Minun lisäkseni ilmeisesti vasemmisto katsoi kiinnostuneena MOTin kaksi viime jaksoa. Oppositio päätteli, että harmaasta taloudesta löytyy läjäkaupalla verottajalta piilotettua rahaa budjettia paikkaamaan. Oikea johtopäätös tosin olisi ollut, että ei sitä ainakaan Maltalta löydy. Vain umpitollo nimittäin piilottaisi rahojaan maahan, jossa on julkinen osakasrekisteri.
Eilisessä Ylen jutussa kuitenkin kerrottiin, että ”Maltaa koskevaa aineisto on suppeampaa kuin muu vuotomateriaali: se sisältää lähinnä tietoja yhtiöiden omistajista ja johtajista sekä muita perustietoja. Aineisto on tästä huolimatta poikkeuksellista, sillä Maltan tapaisista maista edes perustietojen kuten yhtiöiden omistajien tai tilinpäätöstietojen saaminen on varsin hankalaa.”
Maltan omistajatiedot ovat tosin julkisia. Ongelmana tutkivilla journalisteillamme lienee ollut, että Maltan kaupparekisterin penkominen olisi ilmeisesti ollut liian raskasta. Tai sitten jäi tämä perustieto selvittämättä.
Suomen kaupparekisteriin taas on turha soitella tai sen nettisivuja tutkia, jos omistajatietoja kaipaa. Yksityisten osakeyhtiöiden omistajista ei ole tietoa missään suomalaisissa julkisissa rekistereissä. Osakeyhtiölain mukaan osakeyhtiön osakasluettelo on pidettävä julkisesti nähtävillä yhtiön pääkonttorissa. Niitten kiertämisessä olisikin oikeasti paljon puuhaa. Lisäksi epäilen, että ihan kaikilta ei lista löydy vaivattomasti seinältä.
Olen omistanut ja omistan edelleen sijoitusyhtiöitteni kautta pieniä osuuksia maltalaisista yhtiöistä. Kaikki muuten toimivat tai ovat toimineet rahapelialalla tai sitä sivuavasti, joten Malta EU:n rahapelikeskuksena on ollut ainoa järkevä valinta. Yleltä soitettiin minullekin, ja oltiin ilmeisen pettyneitä, kun vielä muistinkin omistukseni. Tämä oli ennen jaksoa, jossa paljastettiin suomalaisen liike-elämän eliitin Malta-kytkökset.
Pettymyksekseni en kuulunut eliittiin, koska jakso lähinnä osoitti Antti Herlinin siirtäneen kolme miljoonaa Maltalle yhden pankin pelastusoperaatiossa. Miksi Herlinin yhtiö oli rahat oikeastaan siirtänyt, ei selvinnyt. Minusta vaikutti siltä, että Antti oli halunnut ostaa kiinteistön Suomessa ja sitä oli kaupassa viety, mutta hyvin epäselväksi asia jäi. Tosin hauskana episodina Maltalta löytyi kaveri, jonka pankille rahat oli siirretty, ja joka ei tunnistanut kysyttäessä omaa nimeään.
Useimmille ihmisille jäi näiden ohjelmien mainonnasta vaikutelma, että verovilppiä löytyy ja roppakaupalla. Oikeasti ei tosin löytynyt yhtään mitään. En varsinaisesti väitä, etteikö voisi vielä löytyäkin joku ylioptimistinen suomalainen tumpelo, joka on jättänyt Maltalta saadut EU-osingot tai myyntivoitot ilmoittamatta. Mutta tällaisella tapaukseltakaan tuskin löytyisi mitään fiskaalisesti merkittävää, koska ilmoittamatta jättämisen ymmärtävät kaikki asioihin perehtyneet huonoksi betsiksi ja jatkuvasti huonoja betsejä tekevät eivät yleensä pysy rahoissa.
Toki nyttemmin on löytynyt sellaisia kavereita, jotka eivät seisomaan jääneitä yhtiöitään edes suorilta muistaneet. Mutta en miekään muista kaikkien perustamieni yhtiöiden nimiä. Yhtiöitä perustetaan eri aikoina ja eri syistä ja useimpien liikeideat tai toimijat ovat niin huonoja, että yhtiöt eivät koskaan lähde kunnolla toimimaan. Kukaan ei sitten välttämättä jaksa nähdä yhtiön lakkauttamisen vaivaa.
Suomessa tehdään aivan liian vähän tutkivaa journalismia, ja silloin kun tehdään, se on usein valitettavan tarkoitushakuista. Näissä MOTeissa kun mitään ei sitten löytynyt, jäätiin vihjailemaan sinne tänne. Ymmärrän kyllä, että pienellä kielialueella ei ole rajattomia resursseja antaa toimittajien tutkia tyhjää, joten totta kai toimittajat pyrkivät saamaan paljastuksia aikaan, kun oikein matkabudjetin kerrankin ovat saaneet.
Sijoituskohteita tutkiessakin aika menee valtaosin hukkaan, koska ylivoimaisesti yleisin päätös on ”ei toimenpiteitä”. Hyvän sijoittajan ja hyvän toimittajankin kannattaisi muuten haaskata mahdollisimman vähän aikaa tyhjien arpojen tarkastelussa.
Harmaan talouden kätketty aarre ei löydy Maltalta, mutta varjobudjeteista kyllä löytyy. Ihmettelen kovasti, miten esimerkiksi Vihreillä on pokkaa väittää, että kahdeksan miljoonan sijoituksella harmaan talouden torjuntaan tulisi 130 miljoonan verotulot. Tieteeseen nojaavalla puolueella on ilmeisesti reserveissään superkyvykkäitä talousrikospoliiseja, jotka vain odottavat työllistymistä. Minun on kuitenkin vaikea kuvitella Suomeen hallitusta, joka ei tekisi tuollaista sijoitusta, jos sellainen kulta-aarre jossain olisi olemassa. Tai sitten nykyiset talousrikospoliisimme ja verotarkastajamme ovat erityisen heikkoa ainesta. Minun tapaamani eivät tosin ole siltä vaikuttaneet, mutta tämä on vain yhden hengen otanta.
MOTin ohjelmissa oli paljon hienoja kuvia, dramaattista musiikkia ja synkkä kertojanääni. Draaman kaarta rakennettiin taitavasti. Tosin amerikkalaisen elokuvan onnellista loppua eli verovilpin löytymistä ei sitten koskaan nähty.
P.S.
Maltalle yhtiön perustaminen on muuten hyvin työlästä puuhaa. Lappua täytyy täyttää jonkun verran enemmän kuin yo-kirjoituksissa. Viranomaiset selvittävät omistajat ja niiden taustat ja aina täytyy päätyä yksityishenkilöihin. Vielä raskaampaa on olla lisenssiyhtiön hallituksessa. Täytyy selvittää koko työhistoria (jätin rohkeasti sekä Lappeenrannan Kauppatorin että Rautakaupan pois), kaikki vastuutehtävät yrityksissä ja hankkia sekä kolme business referenceä että pankilta suosituskirje. Sitten serkut vielä kyselevät suosittelijoilta ja entisiltä työnantajilta perään. Suomessa yhtiön perustaminen nykyisin menee varsin näppärästi ja sidonnaisuuksista pitää ilmoittaa lähinnä henkilötunnus. Olisi paljon helpompaa piilottaa Maltan viranomaisilta rahaa piiloon suomalaiseen osakeyhtiöön kuin toisinpäin.
https://yle.fi/uutiset/3-9933669
https://blog.kauppalehti.fi/metrossanukkuja/paratiisin-paperit-paljon-melua-tyhjasta
