Minulla oli ensimmäiset Nokian osakkeeni aikana, jolloin sen pääjohtaja Kari Kairamo murehti muun muassa kumisaappaiden viemisestä Neuvostoliittoon. Kairamo lopettikin kaiken murehtimisen joulukuussa 1988 tekemällä itsemurhan kärsittyään vientiongelmien ja Nokian kurssilaskun lisäksi kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä.
Treidasin vähän voitollisesti Nokialla alkuvuodesta. Juuri nyt salkustani löytyy vähän Nokiaa, joka on ostettu kalliimmalla kuin nykyinen kurssi eli 4,92. Treidereiltä usein karkaavat hyvät osakkeet ja holdiin jää sitten vähän huonompia. Nokia on sinänsä ärhäkkä lappu kikkailla, vuoden sisään on oltu melkein seiskassa ja alimmillaan alle neljän ja puolen.
Nykyinen Nokia tekee lähinnä verkkoja ja lisäksi rahastaa patenttisalkullaan. Nokian verkoilla ei saa kaloja, vaan niissä voi esimerkiksi soitella tai surffailla. Yhtiön markkina-arvo on 28,7 miljardia euroa. Liikevaihtoa ennakoidaan tänä vuonna tulevan vähän vähemmän, eli vajaat 25 miljardia. P/E:ksi tälle vuodelle ennustellaan 25:tä ja ensi vuodelle 18:ta. Yhtiö on siis hinnoiteltu verraten kalliisti, mutta ei kuitenkaan kuplahintoihin.
Pitemmällä aikavälillä Nokian tuloksen ratkaisee verkkomarkkinoiden kehityksen lisäksi Alcatel-fuusion onnistuminen. Ranskalainen Alcatel oli iso kiinteissä verkoissa ja vanhalla Nokialla taas oli lähinnä langattomia. Lisäksi kivana kirsikkana fuusiokakussa on legendaarinen Bell Labs. Isoista fuusioista on historiallisesti onnistunut korkeintaan joka kolmas. Olen ollut hyvin varovainen Nokian suhteen, koska olen asunut Ranskassa ja luotan ranskalaisiin siinä missä Paavo Väyrysen vaatimattomuuteen tai Boris Johnsonin pyyteettömyyteen. Olkiluoto 3 –ydinvoimalan rakennushankkeen kanssa puuhastelleiden luulisi jakavan näkemykseni ranskalaisten rehellisyydestä.
Ainakaan vielä ei ole tullut Nokialta viestiä fuusion tökkimisestä. Näkyvyys fuusion onnistumiseen on kuitenkin heikko. Nokian sisällä lienee jo selkeä käsitys, mutta ongelmista integraatioprosessissa ei tavallisesti viestitellä ulkopuolisille, ennen kuin sen voi jo nähdä luvuista.
Viime viikon odotuksia heikomman osavuosikatsauksen jälkeen kurssi ensin laski, mutta yhtiön pääjohtaja Rajeev Suri onnistui myöhemmin vakuuttamaan sijoittajat siten, että perjantaina osake sulki melko samoille tasoille kuin ennen osariakin.
Yhtiön patenttisalkku tuo kivasti kassavirtaa, liikevoittoa tulee tyyliin puoli miljardia vuoteen. Miten pitkään tätä juhlaa kestää, en tiedä. Jollain Nokiassa on varmaan laadukkaampi arvaus kuin minulla. Koska kompetenssini patenttiasioissa vastaa pitsinnypläämisosaamistani, joudun komppaamaan anaaleja, joiden mielestä patenttisalkku tuottaa lähivuosina enemmän kuin tänä vuonna. Äkkinäinen luulisi vanhojen matkapuhelinpatenttien happanevan pikkuhiljaa, mutta näin ei ilmeisesti ainakaan lähivuosina ole käymässä.
Osarin mukaan vaikea markkinatilanne langattomissa verkoissa jatkuu edelleen. Tähän ei minulla ole mitään lisäämistä. Kun näkymät sekä fuusion onnistumisen että markkinatilanteen suhteen ovat sumuiset, ei Nokiaa kyllä voi minään helppona hoitona suositella. Verkkojen kanssa askartelusta Nokian ennustellaan nyhräävän liikevoittoa parin miljardin luokkaa. Jos markkinatilanne on niin synkkä, kuin tekstissä annetaan ymmärtää, on tämä aika kova tavoite, ja voi muuten jäädä toteutumattakin.
Lisäksi Nokia on yhtiö, joka kärsisi uhkaavista kauppasodista dramaattisesti. Rajat kiinni –puolueet kun ovat lisänneet dramaattisesti kannatustaan vähän joka puolella ja britit jo äänestivätkin Brexitin puolesta. Ymmärrys siitä, että kaupan rajoittaminen laskee hyvinvointia kaikkialla, ei vaikuta olevan lisääntymässä. Minä ja monet muutkin luulivat Neuvostoliiton romahtaessa, että liberaali demokratia markkinatalousjoukkoineen marssii tämän jälkeen voitosta voittoon. Viime aikoina on tullut lähinnä pataan.
Nokia sopii hyvin treidereille, mutta pitkäaikaissijoituksena siinä on näkyvissä paljon riskejä, eikä hinnoittelussa juuri näy maalailemani uhkakuvat. Jos uskoo, että fuusiosta löytyy Nokian lupaamat synergiaedut, Nokia pyyhkii jatkossa Ericssonin verkoilla oman veneensä pohjia, eikä mitään kauppasotia tule, voi Nokia olla erinomainenkin arpa.
Lopettaakseni johonkin positiiviseen mainittakoon, että pidän sekä Nokian hallituksen puheenjohtajaa Risto Siilasmaata että toimitusjohtajaa Rajeev Suria täyden tolkun miehinä, ja tämän vuoksi minulla on edelleen pieni määrä Nokiaa salkussa. Mutta ei missään tapauksessa unohduksissa, vaan Nokia vaatii jatkuvaa tarkkailua. Viiden vuoden päästä Nokia voi helposti olla joko puolittunut tai tuplannut ja matkalla on lopullisesta suunnasta riippumatta kaikenlaisia ylä- ja alamäkiä.
