Kaikki 60-luvulla syntyneet muistavat Hill Street Bluesin kersantti Esterhausin, joka lopetti suurkaupungin poliisien aamupalaverin aina sanomalla ”Let’s be careful out there”. Mutta millenniaalit eivät tunnista edes mustapipoista ”väkivalta lopettaa vittuilun” Belkeriä. Mikä on hyvä asia, sillä yhtenäiskulttuuri mahdollistaa massapsykoosin. Ja mahdollisuus ohjailla laumoja johtaa suuruusluokkaa kerran kerrasta kirjojen polttamiseen.
Suomen osakemarkkinoilla lähestytään vaihetta, jossa yksi vuosikurssi sijoittajia polttaa kädet kyynärpäitä myöten ja väistelee osakesijoituksia vain loppuelämänsä ajan. Evoluutio kuitenkin menee pääsääntöisesti suotuisaan suuntaan ja arvelenkin, että tälle kurssille osallistuu pienempi prosentti ikäluokasta kuin vuosituhannen vaihteen teknokuplan aikaan pidetylle.
Uskoani ihmiskunnan kehittymisestä keskimäärin parempaan suuntaan eivät muuten ole horjuttaneet edes SDP:n korkeat kannatuslukemat. Leipää ja sirkushuveja kansalle hoitamalla on ennenkin keisarina pysytty. Tässä demarit toimivat rationaalisesti, sillä vaikka vandaalit olisivat jo ovella, on se pääsääntöisesti seuraavan keisarin murheita.
Mutta nyt haluaisin kuitenkin pelastaa kadotukselta muutaman vielä pelastettavissa olevan. Ja suositella niille indeksirahastoja suorien osakesijoitusten sijaan. Tämä on pieni askel ihmiskunnalle, mutta ihan vilun iso loikka spekulanttisaarnaajalle. Tähän asti olen nimittäin suositellut sijoituspäätösten ulkoistamista lähinnä vähälahjaisille.
Seuraan säännöllisesti sijoitusaiheisia keskustelupalstoja, ja aika ison oloista rahaa ovat vaikuttaneet sijoittaneen sellaisetkin, joilla ei selkeästi ole mitään ymmärrystä, mitä tekevät. Tämä on tietysti ammattispekulantille tavallaan hyvä asia. Mutta yhteiskuntarauhan säilyminen lienee kuitenkin odotusarvoeuroja tärkeämpää.
Yritän nyt kuitenkin alleviivata, etten hjallisharkimona tai mikaeljungnerina huomionkipeyttäni kerro olevani käytännön varma pörssikurssien laskusta ja toivo kurssien nopeaa pudotusta tai härkämarkkinoiden jatkuessa luota ihmisten huonoon muistiin.
Yleisdementian varaan laskemisessa on kuitenkin riskinsä. Mie esimerkiksi uskon muistavani hiekkahoitoon asti, mikä kaksikko kertoi osakkeiden käytännön varmasti laskevan, kun ne olivat 20 prosenttia nykyistä alempana. Samat huomiohuorat muuten hoitivat liikenytteineen meille pääministerin, jonka mielestä on hienoa, että Suomessa ei ole juuri kellään varaa palkata ketään toista tekemään juuri mitään. Mutta tälle ei kuitenkaan hurraa enää kuin puoli kansaa. Hill Street Bluesin ollessa parasta viihdettä, mitä Suomen telkkarista tuli, nyrkit pystyssä olisivat olleet liki kaikki.
Tämän kirjoitettuani pidän itse asiassa melko pienenä syntinä paria huonosti pelattua kättä tänään päättyneessä Tallinnan Summer Showdownissa.
Yritän tässä vienosti huomauttaa, että jos aika tai osaaminen eivät riitä Seppo Saarion ”Kuinka sijoitan pörssiosakkeisiin” lukemiseen ja ymmärtämiseen, älkää rynnätkö ostamaan Finnaireja ja Afarakeja. Isä ehkä antaa teille anteeksi, mitä sitten teettekin, mutta lapsenne välttämättä eivät.
En ole varsinaisesti vaihtanut kantaani pörssiyhtiöiden kassavirtojen arvostuksen nousemisesta. Ajelen siis varsin tyytyväisenä isohkolla osakepainolla. On toki muutenkin kuin teoreettisesti mahdollista, että olen arvioinut optimistisesti omien sijoituskohteitteni tuloksentekokykyä. Mutta toisin kuin Mikael ja Hjallis, murehdin mahdollisesti harhaanjohtamieni ihmisten kohtaloa. Enkä aio antaa Seiskaan edelleenkään yhtään haastattelua. Eli jos ette ymmärrä, mistä puhun, pysykää indeksirahastoissa. Älkääkä missään nimessä ajautuko paniikkiin lausuntoautomaattien hönöistä kannanotoista.
Olisi muuten yhteiskunnallisesti suotuisaa, jos toimittajat eivät jatkossa pyytäisi pörssikursseista lausuntoja ihmisiltä, jotka pyrkivät lähinnä otsikoihin eivätkä niinkään ohjaamaan muita ihmisiä järjellisiin sijoituspäätöksiin. Tämä tuskin toteutuu sen enempää kuin kiekkolegenda Juhani ” Veli-Lukašenka on kiekkomies” Tammisenkaan hyvin ansaittuun radiohiljaisuuteen päästäminen. Hönöjä lausuntoja irtoaa helpommin hönöiltä.
Yritän epäeteläkarjalaisittain kiteyttää: Osakesijoittamisen aloittamiseen erinomainen päivä on aina tänään. Mutta yksittäisiin osakkeisiin sijoittaminen vaatii valmiutta myös luodin rintaan ottamiseen. Ja pelkällä kameraanmenemisinnokkuudella pörssikurssien ennustaminen on yhtä vastuullista kuin Yhdysvaltojen nykyisen presidentin ilmastopolitiikka.
Ja pidetään mielessä, että ulkona oleminen käteiset taskussa on selkeästi vaarallisempaa kuin rahat turvallisesti osakkeissa.
