Jos pankin toimitusjohtaja astuu julkisuuteen kertomaan, että meillä ei ole kovin paljon asiakaskatoa, on pankissa yleensä seuraavana päivänä jonoa. Ihmiset nimittäin haluavat nostaa talletuksensa kaatuvasta pankista rivakasti pois.
Kuulin Ylen uutisista sivukorvalla, että Deutsche Bankista olisi sanottu, että meillä ei ole asiakaskatoa. Jos kyseessä olisi ollut CNBC, olisin todennut, että nyt se Deutsche Bank sitten meni nurin. Koska kyseessä oli kotimainen kanava, päätin kuitenkin tarkistaa asian. Meidän talousuutisissamme kun on pitkälti luovuttu turhasta lähdekritiikistä. Todellisuudessa pankin toimitusjohtaja John Ryan oli sanonut, että pankki ei tarvitse mitään valtionapua ja sen tase on vakaampi kuin kahteen vuosikymmeneen. Juuri sellaista kuin minäkin sanoisin kriisipankin toimitusjohtajana, oli se totta tai ei.
John Ryanin arvelen ymmärtävän markkinareaktioita paremmin kuin Juha Sipilän pakolaisvirtoja. Ryanilta tuskin suusta lipsahtaa ”meillä ei ole kovin paljon asiakaskatoa” eikä hän pääministerinäkään yrittäisi ratkaista pakolaisongelmaa tarjoamalla omaa asuntoaan pakolaisille. Toki olen minäkin joskus yrittänyt tulipaloa bensalla sammuttaa.
Koko Deutsche Bankin kohun laittoi viime viikolla liikkeelle Bloombergin uutinen, jonka mukaan kymmenen hedge fundia oli siirtänyt osan johdannaiskaupastaan pankista pois. Alkuperäisessä uutisessa kerrottiin, että valtaosa asiakkaista jatkaa vanhaan malliin, ja tämä on luultavasti sitten meillä laitettu DB:n sanomaksi.
Asiaa selvitellessäni löysin Ylen jutun, jossa Ilmarisen toimitusjohtaja Timo Ritakallio vertasi Deutsche Bankille ”Yhdysvalloissa määrättyjä” 14 miljardin sanktioita pankin 15 miljardin markkina-arvoon ja pankin 46 tuhannen miljardin euron johdannaispositiota Saksan bruttokansantuotteeseen. Lisäksi hänen väitettiin sanoneen, että pankin on hyvin vaikea saada nykyisiltä omistajilta rahaa, koska he ovat jo hävinneet paljon rahaa.
Olin vakuuttunut siitä, että nyt on toimittaja ottanut taiteellisia vapauksia. Markkinoilla tiedossa olevan sanktiovaateen vertaaminen markkina-arvoon on nimittäin hönöä, vaikkakin kuulostaa topakalta. Siinä markkina-arvossa kun on mukana jo odotusarvo jenkkisakoista. Relevantimpaa olisi verrata vaadetta esimerkiksi Deutsche Bankin omiin pääomiin (yli 60 miljardia) tai likviditeettireserviin (215 miljardia).
Johdannaisposition vertaaminen bruttokansantuotteeseen on sinänsä hilpeätä. Tosin tästä vertauksesta minä arvelin, että tuskin pitää paikkaansa. Bloombergin uutisessa kerrottiin Deutschen avoimen johdannaisposition olevan kyllä 46 biljoonaa. Positio nettona on pankin itsensä mukaan 41 miljardia. Tämä on se luku mistä DB:n johdannaisten kanssa pitää olla huolissaan. Tosin jälkimmäinen luku ei sitten enää olekaan kymmenen kertaa Saksan bruttokansantuote.
