Hallitus - vastoin odotuksiani - pääsi vaalien alla sopuun sijoitussäästötilistä. Annoin kolme viikkoa sitten järkevän sijoitustilimallin toteutumistodennäköisyydeksi 15 prosenttia. Nyt ollaan jo paljon paremmissa oddseissa, vaikkakaan ei vielä maalissa. Ensin pitää Sipilän hallituksen ehtiä tuoda esitys eduskuntaan ja saada se läpi, ja sitten vielä pitää seuraavan hallituksen olla peruuttamatta sitä ennen sen kaavailtua voimaanastumista vuoden 2020 alusta.
Tavanomaiset syylliset ovat luonnollisesti tuominneet esityksen. Yli 50.000 euron potentiaaliset sijoittajat pitävät tiliä ”turhana”, koska sillä on yläraja. En kyllä näe meidän asemamme heikentyvän, vaikka kaikkia säästöjä ei tilille väliaikaiseen verosuojaan saisikaan. Melko yksinkertaista logiikkaa on, että parempi saada sijoitustili ylärajalla, kuin ei ollenkaan.
Sinisten kärsiessä poliittisista kuolinkouristuksistaan, on heidän pakko yrittää lyödä omia leimojaan hallituksen päätöksiin. Hallituskumppanitkaan luultavasti eivät olleet kovin innokkaita tekemään vaalityötä vasemmiston puolesta poliittisesti liian radikaalilla uudistuksella. Johannes Virolaisen kerrotaan sanoneen, että politiikassa pitää hakea piste- eikä selkävoittoja. Tätä eivät ymmärtäneet sen enempää Halla-ahon ja kokouseväiden villitsemät persut Jyväskylän yössä kuin kokoomuksen oikean laidan nuoret syrjäytetyt ja syrjäytyneet, joiden mielestä vain täydelliset uudistukset tai vaihtoehtoisesti sotilasvallankaappaus riittävät.
Timo Harakka osoitti tavanomaista ymmärtämättömyyttään osakesijoittamisesta, mutta kertoi myös, miksi sijoitussäästötili on hyvin tarpeellinen: Vain neljä prosenttia suomalaisista omistaa yli neljää osaketta. Tähänhän juuri haetaan muutosta. Suorat osakesijoitukset ovat pitkän aikavälin tuotoltaan ylivoimaisia verrattuna paljon tavanomaisempiin asunto-, auto- ja viihde-elektroniikkasijoituksiin.
En tiennyt oikein kikatellako vai kiroilla, kun Harakan huolena oli, että kukaan ei voi kieltää ihmisiä myymästä vanhoja omistuksiaan pois ja sitten ostamasta uusia tilalle. Ehkä Timo oli huolissaan, että tässä ihan realistisessa skenaariossa valtio saa myyntivoitoista verotuloja?
Tuli kovasti SAK:n entistä pääekonomistia Olli Koskea ikävä, kun luin Ilkka Kaukorannan lausuntoa ”Hallituksen päätös sijoitussäästötileistä on askel väärään suuntaan. Se käytännössä keventää pääomaverotusta ja vähentää valtion verotuloja.” Ekonomistina Kaukoranta kyllä tietää, että ei se pitkällä aikavälillä mitään verotuloja pienennä, kun varoja tililtä aikanaan nostetaan korkoa korolle -efektin niitä kasvatettua. Mutta tärkeintä SAK:lle tällä hetkellä toki ovat syksyn poliittiset tukilakot ja kevään vaalit. Sadan vuoden päähän on hölmöä miettiä asioita, olemmehan silloin kaikki kuolleita, kuten Antti Rinne pistämättömästi sanoi. Mutta jos edes mietittäisiin parinkymmenen vuoden päähän?
Osakesäästötili nostaisi työllisyysastetta
Ekonomistin pitäisi myös ymmärtää, että korkean rakenteellisen työttömyytemme suurimpia syyllisiä on työvoimamme huono liikkuvuus. Jos sinulla on oma talo, piha ja perunamaa, jossa on kiinni 400 prosenttia varallisuudestasi, et ole kovin innokas muuttamaan työn perässä. Mutta jos asut vuokralla ja osakesäästötilin vararahastosta löytyy jotain pientäkin puskuria, voit helposti ottaa äkkilähdön vaikka Uuteenkaupunkiin kasaamaan autoja tai Turkuun rakentamaan laivoja. Toki täytyisi sopeutua turkulaiseen huumorintajuun, mutta siihenkin voi valmistautua jo etukäteen. Esimerkiksi Ville Niinistön ja Li Anderssonin ratkiriemukkaita twittertilejä pystyy seuraamaan etänäkin. Ei kannata kuitenkaan ruveta aukaisemaan kommenttiketjussa vitsien sisältöä, tai seuraaminen loppuu siihen.
