Pörssit sahaavat uutisotsikoiden mukana huomattavasti enemmän kuin olisi tarpeen. Ties kuinka monetta kertaa, Yhdysvallat ja Kiina kalistelevat sapeleitaan tullikiistaan liittyen. Loppuviikosta otsikoissa varmaan kirjoitetaan taas, että alustava sopu on löytynyt. Mutta, sitten seuraavalla viikolla uhataan taas tulleilla. Sama kuvio toistui alkuvuonna, kun Pohjois-Korean tilanne tuntui luisuvan kriisiin.
Minun on aika vaikea keksiä huonompaa sijoitusstrategiaa kuin Trumpin twiittien perusteella ostojen ja myyntien ajoittaminen. Et kuitenkaan tiedä missä todellisuudessa mennään.
Kiinalle kauppasota sopisi nyt huonommin kuin Yhdysvalloille. Heillä on kesken talousuudistus, jossa investointeihin ja velanottoon perustuvasta kasvusta yritetään siirtyä kuluttajavetoiseen kasvuun. Se on jo riittävän vaikeata ilmankin, että vienti alkaisi vielä tökkiä. On totta, että Kiinalaiset eivät pelaa reilua peliä kansainvälisessä kaupassa. He tietävät sen itsekin, ja ovat luultavasti lopulta valmiita tulemaan riittävästi vastaan, jotta Trump voi esiintyä suurena neuvottelijavelhona.
Yleensä suuret numerot hämäävät ihmisiä. 10 % tullimaksu 200 miljardin dollarin tuontihyödykkeille kuulostaa suurelta, mutta toisaalta se on vähemmän kuin Applen jouluneljänneksen nettovoitto. Nämä kansainvälisen politiikan otsikot ovat harvoin hyvä syy myydä osakkeitaan. Hyvin merkittävätkään uutisotsikot eivät yleensä riitä hetkauttamaan pörssejä pitemmällä aikavälillä.
Myös Italian tilanne näyttää rauhoittuneen. Eurojärjestelmä on kyllä valuvikainen, eikä sen korjaamiseksi ole nyt eikä luultavasti tulevaisuudessakaan eväitä. Populismi on nousussa ja Italian velka paisunee ennen pitkää kestämättömälle tasolle. Mutta nämä ongelmat eivät ole välittömiä. Niistä huolehtiminen voi aiheuttaa korjausliikkeen markkinoilla, mutta epätodennäköisemmin varsinaisen karhumarkkinan.
Olen alun perin ajatellut, että markkina ei nouse kohtuuttomiin arvostustasoihin, koska edelliset romahdukset ovat vielä niin tuoreessa muistissa. En ole enää niin varma asiasta. Rahoitusmarkkinoille on tyypillisempää ylireagoida molempiin suuntiin. Mielestäni osakkeiden raju nousu tähän vaiheeseen olisi järjenvastaista, muttei markkinoita minun mielipiteeni kiinnosta.
Siksi nyt on vielä vaarallista ottaa näkemystä tulevan osakekurssien laskun puolesta. Sen sijaan riskeihin varautuminen on enemmän kuin suotavaa.
Varsinkin Yhdysvalloissa monissa yhtiöissä ahneus on päässyt kuskin paikalle, ja pelko on jätetty bussiasemalle. Etenkin teknologiasektorissa on viitteitä siitä, että alamme lähestyä euforian tuntemuksia.
Teknologia on toki murroksessa, ja osa yrityksistä osoittautuu nykyisillä hinnoillaan lopulta jopa hyviksi hankinnoiksi. Mutta, kun lähes jokainen kasvava teknologiayhtiö arvostetaan tulevaksi oman alansa gorillaksi, ei pettymyksiltä voida jatkossa välttyä. Nykytilanne ei kuitenkaan ole vielä mitään verrattuna teknokuplan aikoihin. Nyt sentään yrityksillä on yleensä ihan merkittävää liiketoimintaa ja vähintään suunnitelma kannattavuuteen. Jos teknokupla pystyttiin leipomaan firmoihin, joiden tappio ylitti yleensä liikevaihdon, niin miksei nykyisiin huomattavasti vakaamman pohjan kasvuyhtiöihin?
Talous kasvaa mukavasti samalla kuin rahapolitiikkaa on edelleen maailmanlaajuisesti löysää. Keskuspankit kannustavat edelleen lyhytnäköiseen riskinottoon. Nousukauden loppujakso on se paikka, milloin pörssikurssit voivat lähteä käsistä. Kautta historian näin on ajoittain tapahtunut, joten miksi ei nyt? Ai, että ihmiset ovat järkevöityneet? Ehkä naurattaisi vähemmän, jos finanssikriisistä olisi kulunut edes kymmenen vuotta.
En usko nopean 30-50 % loppunousun olevan todennäköisin skenaario. Mutta, sen poislukeminen mahdottomuudeksi olisi myös virhe. On aina parempi luoda useita mahdollisia skenaarioita kuin naulata itsensä yhteen totuuteen. Kuitenkin, jos osakkeet nousevat rajusti ylös, on loppupeli helpompi nähdä. Tässä skenaariossa nousukausi päättyy sillä klassisimmalla tavalla, eli keskuspankit joutuvat nostamaan reilusti korkoa, saaden aikaan talouden heikkenemisen ja lopulta taantuman. Tällöin kurssit tulisivat yhtä vauhdikkaasti alas kuin ne kiipesivät ylös.
