Mitä ilmeisimmin olen vähän yksinkertainen. Talouslehdistöstä löytyy säännöllisin väliajoin artikkeleita, miten osakkeita kannattaa omistaa joo, mutta kauppaa ei kannata käydä. Osakemarkkinat kun ovat tehokkaat ja kaupankäynti tulee kalliiksi. Tästä huolimatta päädyn treidaamaan osakkeilla liki viikoittain.
Esimerkiksi Ålandsbankenilla olen suhmuroinut marraskuusta 2014 alkaen. Ostin ensimmäiset kympin huitteilla, ja sitten vielä lisää sekä vuosina 2015 että 2016 vähän alle viidentoista hintoihin. Huhtikuussa 2016 kevensin kolmanneksen tasan viiteentoista, ja sitten ostin nämä takaisin ja vähän lisääkin laskeviin alkaen @14,50 ja päätyen @13,05. Näitä sitten keventelin vuodenvaihteen tienoissa 14,50-15,00 hinnoissa. Palasin ostopuolelle taas toukokuun lopussa 13,50 haminoissa ja aloin irrottamaan näistä ostoksista jälleen 14,50 alkaen. Kaksi viikkoa sitten osake nousi ilman mitään näkemääni syytä taas yli viidentoista ja painoin menemään vielä lisää.
Tämä olisi sellainen sankaritarina, joita kuuntelin paljon 90-luvun alussa Kallessa, ellei tähän liittyisi pieni huolimattomuusvirhe. Kun kaksi viikkoa sitten myin ”ilman mitään syytä” noussutta osaketta, aamulla oli tullut varsin positiivinen osavuosikatsaus. Lyhyesti läpikäytynä tulot olivat nousseet, kulut laskeneet ja hoidettava varallisuus lisääntynyt. P/E 2017 näyttäisi tulevan olemaan vähän yli kympin ja omaa pääomaa löytyy pörssikurssin verran. Ei ihme, että kurssi vähän nytkähti ylöspäin.
En missään tapauksessa olisi myynyt, jos olisin ensin lukenut osarin. Minun tapauksessani myyntipäätös ei ainakaan pitäisi liittyä hankintahintaan, vaan arvaamiini näkymiin. Olen ollut yksi aktiivisimpia kaupankävijöitä Ålandsbankenilla muutaman vuoden ajan ja siitä huolimatta missasin osarin, jess. Tämän perusteella voidaan todeta, että olen osakemarkkinoilla lähinnä sokko itsemurhapommittaja.
Tosin onnekas sellainen. Ålandsbankenia ei seuraa juuri kukaan, eikä yhtiö itsekään vaikuta olevan osakekurssistaan kovin kiinnostunut. Kurssi palasi viiteentoista ja sain toissapäivänä puolet myydyistä takaisin vähän halvemmalla. Jos sellaiset osakemarkkinat ovat tehokkaat, joilla kaltaiseni tunari pitää nenän pinnalla, niin Matti Vanhanen voi voittaa tammikuussa presidentinvaalit.
Ålandsbankenin tapaiset melko epälikvidit mutta maltillisesti arvostetut laput ovat juuri sellaisia, joissa laitan muistaessani jotain noteerauksia laitojen taakse, koska aina silloin tällöin jopa Ahvenanmaallakin joku kuolee. Kuolinpesä laittaa tyypillisesti osakkeet myyntiin päivän kurssiin, ja välittäjä painaa osakkeet menemään hinnasta välittämättä. Vielä 90-luvulla meklarit jaksoivat pienehköissäkin toimeksiannoissa vähän katsella hinnan perään, mutta nykypäivänä ilman hintarajaa annettu orderi toteutetaan myös sellaisena.
Kun kaupoista maksetaan tänä päivänä palkkioita tyyliin 0,15 prosenttia, jää pienistäkin kurssimuutoksista vielä vähän Benecolia leivän päälle. Osakkeiden välityspalkkioihin poikkimeneminen oli enemmän viime vuosituhannen juttuja. Jos seuraa jotain osaketta, on kaikesta kaupankäynnistä pidättäytyminen joko laiskuutta tai pelokkuutta.
Kaupankäynnin paheksujilla on pointti lähinnä maksuun tulevissa veroissa. Tosin sekin on yleensä väärä, ellei ole säästämässä osakesalkkua lapsilleen. Nykyisillä korkotasoilla ei ole kovin suurta väliä, maksaako verot nyt vai muutaman vuoden päästä. Verojen maksua varten voi ottaa salkkuun vaikka vähän vipua, niin salkun pieneneminen verojen takia ei heikennä odotusarvoa. Toki jos uskoo pääomaverokantojen laskevan tulevaisuudessa, vaikka julkinen talous on miljarditolkulla pakkasella, niin sitten pelkästään veroperusteiselle holdaamiselle on paljon parempi perustelu.
Tyypillisesti tämä ”en koskaan myy mitään” –väki ei koske sijoituslainoihinkaan. Mainittakoon, että jos uskoo osakkeiden pitkällä aikavälillä nousevan, saa omalle pääomalle vivun avulla aika paljon ärhäkkäämmän odotetun tuoton.
Huolimatta siitä, että Kim Lindström kertoi uusimmassa Talouselämässä, että osakkeiden myyminen ei ole järkevää, aion jatkaa sekä osakkeiden myymistä että ostamista. En aio mennä poikki kaupankäyntikuluihin enkä näillä näytöillä usko tehokkaisiin osakemarkkinoihin.
P.S. Jos minulla ei ole sunnuntaikolumnin aihetta aamulla herätessä, luen ensimmäiseksi Husiksen Börsveckanin, jossa Carl Magnus Gardberg kertaa viikon tapahtumat. Yleensä siitä löytyy joku inspiraatio. Nyt kolumni oli poissa jo toista viikkoa peräkkäin, ja Talouselämä oli melkein lopussa, ennen kuin keksin mistä kirjoitan. Vad har hänt med Carl Magnus?
P.P.S. Ålandsbankenilla on hauska hallitus. Sen nuorin jäsen on parhaana mahdollisena eli vuonna 1967 syntynyt Ulrika Valassi. Vähän vankempaa kokemusta sitten edustavat mm. Christoffer Taxell (s.1948), Anders Wiklöf (s.1946) ja Ruotsin entinen pääministeri Göran Persson (s.1949).
Kolumnista ja Ålandsbankenista voi keskustella Ålandsbanken -ketjussa.