Paljon hyvää tapahtuisi Suomessa, jos ihmiset ymmärtäisivät, että heidän omistusasuntonsa on sijoitus, halusi sitä tai ei. Tuottojen miinuspuolelle voi laskea muuttamisen kalleuden tai jopa mahdottomuuden. Rakkaasi saattaa osoittautua täysin haluttomaksi lähtemään kanssasi vuolemaan kultaa Eldoradoon ja jättämään omin pikku kätösin rakennetun autotallin tai itse istutetut kukkapenkit.
Osa toki mieluummin jumahtaa sosiaaliturvan varaan kuolevalle paikkakunnalle ja jättää vastaamatta headhuntereiden seireeninlauluun. Joka muuten tällä hetkellä kuulemma soi varsin voimakkaana. Nämä ovat henkilökohtaisia ratkaisuja ja kukin taaplaa tyylillään, mutta ainakin kansantaloudelle olisi parempi, jos työvoiman kysyntä ja tarjonta kohtaisivat joustavammin.
Osakesijoittamisen edistäminen asuntosäästämisen sijaan nostaisi pitkällä aikavälillä vääjäämättä työllisyysastetta. Vaikutuksen suuruuden laskemisen jätän ekonomisteille. En kuitenkaan mielellään yksin Ilkka Kaukorannalle, jolla vaikuttaa olevan kunnianhimoa muihinkin kuin ekonomistin hommiin hyvin poliittisesti värittyneistä lausunnoistaan päätellen.
Sijoitussäästötili tehostaisi osakemarkkinoita
Suomalaisten sijoittajien polttavin huoli on usein verojen välttely. Niinpä osakkeita ei edes osteta, koska myydessä menisi veroja. Asunnon saa taas kahden vuoden omistamisen ja asumisen päästä myydä verovapaasti. Verotus kannustaa voimakkaasti asuntosijoittamiseen. Tosin tässä yhteydessä täytyy mainita, että oman asunnon myyntitappiokaan ei luonnollisesti ole verovähennyskelpoinen. Jos asuntosijoituksesi arvo Pohjois-Karjalassa on puolittunut, verottaja ei myyntitilanteessa helpota tuskaasi.
Jos osakkeita on kuitenkin salkussa, ei niitä voi voitolla myydä, koska myyntivoittoveroahan niistä menisi. Tappiolla ei tietenkään voi muutenkaan myydä. Lisäksi varsin monet sijoitushurut kannustavat ostamaan osakkeita ja pitämään niitä ikuisesti. Aika iso fanilauma orjallisesti noudattaakin tätä strategiaa.
Tämä on sekä markkinoille että sijoittajille huono asia. Osakkeiden hintoja ajaa välillä ahneus käsittämättömiin korkeuksiin. Silloin on järkevää olla pelokas ja vaihtaa defensiivisempiin osakkeisiin tai muihin sijoitusmuotoihin. On muuten täysin laillista toimintaa ostaa samoja osakkeita myöhemmin halvemmalla takaisin.
Omissa spekulatiivisissa kaupoissaan epäonnistuneet tai niitä koskaan tekemättömät viittaavat säännöllisesti amerikkalaisiin tutkimuksiin, joiden mukaan 90 prosenttia aktiivisista osakesijoittajista häviää indeksille. Mie taas viittaan aina Bromarvin Marttoihin, jotka osasivat realisoida messeviä Nokia-voittojaan.
Kirjoitin yli neljä vuotta sitten, että jokainen tietää jostakin jotakin. Itse sijoitan pääsääntöisesti vain kohteisiin, joiden ansaintalogiikan ja arvostuksen ymmärrän. Tätä suosittelen muillekin, tosin vastoin omaa etuani. Osakemarkkinat tehostuisivat tästä ja spekulantille avautuisi vähemmän mahdollisuuksia löytää hyviä kohteita.
Toki jos arvelee kuuluvansa siihen ryhmään, jossa ei ymmärretä mistään mitään, kannattaa pysytellä indeksirahastoissa. Suorat osakesijoitukset vaativat perehtymistä, joskaan mitään rakettitiedettä ne eivät ole.
Mutta jos saamme useampia spekulantteja käymään kauppaa osakemarkkinoilla, tehostuisivat ne vääjäämättä. Kauppatieteilijät puhuvat resurssien tehokkaammasta allokoinnista. Listaamattomia osakkeita sijoitussäästötili nykymuodossaan ei koske, joten niitä kauppaavat vinkuvat, että sijoitukset ohjautuvat pois heidän genrestään huonompiin kohteisiin. Mutta sijoittajan taloudellisen hyvinvoinnin kannalta on rahan parempi olla pörssiosakkeissa kuin pankkitilillä.
