Taloudellinen riippumattomuus on nyt kuuma juttu. Tuntuu, että melkein joka viikko joku aloittaa netissä blogin, missä seurataan kirjoittajat pyrkimyksiä päästä taloudellisesti riippumattomaksi. Näihin usein kuuluu kolme eri tapaa, millä taloudelliseen riippumattomuuteen yritetään päästä:
1. Pyritään maksimoimaan tulot.
2. Säästetään hämmästyttävän suuri osa tienesteistä.
3. Sijoitetaan nämä säästöt mahdollisimmat tehokkaasti.
Monen ajatuksena on viimeistään neli- tai viisikymppisenä olla niin varakas, että pystyy elämään sijoitussalkkunsa tuloilla.
Nämä kaikki ovat ihan tavoiteltavia asioita. Itsekin pyrin taloudelliseen riippumattomuuteen ja koen sen nyt saavuttaneeni. Vähän toki epäilyttää, kun taloudellisen riippumattomuuden himoon törmää niin usein. Tulee vähän tunne, että nousukausi alkaa olla aika pitkällä. Se ei tule esiin vain blogeissa, mutta myös tuttavien jutuista ja sijoittajatilaisuuksista.
Sinänsä jännä juttu, että meillä Suomessa on samanaikaisesti 300 000 ihmistä maksuvaikeuksissa, ja toisaalta suuri joukko ihmisiä, jotka säästävät valtaosan tuloistaan.
Taloudellisesta riippumattomuudesta on suhteellisen helppo haaveilla kun korot ovat nollissa, osakekurssit ovat pääasiassa nousseet yhdeksän vuotta ja asuntojen hinnat vahvistuneet vuosi vuodelta. On kuitenkin pari asiaa, jotka joskus särähtävät korvaan.
Ensinnäkin, en ole ihan varma täyttääkö taloudellinen riippumattomuus lopulta sitä tavoittelevien toiveet.
Toiseksi, en usko taloudelliseen riippumattomuuteen pääsyn olevan aivan niin helppoa kuin moni uskoo. Suurin ongelma tässä on sijoitustuotot.
Monessa blogissa säästämisen mittakaava nousee tasolle neuroottinen. Mielestäni 50 %:n säästäminen nettotuloista on kunnioitettavaa. Yli 2/3:n säästäminen tuntuu jo vähän kituuttamiselta. Joku voi elää alle tonnilla kuussa ihan täyttä elämää, mutta kyllä se luonnetta vaatii aika tavalla. Ja perheenlisäys helposti tuhoaa tämän yhtälön.
Nykyajan kaoottisessa maailmassa on toki rauhoittavaa keskittyä johonkin yhteen asiaan täysipainoisesti. Mutta, kun säästät ja säästät, alat turhan helposti mittaamaan elämääsi rahassa. Kun olet tehnyt tätä toistakymmentä vuotta, siitä on vaikea päästää irti. Alussa ehkä ajattelit, että kituutat ja teet kovasti työtä nyt, jotta voit nauttia elämästäsi myöhemmin. On kuitenkin vaarana, ettet enää osaa kuluttaa, kun pääset tavoitteeseesi. Koko ajatus hien ja kyynelten läpi kerättyjen kallisarvoisten varojen kuluttamisesta voi aiheuttaa pahoinvointia. Kuin Roope Ankka, sitä päätyy helposti laskemaan kolikoita ja arvostamaan itseään sijoitussaldon mukaan.
Toiset maksimoivat tulopuolen työskentelemällä kuin viimeistä päivää. Ahkeruus on toki hyve, mutta toisaalta aika on arvokkain omaisuutemme. Jos nuorilta ihmisiltä kysytään, haluaisivatko he vaihtaa paikkoja Warren Buffettin kanssa, aika harva olisi tähän valmis. Toki 80 miljardin dollarin omaisuus kelpaisi, mutta 87-vuoden ikää harva haluaisi vaivakseen. Elämämme loppu lähestyy sekunti sekunnilta, joten kannattaa miettiä tarkkaan, mihin elämänsä käyttää. Harva katuu kuolinvuoteellaan tehneensä liian vähän töitä.
Oma kokemukseni on, että taloudellinen riippumattomuus on hieman yliarvostettua. Se on hyvä asia, muttei hinnalla millä hyvänsä. Koin monet työelämän asiat vastenmielisiksi, mutta myöhemmin olen kaivannut jopa palavereja ja kehityskeskusteluja. Sijoitussalkun seuraaminen aiheuttaa stressiä suurella salkulla enemmän kuin pienellä. Ja lopulta aika harva meistä on onnellinen ilman mielekästä tekemistä. Mietitäänpä vaikka lottovoittajia. Moni heistä esittää tragedianäytelmän pääosaa. Ihminen kaipaa mielekästä tekemistä. Monelle sitä on vaikea kehittää, jos päivätyö ei enää sitä tarjoa.
