Työpaikkahaastattelussa ei kannattaisi alkaa riidellä metodologiasta työhönottajan kanssa. Näin kuitenkin tein vuonna 1991, kun hain Pankkiiriliike Protokseen sijoitusanalyytikoksi. Kerroin tutkimusjohtaja Ari Lahdelle, että en usko asiakkaille olevan hyödyllistä, että osakkeille asetetaan kiveen hakattuja tavoitehintoja. Pidin tärkeämpänä, että yhtiö pilkotaan palasiksi ja esitellään sen tulokseen vaikuttavat ulkoiset tekijät. Ari oli eri mieltä. Minä nuoren sijoitusneuvojan ja kauppatieteen ylioppilaan itsevarmuudella pidin kantani. En tosin usko, että minua olisi palkattu, vaikka olisin yrittänytkin myötäillä haastattelijoiden näkemyksiä. Tämän jälkeen lopetin työnhaun minulle kannattamattomana. Ari Lahti myytyään Protoksen Björn Wahlroosin Mandatumille siirtyi vetämään Kuopion Palloseuraa ja Guggenheim-hanketta.
Kvartaalivuosisata myöhemmin olen sarvikuonona edelleen samoilla linjoilla. Tosin kaikki analyysitalot sisukkaasti asettavat osakkeille tavoitehintoja. Ymmärrän kyllä hyvin kyllä miksi ne näin tekevät. Useimmat sijoittajat kun kaipaavat selkeitä ohjeita siitä, mitä osakkeita pitää ostaa tai myydä. Perusteluista ei ole niin kovasti väliä. Minä olen tuskastuttanut sijoitusneuvoja kyseleviä vastailemalla tyyliin ”Kurssikehitys riippuu dollarin ja öljyn hinnasta, poliittisista päätöksistä, kuun asennosta jne.”. Tähän sitten taas tyypillisesti vastataan ”Kerro nyt vain mitä pitää ostaa vai pitääkö kaikki myydä?”.
Lisäksi tavoitehintoja muuttamalla pääsee talouslehtien otsikkoihin. Erityisen korkeat tai matalat tavoitehinnat läpäisevätkin uutisseulan analyytikkojen ennusteiden keskiväliin asettuvia helpommin. Evlikin pääsi reilu vuosi sitten Kauppalehteen asettamalla Baswarelle tavoitehinnan 76 euroa, kun kurssi oli silloin neljänkympin haminoissa. Osakkeen kurssi onkin sittemmin kivunnut jo 36 euroon. En halua osoitella mitenkään Evliä, sen analyytikkoa tai Baswarea mitenkään sormella, tämä oli vain ensimmäinen kolmenkymmen sekunnin googlauksella löytynyt jälkiviisaana tarkastellen hivenen hilpeä tavoitehinnan muutos.
Minun ajatukseni tavoitehintojen tarpeettomuudesta pohjautui omiin tarpeisiini. Haluaisin analyyseissä ensimmäiseksi yhtiön oikaistuja tunnuslukuja ja lisäksi selitystä siitä mitä ja miksi on oikaistu. Vielä tärkeämpää olisi mahdollisimman tarkasti tietää mistä yrityksen tulos tulee ja miten esimerkiksi valuuttojen ja raaka-aineiden hinnat vaikuttavat siihen. Verrokkiyhtiöiden nimet ja tunnusluvut olisi näppärää olla samassa paketissa, ettei niitä tarvitsisi itse kaivaa.
Hämmästyttävän usein analyyseistä muuten puuttuu osakekohtainen tulos/tulosennuste. P/E kyllä kerrotaan ja tästä ja kurssistahan sen voi sitten laskea. Tämä ei ole kovin asiakasystävällistä. Kun kurssi myöhemmin muuttuu, olisi helpompaa laskea vanhasta ennusteesta muuttuneet tunnusluvut, jos sieltä osakekohtaiset luvut suoraan löytyisivät. Ahkerilla sijoittajilla on toki omat excelinsä kaikista seuraamistaan yhtiöistä. Minullakin on muutama, joita sitten laiskasti päivitän.
Tosin P/E kuuluu tunnuslukujen roskakoriin. Tai näin ainakin nuori ruotsalainen analyytikko sanoi hiljan yhdessä emissiotilaisuudessa. Kaikkien kuuluisi käyttää nykyisin EV/EBITDA:a, koska se huomioi myös yhtiön velkaantuneisuuden. Lisäksi alhainen EV/EBITDA on historiallisesti ennustanut osakekurssin nousua alhaista P/E:tä paremmin. En alkanut vääntämään aiheesta, koska en ole varsinaisesti eri mieltä EV/EBITDA:n käyttökelpoisuudesta. Minä kuitenkin vanhana jääränä haluan edelleen myös P/E:n ja paljon enemmänkin.
EV/EBITDA on yhtiön velaton markkina-arvo (Enterprise Value) per yhtiön käyttökate (Earnings Before Interest, Taxes, Depreciation and Amortization). Toisin kuin monessa muussa, tässä asiassa pienempi on parempi tai ainakin sijoittajan kannalta edullisempi. Suosittelen kyllä aiheeseen perehtymistä, mutta P/E:n heittäminen roskakoriin tuntuu vähän hätiköidyiltä. En näe mitään erinomaista haittaa tulevan siitä, että tietää molemmat.
Jos nojaa sijoittamisensa pelkkään yhteen tunnuslukuun, oli se sitten P/E, EV/EBITDA, osinkotuotto tai P/NAV, on liikkumassa vaarallisilla vesillä. Toki jos ei tarkkaile mitään tunnuslukuja, on sitten itsemurhalennolla. Minä uteliaana karjalaispoikana haluan tietää kasvuyhtiöidenkin kohdalla P/NAV:in (hinta per substanssi eli Price per Net Asset Value), vaikka myönnän sen näissä tapauksissa melko epärelevantiksi.
Tarkastan kyllä myös analyytikoiden arvaukset tulevasta kurssikehityksestä eli tavoitehinnat, varsinkin kun nämä vaikuttavat pörssikursseihin. Nykyisillä hermostuneilla markkinoilla, missä paljon levotonta rahaa etsii rauhallista kotia, tavoitehintojen muutokset nähdäkseni heiluttavat kursseja entistä enemmän. Jopa markkina-arvoltaan raskaissa osakkeissa muutokset voivat olla useita prosentteja vain yhden arvostetun tahon päivityksen ansiosta. Epälikvideissä lapuissa voi kurssi liikahtaa jopa yhdestä Sijoitustiedon sunnuntaikolumnista.
Analyytikkojen pieleen menneet vanhat tavoitehinnat ovat hyvää viihdettä. Sen sijaan tavoitehintojen muutokset ovat markkinatekijöitä, jotka vaikuttavat pörssikursseihin.
