Juuri nyt olisi suomalaisilla ikkuna auki saada yksityishenkilöille veroneutraali muoto suoraan osakesijoittamiseen. Nykyinen verotus ohjaa vakuutuskuoriin piiloutumiseen tai piensijoittajien tapauksessa rahastosijoittamiseen. Kasvollinen kansankapitalismi olisi taloustieteen perusteiden opetuksen lisäämisen jälkeen parasta, mitä Suomen yhteiskunnallisen kehityksen kannalta voi realistisesti toivoa.
Sijoitustilin idea on, että salkkuaan voi säätää ilman veroseuraamuksia. Vasta kun salkusta otetaan rahaa ulos, verot realisoituisivat. Malli olisi suora tulonsiirto rahoituslaitoksilta sijoittajille ja loppujen lopuksi verottajallekin. Kyllä ihmiset ennemmin tai myöhemmin päätyvät käyttämään sijoituksiaan johonkin kulutukseen, tai elleivät, vastassa on kuitenkin lopulta perintöverotus.
Mie heitin kirveen Saimaan kanavaan sijoitustilin Suomeen saamisen suhteen kesällä 2017, kun sijoitustuotteiden verotusta selvittävään työryhmään nimitettiin lähinnä palveluntarjoajien edustajia, eikä lainkaan sijoittajia. Suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa kuultavat ”asiantuntijat” ovat perinteisesti riippumattomasti omien intressipiiriensä etua ajavia tahoja.
On itsestään selvää, että sijoitustili ei palvelisi pankkien eikä vakuutusyhtiöiden etuja. Yksinkertaisia sijoittajia raskaasti rahastavien rahastojen myynti nimittäin vaikeutuisi radikaalisti. Kuoristaan vuosimaksua maksavat tulisivat kaapista ulos ja palaisivat osakkeenomistajien listoille.
Edustaako esimerkiksi työryhmän asiantuntijajäsen, OP-ryhmän edunvalvontapäällikkö Tuomas Majuri, yksityissijoittajien vai OP:n etuja? Jätän tämän itse kunkin sydämissään tutkittavaksi, kun en häntä henkilökohtaisesti tunne.
Mutta mie olenkin luovuttaja. Ajattelin eilen Kisapuiston päätybaarissa SaiPa-Pelicansin toisella erätauolla, että olen siellä tällä kaudella viimeistä kertaa. Ahti Oksanen ja Vladimir Denisov olivat toista mieltä, ja SaiPa käänsi 0-2 tappioaseman 3-2 jatkoaikavoitoksi.
Valtiovarainministeri Petteri Orpokin tunnusti keltamustaa väriä tällä viikolla kertomalla, että hallitus aikoo päättää sijoitustilien toteuttamisesta ensi kesän budjettiriihessä. Mie en usko, ennen kuin näen, mutta sijoitustilin toteutumisen todennäköisyys kasvoi nähdäkseni tässä radikaalisti ja kävinkin onkimassa kirveen takaisin kanavasta. Tämä oli valtiovarainministeriltämme merkittävä ulostulo, sillä sanoivat työryhmän ”puolueettomat” asiantuntijat mitä hyvänsä, poliitikot asian kuitenkin päättävät.
Lisäksi on merkittävää, että työryhmässä ei ole Suomen Keskustan ainakin aikoinaan johtavaa veroasiantuntijaa ja Juha Sipilän serkkua Heikki Niskakangasta. Hänet on tällä kertaa jätetty esittämään sijoittajien verotuksen kiristämistä St. Urho’s Pubin asiantuntijatyöryhmään.
Niskakangasta ja Antti Rinnettä nimittäin yhdistää, että vaikka sijoittajien veronkevennys toisi lisää verotuloja, he vastustavat sitä, koska kapitalisteja on kyykytettävä aina tilaisuuden tullen. Mutta tällä kertaa kumpikaan ei ole ajurin rattailla, vaan siellä istuu Sipilän hallitus.
Poliittinen analyysi
Orpon puheenjohtaman Kokoomuksen eduskuntaryhmällä ovat tässä asiassa rivit paremmin suorana kuin sotessa. Arvelen Elina Lepomäenkin kannattavan sijoitustiliä, vaikka onkin entinen pankkiiri. Jos joku kokoomuksen kansanedustaja asettuisi vastustamaan sijoitustiliä, hänellä luultavasti olisi jo valmiina taskussaan paikka jonkun terveydenhuoltoyhtiön leipiin, koska valinta seuraavissa vaaleissa menisi varsin haastavaksi.
Jos hallituksessa ovat Antti Rinteen demarit, kuten seuraavassa näyttäisivät olevan, mitään sijoitustiliä ei tule. Rinteen valtaan nostivat yritysverokannan laskusta suivaantuneet eläkkeellä olevat työn orjat, jotka haluavat porvarit lähinnä teloituskomppanian eteen. Näin ollen Antti ei suostu hallitusohjelmaan, jossa ”kuponginleikkaajat” vaikuttaisivat saavan jotain etuisuuksia, näyttivät VM:n laskelmat mitä hyvänsä. Hän ei mitenkään uskalla suututtaa kaikkia punakaartilaisten jälkeläisiä, mie toki olen jo menetetty tapaus.
