotto, eikä ainakaan tulonsiirto työtä tekevältä luokalta omistavalle luokalle. Oikeasti osingot ovat lähinnä tilisiirto omistajan taskusta toiseen, jota vielä yksityisten osakkeenomistajien tapauksessa verotetaan.
Useimmat sijoittajat yliarvostavat osinkoja. Enkä tässä puhu pelkästään piensijoittajista. Osa instituutioistakin, kuten tyypillisesti säätiöt, vaativat tasaista osinkovirtaa. Kun säätiöillä osinkojen lisäksi ovat myyntivoitotkin verovapaita, on tämä lähinnä hönöilyä. Kassavirtatarpeensa voi verotuksellisesti neutraali taho hoitaa osakkeiden myynnillä siinä missä osingoillakin.
Omistajien kannattaisi vaatia yrityksiltä osinkojen sijaan ensisijaisesti tuloksen tekoa, mielellään pitkäjänteistä sellaista. Osingonjaosta kun seuraa kasvuhakuiselle sijoittajalle verojen lisäksi lähinnä uudelleensijoitusongelma.
Osinkotuotto terminä onkin jossain määrin harhaanjohtava. Yleensä ”tuotolla” tarkoitetaan pysyvää tuottoa. Tämän kevään osinko ei ole tae seuraavien keväitten osingoista. Arvosijoittajalle on yksittäisen vuoden osinkotuoton sijaan paljon tärkeämpää katsoa yrityksen markkina-arvon suhdetta sen tulevaan tuloksentekokykyyn ja varallisuuteen.
Jos sijoittajat eivät yliarvostaisi osingonjakoa, yritykset luultavasti tekisivät osakkeenomistajien kannalta paljon järkevämpiä voitonjakopäätöksiä. Esimerkiksi kun pörssiyhtiö on aliarvostettu, ei osinkoa olisi järkevää jakaa lainkaan, vaan pitäisi pelkästään ostaa omia osakkeita. Omien osakkeiden ostaminen alihintaan ei ole verotettu tilisiirto, vaan rahan printtaamista jäljelle jääville osakkeenomistajille.
Samaten jos yrityksellä on tarjolla erinomaisia investointikohteita, mutta niukasti pääomia, ei osinkoa kannattaisi jakaa lainkaan. Tällainen tilanne lienee esimerkiksi Suomen Hoivatilat Oy:llä, joka lähitulevaisuudessa järjestänee osakeanteja ja samaan aikaan jakaa osinkoa. Osakeanneilla kasvun rahoittaminen onkin Hoivatiloille perusteltua, koska sillä vaikuttaa olevan kannattavia paikkoja, mihin antirahaa työntää. Sen sijaan samanaikaisessa osingonjaossa ei olisi mitään järkeä, ellei riskinä olisi sijoittajien negatiivinen reaktio eli pörssikurssin roikahtaminen.
Jos taas yrityksellä ei ole järjellisiä investointikohteita, pitäisi taas kaikki ylimääräiset rahat jakaa osinkoina yhtiön tuloksesta riippumatta.
Toki tämä vaatisi pörssiyhtiöiden hallituksilta asian ymmärtämistä ja rohkeutta toteuttamiseen. Warren Buffet ja osakkeenomistajansa ymmärtävät tämän hyvin, kaikki suomalaisten pörssiyhtiöiden hallitusten jäsenet eivät. Tämä on itse asiassa järkyttävä ja osalle varmasti yllättäväkin asia, mutta pitää paikkansa.
Yritysten julkistetut voitonjakopolitiikat tyyliin ”Yritys jakaa osinkoina 40-60% tuloksestaan” ovat itse asiassa vastuun pakoilua. Joka vuonna optimaaliseen voitonjakopäätökseen vaikuttavat tarjolla olevat investointikohteet ja yhtiön pörssikurssi ja nämä muuttuvat rivakammin kuin vuosittain. Osinkojen verotuskohtelu, joka vaikuttaa myös asiaan, sentään Suomessa muuttuu vähän harvemmin.
Maailmassa, jossa elämme, osingon nosto yleensä on osakkeenomistajille kuitenkin hyvä uutinen. Nykytilanteessa minäkin odotan jännityksellä minkä suuruisia tilisiirtoja omistamieni yhtiöiden hallitus esittää, koska nouseva osinko tavallisesti indikoi enemmän hallituksen positiivista näkemystä yrityksen tulevasta kehityksestä kuin tarjolla olevien investointikohteiden heikkoudesta.
Hyvää tilisiirtokautta kaikille osakesijoittajille!