Useimmat aloittavat osavuosikatsauksen luvun osakekohtaisesta tuloksesta (EPS, earnings per share). Viime torstaisen Nokian osarin ensimmäinen vastaantuleva osakekohtainen tulos on kolmannen kvartaalin ei-IFRS EPS, joka oli 0,09 euroa. Viime vuonna vastaava tulos oli 0,04 euroa ja analyytikkojen odotus 0,06 euroa.
Onneksi kukaan Nokialta ei vuotanut tätä tietoa minulle keskiviikkona. Ilman muita tietoja, mutta tämä odotukset ylittänyt luku varmana, olisin ollut taipuvainen tankkaamaan osaketta. Ostaminen olisi muuten ollut rikollista. Vaikka ei kuuluisi yhtiön sisäpiiriin, ei silti ole laillista hyödyntää saamaansa insider-informaatiota.
Entinen markkina-arvoltaan suurin suomalainen pörssiyhtiö tippuikin sitten tulosjulkistuksensa jälkeen vajaat 20 prosenttia. Tekstipuolella ja muissa luvuissa oli paljon kaikenlaista, mistä markkinat eivät sitten tykänneet.
Nokiahan on ollut suomalaisten analyytikkojen suosikkiosake jo pitkään. Osarin jälkeen nämä päivittivät tavoitehintoja vähän alaspäin, mutta säilyttivät edelleen ostosuosituksensa. Esimerkiksi Inderesin mukaan yhtiön arvostus on tällä hetkellä ”räikeän matala”. Näin ärhäkkää kieltä pukumiehet käyttävät hyvin harvoin.
Yleensä en juuri sijoita laajasti seurattuihin analyytikoiden suosikkiyhtiöihin, enkä tee niistä omaa analyysiä. Minulla on toivottavasti realistisempi käsitys omista kyvyistäni kuin Donald Trumpilla. Ainakaan en kuvittele biittaavani geelitukkien armeijoita niiden omalla kotikentällä.
Häpeäkseni joudun tunnustamaan, että myös minulla oli Nokiaa parissakin salkussa. Silmäilin osarin hätäisesti puoliltapäivin ja päätin alentaa vähän keskihintaani perusteenani lähinnä kutitustuntuma. Onneksi olen treidaillut Nokioillani monta kertaa eikä niitä ollut salkussa ihan ahdistukseksi asti.
Tällä tarinalla on kaksikin tärkeää opetusta. Ensimmäinen on ilmiselvä, joskin monien ylenkatsoma: Vaikka lappu olisi kaikkien analyytikkojen suosikkiosake, ei se tarkoita automaattista mannasadetta taivaasta. Anaalien lempiosakkeita ei toki kannata ruveta shorttailemaankaan sokkona. Suosittelen sinänsä lukemaan analyysejä, mutta tekemään ostopäätökset itsenäisesti. Jos mikä tahansa asia jossain sijoituskohteessa nostaa näppyjä, on maailmassa aika paljon muitakin mahdollisia ostosvaihtoehtoja.
Tämä menee kyllä taas kerran enemmän osastoon ”Tehkää niin kuin mie sanon, eikä niin kuin mie Nokiassa tein”. Olen kirjallisestikin murehtinut sekä Nokia Networksin sumuisia näkymiä että mahdollisia fuusio-ongelmia sammakonsyöjien kanssa. Nyt nämä molemmat uhkakuvat realisoituivat heikentyneinä tulosnäkyminä ja mie Ajatusten Saimaan Kanavana silti ajoin Nokia-lastissa karille. Mitä ilmeisimmin olin lukenut liian monta Nokiaa Itämeren Helmenä ja Atlantin Aarteena hehkuttanutta analyysiä.
Toinen opetus kuuluu sisäpiiritiedon hyödyntämiseen. On itsestään selvää, että laitonta insider-kauppaa tehdään paljon enemmän kuin Finanssivalvonta myöntää. On aivan liian houkuttelevaa ryhtyä toimenpiteisiin, jos sattuu istumaan todella kuuman tiedon päällä. Useimpien ihmisten moraali venyy sisäpiirikauppoihin, ainoana jarruna ovat mahdolliset seuraukset. Kiinnijäämisriski taas on lähellä nollaa, jos onnistuu löytämään luotettavan bulvaanin, joka ei ole mitään sukua. Fiva ei havaintojeni mukaan koskaan tee mitään, vaikka markkinareaktiosta ennen tiedon julkistamisesta näkee selvästi, että sisäpiiriläiset siellä suhasivat.
Lisäksi olen seurannut, miten varsin usein horjakoiden ”insidertietojen” perusteella tehdyt kaupat tuovat lähinnä kuraa uikkareihin. Aina silloin tällöin olen saanut itsekin vihiä jostain ”varmasta” etukäteistiedosta. En ole kovin hanakka reagoimaan näihin, koska ensinnäkin pitäisi olla varma tiedon oikeellisuudesta. Alkuperäinen lähde ei varsinaisesti halua nimeään välitettäväksi eteenpäin, joten sitä ei yleensä vihje sisällä. Tavallisesti vinkki ei ole tarkka numerotieto, vaan tyyliä ”Kaverini Fortumissa kertoi, että Fortumilta tulee hyvä tulos”. Tässä pitäisi tietää, ymmärtääkö ”kaveri” oikeasti, mikä on markkinoiden mielestä hyvä tulos. Sijoittajien odottama tulos muuten poikkeaa välillä varsin radikaalistikin analyytikkojen ennustekeskiarvoista. Miekin olen lukenut paljon osareita, joista olisin vetänyt täsmälleen väärän johtopäätöksen kurssireaktiosta. Ja olen tavannut niitä spekulointimielessä jo yli 30 vuotta.
Eli vaikka pörssiyhtiössä työskentelevä serkkutytön mies saunaillassa kehuskelisi kuinka hyvin heidän firmallaan menee ja kehottaisi ostamaan lappua, ei vielä ole välttämättä kasassa perusteita kiinnittää kaikkea mitä pystyy ja sijoittaa rahoja kaverin työnantajaan. Kaverin täytyy puhua totta, tietää mistä puhuu ja ymmärtää pörssimarkkinoita. Tästä kertautuvasta todennäköisyydestä tulee yleensä varsin pieni luku.
Ihmisillä nimittäin on vahvaa taipumusta hehkuttaa omia omistuksiaan ja pröystäillä olemattomillakin kontakteilla. On selvää, että oikeilla sisäpiiriläisillä ei ole mitään intressiä välittää tietojaan korvauksetta kaikille tutuntutuille. Jos minulla olisi jotain sisäpiiritietoa, en kertoisi siitä ainakaan hepulle, jonka arvelisin ryntäävän välittömästi levittämään sitä pitkin kaupunkia.
Laiton insider-kauppa pitää siis sisällään paljon muitakin kuin juridisia riskejä. Lisäksi moni luulee tekevänsä sisäpiirikauppaa, vaikka onkin ihan kaidalla polulla tekemässä ostoksia lähinnä yllytyksen ja kerskailun uhrina.