Uusin hankinta salkkuun: Vestas Wind Systems
Ostin salkkuuni tanskalaista tuulivoimaloiden valmistajaa Vestasia.
Sijoituspäätökseni nojaa yhtiön palvelupuoleen. Näkisin, että Vestasilla on mahdollisuus tehdä sama, minkä Kone on tehnyt hisseissä. Eli, että valmistettavien tuotteiden huolto ja palvelut ovat todellisuudessa se yrityksen arvokkain ja tuottavin osa.
Eli uskon osakkeen myyjien tuijottavan liikaa laitepuoleen, kun pitäisi jo siirtää katsetta palveluihin. Laitepuolella on varmasti edessä vielä kipua, mutta sen uskoisin olevan melko hyvin hinnoiteltu kurssiin.
Tuulivoimaloiden myyntihintojen lasku tuntuisi tasaantuvan, mutta tästä ei ole vielä takeita. Kuitenkin viime viikkojen hyvä tilausvirta antaa jonkinlaisen tuen ostaa osaketta nykyisellä 420 DKK:n hinnalla. Jos tuulivoimaloiden hintojen tasaantuminen vahvistuu tulevina kuukausina, on luultavasti osake jo korkeammalla siinä vaiheessa. Alla osakkeen viiden vuoden kurssikäyrä:
Yhtiön P/E luku kuluvan vuoden tuloksella P/E 14. Koska yhtiön nettokassa on tämän vuoden lopussa yli kolme miljardia euroa positiivinen, antaa P/E luku turhan kalliin kuvan arvostuksesta. Paremmin tilannetta kuvaa Yritysarvo/EBIT tunnusluku 8, joka onkin sitten jo harvinaisen alhainen nykypörssissä. Suomalaisia konepajoja löytyy tähän nähden tupla-arvostuksella.
Mistä alhainen arvostus sitten johtuu?
Tuulivoimaa on pitkään pidetty tulevaisuuden energiamuotona. Valtiot ovat tukeneet sitä voimakkaasti ja tuulivoimaloita onkin noussut kuin sieniä sateella. Kun tukia aletaan ajamaan pikkuhiljaa alas, on huomattu, että nykynäkemyksellä alan kasvu euromääräisesti alkaa olemaan nähty. Tuulivoiman osuus energiantuotannosta tulee kyllä nousemaan nykyisestä merkittävästi, muttei niinkään uusien voimaloiden investoinnit. Koska myyntihinnat ovat laskeneet reilusti, sijoittajat pelkäävät alan olevan jatkossa bulkkituotantoa. Alla Vestasin keskimääräisen myyntihinnan kehitys viimeisen vuoden aikana:
Huoli on aiheellinen. Vestas on toki markkinajohtaja tuulivoimaloissa yli 16 % osuudellaan, mutta kilpailu kiristyy, kun alan kasvu hiipuu. Kiinalaisten tuottajien osuus vaihtelee vähän lähteestä riippuen, mutta puhutaan suuruusluokkaa kolmanneksesta. Kiinalaisilla on monilla aloilla ollut strategiana polkea edullisen velkarahan turvin hinnat pohjiin ja kilpailijat ongelmiin. Mielestäni alan yhtiöiden hinnoittelu jo jossain määrin heijastelee tätä. Uskon Vestasilla olevan kilpailuetua tuulivoimaloiden valmistuksessa, muttei mistään vallihaudasta voida puhua.
Kuvaaja markkinaosuuksista:
Sen sijaan huolto- ja palvelupuolella näkisin, että Vestas on hyvän maineen, markkinajohtajuuden ja parhaan taseen avulla varma valinta palveluntarjoajaksi. Vestas tuntuu panostavan onneksi tähän puoleen.
Ala kaipaisi kipeästi fuusioita, jotta tarjouskilpailut olisivat hieman vähemmän veriset. Siemensin ja Gamesan yhdistyminen oli hyvä alku kehitykselle. Näkisin, että tuulivoimaloiden valmistus on jatkossa syklistä toimintaa, jolloin osaketta kannattaa ostaa tilanteen ollessa synkän näköinen (nyt), ja myydä kilpailutilanteen hieman hellittäessä.
Seuraavassa on JP Morganin arvio yhtiön eri osien arvosta (heillä ylipainota, target 485 dkk):
Oma excelini antaa service puolen arvoksi noin 7 miljardia euroa ja laitepuolelle 5 miljardia euroa. Tällöin oma kokonaisarvioni olisi 1/3 nykyistä yritysarvoa korkeampi. Koska laitekanta tulee vielä moninkertaistumaan, näen, että palvelut pitäisi hinnoitella kasvuyhtiön kertoimilla, jolloin sen arvostuksenkin pitäisi olla korkeampi kuin tyypillisen konepajan palvelusegmentin.
En ole huolissani niinkään osakkeen hinta-arvioistani, vaan enemmänkin siitä, että osaketta voisi vielä saada myöhemmin halvemmalla, jos laitepuolen kilpailutilanne ei hellitä. Ostin yhtiötä vain parilla prosentilla salkustani. Nykypörssistä on vaikea löytää todella laadukkaita yhtiöitä kohtuuhintaan. Vestas Wind System onkin vain kohtalaisen laadukas yhtiö edullisella hinnalla. Joskus kun kaapissa ei ole yhtään puhdasta paitaa, pitää vain valita se vähiten likainen.
