Casino Helsingin kansainväliset turnaukset vetävät ulkomaisia pelaajia Mikonkadulle varsin vähän. Casino Olympicin karkelot taas kyllä houkuttelevat paikalle varsin paljon meitä poroja, mutta muita kansallisuuksia on ollut paikalla rajallisesti, joskin enemmän kuin Helsingissä. Tämä tosin johtunee enimmäkseen Tallinnan halvemmista majoituskustannuksista, mille Veikkaus ei voi oikein yhtään mitään.
Mutta tällä kertaa korttivilu oli vaivannut eurooppalaisia pokerinpelaajia niin pitkään, että Tallinnassa oli aidosti kansainvälinen tunnelma. Vanhassa Hansa-kaupungissa asuu nykyisin espanjalaisten pokeriammattilaisten yhdyskunta ja paikalle pölähti kolmetoista saksalaistakin ammattipeluria. Lisäksi lähes kaikki muutkin, jotka yleensä ovat suinkin Fr. R. Kreutzwaldi 23:een osanneet, olivat saapuneet paikalle.
Suomalaisista vakikävijöistä isoa osaa piti mitä ilmeisimmin korona kotona. Ei näkynyt esimerkiksi Kimmo Kurkoa tai Juha Helppiä.
Tämän seurauksena isojen turnausten fieldit olivat ehkä aavistuksen kovempia, kuin yleensä Tallinnassa. Tosin espanjalaisista ja saksalaisista kyllä pääsi turnauksissa eroon, kunhan vain odotteli niiden pudottavan itse itsensä maksamalla AT:llä paikallisten AK+-rangella tulevia all-in 3-bettejä. Nämä pojat eivät nimittäin voi antaa itseään exploitattavan rereissaamalla niitä ilmalla pakkaan. Sitä tosin ei Tallinnassa tee kuin hyvin harva peluri koskaan. Löytyvät usein Etelä-Helsingin finaalipöydistä, mutta en lähde niitä tässä erikseen nimeämään.
Kirjoitin viikko sitten, että pelasin tiistaina ensimmäisen päivän Deep Stack 550:stä. Tästä kirjoittaminen vei seuraavana päivänä niin pitkään, etten ehtinyt keksiviikkona pelaamaan kuin 220 euron 4 Card PLO Turbo Knockoutin. Kävin päivällä salilla ja olin ajatellut lähestyä turnausta absolutistina niin pitkään kuin pystyisin. Tämä menikin hyvin re-entryajan loppuun. Lähdin sen viimeiseen jakoon vähän kikkailemaan yhden venäläisen kanssa, ja päädyin tilanteeseen, jossa voin jatkaa pelejä puolella stäkillä tai maksaa nähdäkseni outtivapaalla kädellä turnissa. Päädyin kippaamaan ja menemään baaritiskille. Sitten palasin turnaukseen survomaan loput merkit sisään, mikä varsin helposti jätkillä nauloja ja kalleja vastaan onnistuikin.
Yritin sitten alakerran käteispeleihinkin, mutta missasin tekstarin ja päädyin istumaan baaritiskin tuntumassa noin neljään. Yhtään jakoa käteistä en sitten tällä reissulla pelannutkaan. Näköhavaintojeni perusteella siellä oli sakkia kuin SaiPan pelissä.
Torstaina oli ohjelmassa pääturnaus ja Deep Stackin viimeinen päivä. Tämä vaikutti kankkusessa turhan raskaalta ohjelmalta, joten vaihdoin alkuperäisen suunnitelmani vesiselvänä sutimisesta ”Drinkki per tunti” - taktiikaksi. Putosin pääturnauksesta 40 minuuttia ennen päivän päättymistä ja poikkeuksellisesti en tehnyt re-entryä, koska perjantainakin on vielä tunti aikaa uuden laukauksen ottamiseen. Sen sijaan menin huoneeseen torkahtamaan kymmeneksi minuutiksi, mistä luulen olleen paljon hyötyä 14-tuntisen pelipäivän keskellä.
Jotenkin onnistuin rimpuilemaan itseni finaalipöytään ja yhdeksännelle sijalle, josta tuli sentään viisi purppuraa vaivanpalkkaa. Pokeriturnausvuoteni oli siis iloisesti voitolla kahden pelatun turnauksen jälkeen.