Pahin skenaario on siis, että työskentelet kuin hullu, sosiaalinen elämäsi kärsii säästeliäisyydestäsi, ja lopulta et ole edes onnellinen päämäärässäsi. Kuten sijoittamisessa, myös elämässä kannattaa miettiä riskejä. Jollekin taloudellinen riippumattomuus on paratiisi, jollekin toiselle yllättäen vankila. Monesti elämässä kannattaa olla tarkkana, mitä toivoo. Et välttämättä tiedä, miltä joku asia tuntuu, ennen kuin olet sen kokenut.
Sitten on se toinen asia, eli taloudelliseen vapauteen pääsemisen vaikeus.
Sanotaan, että olet kurinalainen indeksisijoittaja, joka vain ostaa indeksirahastoja. Suurin osa meistä on itseasiassa kaikkea muuta, ja häviää indekseille selkeästi. Unohdetaan se ja oletetaan, että ollaan hyviä sijoittajia. Silti näen turhan usein sen pyöreän numeron tuottotavoitteen: 10 %.
Et tule jatkossa saamaan ainakaan inflaatiokorjattuna 10 % tuottoa osakesijoituksilla, ellet ole poikkeuksellisen taitava. Tähän on kolme hyvin yksinkertaista syytä:
1. Talouden kasvu koostuu yksinkertaistettuna kahdesta asiasta: asioita tekevien ihmisten määrän muutos ja asioiden tekemisen tehokkuuden nousu. Yhtälön ensimmäinen osa on nyt kääntynyt vauraissa maissa ja Kiinassa laskusuuntaan. Eli kasvua lisäävästä tekijästä sitä vähentäväksi. Aiemmin tutuksi tullut jopa 3 % talouden kasvu tulee jatkossa olemaan enintään 1,5 % kasvu. Hyvin pitkällä aikavälillä yritysten tulokset ovat seuranneet aika hyvin talouden kasvua. Eli yritysten tulosten kasvu hidastuu.
2. Kaikkien omaisuuserien arvostukset ovat historiaansa nähden korkealla. Korkea arvostus = matalampi tuleva tuotto.
3. Suurin osa kirjallisuudesta käsittelee Yhdysvaltojen osaketuottoja. Siellä toki on päästy 9 % vuosituottoihin viimeisen sadan vuoden aikana. Tästä kuitenkin kolme prosenttia on ollut inflaatiota. Yhdysvallat on kuitenkin ollut myös viimeisen 100 vuoden ajan menestynein valtio markkinatalouden pelissä. Jos katsotaan yleisemmin länsimaita, on päästy noin 5 % reaalituottoon.
Mutta, kun otetaan huomioon matalampi kasvu tulevaisuudessa ja lähtötilanteen korkeammat arvostustasot, kutistuvat reaaliset tuotto-odotukset entisestään. Hyvin kansainvälisesti hajautetulta osakesalkulta sopii odottaa 3-4 % reaalituottoa hyvin pitkällä aikavälillä. Itse varautuisin mieluummin skaalan alareunaan. Valitettavasti taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa siis useimmille meistä seitsemännumeroista sijoitussalkkua. Usein laskelmista unohtuu verot ja inflaation huomioiminen.
Näin pitkän nousunmarkkinan jälkeen unohtuu, että pörssit kokevat aika-ajoin vuosien pituisia julmia karhumarkkinoita. Kun lähdetään korkeista arvostustasoista, on kymmenen vuoden negatiivisen tuoton aikakausi ihan mahdollinen.
Tarkoitukseni ei toki ole arvostella taloudellista riippumattomuutta tavoittelevia. Kannustan siihen, mutta suosittelen malttia. Onnellisuus riippuu usein odotusten ja toteuman välisestä suhteesta. Jos elämäsi päätavoite on taloudellinen vapaus, voi alkuhuuman jälkeen siihen pääsy olla huippukorkeiden odotusten takia pettymys.
Niin kuin niin monessa muussakin asiassa, suosittelen jonkinlaista kultaista keskitietä ja vaihtoehtoisten polkujen pohtimista. Sen sijaan, että pyrit työnteosta mahdollisimman nopeasti irti, ehkä kannattaa miettiä mielekkäämpää työtä. Ja jos jostain säästät, niin tavarasta, ei kokemuksista. Elämä on turhan lyhyt siihen, että uhraisit matkustelun, kokemukset ja sosiaaliset tapahtumat nopeamman vaurastumisen alttarille. Onnellisuutta ei kannata siirtää tulevaisuuteen.
