Outotecin syntyyn liittyy läheisesti 1940-luvun Suomessa ollut sähköpula. Outokumpu Oy valmisti kuparia, jonka valmistukseen tarvittiin sähköä, josta siis oli pulaa. Nokkelat outokumpulaiset keksivät liekkisulatusmenetelmän, jolla voidaan valmistaa kuparia ilman ulkopuolista energiaa. Energialähteenä toimii malmin oma rikki. Keksinnön suosion seurauksena Outokumpu perusti teknologiayksikön, joka myi osaamistaan jo 50-luvulla ympäri maailmaa. Nykyään yli puolet maailman kuparista valmistetaan liekkisulatusmenetelmällä. Suomalaiset insinöörit ovat ihan näppärää porukkaa, vaikka kansainvälisiä suhteita rallienglannilla hoitelevatkin.
Outokumpu rahasti teknologiayhtiönsä tuomalla sen pörssiin lokakuussa 2006. Rahaa irtosi sijoittajilta Outokummulle suuruusluokkaa 360 miljoonaa euroa. Outotecin pörssielämä on ollut melkoista vuoristorataa, kuten voi kaivosteknologiayhtiöltä odottaakin. Heti alkuun lähdettiin tosin hyvällä sykkeellä liikkeelle. Ajoitus Outotecin myynnille sijoittajille oli valtionyhtiömäinen, sillä heti seuraavana vuonna yhtiön markkina-arvo nousi parhaimmillaan 2,5 miljardiin. Finanssikriisin yhteydessä käytiin vuonna 2008 markkina-arvossa taas selvästi alle jaardiluokassa, ja kolme vuotta sitten puhkesi kahden miljardin raja uudelleen. Tänä päivänä ollaan kurssilla 4,32 vajaassa kahdeksassasadassa miljoonassa. Kurssia ovat tukeneet valtion sijoitusyhtiön Solidiumin ostot, jotka luonnollisesti on tehty nykykurssia paljon kalliimmalla.
Miksei valtio jätä pörssiyhtiöiden osakkeiden ostamista meille spekulanteille ja muille oman rahan sijoittajille on markkinatalousmiehen silmin käsittämätöntä sontaa. Luulisi edes oikeistohallituksen ymmärtävän, että valtion rooliin ei pörssisijoittaminen varsinaisesti kuulu. Tästä ymmärryksestä ei ole kyllä suurempia havaintoja, vaan lähinnä höpinästä kaikenlaisista valtion kasvua edistävistä investoinneista.
Outotec on tehnyt pörssiyhtiöaikanaan paljon yritysostoja sekä kotimaassa että ulkomailla. Näistä minulle läheisin oli lappeenrantalaisen Laroxin osto vuonna 2010, siellä kun on ollut sukulaisia töissä. Osa ulkomaisistakin ostoksista on ollut onnistuneita, joten Outotec on ollut näissä keskimääräistä suomalaisyhtiötä paljon taitavampi.
Olen katsellut Outoteciä sillä silmällä useasti, mutta en päässyt deiteille kuin viimeisen vuoden sisään. Silmäilyni perusteena on ollut uskoni kaivosteollisuuden vielä joskus tapahtuvaan piristymiseen, Outotecin teknologialla olevaan kysyntään ja firman pystyssä pysymiseen syklin yli vaikka sitten valtion rahoilla jos ei muuten.
Olen treidannut Outotecillä tänä vuonna pari voitollista kierrosta, eli selkeästi Solidiumia taitavammin. Tosin ostojen ajoitus ei ollut ihan optimaalinen, koska molemmilla kerroilla pääsin melko pian alentamaan keskihintaa ihan reilusti. Jälkimmäistä myyntiänikään ei voi pitää aivan täydellisenä, koska irrotin 3,30 hujakoilla ja kurssi kipusi rivakasti yli neljän, kävi kurkkaamassa jo vitosenkin ja tippui viime keskiviikon osavuosikatsauksen jälkeen tosiaan 4,32:een. Pitämällä vain sisukkaasti alkuperäiset ostetut olisin pärjännyt paremmin. Tämä on tosin treiderille nousumarkkinassa perusvehnää, hyvät yhtiöt tuppaavat karkaamaan jossain vaiheessa käsistä.
