Keskuspankeista kuulee enimmäkseen taloudellisten kriisien aikaan ja korkopäätösten yhteydessä kun ne määrittelevät tietyn talousalueen ohjauskorkoa. Ne toimivat myös rahanlainaamisen viimeisenä oljenkortena, sillä ne kattavat kriisiaikona rahan tarjonnan puutteen lisäämällä kierrossa olevan rahan määrää. Keskuspankkien päätehtävänä on kuitenkin talousalueen hintavakauden ylläpitäminen inflaatiota kontrolloimalla. Keskuspankit ovat myös ainoita tahoja, jotka voivat ”printata” rahaa ja laittaa sitä yleiseen kiertoon setelien ja kolikoiden muodossa. Keskuspankit toimivat parhaiten poliittisesti puolueettomina, eikä niillä tule olla minkäänlaista intressiä kaupallisten pankkien maailmassa. Tutuimpia keskuspankkeja ovat Yhdysvaltain Federal Reserve (FED), Englannin Bank of England (BOE) ja Euroopan Keskuspankki (EKP).
Keskuspankit ovat valtionomisteisia, mutta toimivat eriytettyinä valtion tai talousalueen valtiovarainministeriöstä. Vaikka esimerkiksi FEDiä pidetään usein Yhdysvaltain hallituksen pankkina ja se laskee liikkeelle valtion velkakirjoja, poliittisten päätösten ei tästä huolimatta tule vaikuttaa FEDin toimintaan. Valtion hallinnon ja keskuspankin suhde muuttuu ja kehittyy ajan kuluessa. Valtion valuutan vakauttamiseksi keskuspankin tulee olla pankkien valvoja ja auktoriteetti.
Keskuspankkien historiaa
Keskuspankkien rooli on kasvanut aina vuodesta 1694 jolloin Bank of England, eli Englannin keskuspankki, perustettiin. Moderniin rooliin keskuspankit nousivat 1900-luvulla kaupallisen pankkisektorin kehittymisen myötä.
Vuosien 1870-1914 välillä maailman valuutat olivat sidottuja kultastandardiin ja hintavakauden ylläpito oli helpompaa kullan rajoitetun määrän ansiosta. Tähän maailmanaikaan keskuspankin keskeisenä tehtävänä oli muuntaa kultaa rahaksi, eli se laski liikkeelle valtion valuuttaa kultavarantoja vastaan.
Ensimmäisen maailmansodan aikaan kultastandardista luovuttiin, sillä kriisiaikana valtiot tarvitsivat rahaa budjettivajeiden kattamiseksi ja määräsivät lisää rahaa printattavaksi. Tämä johti inflaation nousuun. Sodan päätyttyä monet valtiot päätyivät takaisin kultastandardiin. Tällöin tuli myös selväksi, miten tärkeää on pitää keskuspankit erillisinä poliittisesta päätöksenteosta. 1920-luvun Suuren laman ja toisen maailmansodan jälkimainingeissa monet valtiot taas päätyivät luopumaan kultastandardista.
Miten keskuspankki vaikuttaa talouteen?
Makrotalouteen keskuspankki vaikuttaa kontrolloimalla inflaatiota ja hintavakautta, mikrotaloudessa sen rooli on olla viimeisenä rahanlainaajana kaupallisille pankeille.
Inflaatioon keskuspankki vaikuttaa rahataloudellisesti säännöstelemällä liikkeessä olevan rahan määrää. Nostaakseen kierrossa olevan rahan määrää keskuspankki ostaa valtion velkakirjoja. Nämä operaatiot aiheuttavat samalla inflaation nousun. Kun keskuspankki toteaa että rahan määrää on tarpeen laskea, se myy valtion velkakirjoja, mikä nostaa korkoja ja tekee näin ollen rahan lainaamisesta vähemmän huokuttelevaa. Nämä avomarkkinaoperaatiot ovat keskuspankin pääasiallinen keino vaikuttaa hintavakauteen, inflaatioon ja rahan määrään.
Keskuspankit toimivat viimeisena mahdollisena rahan lainaajana kaupalliselle pankeille. Kaupallinen pankki, kuten Nordea tai OP, lainaavat rahaa asiakkailleen. Jos kaupallisella pankilla ei ole tarpeeksi likviditeettiä lainata rahaa asiakkailleen, voi se kääntyä keskuspankin puoleen lainatakseen lisävaroja. Tämä tarjoaa pankkimaailmaan vakautta eikä keskuspankki voi suosia yhtä tiettyä kaupallista pankkia. Jotkut keskuspankit vaativat kaupallisen pankin varantoja holviinsa suhteessa talletusten määrään. Tämä on yksi tapa vaikuttaa kierrossa olevan rahan määrään. Kaupalliset pankit voivat lainata rahaa keskuspankista ohjauskoron hinnalla. Keskuspankki itse määrittelee ohjauskoron ja näistä korkopäätöksistä voi lukea talouslehtien palstoilta ja ne osaltaa vaikuttavat myös osakemarkkinoihin.
Keskuspankit kehittyvissä talouksissa
Monet kehittyvät valtiot ja taloudet ovat siirtymässä kontrolloiduista markkinoista avoimeen markkinatalouteen. Tässä muutosvaiheessa suurimpana huolenaiheena on inflaation kontrolloiminen. Keskuspankkien kehittymiseen menee kuitenkin aikaa hallinnon yrittäessä vaikuttaa keskuspankin kontrolliin, mikä hidastaa prosessin kehittymistä merkittävästi. Sodan runtelemissa kehittyvissä talouksissa hallinto valitettavasti ohjaa varoja pois valtion kehittämisestä. Vapaan markkinatalouden kehittymisen ehtona on kuitenkin vakaa valuutta. Keskuspankit ovat dynaamisia niin länsimaisissa kuin kehittyvissä valtioissakin, sillä ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa ohjata taloutta riippumatta talouden kehitysasteesta.
Johannes Ankelo
Keskustele aiheesta Johanneksen blogissa
---
Mainostoimisto Kukumo Creative tarjoaa markkinoinnin ja mainonnan suunnittelua ja toteutuksia eri kokoisille yrityksille sekä printtiin että nettiin.
---
