Laitan tämän suoraan alkuun. Minä en lähde tätä markkinaa ostamaan, ennen kuin DAXissa ja SP500-indeksissä on nähty yksi selkeä nousupäivä, ja mieluiten sellainen talvisotamainen räyhänousupäivä. Mitään selkeää ”palautuminen keskiarvoon”- tai ”valuaatiot kohdallaan”-tasoa ei nyt ole, eikä data- tai tapahtumakalenterissa ole mitään sellaista tekijää, joka antaisi olettaa, että nyt vaan panikoidaan jostain vaalista tai yksittäisestä heikosta talousluvusta. Siksi putoava puukko-markkina kiinnostaa minua yhtä paljon kuin imurointi miesflunssassa.
Lue toki loputkin, jos ajattelu taustalla kiinnostaa.
***
On tämä kanssa. Heti kun erehtyy arvioimaan, että koroissa ei isompaa nousupainetta ole, tai että osakemarkkinat eivät ole jo tapahtuneesta noususta hermostuneet, niin tietenkin korot nousevat lyhyessä ajassa lisää ja osakemarkkinat yht’äkkiä hermostuvatkin korkojen noususta. Tai jostain. Mitään selkeää uutista, tapahtumaa tai taikalukua ei ole, mistä tämäkin korjaus, romahdus tai karhumarkkina tällä kertaa alkoi.
Kirjoitin viime vuoden puolella erilaisista markkinahermostumisen lähteistä, ja yksi, jonka mainitsin, oli osake- ja velkakirjojen hintamuutosten välinen negatiivinen korrelaatio. Tämä korrelaatio oli vaivuttanut sijoittajat ottamaan ennakoitujen hajautushyötyjen ansiosta ehkä vähän liian suuria positioita. Alhaiset korot olivat ehkä ruokkineet velkavivun kasvattamista. Etenkin USA:n osakemarkkinoiden olemattomat korjausliikkeet saivat riskin tuntumaan hyvin vähäiseltä. Viimeaikaisesta historiadatasta lasketut korrelaatiot, volatiliteetit ja etenkin erikseen nousujen ja laskujen volatiliteetit olivat oopiumia.
Kun korot nousivat, ja ainakin hetkellisesti osakkeiden ja velkakirjojen hintamuutosten korrelaatio kääntyikin positiiviseksi, sijoittajien salkuissa sulivat samanaikaisesti velkakirjojen sekä osakkeiden arvot – ja velkavipukin kallistui. Heikosti ennakoitu riski toteutui, ja myyntejä alkoi tulvia. Kuten usein, myynnit alkoivat ruokkia itseään.
Fiksummat kvantitatiiviset analyytikot ovat kuitenkin huomanneet, että osakemarkkinoilla poikkileikkausdata ei oikein tue teoriaa koroista kaiken pahan alkuna ja juurena. Tyypillisesti korkojen nousulle herkimmät osakkeet eivät ole kärsineet yhtä paljon kuin muut osakkeet. Todennäköistä onkin, että korkokorrelaation kääntyminen sotki vähän kvanttien malleja, ja volatiliteettia lyhyeksi myyneet tahot joutuivat osaltaan keventämään merkittävästi riskiä.
Kukaan ei siis varsinaisesti tiedä, mistä tämänkertainen raju lasku tuli, mutta jälkikäteen sille löytyy kyllä ymmärtäjiä – korkeat valuaatiot, pitkään jatkunut nousu, jonkun velkavipuisen ison sijoittajan vaikeudet.
Syyllisten etsiminen on kiinnostavaa akateemisen mielenkiinnon lisäksi sen takia, että jos selkeitä syitä olisi havaittavissa, niiden mahdollista kestoa ja lopputulemaa voisi jotenkin arvioida – ja sitä kautta päätellä, onko syytä myydä loputkin laitaan, vai suhtautua tähän rekyylinä ja ostopaikkana.
Sijoittajan ikuinen dilemmahan on arvailla kymmenen prosentin laskun jälkeen, pitäisikö ostaa dippi, vai onko tässä nyt se kuuluisa trendinkäännöksen paikka.
Markkina ei ole osoittanut tämän laskun aikana minkäänlaisia vahvuuden merkkejä tai alttiutta rekyyleille. Vastaavasti tämän kokoluokan korjauksia ei ole nähty tapahtuvan vain muutaman päivän kuluessa kuin hyvin harvoin. Tämä ei enää mene normaalin ”jokavuotuisen” 10% korjauksen piikkiin - ne ovat yleensä kestäneet kuukauden tai kaksi.
Mikä tämä sitten on?
1) 1987-tyyppinen krässi, koska lasku on ollut näin nopeaa?
2) 2011- ja 2015-tyyppinen 20-30 prosentin laskumarkkina, jonka kaikki sen kokeneet kyllä muistavat, mutta jälkikäteen sitä pidetään vain yhtenä nousumarkkinan episodina?
3) 2000- ja 2007-tyyppinen ison trendin käännöspaikka, mikä pyyhkii puolet osakkeiden markkina-arvosta pois?
Katsotaan seuraavaksi edellisiä isoja korjausliikkeitä ja pitempiaikaisten laskumarkkinoiden alkuhetkiä. Ehkä tutustuminen niihin helpottaa oikein toimimista juuri nyt.
