Perjantain Talouselämässä Peter Seligson kertoi, että hänen aikanaan taloudellinen tilanne on näyttänyt yhtä hyvältä edellisen kerran 80-luvun alussa. Vaikka Peter on Jehovan todistaja, on tämän Ahlströmin suvun jäsenen näkemykset syytä ottaa vakavasti, koska hän on Suomen sijoituspiireissä pyöreästi ainoa, joka on 80-luvulta asti antanut lausuntoja myös pilke silmäkulmassa. Inderesin totisilla nuorilla miehillä olisi totisesti varaa ottaa Peteristä paljon oppia. Mie ainakin olen ottanut.
Toivottavasti Seligson on oikeassa. Meillä on tavallaan sama perspektiivi asioihin, koska olemme melko saman ikäisinä pelanneet pörssipelejä yhtä pitkään. Mie synkistelen vähän Peteriä enemmän ja murehdin ehkä liikaakin velkaongelmia, kauppasotia ja kaikenlaisia klovneja poliitikkoina. Mutta myönnän, että nyt näyttää minustakin siltä, että ilman Trumpin megaluokan törppöilyjä talous puuskuttaa hetken aikaa globaalisti eteenpäin. Toki niissä maissa missä noudatetaan Li Anderssonin talouspolitiikkaa, uidaan edelleen itsevirtsatussa altaassa, mutta markkinatalouteen nojaavat maat elävät tällä hetkellä selkeää nousukautta.
Nyt olisi muuten keynesiläistä velkaelvytystä vaatineilla vasemmistopoliitikoilla tilaisuus astua esiin ja vaatia loogisesti nousukauteen kuuluvia leikkauksia, kuten John Maynard suositteli. En kuitenkaan suosittele varaamaan tätä puhetilaisuutta varten kovin isoa tilaa, koska puhujapöntössä tulisi olemaan kovin tyhjää.
Talous ei muuten ole globaalisti nousussa Sipilän hallituksen ansiosta, vaikka näin varmasti meille tullaan väittämään. Nykyinen hallitus on ottanut oikeansuuntaisia, mutta kovin lyhyitä askeleita. Kauppojen aukioloaikojen vapauttaminen oli hyvä asia, mutta sen vaikutus käynnistymässä olevaan nousukauteen on sama kuin Jukka Tammen MM-kultaan 1995 eli lähinnä viihdeosastolla. Tulee olemaan hilpeää seurata, millä kaikilla perusteilla hallituspuolueet selittävät ennen seuraavia vaaleja pelastaneensa Suomen talouden. Ehdotankin vaalimainosta ”Koska jätimme tekemättä rakennemuutokset, talous kääntyi nousuun”. Voi olla, että ihan kaikissa puoluetoimistoissa ei ideaani lämmetä.
Pörssikursseja ei ole sidottu maailmantalouden kasvuun yhtä vahvoilla nippusiteillä kuin demareita ammattiliittoihin. Osakkeet ennakoivat talouden kehitystä kyllä, mutta niiden tähtäyksen pituus ja tarkkuus vaihtelevat suhdanteesta toiseen. Toki erityisesti nousukauden alkupuolella yritysten tulokset yleensä paranevat, ja siitä sijoittajat tykkäävät kuin Paavo Väyrynen itsestään. Mutta ikävä kyllä isot voitot houkuttelevat markkinoille ikäviä kilpailijoita, eikä nousukausi olekaan yrityksille mikään rahantekoautomaatti. Nousukauden loppupuoli on historiallisesti ollut huonoin mahdollinen hetki ostaa osakkeita. Toisaalta viidestä viime taantumasta ovat pörssikurssit ennustaneet oikein yhdeksän.
Olemme osakemarkkinoilla kahdeksan vuoden nousun jälkeen 80-luvun loppupuolta ja vuosituhannen vaihdetta vastaavassa tilanteessa. Taksikuskit kyselevät osakevihjeitä ja pojat, joilla on äänenmurros kesken, tekevät sokkona merkintöjä listautumisanneissa. Ipoja onkin tarjolla kuin huonekaluliikkeillä alennusmyyntejä eli ilman varsinaisia taukoja. Nämä signaalit ovat yleensä olleet tuomiopäivän pasuunoita.
En ole lähtenyt kuitenkaan ainakaan vielä keventämään salkkujani. Eurokorot eivät voi merkittävästi nousta nykyisestä tai Eurooppa nytkähtää uudestaan lamaan. Tämän seurauksena protektionismin hyvinvointivaikutuksista saarnaavat käärmeöljykauppiaat voisivat hyvinkin saada vallan siellä missä vaaleja vielä pidetään ja vaihtaa rivakasti hitaan kuihtumisen vapaaseen pudotukseen. Euroopan Keskuspankissa on varmasti ymmärretty tämä tilanne ja osakesijoituksille on siten edelleen niukasti tarjolla kilpailukykyisiä vaihtoehtoja.
Antaakseni panokseni uskonnolliseen keskusteluun kerron pääskenaarioni osakemarkkinoiden kehityksestä: Otamme vielä yhden kunnon hypyn ylöspäin ja sitten siirrymme karhumarkkinoille. Tämä oli siis lähinnä viihdepläjäys eli puhdasta arvailua ja yhtä tieteellisellä pohjalla kuin Ville Niinistön talouspoliittinen ohjelma. Varma olen kuitenkin kahdesta asiasta: Tulevaisuus tuo vielä laskuvuosiakin ja juuri nyt on huonompi hetki tulla osakemarkkinoille sisään kuin kahdeksan vuotta sitten oli.
Tämä teksti ei sisällä väitettä, että nyt ei olisi hyvä hetki ostaa osakkeita. Osakkeet voivat tässä syklissä kallistua vielä ihan reippaastikin. Toisaalta kun johtavan sotamahdin ylipäällikkö on narsisti ja kahden vähän pienemmän ruorissa on käytännön diktaattori, on kauppa- ja muidenkin sotien mahdollista puhjeta missä ja milloin tahansa ja Black Mondayta saatetaan joku päivä pitää vielä pikkudippinä. Olenkin jo pitkään kadehtinut nykyisiä pankkien sijoitusneuvojia. Heidän mukaansa kun aina on hyvä hetki ostaa pankin rahastoja. Mistä he löytävätkin itsevarmuutensa? Mie olen joutunut yli kolmekymmentä vuotta askartelemaan ilman varmuutta tulevasta.
Minun puolestani talous ja pörssikurssit saavat kyllä nousta kuin nuorella miehellä ja vaikka taivaaseen asti. Mutta muistuttaisin kersantti Esterhausin sanoin: ”Let’s be careful out there.”
