Aiemmin kirjoituksessani arvasin (kolumni), että talouden kasvunäkymien hidastuminen saa USA:n keskuspankin Fedin jarruttelemaan koronnostosuunnitelmiaan, ja niin kävi. Arvasin myös, että sama on edessä Euroopassa.
Olin turhan pessimistinen Fedin reaktionopeuden suhteen. Arvelin, että vasta vajaan vuoden virassa ollut Fedin pääjohtaja Jerome Powell olisi vitkastellut rahapoliittisen löysäämisen ilmoittamisen kanssa.
Mutta Fed käänsikin takkinsa hyvin varhaisessa vaiheessa. USA:n presidentin Donald Trumpin painostaessa keskeyttämään koronnostot Powell olisi saattanut tehdä pokeristakin tuttua tiukan imagon rakentamista. Jos Trump vaatii jotain, niin vaikka se vaatimus olisikin perusteltu, siihen ei voida suostua heti, koska sehän näyttäisi siltä, että Fed olisi menettänyt itsenäisyytensä ja taipuisi presidentin toiveiden mukaisesti.
Olen aiemminkin mokannut tämän saman asian kanssa. Vetoan eurooppalaiseen rappiooni. Se minut sai unohtamaan, että aiemminkin Fed on tehnyt rahapoliittisia päätöksiä siitä huolimatta, mitä mieltä pankit, teollisuus, istuva presidentti tai lehdistö on asiasta.
Jenkeissä itsenäisyyttä on se, että uskalletaan tehdä jopa jotain sellaista, mitä Trump vaatii, ilman pelkoa siitä, että niin toimiessa saisi tyhmän maineen. Aidosti itsenäisen ja toimintahistoriaa omaavaan keskuspankin ei tarvitse miettiä, miltä joku asia näyttää ulkopuolisten silmissä.
Meillä Euroopassa on tapana vatuloida ja toimia viiveellä. Osapuolten – jäsenmaiden, velkojien, velallisten – intressit ovat usein ristiriidassa, jolloin elvytysvaihde isketään silmään vasta siinä vaiheessa, kun on jo pakko. Siitä huolimatta, että makrotalousnäkymät heikkenivät JOKA KUUKAUSI vuoden 2018 aikana, mikään ei tuntunut muuttuvan keskuspankin politiikassa. Vasta loppuvuotta kohti puheet muuttuivat vähän varovaisemmiksi, ja nyt maaliskuussa Euroopan keskuspankki EKP julkaisi uuden luotto-ohjelman.
Nyt sitten etenkin Euroopassa, mutta myös USA:ssa, keskuspankkien työkalupakkien pohja häämöttää. Mikäli reaalitalouden heikkous jatkuu, ja Kiinan velkakuplan pumppaus ei riitä vastalääkkeeksi, Eurooppassa valtioille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin lisätä budjettielvytystä.
Euroalueen budjettivaje- ja velkarajasäännöistä ei taaskaan välitetä. Tämä on EU-tasolla päättäjille tavallaan onni, sillä taantumaan vajonneen Italian ja monen muunkin maan ylisuuriin budjettivajeisiin voidaan olla puuttumatta suhdanteen heikkenemisen takia.
Korkojohdannaisten hinnoista voidaan laskea, että Fedin ei odoteta tämän vuoden aikana nostavan korkoja kertaakaan, ja vuoden loppua kohti koronlaskukin muuttuu mahdolliseksi.
Euroopassa puolestaan Mario Draghin kohta päättyvä kausi keskuspankin johdossa jättää hänet historiaan miehenä, joka ei kertaakaan nostanut korkoa.
Eli meillä on siis meneillään kevyehkö taantuma useammissa maissa, ja hidastuva tai heikko talouskasvu muualla. Siihen on nyt vastattu rahapolitiikalla, ja konsensusajatus tuntuu olevan, että USA:n ja Kiinan väliseen kauppasotaan saadaan aikaiseksi rauha jonkin ajan päästä. Talouden yskähdys jäisi silloin väliaikaiseksi. Hieman madaltunut korkotaso tekee osakkeiden arvostustasosta houkuttelevan tulostason väliaikaisesta notkahtamisesta huolimatta.
”Pehmeä” talousdata, eli suhdannebarometrit, alkavat nyt olla laskeneet tyypilliselle taantuman tasolle, ja ovat siten mahdollisesti seuraavaksi hieman piristymässä. Reaalitalouden data on parhaillaan heikentymässä romahtaneiden suhdannebarometrien perässä, ja näin varmaan jatkuukin vielä jonkin aikaa. Sijoitusmarkkinat katsovat kuitenkin eteenpäin, ja siksi konsensustarina on juuri nyt, että ”pahin on takana”.
Sekä suhdannebarometreista että reaalitalouden tilastojulkaisuista lasketut yllätysindeksit ovat hyödyllinen työkalu. On hyvä huomata, että huonokin tilastojulkaisu voi olla ”hyvä”, jos toteutunut arvo ei ole yhtä huono kuin mitä sijoittajien odotukset olivat.
