Minulta ei torstaina patriarkaatin iltapäiväruokailun yhteydessä poikkeuksellisesti kysytty osakemarkkinanäkemystä, koska olin Kauppalehden mukaan kuulemma jo aloittanut osakeostot. Tämä sopi sinänsä hyvin, koska hyvin harvoin miulla on jotain sellaista valoa, jonka ilkeää muillekin jakaa.
Joskus on sentään ollut vahvakin näkemys. Vuonna 1992 arvelin Fabianinkadun kurssien nousevan reilusti, vuosina 1999-2000 laskevan ja 2008-2009 nousevan. Nämä kaikki menivät lopulta oikein, vaikka olinkin joka kerta ”oikeassa” iloisesti etuajassa. Lopun ajan aikuisiästäni olen sijoituksillani ajellut melko sumuisia teitä yleisen markkinakehityksen suhteen. Toki perusnäkemykseni on, että vuosikymmenten periodeilla osakesijoituksilla pärjäilee ihan näppärästi.
Tosiaan olen Julius Caesaria edeltävän roomalaisen kalenterin ensimmäisessä kuussa varovasti ostellut laskeviin kursseihin. Keskiviikkoisesta Bidenin pompusta ymmärsin jopa vähän keventää, koska tuollaiset vaalihypet suuntaan ja toiseen haihtuvat yleensä rivakasti.
Sleepy Joe siis voittanee demokraattien presidenttiehdokkuuden, ellei erehdy kättelemään joltain koronaa itselleen. Crazy Bernietä spekulantit (mie mukana) aiheellisesti pelkäsivät lähes yhtä paljon kuin bakteerikammoiset kielisuudelmaa.
Toivottavasti Trump jatkaa pöhlöjä koronalausuntojaan ja kannattajiensa kättelemistä. Vedonlyöntimarkkinoilla hänen kertoimensa seuraavaksikin presidentiksi ovat aavistuksen nousseet, ja ovat nyt 1,9:n paikkeilla. Eli Oranssi Mies on edelleen pieni suosikki voittamaan.
”Varovasti ostaminen” ei välttämättä tarkoita, että näkemykseni kurssien lähiaikojen kehityksestä olisi kovinkaan positiivinen. Arvelen kuitenkin sijoitukselleni tulevan positiivisen tuoton ainakin vähän pitemmän ajan kuluessa. Lisäksi pelkään missaavani kurssikäänteen, joka kyllä joskus tulee. Mutta se voi tulla ensi viikolla, juhannuksena tai jouluna ja vuodestakaan ei ole varmuutta.
Viime viikolla siis ruoskin itseäni myymättömyydestä, mutta tämän viikon hätäisistä ostoista en ota mitään stressiä. Osakepainon pikkuhiljaa nostaminen laskeviin pitäisi olla ihan järjellistä touhua. En nosta vielä sataankaan asti, ellei tule oikein kunnollista roikahdusta. Reilut kymmenen prosenttia viikossa parissa eivät Black Mondayn veteraaneille ole vielä mikään romahdus, vaan korkeintaan pieni tasokorjaus.
Olen vierestä seurannut kaveria, joka ei anna itselleen anteeksi, ellei myy juuri huippuihin tai ostaa hiukankin liian aikaisin. Aika raskas elämä − joskin jamppa on takonut järkyttäviä osakemarkkinatuottoja jo vuosikymmeniä.
Korona kääntää katseen taseisiin
Geelitukat ovat usean vuosikymmenen trendinä siirtyneet arvioimaan firmojen arvoja yhä kaukaisempien kassavirtojen perusteella. Tämä on teoreettisestikin ihan solidia, ja muuten olisikin nihkeä perustella powercellien arvostuksia. Viime aikoina markkinat ovat esimerkiksi hyväksyneet markkina-arvoja tyyliin 200 kertaa toteutunut liikevaihto (=P/S~200).
Näinä pandemiahysterian aikoina olisi kuitenkin ainakin yöunien kannalta viisasta ostaa ja omistaa koronankestäviä kioskeja. Mie vanhana SaiPan pakkina (SM 4. F-junnuissa käymättä lopputurnauksessa kentällä) katselen taseita vähintään puolustuspelimielessä rauhallisempinakin aikoina.
Ensimmäinen lentoyhtiö meni jo nurin velkalastinsa kanssa, ja tuskin jää viimeiseksi. Velkaiset varustamot ovat myös tällä hetkellä isopandoja uhanalaisempia. Laskettelukeskuksia uhkaa ilmastonmuutoksen lisäksi myös pitkäaikainen kiinalaiskato. Olisikin ehkä hyvä itse kunkin tehdä osakkeillaan vähän stressitestejä.
En siis puhu mistään kuuden prosentin koronnousutesteistä. Pankkien on tällaisia typeryyksiä pakko suorittaa, joskin joku viranomainen voisi lopettaa tämän hönöilyn. Yhtä hyvin voisi tehdä stressitestejä kuunatsien hyökkäyksen varalta. Mie vielä raitistun kauan ennen eurokorkojen kuuden prosentin nousua.
