Inderes väitti lopettaneensa TOP3-listansa, koska lyhyen tähtäimen sijoitushorisontti ei edistä yrityksen missiota, joka on kannustaa sijoittajia pitkäjänteisyyteen. Mutta voihan sitä toisaalta katsella kolmen kuukauden päähän miten pitkällä tähtäimellä tahansa. Onkohan tämä pitkillä tähtäimillä tähtäily nykyisin jo hyväksyttyä suomea? Vaikuttaa nimittäin siltä, että siihen törmää valtamediassakin useammin kuin Narinkkatorilla vaalimainosten tyrkyttäjiin. Nykyisinhän voi halutessaan aloittaa tähtäilemään, kun ennen sai hyväksytysti vain joko aloittaa tähtäillä tai ruveta tähtäilemään. Mutta se on selkeää, että jos tähtäin on hirveän pitkä, on se tosi vaikeakäyttöinen.
Päätin nussia vähän Inderesin pilkkuja, koska en oikein uskonut Sauli Vilénin lätinää inderesTV:ssä ”listan aiheuttamasta hämmennyksestä”. TOP3-suositusten yhteydessä oli selkeästi sanottu, että ne oli tarkoitettu lyhyelle sijoitusperiodille. Jos ei tätä joku ymmärtänyt, olisi parempi jatkossa pysytellä iltapäivälehtisisällön parissa.
Inderes sanoo tähtäävänsä pitkillä tähtäimillään kansankapitalismin ja pitkäjänteisen omistajuuden edistämiseen sekä pääomamarkkinan toimivuuden parantamiseen. Juuri tätä tarkoitusta palvelevat erilaiset suosituslistat perusteluineen vallan erinomaisesti. Hesarin pörssipalstan vuosia sitten tapahtunut lopettaminen taas ei kansankapitalismia edistänyt. Eikä sitä kyllä tee TOP3-listan lopettaminenkaan.
Aamukatsauksessaan Inderes väitti myös tunnistaneensa, että lyhyen aikavälin sijoitusideoiden aiheuttama mahdollinen ylimääräinen volatiliteetti ei ole markkinapaikan etu. Tämä on tavallaan totta, sillä Inderes-efekti osoitti selkeästi, että Helsingin markkinat toimivat rahapelimonopolin tehokkuudella. Eli jos geelitukat laittoivat listalle jonkun Nordeaa yhtään keveämmän lapun, niin tuulipuvut painoivat ostonappejaan niin raskaasti, että pörssikurssi liikkui useita prosentteja.
Edellisen kappaleen ensimmäinen lause on niin äreää corporate jargonia, että oikolukijattareni katsoi tosi pahalla silmällä, kun luuli sitä miun alkuperäistekstiksi. ”Mahdollinen” on muuten vähättelyä. Inderes-efekti oli totta, sen nyt näki sokeakin otsallaan. Nuoret pukumiehet saivat markkinoiden luottamuksen ja ihan ansiosta.
Kikattelin muuten joskus, kun joku väitti, että Inderesin analyysi on uutta informaatiota, joten ei se efekti mitään markkinoiden tehottomuudesta todista. Meinasin vastata, että tällä ymmärryksellä tehokkuusteoriasta onkin selkeästi parempi a) uskoa osakemarkkinoiden olevan tehokkaita b) pysytellä indeksisijoittamisessa. Ihmisrakkaana yksilönä päätin sillä kertaa olla hiljaa. Pelkäsin nimittäin tilanteen eskaloituvan väkivaltaiseksi, jos alan oikein tosissani räkättämään. Lisäksi olisin ennustanut mahdollisessa painimaaottelussa itselleni käytännön varmaa hopeaa.
Olisin ollut jonkun verran tyytyväisempi, jos Inderes olisi palauttanut vanhan kunnon myyntilistansa ja säilyttänyt TOP3:n ja lisäksi jatkanut merkittävän ylituoton tekemistä suosituksillaan. En tosin ole itse tainnut beesata Inderesin suositusmuutoksia kertaakaan, varsinkin kun heräilen yleensä vasta puoliltapäivin. Mutta näen tärkeänä ihmisten kannustamisen osakekaupankäyntiin. Jos kukaan ei koskaan maksa mitään välityspalkkioita, ei meillä kohta ole yhtään välittäjää. Ja jos tulee joku tarve muuttaa osakkeita rahaksi, kenelle myydään, jos kukaan ei ole ottamassa koppia?