Yllätysindeksit ovat pitkän aikavälin keskiarvoon palautuvia aikasarjoja. Kun odotukset ovat ylioptimisia, aletaan nähdä enemmän negatiivisia yllätyksiä. Vastaavasti, kun odotukset ovat ylipessimistisiä, alkaa tulla positiivisia yllätyksiä.
Sekä euroalueen että USA:n yllätysindeksit olivat molemmat optimismin ääritasoilla vuoden 2017 loppupuolella. Se olikin juuri se hetki, jolloin talousdatan tasainen heikentyminen käynnistyi – ja nousukaudesta puhuttiin julkisuudessa tauotta. Se oli aika hyvä hetki ryhtyä varovaiseksi sijoitusten suhteen.
Vastaavasti vähän aiemmin, vuoden 2016 alussa, sekä euroalueen, että USA:n yllätysindeksit olivat samanaikaisesti pessimismin ääritasoilla. Se oli hyvä hetki tankata sijoituspaperia oikein huolella.
Juuri nyt euroalueen yllätysindeksi on kääntynyt nousuun hyvin matalalta tasolta, ja vaikka USA:n yllätysindeksi onkin vielä laskusuunnassa, se alkaa olla jo niin alhaalla, että ollaan selvästi lähempänä tankkaus- kuin myyntitasoa.
Mutta entäs jos talouden käännettä takaisin kasvu-uralle ei kuulu kovin nopeasti, ja yritysten tulokset jatkavat niiaamista? Tilanteessa, missä korkotasoa ei pystytä enää madaltamaan entisestään?
Hyvä arvaus siis markkinakehityksestä on, että osakekurssit jatkavat toistaiseksi ylöspäin, mutta ehkä esimerkiksi kesällä, tai syksyllä, aletaan ihmetellä reaalitalouden heikkoutta, mikä saisi sijoittajat huolestumaan. Siihen asti, ja edelleen löystyvän rahapolitiikan aikana, se syyskuusta asti pitämäni ”osakkeita ja USA-velkakirjoja” on edelleen hyvä.
Huijari harjoittelee mummoilla ja tulee sitten sinun perääsi
Briteissä on paljastunut pieni, mutta inhottava sijoitushuijaus. Firma, jolla oli paikallisen rahoitustarkastuksen myöntämä lisenssi, oli harhaanjohtavasti esittänyt voivansa tarjota verovapaata kahdeksan prosentin tuottoa kolmen vuoden talletukselle. Kun talletukset oli tehty, firma oli myöntänyt luottoja ilmeisesti firman lähipiirin yrityksille, ja rahoista on kadonnut nyt ainakin neljä viidesosaa. Sijoitushuijauksen uhrit ovat pääasiassa amatöörisijoittajia, jotka polttivat nyt eläkevuosien varalle säästetyt rahansa. Yhteensä rahaa kerättiin 236 miljoonaa puntaa.
On törkeää, että kynällä ja sujuvalla puheenparrella on usein laillista, tai korkeintaan lievästi rangaistavaa, kusettaa ihmisiltä heidän rahansa. Tässäkin tapauksessa kyseinen finansssifirma oli tarjonnut markkinointia hoitavalle yritykselle 25 prosentin palkkion jokaisesta talletuksesta. Käytännössä siis kyseessä oli ihan puhdas kusetus, koska päästäkseen 8 prosentin vuosituottoon vielä palkkion ja muiden kulujen jälkeen, firman olisi pitänyt pystyä tuottamaan sijoitetulle pääomalle yli 20 prosentin vuosituotto.
Vanha ”jos se on liian hyvää ollakseen totta” on peukalosääntö, jota kenenkään ei pitäisi unohtaa. Koska kyseessä ei ollut talletus, vaan ”minivelkakirja”, joka ei ole sääntelyn piiriin kuuluva tuote, firma ei välttämättä ole tehnyt edes mitään rikollista. Mutta kenen tahansa silmissä nämä tyypit ovat huijareita.
Katsellaan hei me kokeneemmat ja epäileväiset vähän meidän läheisten tekemisiä. Jos joku kysyy, niin neuvotaan. Ja ohjataan ihmisiä edes jotenkin järjellisten tuotteiden ja toimijoiden pariin. Rosvot ovat kuin lokit torilla. Jos niitä syöttää, niin hetken päästä niitä on kymmenkertainen määrä. Ja kun rosvojen kilpailu kiristyy, alkukassan turvin kehitetään hienostuneempia rosvousmenetelmiä. Näille tyypeille ei pidä antaa yhtään siimaa. Edes suuret pörssiyhtiöt eivät ole turvassa tarpeeksi tasokkailta huijareilta. Mutkan kautta rosvo syö aina sinunkin kupistasi.
Kommentoi kirjoitusta ja lue Juhanin aiemmat tekstit blogiketjusta: Ajankohtaisia kirjoituksia taloudesta