Verotus ilman muuta ohjaa sijoituksia. Sijoitussäästötili ohjaisi niitä tehokkaampaan ja tuottavampaan suuntaan.
Sijoitussäästötili vaurastuttamisen lisäksi sivistäisi ihmisiä
Ymmärrän hyvin SAK:n huolen sijoitussäästötilistä. Pörssiyhtiöissä saatetaan hyvin siirtyä sijoitussäästötilin myötä entistä suuremmassa määrin osakepalkkioihin. Lisäksi olen aina taivastellut, miten melkein kaikki henkilöstöannit jäävät vajaiksi, vaikka niissä usein olisi tarjolla saajan kannalta ilmainen lounas. Ilman muuta alennushintaiset osakkeet kelpaisivat sijoitussäästötilin myötä entistä useammalle. Henkilöstön sitouttaminen osakeomistuksilla olisi sijoittajienkin näkökulmasta hyvin fiksua politiikkaa.
Mutta ammattiliittojen kannalta työntekijöiden osakeomistus olisi tuhoisaa. Jos työntekijät olisivat myös omistajia, olisi heitä entistä nihkeämpi saada lähtemään lakkoilemaan esimerkiksi Etelä-Afrikan apartheid -politiikkaa tai Sipilän hallitusta vastaan.
Suorissa osakeomistuksissa on sellainen vekkuli vaikutus, että ihmiset alkavat enemmän seuramaan talouspolitiikkaa yleensä ja omistamiaan yrityksiä erityisesti. Osakesijoittajat ymmärtävät, että yritykset luovat hyvinvointia, ja yritystoiminnan pyörimisen edellytyksenä on voiton tekeminen. Jos sijoitussäästötili houkuttelisi Ylen ja Hesarin toimittajia osakesäästäjiksi, maailma valtamediaa seuraavan silmin muuttuisi radikaalisti. Mutta ei nyt sentään toivota kuuta taivaalta.
Kun uusille osakesäästäjille vuosikymmenten kuluessa kertyisi vääjäämättä varallisuutta, olisi vasemmistolainen retoriikka yrittäjistä verenimijöinä ja yrityksistä riistäjinä heidän korvissaan vaikuttavaa kuin Anna-Maja Henrikssonin palopuhe persuryhmälle.
Kirjoitan tässä myös kirjeen joulupukille, eli pidän mahdollisena, että kun ihmiset sivistyisivät, siirtyisivät demarimmekin vastuullisemmalle linjalle. Lupailemalla kovempaa (helposti liikkuvan) pääoman ja rikkaiden (=mitä tahansa osakeomistuksia) verottamista ei nimittäin enää olisi vaalivoittoja tarjolla. Olen käynyt peruskoulun ja nähnyt Suomessakin vastuullista vasemmistopolitiikkaa. Oikeistokuplassa aikaansa viettäville yritän siis tässä kertoa, että fiksu ja vastuullinen demari ei ole Jumalan tai Muumipapan tapainen satuolento, vaan sellaisia on oikeasti ainakin ollut olemassa.
Sijoitussäästötili on pieni askel – oikeaan suuntaan
Pokerissa tehdään päätöksiä yksi kerrallaan. Koska olemassa oleva informaatio on vajavaista, menevät päätökset välillä maailman parhaillakin metsään, miusta nyt puhumattakaan.
Tosiasioiden tunnustaminen on kuitenkin kaiken viisauden alku. Näissä poliittisissa olosuhteissa ei ollut parempaa sijoitussäästötiliä tehtävissä. Se ei tietenkään ole täydellinen ja taas tulee uusi härpäke hyvin monimutkaiseen pääomatuloverotukseemme. Lisäksi se voi jatkossa vesittyä monellakin tavalla.
Vastuullisen demarin esimerkkini Mauno Koivisto sanoi: ”Liike on minulle kaikki kaikessa, päämäärä ei mitään. Tärkeätä ei ole perille pääseminen koska perille ei voida päästä vaan tärkeätä on suunta, pyrkimys, liikkeelläolo”. Sijoitussäästötili on pieni askel, mutta ilman muuta oikeaan suuntaan - ainakin nykyisten ja uusien sijoittajien sekä kansantaloudenkin kannalta.
Aki Pyysing 18.3.2018: Viimeinen taisto sijoitustilin puolesta
Aki Pyysing 12.8.2018: Sijoitustili vaatisi toteutuakseen rivakan lehmänkaupan
