”No mihin osakkeeseen nyt kannattaisi sijoittaa?”
Siinä on kysymys, mitä kuulen paljon. Ihmiset janoavat osakevinkkejä ja vedonlyönnin kaltaista jännitystä.
Uskon kuitenkin, että tuo ei ole se kysymys mitä ihmisten kannattaisi minulta kysyä. Paljon parempi kysymys olisi: ”Mihin omaisuuseriin minun kannattaisi hajauttaa varani tällä hetkellä, kun tilanteeni on tämä ja tavoitteeni nämä?”
Vanguardin perustaja John Bogle toteaa kirjassaan: ”The Little Book of Common Sense Investing”, että 94 % ammattisijoittajien salkkujen tuottoeroista selittyy sillä, mihin omaisuuseriin on varansa allokoinut. Jonain vuotena saatat toki valita voittajaosakkeet, mutta hyvin harva pystyy sitä tekemään säännöllisesti.
Allokaatio on ruma sana, mutten tiedä sille suomeksi parempaakaan vastinetta. Se lyhykäisyydessään tarkoittaa hajautusta eri omaisuuserien välillä. Näitä omaisuuseriä ovat yleensä osakkeet, velkakirjat, kiinteistöt, käteinen ja vaihtoehtoiset sijoituskohteet. 100 % osakepaino on myös allokaatiopäätös. Sen sijaan ”Myyn osakkeeni, jos Kiinan keskuspankki nostaa ohjauskorkoaan” ei ole allokaatiopäätös. Tuskin kovin hyvä päätös muutenkaan.
Inderes on alkanut tehdä podcastia, jossa on mainiota tietoa sijoittajille. He käsittelivät toukokuun alussa aihetta ”Mistä ylituotto muodostuu”. Siinä he mainitsivat sijoittamisesta saatavan ylituoton lähteiksi kolme tekijää: 1. ajoittaminen 2. allokaatio 3. osakepoiminta. Näistä selkeästi tärkeimmäksi he olivat valinneet osakepoiminnan. Kuten jo otsikossa kirjoitan, olen tästä hieman eri mieltä.
Osakepoiminta on loistava harrastus, ja toki parhaimmat pääsevät sillä ylituottoihin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että 90 prosentin sijoittajista ei kannattaisi ottaa kovin rohkeata näkemystä yksittäisillä osakkeilla. Toki lähes kaikki sijoittajat arvioivat itsensä keskivertoa paremmaksi osakepoimijaksi, mutta määritelmän mukaisesti vain puolet voi olla keskivertoa parempia. Ja kun sekään ei välttämättä riitä. Todellisuudessa valtaosa osakepoimijoista häviää markkinatuotolle kulujen viedessä liian suuren osan tuotoista.
Vielä suurempi syy markkinatuotosta jäämisestä löytyy ajoittamisesta. Sijoittajat pyrkivät myymään osakkeensa, ennen kuin hinnat laskevat. Käytännössä kuitenkin kaikki akateeminen tutkimus osoittaa, että piensijoittajat tekevät juuri päinvastoin kuin pitäisi. He myyvät, silloin kun kaikki ovat pelokkaita, ja ostavat kun kaikki ovat ahneita. Koska osakemarkkinoiden pohjat ja huiput näyttävät niin ilmiselviltä jälkikäteen, ihmiset luulevat ajoittamisen olevan helppoa. Se on kaikkea muuta.
Allokaatio on mielestäni siis suurimmalle osalle se osa-alue, missä riskikorjattua tuottoaan voi parantaa. Tärkein tekijä tässä on, että kun asioita miettii allokaation kautta, sijoittamisesta tulee suunnitelmallisempaa. Olet jatkuvasti hyvin maantieteellisesti hajautettuna ja pystyt helpommin pitämään kiinni sijoitustavoitteistasi. Et huomaa yhtäkkiä olevasi 50 % käteisenä kesken hyvän markkinanousun, koska et tykännyt muutaman yhtiön osavuosikatsauksesta.
Eli käytännössä allokaatiosuunnitelman pitäisi estää sinua tekemästä ne suurimmat virheet, joihin voi sortua hetken mielijohteesta. Harva meistä tekee hyviä sijoituspäätöksiä hetken mielijohteesta. Vielä harvempi niihin pystyy silloin, kun osakesalkun arvo laskee päivittäin.
Mikä allokoinnissa sitten on tärkeää?