Joten sijoitustilin kohtalon ratkaisee Sipilän hallitus ja jos kokoomus on jo hankkeen takana, jäljelle jäävät pohdittaviksi keskustapuolue ja sininen tulevaisuus. Näistä suhtaudun luottavaisemmin sinisiin, koska tässä olisi uudistus, jolla voisi saada jotain ääniä sijoittavilta maahanmuuttovastaisilta. Lisäksi uskon ainakin sinisten ministerien ehkä Pirkko Mattilaa lukuun ottamatta ymmärtävän, että jos kukaan äänestäjä ei häviä mitään, mutta jotkut voittavat, uudistus on ihan suomalaisten etujen mukainen.
Olen sen sijaan hyvin huolissani sekä omistajaohjausministeri Mika Lintilän (kepu) esityksestä säätiöiden verohelpotuksista kotimaiseen sijoittamiseen että Lintilän nykyisin ja Sipilän aikaisemmin valvoman valtiollisen sijoittajan Solidiumin Nokia-ostoksista. Nämä molemmat viittaavat siihen, että sekä Sipilä että Lintilä uskovat kasvottoman omistamisen autuuteen. Toivottavasti olen iloisesti väärässä ja aiheettomat epäluuloni johtuvat vain sosiaalidemokraattisesta kotikasvatuksestani.
Raha ei tuo onnea, mutta köyhyys tuo takuuvarmasti onnettomuutta. Me tarvitsemme Suomeen lisää fiksuja kasvollisia sijoittajia ja koko kansan sivistyminen sijoittamisen suhteen lisäisi ainakin taloudellista hyvinvointia, luultavasti jopa onnellisuutta. Sijoitustili tyrkkisi täsmälleen tähän suuntaan, eikä edes maksaisi menetettyinä verotuloina mitään. Joten nyt on sijoittajilla hetki kiinnittää pistimet, harjoitella taistelulauluja ja nousta barrikadeille.
Mitä sijoittajat voivat tehdä?
Voimme vähintään ahdistella kansanedustajia. Etunimi.sukunimi [at] eduskunta.fi (Etunimi[dot]sukunimi[at]eduskunta[dot]fi), ja ainakin avustaja lukee. Kehottaisin keskittymään hallituspuolueiden edustajiin omasta vaalipiiristä. Voihan sitä tuhlata ruutia mailailemalla vaikka Li Anderssonille, mutta jos vassarit saadaan kannattamaan niin fiksua uudistusta kuin sijoitustili, lupaan yrittää laulaa Kansainvälisen mikkiin yleisön edessä seuraavissa Finnish Poker Awardseissa. Laulunlahjani ovat muuten verrattavissa Vasemmistoliiton talousosaamiseen.
Erityisesti kannattaisi varmaan painostaa keskustan raskassarjalaisia vaikuttajia asettamaan tällä kertaa kansalaisten etu osuuspankkiryhmän edun edelle. Keskustan gallupkannatus on juuri nyt sen verran alhaalla, että tämä voi ihan hyvin onnistuakin.
Lisäksi jos oikeasti tuntee etukäteen jonkun asiaan liittyvän poliitikon, asiantuntijan tai edes lehtineekerin, kannattaa jankuttaa miten sijoitustilin toteuttaminen on täysin no-brainer, win-win, kansantaloudelle kannattavaa ja pääomien tehokasta allokaatiota edistävää. Toki kannattaa perustella myös vähemmän ylimielisellä tyylillä kuin nuoret kauppatieteiden ylioppilaat ja mie tavallisesti tekevät.
Jos sijoitustili ei toteudu ennen seuraavia eduskuntavaaleja (viimeistään 2019), ei se toteudu ennustettavissa olevassa lähitulevaisuudessakaan eli seuraavalla vaalikaudella. Tiedän kyllä oppositiopuolueistakin löytyvän lukkarinrakkautta sijoitustiliuudistukseen, mutta epäilen löytyykö ainakaan vihervasemmistosta siviilirohkeutta yrittää selittää sijoittajavihamieliselle äänestäjäkunnalleen, että tässä voittavat kaikki paitsi pankit ja vakuutusyhtiöt. Persujen Ville Vähämäeltä ja Vihreiden Antero Vartialta oletan löytyvän, mutta epäilen vähän riittääkö tarpeeksi tovereita vetämään sijoitustiliasiassa samaa hihanauhaa käteen. Toivottavasti epäilen tässäkin aiheetta
Tää on viimeinen taisto, rintakaamme yhtykää, niin huomenna sijoittajat on veljet keskenään.
http://valtioneuvosto.fi/hanke?tunnus=VM070:00/2017
Keskustelua sijoitustilistä tässä ketjussa.
