Viime vuosi lienee ollut absoluuttiselta tuotoltaan paras sijoitusvuoteni koskaan. Käytän potentiaalia ja muitakin epämääräisiä ilmaisuja kahdesta syystä. Ensinnäkin en oikeasti tiedä ja toisekseen en välttämättä halua, että kaikki ymmärtävät mitä tarkoitan. Presidentillisestä ilmaisutavastani huolimatta en aio valmistautua pyrkimään mihinkään poliittiseen tehtävään. Sen sijaan ajattelin listata vuoden 2017 muita, joskin yleisen käsityksen mukaan spekulantille vähämerkityksisempiä, ilon aiheita.
Luovutustappioiden vähennyskelpoisuus laajeni
Viime vuonna valmistuivat ensimmäiset verotukset (eli vuodelta 2016), joissa luovutustappiot sai vähentää myös muista pääomatuloista kuin luovutusvoitoista. Kun luin tämän kohdan Sipilän hallitusohjelmasta, en uskonut sen liian järkevänä ja kansankapitalismia edistävänä koskaan toteutuvan. Vähennyskelpoisuuden laajentaminen kuitenkin luiskahti läpi joulukuussa 2015 niin pienellä mellakalla, kuin normaalisti sijoittajavihamielisessä mediaympäristössämme on mahdollista.
Esitystä luonnollisesti vastustaneen SDP:n argumentit olivat aikoinaan niin absurdit, että edes Ville Niinistö ei ilennyt ottaa niistä koppia. ”SDP:n mukaan vaikutukset suosivat spekulatiivista sijoitustoimintaa, yritysten ylisuurta osingonjakoa ja voivat olla markkinakäyttäytymistä vinouttavia.”
Vaikutukset suosivat spekulatiivista sijoitustoimintaa, jos spekulatiiviseksi lasketaan sijoittaminen esimerkiksi sekä kiinteistöihin että osakkeisiin. Tätä tosin kutsutaan yleisemmin hajauttamiseksi kuin spekuloinniksi. Minun kaltaiselleni oikeasti spekulatiivista sijoitustoimintaa yhtiömuotoisesti harjoittavalle uudistuksen suora merkitys oli käytännön nolla.
Visio, jossa yhtiöt jakavat ylisuuria osinkoja, jotta yksityiset sijoittajat voivat realisoida tappioita muista pääomatuloistaan on surrealistisuudessaan asiaa ymmärtävälle katsantokannasta riippuen joko myötähäpeää tuottava tai hilpeä. Tämä kertoi lähinnä Antti Rinteen SDP:n todellisuudesta vieraantumisesta ja vakaasta luottamuksesta siihen, että kansa ei ymmärrä näkemyksen olevan realistisuudessaan Laura Huhtasaaren evoluutiokäsitystä vastaava.
Kun sijoitusympäristöä muutetaan veroneutraalimmaksi, markkinakäyttäytyminen nimenomaan neutralisoituu eikä vinoudu. Tässä en uskonut edes SDP:n eduskuntaryhmän ymmärryksen vähäisyyteen, vaan ”voi olla markkinakäyttäytymistä vinouttava” oli suora valhe.
Jos minä olisin ollut oppositiojohtaja, olisin argumentoinut, että ”Sijoittajat hyötyvät samaan aikaan kun hallitus leikkaa koulutuksesta” enkä puhunut läpiä päähäni. Ymmärrettävistä syistä en julkaissut tätä silloin kun asia oli ajankohtainen eli loppuvuodesta 2015. Nyt asiasta uskaltaa jo kirjoittaa, koska uudistus ei enää helpolla peruunnu. Sijoittajien verotuksen monimutkaistamisen esittäminen olisi luultavasti liian paksua oikeiston lisäksi myös vihreille.
Pörssiyhtiöt kuuntelivat enemmän osakkaita
Yhtiökokousten puheenjohtajien tärkein tehtävä 80-luvulla oli yrittää olla jakamatta yhtään ennalta ilmoittamatonta puheenvuoroa. Nykyisin jotkut käsittääkseni jopa maksavat Tomi ”Zijoittaja” Lahdelle yhtiökokouksista twiittaamisesta. Mie tosin jouduin twiittailemaan Technopoliksesta ja Oravasta ihan ilmaiseksi. Pörssiyhtiöiden IR-vastaavat ovat jopa jalkautuneet keskustelupalstoille. Minä arvioisin, että vuonna 2017 suomalaiset pörssiyhtiöt kuuntelivat osakkaitaan herkemmällä korvalla kuin koskaan aiemmin.