1. Osakesijoitusten painon määrittely lienee lopputuloksen kannalta tärkein tekijä.
100 % osakeallokaatiolla on toki korkein tuotto-odotus hyvin pitkällä aikavälillä. Historiallisesti kiinteistöjen ja velkakirjojen lisäys sijoitussalkkuun on tasannut tuottojen vaihtelua hyvin. Usein suositellaan, että mitä pitempiaikaisempi säästösuunnitelma on, sitä enemmän osakkeita kannattaa omistaa.
2. Maantieteellinen hajauttaminen
Tämä on suuri ilmainen lounas sijoittamisessa. Pystyt vähentämään salkun vaihtelua tuotoista tinkimättä.
3. Sijoita kohteisiin, joissa minimoit kulut ja verot.
Sanotaan, että häviät prosentin kuluihin ja toisen turhaan maksettuihin veroihin. Ei kuulosta pahalta, mutta 35 vuoden päästä olisi pääomasi ollut lähes kaksinkertainen, jos nämä asiat olisivat olleet kunnossa. Hyvin pienikin tuottoero kertautuu korkoa korolle laskuissa.
4. Tasapainoitus (Rebalancing)
Kerran vuodessa yleensä riittää, kun katsoo onko sijoitusten arvonnousut ja laskut saaneet sijoitussalkun karkaamaan liian kauaksi sijoitussuunnitelman painoista.
5. Yksinkertaisuus.
Unohda tuotteet, joita et ymmärrä. Sano ei strukturoiduille tuotteille. Yleensä uusiin villityksiin ei kannata lähteä mukaan.
6. Arvioi realistisesti riskinsietokykysi.
Ei ole mitään hyötyä pitää 100 % osakepainoa, jos myyt hädissäsi osakkeesi kesken romahduksen. Kun sijoitussuunnitelma on tehty, siinä pitää myös pystyä pysymään.
Klassikkokirjassaan Intelligent Investor(1949), Benjamin Graham suosittelee, että sijoittajan olisi hyvä pitää 25-75 % varoistaan osakkeissa ja loput joukkovelkakirjoissa. Nykyisin tätä pidetään turhan konservatiivisena neuvona. Oikeastaan paras neuvoni olisi pitää niin suurta osakepainoa kuin pystyy, ilman että se aiheuttaa sydäntentykytyksiä tai harmaita hiuksia kurssien laskiessa.
Mielestäni Warren Buffettin ensimmäistä sääntöä ”älä ikinä häviä rahaa” ymmärretään usein väärin. Ei hän tarkoita, ettei valtaosaa varoista kannattaisi sijoittaa osakkeisiin kaikkina aikoina. Hän tarkoittaa sillä, että kannattaa välttää tekemästä idioottimaisia asioita. Volatiliteetti ja pysyvä arvonmenetys ovat kaksi eri asiaa. Se on oman tulkintani mukaan neuvo välttää huijauksia, liikaa riskinottoa ja muita älyttömyyksiä. Tämä onkin toki hyvä lähtökohta kaikelle sijoittamiselle.
Minkälainen allokaatio voisi olla? Tässä seuraavassa on hyvin perusluonteinen yksityissijoittajan allokaatioratkaisu. Kuukausittain säästävälle nuorelle ihmiselle se voi olla turhan varovainen ja eläkeläiselle luultavasti turhan osakepainotteinen.
Kokemukseni mukaan hyvällä hajautuksella ja sijoitussuunnitelmalla kuulut jo sijoittajien eliittiluokkaan. Yleensä suosittelen etenkin ulkomaille sijoittaessa käyttämään indeksirahastoja. Kotimaassa voi olla jonkin verran kotikenttäetua, ja 20 % osakepoimintasalkulla tuskin saa kovin paljoa vahinkoa aikaan koko salkun suhteen.
Suurimmalla osalla piensijoittajista ei ole vaihtoehtoa sijoittaa niin sanottuihin vaihtoehtoisiin sijoitusluokkiin. Näitä ovat muun muassa pääomarahastot ja enkelisijoitukset. Mutta miksei myös metsäsijoitus tai veljenpojan startuppiin sijoittaminen luettaisi tänne. Jos onnistut löytämään jotain hyvin tuottavaa, mutta osakepörssin suhdanteista välittämättömiä tuottokohteita, on niistä suuri etu salkun hajautukseen.
Varsinaisesta riskikorjattua ylituottoa voi lähteä hakemaan ylipainottamalla markkinoita, joissa on paremmat odotetut tuotot tai historiallisesti hyvin tuottaneita faktoreita, kuten arvo ja momentum. Kuitenkin jo yllä olevan kaltainen hajautus on monella sijoittajalla askel oikeaan suuntaan.