1987 – ostajien häpäisy, putoava puukko ja paniikki
200 päivän liukuvasta keskiarvosta oltiin aika kaukana – eli tavalla tai toisella kuminauhasta kaukana, ja näpsy takaisin oli odotettavissa.
Markkina oli tehnyt vuoden aikana kaksi n. kymmenen prosentin korjausliikkettä. Huhtikuussa korjausliikkeen jälkeenkin markkina tarjosi vielä kaksi tilaisuutta päästä mukaan nousuun korjauspohjan tasoon 280-tason tuntumassa.
Elo-syyskuun korjaus tarjosi samaten useasti ostospaikkaa korjauspohjan 310 tasoilla, mutta kolmas kosketus päättyi yhden nousupäivän jälkeen voimakkaaseen laskuun. Tämä tuhosi kokonaan uskon 10%-korjaukseen, ja markkina laski kolme päivää ennen varsinaista ”mustaa maanantaita”.
Kun markkina pettää setupit, samalla pettyvät myös sijoittajat. Kun skenaario 10% korjauksesta lensi ikkunasta ulos, varsinainen lasku oli vasta alkanut. Ja senkin jälkeen se kovin varsinainen laskupäivä vasta odotti nurkan takana.
1998 – liian nätti markkina totutti hyvään ja puri sitten
Aasian ja Venäjän kriisit sekä LTCM-rahaston vaikeudet hallitsivat vuotta. SP500 ja DAX nousivat kesään asti tappavan tasaisesti ilmaan kunnollisia rekyylejä. Etäisyys 200 päivän liukuvaan oli päässyt kasvamaan huomattavasti, ja kun huonoja uutisia alkoi virrata, ymmärrettiin, että mutkan kautta Venäjän ja Aasian huolet ovat myös lännen huolia. Jokuhan ne rahat oli heille lainannut.
Korjausliike kesti huipusta pohjaan noin kolme kuukautta, ja hyviä tilaisuuksia hypätä markkinalta pois oli useita. Pohja löytyi vasta sen jälkeen, kun LTCM:n pelastuspaketista syntyi sopu 23. syyskuuta, ja luottamus palasi, että muissa finanssitaloissa ei ole luurankoja kaapeissa tai että LTCM:n positioita ei aleta paniikkimyydä pesänhoitajan toimesta.
2000 – hidas tajuaminen, että teknotkin olivat taloutta
Vaikka teknokuplan puhkeaminen käynnistyi 2000 keväällä, osakemarkkinat olivat aluksi hyvin rauhallisia. Ensin teknojen vaikeuksia luultiin ohimeneviksi, sitten niitä pidettiin eristettynä ongelmana.
Jossain vaiheessa tajuttiin, että palkanmaksajina, mainostoimistopalveluiden ja tietokoneiden ostajia sekä investointipankkien asiakkaiden teknot olivat merkittävä reaalitalouden ylläpitäjä. Kun teknojen luoma kysyntä katosi taloudesta, ja teknojen tekemät yritysostotarjoukset normiyrityksistä häipyivät, markkinat niiasivat laajemmin. Laskua kesti kolmisen vuotta.
2007 – useita epäonnistumisia, useita ulospääsypaikkoja
Alkuvuoden ja kevään rallin jälkeen markkina hyytyi sahaamaan kymmenen prosentin välissä, ei onnistunut läpäisemään useista yrityksistä huolimatta kesäkuun huippua ja vuodenvaihteen jälkeen, 2008 puolella, kääntyi laskuun.
2008 alun laskun jälkeen markkina yritti ylös, mutta ei onnistunut läpäisemään 2007 loppupuolen pohjatasoja. Aikansa 2008 alun pohjia testattuaan markkina lopulta hyytyi uudelleen, ja isoin pudotusaalto nähtiin 2008 syys-lokakuussa. Senkin jälkeen kuvio toistui – ylös ei päästä, pohjia testataan ja lopulta vasta uusista pohjista 2009 maaliskuussa käynnistyi uusi nousu.
2011 – samantyyppinen
Tällä kertaa markkina oli viettänyt alkuvuoden aina kesään asti sahaten, mutta uusia huippuja markkina ei jaksanut enää tehdä. Heinäkuun lopussa eurokriisin leimahtelut sysäsivät markkinan nopeaan laskuun.
2015 – nopea
Vaikka 2015 korjaus ei ollut yhtä syvä kuin 2011, niin se oli erittäin nopea – muutamien päivien juttu elokuussa. Pudotuksen jälkeen tapahtunut nousu tyssäsi, ja markkina tarjosi syyskuussa uuden ostosmahdollisuuden lähellä korjausliikkeen pohjatasoa.
Lopuksi – olette varmasti kuulleet holdarien, indeksisijoittajien ja rahastokauppiaiden myyntilauseen, jonka mukaan vain muutaman nousupäivän aikana markkinoilta poissaolo tuhoaa pitkän aikavälin sijoitustuotot. Mutta oletteko kuulleet, että laskupäivien aikana markkinoilta poissaolo on sitäkin tärkeämpää pitkän aikavälin tuotoille?