Lisäksi jos kaikki sijoittaisivat kaikki rahansa indeksirahastoihin, tulisi markkinoista äärettömän tehottomat. Että markkinat pysyisivät edes kutakuinkin tolkuissaan, tarvitaan kimmomatikaisia, mikkomäkisiä ja akipyysingejä ottamaan omalla rahalla kantaa.
Osakespekulantit tekevät arvokasta työtä, koska he pitävät huolta kauppakorkeakieltä käyttääkseni ”resurssien allokoinnista”. En nyt siis väitä, että varsinaisesti olisimme pelastamassa maapalloa lämpenemiseltä. Mutta osaketreidaaminen on oikeasti varsin harmitonta ympäristölle. Spekuloinnin vähäpäästöisyydestä jänkäsin muuten ensimmäisen kerran KY:n Vaasiksen asuntolan vihreimmän osaston kanssa vuonna 1986. Muistaakseni runsaasta alkoholinkäytöstä huolimatta yksimielisyyttä ei asiasta saavutettu.
Vaikka ostaisin Saga Fursia, yhtään minkkiä ei tässä operaatiossa muuten kuole. En siis oleta emmakarien ymmärtävän tätä koskaan, mutta ainakin kaikki sellaiset, jotka osakemarkkinoilla pystyvät pitkäaikaisiin ylituottoihin kyllä tajusivat.
Epäluuloisena kaverina epäilen TOP3-listan lopettamisen merkittävimpänä syynä olevan sen erinomainen historiallinen menestyksen. Inderesin lapsinerot biittasivat indeksin paremmalla marginaalilla kuin Kärpät perjantaina SaiPan. Ihan kaikki eivät pysty esittelemään 27 prosentin vuosituottoja kahdeksan vuoden periodilta. Mutta viime vuonna ylituotto jäi alle kahden prosentin ja käyrä on laskussa. Jos tänä vuonna olisi jääty jälkeen, olisi tuulipukujen tuomioistuimessa tullut ehdotonta.
Spekulanttien oikeudessa olisi yhden vuoden indeksistä jäämisellä taas tullut korkeintaan syyttämättäjättämispäätös. Olen varma, että maailma on parempi paikka Inderesin analyysien kanssa kuin ilman ja tosi näppärätkin pojat voivat jonain vuotena joutua varianssin uhreiksi. Kansan syvät rivit eivät vaikuta olevan tässäkään samaa mieltä.
Luulen ihmisten yliekstrapoloivan käppyröitä täältä ikuisuuteen. Ainakaan 30 vuoteen en ole havainnut tässä juuri mitään kehitystä. Ja hyvä niin, jollainhan meidän spekulanttienkin pitää elää. Pahansuopaisesti siis arvailen, että Inderesissä hyvin tiedetään tämä ihmismielen vääristymä, eikä haluttu ottaa riskiä sen uhriksi joutumiseksi.
Sauli sanoi vielä, että TOP3-listan poisjättäminen parantaa Inderesin palvelua. Ilmeisesti olen vähän yksinkertainen, kun en ymmärtänyt miten jonkun suositun tai ainakin miun mielelläni lukeman palvelun lopettaminen parantaa palvelua. Tätä ei ainakaan muutama vuosikymmen sitten Kauppakorkeakoulussa opetettu. Ehkä tietoni kauppatieteistä kaipaisivat vielä enemmän päivittämistä, kuin tähän asti luulinkaan.
Olen lopen kyllästynyt lyhytaikaisen sijoittamisen demonisointiin. Tämän voi ehkä jopa rivien välistä tästä kolumnista lukea. Toistan vielä kerran, että spekulantit eivät tee mitään pahaa kuin korkeintaan omille positioilleen. Vanha venäläinen sanonta muuten kuuluu, että omilla rahoillaan saa pelata miten haluaa.
Laitan vielä tähän loppuun inderesimäisen vastuullisuus-jeesustelun: Valtaosalle sijoittajista aktiivinen osakesijoittaminen ei sovi lainkaan. Mutta tämä totuus jättää vielä jäljelle marginaaliryhmän, jolle se sopii. Ja tähän ryhmään miekin ainakin kuvittelen kuuluvani. Perikunta voi sitten myöhemmin laskea kuvittelinko pelkästään, vai kannattiko.
Olen spekulantti, tiedän sen, mutta ylpeä sellainen.
Akin blogi: Eläköityneen optiospekulantin portfoliosijoitukset