Perjantaina taas sinnittelin melko pitkään pääturnauksen kakkospäivää ilman vodkan vodkaa. Tässä oli ylimääräisenä vastuksena, että Hiltonin konferenssitilassa ei ollut mitään ruokaa. Tätä muuten vähän ihmettelin, koska kun paikalla on satoja nälkäisiä pelureita, voisi niille myydä aika hyvän katteen eineksiä. Mutta kaikkia bisneksiä ei aina hoideta ihan täydellisesti.
Ruokatauko kasilta oli sitten liikaa raittiuden jatkumiseen turnauspäivän loppuun asti, mutta muutaman tunnin pelejä pieni doping kokeneella pelaajalla lähinnä parantaa. Tässä painotan adjektiivia ”pieni”. Pääsin pussittamaan ihan kivan hivakan, enkä edes muista tehneeni mitään kovin hölmöä. Päinvastoin, neljäntenä pelipäivänäni aloin saada jo vähän rytmistä kiinni. Valitettavasti suurimman osan ajasta jouduin sutimaan tv-pöydässä. Jota katsoivat valitettavasti monet sellaisetkin, jotka olivat olleet vuosikymmenen tai pari iloisesti kahvilla siitä, miten oikeasti pelaan.
Finaalipäivä alkoi siinä mielessä hilpeästi, että sain ensimmäiseen jakoon keskipositioon lumiukot eli kasiparin. Edestä oli mennyt saksalainen sisään 10BB, miulla oli noin 30BB. Pelkästään maksoin, koska ajattelin sen olevan vahvemman näköinen peli, kuin survoa koko hivakka. Kippitilaa miulla ei kuitenkaan ollut. Suunnitelma oli muuten hyvä, paitsi että ison blindin kaveri päätti, että 16BB pusku AQo:lla on tosi näppärä peli.
Ja olihan se, koska voitti helvetin ison potin. Kaveri tosin hävisi turnauksesta melko pian, koska sen jälkeen, kun miut siirrettiin toiseen pöytään, en jamppaa enää nähnyt. Ehkä löysi vielä toisenkin ässärouvan ja se ei tällä kertaa pitänyt.
Jotenkin onnistuin kikkailemaan itseni chipleadiin finaalipöytään mennessä. Tämä ei kuitenkaan riittänyt kuin viidenteen sijaan, mihin olen nyt jo semityytyväinen. Kun on tänä vuonna pelannut kolme turnausta, ja päässyt niistä kahdessa finaalipöytään, olisi kiukuttelu huonosta tuuristaan kovin turkulaista. Ja kun olin 5/286 pääturnauksessa, joutui siinä itsekin muutaman kerran ohi kiskaisemaan.
Mutta jos on iloinen turnaustippumisestaan, pelaa väärää peliä. Totesinkin viikon soitot soitetuiksi, nuottien olevan nipussa ja silpaisin puoleen tuntiin kasinon baaritiskillä viisi vodkashottia sekä useita lisää vähän rauhallisempaan tahtiin. Avovaimo kyllästyi tippumisen jälkeiseen seuraani melko nopeasti ja ilahtui kovasti löytäessään miut naamaltaan hotellihuoneen lattialta. Voimat olivat kuitenkin riittäneet melkein sänkyyn asti.
Jos koronatilanne ei estä, ja Tallinnan Kurkot 10.-19. syyskuuta pelataan, aion tuplarokotettuna osallistua kekkereihin ilman muuta. Livepokeri yleensä ja turnaukset Tallinnassa erityisesti ovat iloinen asia!
P.S. Tiimiturnauksen parhaan joukkuenimen palkinnon annan Vetelin Kuiville. Sijoittuivatkin paremmin kuin oma tiimini. Ja onnea Kristian Zittingille Mestarin opetuslapsista pääturnauksen voitosta ja tiimiturnauksen kakkossijasta. Välillä solidi peli palkitaan esimerkiksi turnausvoitolla. Lisäksi Kristian kertoi aloittaneensa pokerin, kun tyttöystävä oli 2011ish ostanut joululahjaksi Pokerin Käsikirjan. Tämä oli miulle henkilökohtaisesti pokeriviikon hauskin tarina.