Taseesta voi pikaisesti kurkata ainakin omavaraisuuden sekä rahat ja pankkisaamiset. Jos omavaraisuusaste ei löydy helposti, on se yleensä varsin matala. Ctrl + f on hyväksi avuksi. Tosin nykyisin omavaraisuusaste voi olla vähän harhaanjohtava ja kannattaa perehtyä myös nettovelkaantumisasteeseen (gearing).
Kassan suuruudella ei normiolosuhteissa ole juuri merkitystä, koska yleensä firmoilla on joustavasti vierasta pääomaa tarjolla, joten kassavarat eivät välttämättä kerro yhtään mitään.
Mutta jos esimerkiksi milanolaisen vuokratilassa olevan katukahvilan käteiskassa on lähellä nollaa, vaikuttaa koronan läpi pystyssä pysyminen varsin haastavalta. Sama pätee siis muihinkin koronan uhreihin. Kun kassavirta menee negatiiviseksi epämääräiseksi aikaa, on uusien rahoitusneuvottelujenkin käyminen varsin haastavaa. Kriisiaikoina käteinen on kuningas.
Lisäksi kannattaa yrittää selvittää firman allergiaherkkyyttä koronalle. Tuskin mikään toimiala on talouden jähmettymiseltä kokonaan suojassa, mutta esimerkiksi kiinteistösijoitusyhtiöt ja teleoperaattorit tuntuisivat olevan parempia turvasatamia kuin esimerkiksi kansainvälistä kauppaa käyvät konepajat.
Jos ei tiedotteista selviä, ainahan voi soittaa sijoittajasuhteista vastaavalle. Jotain hyödyllistä voi vaikka irrotakin, joskin yleensä ovat aika teflonia ja vetoavat julkaistuihin tietoihin ja pörssin sääntöihin.
Omat rahoitusriskit
Katselin nyt sitten omaakin salkkuani, mutta ihan ilman uutta vilkaisua tiesin, että siellä on hyvää ovaroriskiä ihan mukavassa määrin. Ovarolla on nimittäin huhtikuun alussa erässä 20 miljoonan bondi, joskin kassassakin oli vuodenvaihteessa 9,4 miljoonaa euroa.
Maaliskuun lähetessä loppua minuutit pitenevät pörssitiedotetta ”Ovaro järjesteli uudelleen rahoituksensa” odotellessa. Rahasta viis, mutta keskustelupalstoilla konkurssia povanneille olisi kiva näyttää etusormen ja nimettömän välissä olevaa sormea.
Tosin pankit ovat kiristäneet kiinteistöyhtiöiden rahoitusta. Jos Hufvudstadsbladetin tämän päivän juttuun on uskominen, ei alle viiden asunnon osakeyhtiöille myönnetä lainkaan rahoitusta. Tämä kuulostaa järjettömältä, mutta uskottavalta. Pankit ovat historiallisesti aina olleet tyrkyttämässä rahaa niille, jotka eivät sitä tarvitse, ja vetävät rahoitusta kireämmälle sitten kun hinnat ovat jo laskeneet. Tietenkin jokainen taloyhtiö pitäisi käsitellä erikseen eikä vetää mitään yleislinjanvetoja.
Vaikka siis suhtaudun optimistisesti Ovaron rahoituskuvioiden onnistumiseen ihan ilman selvitystilaa, näen toki muitakin mahdollisuuksia olevan olemassa.
Tosin Husarissa kerrottiin myös, että Paf ostettuaan ruotsalaisen peliyhtiön on nyt yksi Ruotsin kymmenestä suurimmasta yhtiöstä. En uskonut, varsinkin kun yhtiöllä kerrottiin olevan 20 työntekijää ja Paffin nettipelien liikevaihdon kerrottiin kasvavan 25 prosentilla. Eiköhän kyseessä ole kymmenen suurinta ruotsalaista rahapeliyhtiötä.
Muuten en löytänyt syitä entistä pahempiin painajaisiin, ja likviditeettiäkin on lisäostoihin varattuna. Koronan leviämisen kehittymisestä en anna arvioita, toisin kuin useimmat muut pörssikommentaattorit.
Jännittäviä laskettelukelejä. Ja ehkä myös kyytejä ylöspäin.
P.S. Katsoin Sorjosen loppuun. Kolmannen kauden kaksi viimeistä jaksoa epäillään Etelä-Karjalan Keskussairaalassa pandemiaa paikallisessa ilmiössä. Eikö joku ohjaaja, kuvaaja, näyttelijä tai vaikka tuottaja olisi voinut kertoa, että pandemia ei ole synonyymi epidemialle? Ei sitä siis varmaan Teatterikorkeakoulussa opeteta, eikä apurahahakemuksissa vaadita, mutta kai joku taiteilija seuraa edes jotain vasemmistomediaa?