Tästä minulle läheisimpänä esimerkkinä oli Technopoliksen yhtiökokous, jossa me piensijoittajat vaadimme kaikenlaista – ja saimme melkein kaiken. Lisäksi tuli kaupanpäälliseksi aika ärhäkkä kurssinousu. Kaikenlaista sitä näkee, kun vanhaksi elää.
Tämä hehkutus ei tarkoita, etteikö parannettavaa vielä olisi paljonkin. Esimerkiksi yritysjohdon osakeomistukset ja muutokset niissä pitäisi saada helposti tavoitettavaan muotoon kaikkien yhtiöiden omille nettisivuille. Ei kovin monimutkaista, mutta hyvin sijoittajaystävällistä.
Yhteisöverojen tuotto kasvoi
Tämä oli kotimaisiin yhtiöihin sijoittavalle todella hyvä uutinen. Tulevalta hallitukselta vaadittaisiin liandersonmaista orjallista todellisuudenkieltämistä lähteä nostamaan yhtiöveroastetta (20%), kun globaali verokilpailu kiristyy, mutta yhteisöverotuotot meillä kuitenkin kasvavat.
Jyrki Kataisen hallitus oli huonoin sitten Harri Holkerin silakoiden, mutta teki se jotain hyvääkin. Kun vuonna 2013 puolivälin kehysriihessä päädyttiin laskemaan yhteisöveroaste 24,5%:sta 20:een, höpistiin ”dynaamisista vaikutuksista”, joihin harvat uskoivat. Ainakaan demarien änkyrä-äijäsiipi ei uskonut, kun vaihtoi sujuvasanaisen Jutta Urpilaisen sössöttävään Antti Rinteeseen yhteisöveron laskusta suivaantuneena.
On siis olemassa hyvät mahdollisuudet, että vedämme korkeintaan nykyisellä yhteisöverokannalla seuraavankin vaalikauden. En oikein jaksa uskoa Vasemmistoliiton kapitalistien veret valuttavaan vaalivoittoon ja demarinuorissa on jopa näkynyt jotain himmeätä toivon liekkiä järjen paluusta joskus vastuulliseen työväenpuolueeseen. Tosin ”A-kalja kauppoihin” -hankkeen äänestyskartat eivät tätä näkemystä tukeneet.
Kryptokupla ei vielä puhjennut
Kuplien puhkeamisesta tulee aina monelle surua puseroon. Kun kryptovaluuttojen väistämätön syöksylasku tulee, heikkenevät esimerkiksi kansantalouksien kannalta elintärkeät pokeripelit radikaalisti. Muitakin heijastevaikutuksia reaalitalouteen voi tulla. Joten ollaan tyytyväisiä, että kryptokupla ei viime vuonna puhjennut.
Koska Mifid II –direktiivi alkaen tänään antoi rajoituksia sijoitusneuvontaan, ajan valtavirtaa päin ja annan poikkeuksellisesti sijoitusneuvon: Jos jollain on elämää muuttavaa rahaa kiinni kryptovaluutoissa, myykää positio mahdollisimman nopeasti niin pieneksi, ettei tulevassa kryptorotkossa tarvitse ranteita auki vedellä.
Huomattavaa on, että on olemassa lohkoketjuteknologiaa kehittäviä yhtiöitä, joilla on oikeaa arvoa ja jotka voivat vaikka valloittaa maailman. Näihin en ota tässä kompetenssin puutteessa mitään kantaa.
Sitten on kilpailevia kryptovaluuttoja, joiden arvon määrittelevät pelkästään sijoittajien ahneus ja pelko. Toistaiseksi voitolla on ahneus, mutta kun sijoituksen kohde tuottaa oikeasti negatiivista kassavirtaa täältä ikuisuuteen, voittaa pelko vielä lopulta. Ajankohtaa en lähde arvailemaan. Arvelen kuitenkin olevani sen verran hyvävoimainen flunssaisenakin, että näen vielä tekno- ja kovan markan kuplan lisäksi kryptokuplankin puhkeamisen.
Osalle kryptovaluuttasijoittajista käy vielä kuten useimmilla ISIS-taistelijoiksi värväytyneillä länsimaalaisilla, eli ensin lähdettiin rinta kaaressa kohti lopullista voittoisaa taistelua Daqibin niityillä, mutta lopulta pääsemättä koskaan edes niitylle asti pyrittiin verissä päin kotiin karkuun kaikkia sodan osapuolia.