Koska parikin tahoa on päätynyt suosituksestani ostamaan Outoteciä, ja heillä on sitä vieläkin, kuuluu minun filosofiani mukaan seurata osaketta edelleen, vaikka hinta on fundamenttisijoittajalle muuttunut vähän kalliinpuoleiseksi. Lisäksi ei ole lakisääteistä pakkoa olla ostamatta yhtiötä korkeammalla hinnalla takaisin, kuin mitä on myynyt. Joskin se on treiderin vaikein kynnys ylittää. Tappiolla myyminen on kuin tikkarin antamista pikkulapselle verrattuna kalliimmalla takaisin ostamiseen.
Outotecin fundamentit
Yhtiön markkina-arvo on 790 miljoonaa euroa ja se tekee tänä vuonna liikevaihtoa reilun miljardin. Oikaistu kokonaistulos jäänee käytännön nollaan, oikaistun liikevoiton Outotec ohjeistaa olevan 2-4 prosenttia liikevaihdosta (ennen osaria 2-5 prosenttia). Ensi vuonna analyytikot odottavat yhtiön tekevän tulosta ennen veroja muutaman kymmentä miljoonaa. P/E:ksi tulisi näillä eväillä vuoden 2017 tuloksella reilusti yli 30 ja vuonna 2018 yli 20.
Outotecin tulos on kuitenkin hyvin vaikeasti ennustettava. Yhtä hyvin se voi tehdä lähivuosina tulosta paljon enemmän tai olla kurallakin. Metallien hintojen pieni piristyminen on nostanut kaivossektoria kaikkialla. Niiden hintojen reilu jatkonousu nostaisi ilman muuta myös kaivosteollisuudelle tavaraa toimittavien yhtiöiden hintoja.
Oma pääoma per osake on tällaiselle yhtiölle käytännön merkityksetön tunnusluku, mutta mainitaan nyt kuitenkin, että opoa per osake löytyy 3,03 euroa. Outotecin oma pääoma on tehtaissa ja tehtaat ovat sen arvoisia mitä ne tuottavat eivätkä sen mitä niistä on maksettu.
Outotecillä on kaksi liiketoiminta-aluetta, mineraalien ja metallien rikastusratkaisujen tarjoaminen (Minerals Processing) ja metallinjalostukseen, uusiutuvan energian tuotantoon ja teollisuusvesien hallintaan ratkaisuja tarjoava Metals, Energy & Water. Nämä ovat pyöreästi yhtä suuria ja molemmissa lähes kolmannes tuotoista tulee palveluista. Seassa on siis perinteistä kaivosteollisuutta ja seksikästä uusiutuvaa energiaa sekä kivasti palveluita, jotka tuovat jotain rahaa sisään kaikkina aikoina.
En voi väittää olevani hyvin kartalla Outotecin kilpailueduista, mutta sellaisia täytyy olla, koska yhtiö on pysynyt näinkin vaikeana aikana kuitenkin nenä ainakin pinnan lähellä. Selkeää on, että maailmantalouden yleensä ja kaivosteollisuuden erikseen piristyminen olisi öljyä Outotecin rattaisiin. Jos uskoo näihin, on Outotec hyvin todennäköisesti voittava arpa lähitulevaisuudessa. Minä en halunnut holdata Outoteciä, kuten en muitakaan syklisiä osakkeita pidempään, koska näen kaikenlaisia Trumpeja, Brexitejä ja Putineita lyömässä jarrua orastavaa nousua osoittavaan maailmantalouteen.
Jos olisin täysin vakuuttunut, että lähivuosina ei ala mitään uusia kauppa- tai muitakaan sotia, olisivat Outotecit minulla edelleen tiukassa holdissa.