Lisäksi olin ollut siinä käsityksessä, että kaikki sijoitusmarkkinoilla vähänkin puuhastelleet tietävät ihmisten taipumuksen heittää hyvää rahaa huonon perään. Pitää varmaan paikkansa, että Deutschella on vaikeuksia saada omistajiltaan lisää rahaa. Mutta se ei johdu siitä, että sen omistajat ovat ottaneet aiemmin pataan Deutschen kanssa. Se voi johtua esimerkiksi siitä, että rahaa ei yksinkertaisesti ole tai luottamus vaan ei riitä. Mutta halukkuutta ottaa vanhat tappiot takaisin riittää kyllä varmasti.
Yritän vähän vääntää rautalangasta tätä kaikille spekulanteille hyvin tuttua ilmiötä: Minulla ei ole aikomustakaan tällä hetkellä koskea Deutsche Bankin osakkeeseen. Mutta jos minulla olisi salkussani vuosi sitten tuplahintaan ostettua, harkitsisin varmasti. Tämä ei tietenkään ole kovin rationaalista, mutta näin ihmismieli toimii.
Kaivoin esiin Ylen ykkösaamun alkuperäisen Timo Ritakallion haastattelun, ja järkytyin, koska ei Yle tällä kertaa ollutkaan lainannut väärin. Ehkä oikein lainaamista helpotti se, että Ritakallio puhui suomeksi. Ison eläkevakuutusyhtiön toimitusjohtaja siis oikeasti käytti vasemmistoliittolaista argumentointia Deutsche Bankista puhuessaan. Enää en ihmettele yhtään, miksi Technopoliksen lisämerkinnässä sai niin järkyttävän paljon osakkeita.
Meillä ei ole Ritakallion kanssa mitään erimielisyyttä siitä, onko Deutsche Bank kriisissä. Kaikki maailman pankit ovat vaikeuksissa välittömästi, jos markkinoilla tulee pientäkin epäluottamusta ko. pankkia kohtaan. Jotain kuraa uikkariin Deutschelle finanssikriisin aikaisista synneistä tulee, ja se sitten selviää niistä tai sitten ei. Kuusi miljardia on pankki jo erilaisiin vahingonkorvauksiin korvamerkinnyt.
Angela Merkelkin tyrkkäsi vähän vauhtia Deutschen alamäkeen, kun sanoi, että valtio ei pankkiin rahaa laita. Tämän kaikki sivistyneet ihmiset tietävät valheeksi. Saksaan ei kuitenkaan päästetä tulemaan mitään pankkijärjestelmän romahdusta. Onko muodollinen pelastaja sitten nimeltään EKP, Bundesbank vai Saksan valtio, aivan sama. Jos huonosti käy, jollain metodilla Deutsche pääomitetaan. Toki vanhat osakkeet nollataan siinä sivussa, kuten yleensäkin näissä tehdään, vaikka toista usein kuulee väitettävän.
Minulla ei ole kantaa Deutschen osakekurssiin. Pankki on liian iso kaatuakseen, mutta minulle liian riskipitoinen koskettavaksi. Osakkeet voivat tässä rytinässä nollaantua, tosin en hirveästi ihmettelisi vaikka kurssi tuplaantuisikin. Minua reippaammat pojat ja tytöt saavat pelata noin jänniä pelejä.
Minä tarkkailen lähinnä, josko Deutschen kompurointi toisi terveiden pankkien kuten Nordean ja Ålandsbankenin osakekursseja alas ja tarjoaisi niissä ostomahdollisuuksia. Näitä molempia on tosin salkussa jo ennestään. Joten niissä on houkuttelevaa yrittää alentaa keskihintaa…
P.S. Kolmekymmentä vuotta sitten minulla olisi tässä tilanteessa johdannaispositio Deutscheen suuntaan tai toiseen. Nykyisin en uskalla edes osaketta treidata. On paradoksaalista, että kun ihmisen eliniänodote lyhenee, tulee hänestä paljon kuolemanpelkoisempi. Rationaalista olisi odottaa vihreitä valoja nuorena ja sitten viisikymppisenä voisi ottaa jo vähän rennommin, kun on vähemmän hävittävää.
